Satakoon vaikka lokaa niskaan, mutta en viihdy kotona. Olen äiti.

[Phoebsi]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941125]No niinpä se tässä nyt kaikista pahimmalta tuntuukin, että mies on tässä, laittaa mielellään ruokaa, polttaa tulipesiä jne...Mutta mä en jaksa noita lapsia, meteliä, kiukkuumista, kiittämättömyyttä. Mä haluisin vaan olla rauhassa, ihan rauhassa.
Mä yritän nyt vaikka sitä, että jäädään heti silloin kolmelta ulos. Me ollaan tultu siksi sisälle, koska mulla itselläni on kiljuva nälkä ja mun on pakko saada ruokaa. Syön jotain ja sit syödään myöhemmin kunnon ruokaa koko perhe. Mutta tarviiko siinä ruokapöydässäkin rupee vääntää naamaa sisarukselle? Irvistelemään jne?
Mä oon seurannut muidenkin lapsia ja ne tekee samaa, vääntää kääntää ja tappelee, mutta silti niiden äidit pitävät sitä normaalina. Mä taas pidän itseäni maailman epäonnistuneimpana, kun mun lapset käyttäytyy niin huonosti.[/QUOTE]

:hug:

Et sinä ole epäonnistunut missään. Sekin kertoo jo paljon, että mietit ongelmaa ja mietit, missä vika.

Onko sinun pakko olla siinä illalla muiden kanssa, miksi et menisi omaan rauhaan? Lepäät, luet kirjaa tai lähdet ystävän luo tai jonnekin.

 

["vakkari harmaana"]

Mä olen kiinnittänyt huomiota yhä enemmän ja enemmän ruokavalioon. Lisännyt kasviksia, vähentänyt leivän syöntiä. Mä liikun liian vähän, myönnän =( Mä koitin tuossa reippaana lenkkeillä, mutta sitten nuo lapset (AINA NE LAPSET) rupes puolentunnin jälkeen vinkumaan, että ei me jakseta jne. Pistin isomman aina odottamaan jonkun valotolpan kohdalle ja reippailin edestakaisin tiheällä sykkeellää. No en mä kauaa jaksanut, kun koko lenkkeily meni siihen, että mennääs nyt reippaasti ja ei tää oo pitkä lenkki jne..huoh. Mä en muutenkaan tykkää kävelystä. Mä nauttisin kuntosalirääkistä, mutta tuo pienempi alta 2v ei pääse niihin kuntosalihoitoloihin vielä.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941143]Mä olen kiinnittänyt huomiota yhä enemmän ja enemmän ruokavalioon. Lisännyt kasviksia, vähentänyt leivän syöntiä. Mä liikun liian vähän, myönnän =( Mä koitin tuossa reippaana lenkkeillä, mutta sitten nuo lapset (AINA NE LAPSET) rupes puolentunnin jälkeen vinkumaan, että ei me jakseta jne. Pistin isomman aina odottamaan jonkun valotolpan kohdalle ja reippailin edestakaisin tiheällä sykkeellää. No en mä kauaa jaksanut, kun koko lenkkeily meni siihen, että mennääs nyt reippaasti ja ei tää oo pitkä lenkki jne..huoh. Mä en muutenkaan tykkää kävelystä. Mä nauttisin kuntosalirääkistä, mutta tuo pienempi alta 2v ei pääse niihin kuntosalihoitoloihin vielä.[/QUOTE]

Hei, mene yksin!
Lenkkeile yksin. Mene kuntosalille - yksin.
Kyllä se mies niiden lasten kanssa on ja pärjää, mutta kai olet puhunut hänelle tästä olostasi?

Enkä tiedä sellaista äitiä, joka ei miettisi että miten nuo muiden lapset on noin kiltisti/miten tuo toinen äiti ottaa noin lunkisti tuon riehumisen. Sinun pienesi on yhtä pieni vielä kuin minunkin pienempi, heissä on ihan kivasti tekemistä ja vahtimista. Minua on lohdutettu sillä, että ne hei kasvaa. Mutta ennen sitä, pitää saada oma pää kuntoon.

 

["vakkari harmaana"]

Te ette edes tiedä, kuinka paljon mun mies hoitaa noita. Ihan liikaa =/ ja siltikään mä en jaksa. Mutta ehkäpä yksi ongelma on siinä, että aina kun mä oon kotona, niin lapset on mun kimpussa. äiti, äiti, äiti..anna..sitä tätä tota. Mies saa vaikka istua koko illan koneella eikä kukaan huomaa mitään. Se voi lähteä kauppaan eikä kukaan huomaa mitään.
Auta armias jos mä lähden kauppaan, niin jo kysytään takas tullessa, että missä sä oikein viivyit?

 

[Lilii lisänimetön]

Hei, mene yksin!
Lenkkeile yksin. Mene kuntosalille - yksin.
Kyllä se mies niiden lasten kanssa on ja pärjää, mutta kai olet puhunut hänelle tästä olostasi?

Näin just.
Ja miehen pitää tosiaan saada tietää fiiliksistäsi, ennen kuin murheet kasvavat liian suuriksi.

 

["vakkari harmaana"]

Mun täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta organisoimaan oman elämän aikatauluja paremmaksi. Kuitenkaan enempää miestä rasittamatta, koska se kuitenkin on noitten lasten kanssa paljon.
Mä koitan patistaa ne huomenna pihalle ilman mua, että mä saisin olla kotona YKSIN. Sitä mä olen kaivannut eniten, että saisin olla omassa kodissani rauhassa, ilman yhdenkään sielun vaateita tai aneluja.
Ilman ääntä tai homman keskeyttämistä. Sitä mä kaipaan.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941160]Te ette edes tiedä, kuinka paljon mun mies hoitaa noita. Ihan liikaa =/ ja siltikään mä en jaksa. Mutta ehkäpä yksi ongelma on siinä, että aina kun mä oon kotona, niin lapset on mun kimpussa. äiti, äiti, äiti..anna..sitä tätä tota. Mies saa vaikka istua koko illan koneella eikä kukaan huomaa mitään. Se voi lähteä kauppaan eikä kukaan huomaa mitään.
Auta armias jos mä lähden kauppaan, niin jo kysytään takas tullessa, että missä sä oikein viivyit?[/QUOTE]

Sellaista se taitaa olla, mutta ehkä mukana on myös vaistoa sinun olostasi? Eikä siinä mitään, jos näin on. Nyt täytyy vain miettiä, mitä tehdä.

Ymmärrän tuon huonon omantunnon ja on tosi helppo sanoa, että unohda moiset tuntemukset. Teitä on siinä kaksi, kaksi vanhempaa, kaksi samanveroista. Eikä se haittaa, jos välillä toinen tekee lasten kanssa enemmän kuin toinen! Luulen, että miehet osaa sen helpommin, sen rentouden että olenpa tässä koneella nyt omassa rauhassani kun nuo lapset nyt näköjään on äidinkipeitä. Miten sinä oppisit sellaisen rentouden että lähempä tästä nyt kaupassa käymään, muista viis?

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941173]Mun täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta organisoimaan oman elämän aikatauluja paremmaksi. Kuitenkaan enempää miestä rasittamatta, koska se kuitenkin on noitten lasten kanssa paljon.
Mä koitan patistaa ne huomenna pihalle ilman mua, että mä saisin olla kotona YKSIN. Sitä mä olen kaivannut eniten, että saisin olla omassa kodissani rauhassa, ilman yhdenkään sielun vaateita tai aneluja.
Ilman ääntä tai homman keskeyttämistä. Sitä mä kaipaan.[/QUOTE]

Et muuten sitten siivoa.
Tuo boldaamani kohta: niin tuttua! Kun saisi edes pukea itsensä rauhassa ilman, että pienempi tulee hakemaan vaatehuoneesta mun korkokenkiä itselleen... juuri silloin, kun minä olen siinä. Tai että saisi pestä hampaat ilman, että täytyy hammastahna suusta purskuen karjua että alas sieltä pöydältä!

 

["vakkari harmaana"]

en ole puhunut miehelle asiasta ihan asian oikeilla nimillä. Kaunistellut olen asioita. kyllä se on jo huomannut, kuinka kireä mä olen ja kyselee miksi. Mä en vaan ole halunnut myöntää, kuinka ikävästi omista lapsistani ajattelen En kellekään ole sitä koskaan myöntänyt.

 

["vakkari harmaana"]

Et muuten sitten siivoa.
Tuo boldaamani kohta: niin tuttua! Kun saisi edes pukea itsensä rauhassa ilman, että pienempi tulee hakemaan vaatehuoneesta mun korkokenkiä itselleen... juuri silloin, kun minä olen siinä. Tai että saisi pestä hampaat ilman, että täytyy hammastahna suusta purskuen karjua että alas sieltä pöydältä!

Paitsi että mä tykkään siivota. Oikeasti tykkään. Mä suorastaan nautin kun saan puunata hammasharjalla jotain kohtaa tai järjestää jotain niin, ettei kukaan keskeytä. Mä lokeroin siihen järkkäämiseen oman aivoni lokeroinnin. =)

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941187]en ole puhunut miehelle asiasta ihan asian oikeilla nimillä. Kaunistellut olen asioita. kyllä se on jo huomannut, kuinka kireä mä olen ja kyselee miksi. Mä en vaan ole halunnut myöntää, kuinka ikävästi omista lapsistani ajattelen En kellekään ole sitä koskaan myöntänyt.[/QUOTE]

Sanot, ettet jaksa huutoa ja mekastusta ja tappelua, että sellainen saa sinut tykkäämään lapsista tosi vähän. Että kaipaat omaa rauhaa, kaipaat unta lepoa. Mutta sano myös, että haluat asioiden olevan toisin, paremmin.

Sellainen hampurilais-keskustelu: olet ihana kun olet lasten kanssa niin paljon, rakastan lapsiani mutta... (tähän ne huonot jutut) ja sitten loppuun että kiitos kun rakastat minua ja että haluan muuttaa asioita.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941202]Paitsi että mä tykkään siivota. Oikeasti tykkään. Mä suorastaan nautin kun saan puunata hammasharjalla jotain kohtaa tai järjestää jotain niin, ettei kukaan keskeytä. Mä lokeroin siihen järkkäämiseen oman aivoni lokeroinnin. =)[/QUOTE]

Samis

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941187]en ole puhunut miehelle asiasta ihan asian oikeilla nimillä. Kaunistellut olen asioita. kyllä se on jo huomannut, kuinka kireä mä olen ja kyselee miksi. Mä en vaan ole halunnut myöntää, kuinka ikävästi omista lapsistani ajattelen En kellekään ole sitä koskaan myöntänyt.[/QUOTE]

Mutta eiväthän lapset ole sinun ongelmasi ydin! Sinun pitää kertoa miehellesi, että olet väsynyt arkeen sellaisena kuin sen nyt koet. Ettet ole tyytyväinen etkä osaa itse toimia siten, että olosi paranisi. Sinun kannattaa mennä juttelemaan jollekin muullekin kuin miehelle. Teillä on varmaan työterveyshuolto, jonka kautta voisit aloittaa.

 

[noooooo]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941173]Mun täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta organisoimaan oman elämän aikatauluja paremmaksi. Kuitenkaan enempää miestä rasittamatta, koska se kuitenkin on noitten lasten kanssa paljon.
Mä koitan patistaa ne huomenna pihalle ilman mua, että mä saisin olla kotona YKSIN. Sitä mä olen kaivannut eniten, että saisin olla omassa kodissani rauhassa, ilman yhdenkään sielun vaateita tai aneluja.
Ilman ääntä tai homman keskeyttämistä. Sitä mä kaipaan.[/QUOTE]Sun täytyy ottaa ittees niskasta kiinni ja olla niitten lasten kanssa. SItä ne kaipaa. Kun ovat saaneet sulta kaipaamansa huomion, saat kyllä olla rauhassa. Mutta ehkä sun tarvii saada se omahetki ennenkun pystyt siihen. Mutta ihan kamala kierre siitä tulee jos ei muutosta tapahdu.

 

["vakkari harmaana"]

Kiitos vastauksista!
Mä tulen illalla takaisin kurkistamaan, mitä tänne on kirjoitettu. Mulla on yksi työhön liittyvä tuurauskeikka, jonne lähden. Illaksi pois kotoa. Niin koko päivän huipentuma alkaa juuri. Säälittävää.
Illalla kun tulen, niin lapset jo nukkuu.
Mä muuten ajattelen joka ilta, että huomenna aamulla olen hyväntuulinen äiti, enkä häiriinny tai suutu tai huuda...ja pieleen meni.
Huomenna mä taas aloitan, tällä kertaa uudella asenteella.

 

[rockyroad]

Olisko miehen mahdollista mennä joskus lasten kanssa mummolaan viikonlopuksi? Saisit olla pari vuorokautta ihan yksin? Mulla on aina silloin tällöin tällainen viikonloppu ja nautin niistä suunnattomasti. En välttämättä näe edes kavereita silloin, kun haluan olla irti kaikista aikatauluista ja toisten ihmisten tarpeista.

Käy juttelemassa vaikka neuvolassa tästä asiasta, tai työterveydessä, jossain. Saat ulkopuolisen näkökulmaa asioihin. Puhu myös miehelle. Ei se osaa auttaa sua, jos et kerro, mikä on vikana.

Ja lisää liikuntaa ja ulkoilua, uskon sen auttavan uniongelmiinkin. Väilpalapatukka nassuun kotimatkalla niin voitte jäädä ulos tahrhan jälkeen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vakkari harmaana";27941125]No niinpä se tässä nyt kaikista pahimmalta tuntuukin, että mies on tässä, laittaa mielellään ruokaa, polttaa tulipesiä jne...Mutta mä en jaksa noita lapsia, meteliä, kiukkuumista, kiittämättömyyttä. Mä haluisin vaan olla rauhassa, ihan rauhassa.
Mä yritän nyt vaikka sitä, että jäädään heti silloin kolmelta ulos. Me ollaan tultu siksi sisälle, koska mulla itselläni on kiljuva nälkä ja mun on pakko saada ruokaa. Syön jotain ja sit syödään myöhemmin kunnon ruokaa koko perhe. Mutta tarviiko siinä ruokapöydässäkin rupee vääntää naamaa sisarukselle? Irvistelemään jne?
Mä oon seurannut muidenkin lapsia ja ne tekee samaa, vääntää kääntää ja tappelee, mutta silti niiden äidit pitävät sitä normaalina. Mä taas pidän itseäni maailman epäonnistuneimpana, kun mun lapset käyttäytyy niin huonosti.[/QUOTE]
Syö välipala töissä ennen kuin haet lapset, helpottaa kummasti. Sitten voit jäädä lasten kanssa pihalle hoidosta tulon jälkeen.

 

["vakkari harmaana"]

Täällä taas. Suihkussa käyneenä ja iltapala syöneenä. Nyt on taas levollinen fiilis, ei ollenkaan niin apaattinen ja itkuinen kuin päivällä.
On kiva tulla kotiin, hiljaisuuteen. Koitan huomenna ammentaa energiaa perheestäni itseeni. Eikä niin että ne vievät mun energian.

 

["vieras"]

Ei täällä lokaa niskaan saa äidit, jotka tykkää olla töissä. Hehän elättävät omat lapsensa ja ovat yhteisölle hyödyksi.
Lokaa saa niskaan kotiäidit, koska ne ovat yhteiskunnan loisia, miehensä siivellä eläviä ja laiskoja mammoja , jotka makoilee sohvalla ja lapset elää kuin pellossa.
Näin siis tämän palstan yleinen mielipide.
t. laiska kotiäiti, joka viime yönä makasi yli 39 kuumessa, kävi tänään pyörällä kaupassa, tehnyt ruokaa, hoitanut lapset ja kodin lämmityksen

 

[Mansikkamäki]

Mä tartuin tuohon ap:n kirjottamaan, että lapset on koko ajan kimpussa, äiti,äiti,äiti. Kun tuutte kotiin niin ole niitten lasten kans ihan ensin joku puol tuntia, pidä sylissä,kysele kuulumiset jne. Niillä on ollu sua ikävä ja mitä kovemmin sä hätistelet niitä jaloistas niin sitä tiukemmin ne takertuu kiinni.
Heti kotiuduttua kun on ja kuuntelee niin loppu illasta meillä ainakin lapset tekee omia juttujaan. Aina ei jaksais, mutta kannattaa ainakin kokeilla. Sä oot niitten äiti ja ne rakastaa sua!

 

["vakkari harmaana"]

Mä tartuin tuohon ap:n kirjottamaan, että lapset on koko ajan kimpussa, äiti,äiti,äiti. Kun tuutte kotiin niin ole niitten lasten kans ihan ensin joku puol tuntia, pidä sylissä,kysele kuulumiset jne. Niillä on ollu sua ikävä ja mitä kovemmin sä hätistelet niitä jaloistas niin sitä tiukemmin ne takertuu kiinni.
Heti kotiuduttua kun on ja kuuntelee niin loppu illasta meillä ainakin lapset tekee omia juttujaan. Aina ei jaksais, mutta kannattaa ainakin kokeilla. Sä oot niitten äiti ja ne rakastaa sua!

Miten koskettavat sanat nuo viimeisessä lauseessa <3..
Mäkin rakastan niitä yli kaiken ja tiedän sen myös siitä, että pienemmän sairastaessa koen aina kauhun hetkiä, kun pelkään menettäväni hänet.

Mä muistan joskus (jo ennen junioria) puhuneeni neuvolassa tästä ajan antamisesta. Niin, pitääpä palata vanhaan ja antaa sitä aikaa se 15-30 minuuttia. Sitten vasta puuhata muita juttuja.
Miksi se vaan on ollutkin niin vaikeaa?
Niin. Miksi. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä korjata tilannetta. Ettei isompi ole saanut mitään traumoja, ettei häntä rakastettaisi tms....

 

[Ajan taika]

:hug: Tiedän tunteen. Meillä on välillä arki ollut ihan yhtä p*skaa. Äiti oli väsynyt ja kiukkuinen ja lapset tappeli ja kitisi. Mä tosin olen kotiäitinä. Mutta meillä auttoi oma asenteen muutos. Ite olin se pahin päivänpilaaja ja pahanilmanlintu, joka levitti huonoa ilmaa ympärilleen. Kun lakkasin huutamasta joka asiasta, alkoi lapsetkin käyttäytyä. En siis odottanut kaiken menevän kuitenkin persiilleen vaan jaksoin uskoa, että ihan kivaa tästä tulee. Ja tulihan siitä, esim. pelihetkistä.

Omaa pinnaa pitää siis kasvattaa. Äh, olen todella surkea kirjoittamaan ajatuksiani. Mutta aloin siis suhtautua positiivisemmin kaikkeen ja kaikkiin, vaikka välillä se tuntui ihan pelleilyltä. Lapset sai myös aikaa kahdelleen jomman kumman vanhemman kanssa ja se rauhoitti myös.

Oman ajan ottaminen on myös mulle ehdottoman tärkeää. Pitää päästä liikkumaan joka viikko ja välillä vaikka leffaan. Se auttoi myös, etä aloin syödä pms-oireisiin luontaistuotekaupasta pillereitä. :snotty:

Kyllä meillä edelleem mekastetaan ja huudetaan, mutta tosi paljon vähemmän kuin ennen. Tsemppiä!

Mulla on pahat pms-oireet, joten kerrotko mitä ne luontaistuotekaupan pillerit on joita sinä syöt?

 

[MorbidMama]

Ihanan hellyyttävä otsikko...
Etenkin tuo; Olen äiti.:hug:

Joo, samaa joskus olen itsekin kokenut. Mutta ei tää työelämäkään aina herkkua ole.

 

["vakkari harmaana"]

Ihanan hellyyttävä otsikko...
Etenkin tuo; Olen äiti.:hug:

Joo, samaa joskus olen itsekin kokenut. Mutta ei tää työelämäkään aina herkkua ole.

Joo aika raflaava otsikko. Koitin saada huomiota herättävän enkä mitään urputusta. Vaikka taisi se vähän urputukseksi mennä...sori...

Mikähän siinä on, että kun purkaa oloaan edes tänne, kirjoittamalla ventovieraille ihmisille, niin olo helpottuu. Ehkä siksi, että aihe on niin "rankka" , ettei sitä kehtaa myöntää tuntemilleen ihmisille. Ei miehelle eikä edes parhaalle ystävälle.

Mulla on joskus ollut masennusta ja siksi myös pelkään avata suuni, etten heitä huolestuta. Silloin kun olin masentunut, niin mua ei kiinnostanut mikään. Nyt asia on toisin, kiinnostaa tuo työnteko niin pirusti. Moni muukin asia kiinnostaa vaan ei ehdi, saa aikaiseksi tai koen no...ne lapset esteeksi.

Tunnistan kyllä itsessäni masennuksen. Sitä tämä ei ole, ainakaan vielä. Mutta kohta on, jos en saa tehtyä asialle mitään.

 

[rockyroad]

Mulla on pahat pms-oireet, joten kerrotko mitä ne luontaistuotekaupan pillerit on joita sinä syöt?

Damiana femme sensitive. Life-kaupasta ostin ja ovat helpottaneet jonkun verran sitä pahinta v*tutusta ennen menkkoja.