Se oli nyt tässä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pyryharakka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Pyryharakka

Aktiivinen jäsen
09.02.2005
2 304
0
36
Eli minusta sitten tulee se yh,jälleen kerran.
Mies tuossa äsken soitteli mulle kaljapäissään ja teki tunnustuksen että 2 kuukautta sitten on pettänyt mua,siis mennyt ihan loppuun asti.Kovasti pyyteli anteeksi mutta tällä hetkellä mä olen niin järkyttynyt etten kykene edes sellaista vaihtoehtoa ajattelemaan.
Vatsaa vääntää ja välillä tulee tunne että kohta oksennan kun oikein kourii.Itkennyt en ole kyyneltäkään mutta eipä tuo unikaan tule silmään.Onneksi kaveri on yön töissä ja sen kanssa viestitellään.Saan jollekin purkaa päätäni.
Toisaalta tekisi mieli antaa miehelle vielä mahdollisuus,mutta järki sanoo ettei siitä mitään tulisi koska luottamushan on mennyt ikiajoiksi.Hemmetti että mua ihan oikeasti sattuu.
Yhteistä taivalta nyt takana 10,5 vuotta ja mies se sitten päätti heittää kaikki kerralla roskikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Eli minusta sitten tulee se yh,jälleen kerran.
Mies tuossa äsken soitteli mulle kaljapäissään ja teki tunnustuksen että 2 kuukautta sitten on pettänyt mua,siis mennyt ihan loppuun asti.Kovasti pyyteli anteeksi mutta tällä hetkellä mä olen niin järkyttynyt etten kykene edes sellaista vaihtoehtoa ajattelemaan.
Vatsaa vääntää ja välillä tulee tunne että kohta oksennan kun oikein kourii.Itkennyt en ole kyyneltäkään mutta eipä tuo unikaan tule silmään.Onneksi kaveri on yön töissä ja sen kanssa viestitellään.Saan jollekin purkaa päätäni.
Toisaalta tekisi mieli antaa miehelle vielä mahdollisuus,mutta järki sanoo ettei siitä mitään tulisi koska luottamushan on mennyt ikiajoiksi.Hemmetti että mua ihan oikeasti sattuu.
Yhteistä taivalta nyt takana 10,5 vuotta ja mies se sitten päätti heittää kaikki kerralla roskikseen.

Pyysikö viel mahdolisuutta ja anteeks vaik ei tuo anteeks kyl mitään viel tos vaiheessa merkkaa?

Niin ja aika törkeästi toi teki prkl!
 
No,exä teki ihan samaa joten onneksi tiedän että tästäkin selviää hengissä vaikka aikaa se ottaa ja monta itkua tulee vielä itkettyä.Mutta olenpahan sitten taas vahvempi.
Kiva vaan suunnitella joulua kun en tiedä että yritetäänkö nyt tämä joulukuu asua miehen kanssa saman katon alla ja tehtäisiin pojille kuitenkin "perhejoulu" vai yritänkö etsiä jo kämppää ennen joulua.
 
mua ei oo täs liitos kyllä petetty mutta itse antaisin sen mahdollisuuden.
teillä kuitenkin yli 10vuotta yhteistä eloa ja nyt sattui tuo.mies kuitenkin tunnusti itse,sekin on puoli voittoa.en oikein jaksa uskoa että olis koskaan tarkoituksella halunnut sua satuttaa.
mä oon vaan tätä mieltä ja muut olkoon mitä on mutta itse ottaisin varmaan asumuseron alkajaisiksi ja lähtisin sitten selvittämään asiaa.
mutta voimia sulle kuitenkin. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
No,exä teki ihan samaa joten onneksi tiedän että tästäkin selviää hengissä vaikka aikaa se ottaa ja monta itkua tulee vielä itkettyä.Mutta olenpahan sitten taas vahvempi.

Ihailtava asenne sulla kyllä. :flower: :hug:

Joo,no toi asenne tulee siitä että erosin exästä kun esikko oli vuoden ja en mä siihen kuitenkaan kuollut vaikka välillä siltä tuntuikin :) .Hengissä ollaan vieläkin ja uskon että selviän myös tästä erosta hengissä.Se kun on vähän pakko lasten takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PuPuLi:
mua ei oo täs liitos kyllä petetty mutta itse antaisin sen mahdollisuuden.
teillä kuitenkin yli 10vuotta yhteistä eloa ja nyt sattui tuo.mies kuitenkin tunnusti itse,sekin on puoli voittoa.en oikein jaksa uskoa että olis koskaan tarkoituksella halunnut sua satuttaa.
mä oon vaan tätä mieltä ja muut olkoon mitä on mutta itse ottaisin varmaan asumuseron alkajaisiksi ja lähtisin sitten selvittämään asiaa.
mutta voimia sulle kuitenkin. :hug:

Sehän tässä onkin niin vaikeaa kun jos tää olis eka kerta.Siis eka kerta tää on että meni loppuun asti mutta tuossa 6-7 vuotta sitten petti mua yhden likan kanssa baarissa,vaikkei se nyt ollutkaan muuta kuin pussailua.Sen annoin vielä anteeksi mutta vaikeaa se oli.Toisaalta tää ois taas siinä mielessä helpompaa kun kyseinen nainen ei asu lähimainkaan meitä.Tuo eka asui samassa kaupungissa.
Tarvii nyt katsoa miten asiat lähtee rullaamaan kun se mies joskus kotiin uskaltaa tulla.Ja jos,siis todella epävarmajos,tätä kuitenkin yritetään jatkaa niin sitten mennään kyllä ihan mun ehdoilla eikä tarvi isännän pahemmin kylille ruinata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Joo,no toi asenne tulee siitä että erosin exästä kun esikko oli vuoden ja en mä siihen kuitenkaan kuollut vaikka välillä siltä tuntuikin :) .Hengissä ollaan vieläkin ja uskon että selviän myös tästä erosta hengissä.Se kun on vähän pakko lasten takia.

Vaikkein ole aiemmin suhun täällä juuri törmännyt tai juttujasi luskellut niin täytyy kyllä sanoa, että vaikutat vahvalta, fiksulta ja määrätietoiselta naiselta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Joo,no toi asenne tulee siitä että erosin exästä kun esikko oli vuoden ja en mä siihen kuitenkaan kuollut vaikka välillä siltä tuntuikin :) .Hengissä ollaan vieläkin ja uskon että selviän myös tästä erosta hengissä.Se kun on vähän pakko lasten takia.

Vaikkein ole aiemmin suhun täällä juuri törmännyt tai juttujasi luskellut niin täytyy kyllä sanoa, että vaikutat vahvalta, fiksulta ja määrätietoiselta naiselta.

No,mä olen kokennut elämäni aikana monia suuria asioita,niin iloisia kuin surullisia.Mutta fiksua musta ei saa silti tekemälläkään.Vahvaksi kyllä voisin itseäni kutsua.
Mulle on tapahtunnut niin paljon että jotkut ei koe kaikkea edes koko elämänsä aikana niin mä olen kokennut ne 33 vuoden aikana.Ensi mun äiti kuoli kun olin 15v.Esikkoa aloin odottaa kun olin 16v.Esikko syntyi kun olin 17v. ja silloin menin myös ekan kerran naimisiin.Ero esikon isästä tuli kun olin 19v.,harkinta-aikojen jälkeen.Siinä nyt muutama.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Eli minusta sitten tulee se yh,jälleen kerran.
Mies tuossa äsken soitteli mulle kaljapäissään ja teki tunnustuksen että 2 kuukautta sitten on pettänyt mua,siis mennyt ihan loppuun asti.Kovasti pyyteli anteeksi mutta tällä hetkellä mä olen niin järkyttynyt etten kykene edes sellaista vaihtoehtoa ajattelemaan.
Vatsaa vääntää ja välillä tulee tunne että kohta oksennan kun oikein kourii.Itkennyt en ole kyyneltäkään mutta eipä tuo unikaan tule silmään.Onneksi kaveri on yön töissä ja sen kanssa viestitellään.Saan jollekin purkaa päätäni.
Toisaalta tekisi mieli antaa miehelle vielä mahdollisuus,mutta järki sanoo ettei siitä mitään tulisi koska luottamushan on mennyt ikiajoiksi.Hemmetti että mua ihan oikeasti sattuu.
Yhteistä taivalta nyt takana 10,5 vuotta ja mies se sitten päätti heittää kaikki kerralla roskikseen.

:'( :ashamed: mutta jos halua anna anteeksi,monet tekevät virheitä,älä tee niin kuin muut pettänyt sitten anteeksi ei saa ikinä,jos teillä oli muuten enemmän hyviä aikoja kun pahoja älä kärsi anna vaan anteeksi,ei ole olemassa täydellisiä miehiä jos hän ei olisi sen virhen tehnyt tekisi sitten joku muu,mutta mä uskon että jos annat anteeks teillä elämää muuttu paremmaksi,ei heti mut pikku hilja.Mutta ensiksi potkuja tarkistamaan ettei saanut sukupuolitauteja ja sitten pyytä kaikki mitä haluat jos hän rakasta sua hän tee kaikki ;) :hug: voimia ja kyllä kaikki menee hyvin :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
No,mä olen kokennut elämäni aikana monia suuria asioita,niin iloisia kuin surullisia.Mutta fiksua musta ei saa silti tekemälläkään.Vahvaksi kyllä voisin itseäni kutsua.
Mulle on tapahtunnut niin paljon että jotkut ei koe kaikkea edes koko elämänsä aikana niin mä olen kokennut ne 33 vuoden aikana.Ensi mun äiti kuoli kun olin 15v.Esikkoa aloin odottaa kun olin 16v.Esikko syntyi kun olin 17v. ja silloin menin myös ekan kerran naimisiin.Ero esikon isästä tuli kun olin 19v.,harkinta-aikojen jälkeen.Siinä nyt muutama.

Niinhän ne sanoo, että elämä on paras koulu. Ja se varmasti pitää paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
No,mä olen kokennut elämäni aikana monia suuria asioita,niin iloisia kuin surullisia.Mutta fiksua musta ei saa silti tekemälläkään.Vahvaksi kyllä voisin itseäni kutsua.
Mulle on tapahtunnut niin paljon että jotkut ei koe kaikkea edes koko elämänsä aikana niin mä olen kokennut ne 33 vuoden aikana.Ensi mun äiti kuoli kun olin 15v.Esikkoa aloin odottaa kun olin 16v.Esikko syntyi kun olin 17v. ja silloin menin myös ekan kerran naimisiin.Ero esikon isästä tuli kun olin 19v.,harkinta-aikojen jälkeen.Siinä nyt muutama.

Niinhän ne sanoo, että elämä on paras koulu. Ja se varmasti pitää paikkansa.

Kyllä se opettaa aika paljon.Ei sitä tosiaan tajua kuinka vahva sitä onkaan ennekuin käy jotain mullistavaa tai sellaista joka vetää ns.maton jalkojen alta.Tosin jos mun lapsille kävis jotain niin sitten en kyllä tiedä kestäisinkö enään sitä.
Miehiä saa kyllä aina uusia mutta noita lapsia ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Niinhän ne sanoo, että elämä on paras koulu. Ja se varmasti pitää paikkansa.

Kyllä se opettaa aika paljon.Ei sitä tosiaan tajua kuinka vahva sitä onkaan ennekuin käy jotain mullistavaa tai sellaista joka vetää ns.maton jalkojen alta.Tosin jos mun lapsille kävis jotain niin sitten en kyllä tiedä kestäisinkö enään sitä.
Miehiä saa kyllä aina uusia mutta noita lapsia ei.

Noinhan se menee. Mutta toivotaan nyt kuitenkin, että asiat suttaantuisivat mahdollisimman joutuin ja että joulukin sujuisi mahdollisimman mukavasti olosuhteet huomioon ottaen. Mutta pakko sanoa että vaikken sun ja miehesi taustoja tiedä niin todella tyrmistyttävältä miehesi käytös kyllä tuntuu ja uskon että sinulle on jotain parempaakin vielä tiedossa.

Mä taidan nyt lähteä nukkumaan kun on menoakin aamusella.
Mutta koetahan jaksella. :hug:
 
Tosi inhottava tilanne :hug: :hug: Erosta kärsivät aina eniten lapset ja jos ja kun eroaa, se ero pitäisi aina tehdä lapset huomioiden. Kodin kireä ilmapiiri ei kuitenkaan ole lapsille yhtään sen parempi kuin vanhempien erokaan. Joulu on sun kohdallasi joka tapauksessa piloilla ja kannataa miettiä ihan vakavasti, haluaako tarjota lapsille apean joulun vai teennäisen iloisen joulun. Vaikeiden valintojen ja päätösten edessä olet ja ainoa, mitä voin oikeastaan ohjeeksi antaa on se, että tee niinkuin sydämesi sanoo.
 
mitä tahansa päätätkin tehdä,pysy kovana..ja päätä lopullisesti.pystytkö elämään miehes kanssa "yhtestä elämää" vai varjostaako tää juttu sitä loppuun asti..
mä en ainakaan pystyis enää luottaa :/
 
Muuta neuvoa en osaa sulle antaa tuossa tilanteessa kuin taman:

Selvita itsellesi hyvin kirkkaasti:
- voitko elaa ilman miestasi (enka tarkoita tata taloudellisesti); vai
- haluatko elaa ilman miestasi (enka tarkoita siis mitaan kuolemaa sun muuta vaan ihan sita tavallista elamaa)

Kun noi olet saanut itsellesi selviksi, siita on helpompi jatkaa eteenpain, oli suunta mika tahansa.
 
nää on aina näitä vaikeita asioita,tiedän miltä sinusta tuntuu.itse olen kokenut saman aikoinaan tosin mies ei varsinaisesti pettänyt vaan kertoi ihastuneensa mun kaveriin.. monet illat meni jutellessa ja päätin vielä jatkaa ja kattoa mihin suuntaan mennään..nyt tästä on kulunut jo yli 7 vuotta ja edelleen yhdessä ollaan, meni pari vuotta ennen kun uskalsin taas miestäni luottaa. voimia koko perheelle oli päätöksesi sitten mikä tahansa..sitä tässä ajan takaa että joskus anteeksi antaminenkin on hyväksi.ei tietysti kaikki sitä pysty tekemään
 
Voi, haleja sinulle ja paljon voimia....

Ai että kun ne tälläkin listalla niin ylpeästi pettämistempauksistaan kirjoittavat lukisivat viestisi. Erityisesti ne enemmän vähemmän sinkut, jotka tietoisesti pomppaavat sänkyyn varatun kanssa.
 
No niin,se on uneton yö takana.Monta kertaa mietin että miksihän ihmisen tunteilla ei tässä tilanteesse ole sellaista on/off-nappulaa jota voisi kääntää,ei tuntuis niin pahalta.Itkennyt en ole vieläkään.
Tarvii varmaan yrittää ottaa ees pienet tirsat kun toi pikku-ukko on eskarissa ettei ihan pystyyn kuolleelta näytä iltapäivällä.
Noi yöt on muuten ihan kauheita kun silloin varsinkin ajatukset juoksee ja jotenkin kaikki tuntuu ehkä himpun verran pahemmalta.Onneksi oli kaveri yön töissä jonka kanssa vietiteltiin tohon kolmeen asti.
 
Kipeää totta kai tekee alkuun, mutta kuten itsekin sanoit niin kyllä tuosta selviää. Kyllä sun on parempi ilman tuollaista miestä, luottamushan tuollaiseen on mennyt. Itse en ainakaan koskaa voisi unohtaa pettämistä vaikka yhdessä jatkettaisiin ja kyllä sellainen söisi suhdetta.

Voimia! :hug: :hug:
 

Yhteistyössä