Se oli nyt tässä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pyryharakka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mustikkatassu:
voi kurja :hug:

mietin vaan et miks sen piti tunnustaa just nyt joulun alla jos tosta on jo 2 kk aikaa?

Jaa-a,tutkimattomia ovat miesten tiet ja ajatukset.Mä kanssa mietin että ois nyt voinnut olla sitten vieläkin kertomatta,varsinkin kun on tosiaan tuo joulukin tulossa.
 
Paha tilanne. Itse en kykenisi toista kertaa anteeksi antamaan enkä varsinkaan seksiä. Meillä sama tilanne, pettänyt jotain 6-7 vuotta sitten pussailemalla ja se vaivaa edelleen joskus. En jaksaisi käydä sitä monen vuoden luottamuspulapaskaa enää uudelleen. Ei kaikkea tarvitse kestää, vaikka kuinka olisi naimisissa ja yhteiset lapset.
 
Iso hali! :hug: Mua kyllä itkettää sun puolesta! :/ En pystyisi minäkään anteeksi antamaan. Pääset varmasti tästä ajan kanssa yli. Ajattele että puoli vuotta, etkä muista minkä näköinen koko mies oli!
 
Paljon voimia sinulle ja lapsillesi!

Mua kanssa kummastuttaa että miksi mies nyt kertoi, 2kk sitten jo tapahtunut. Halusiko vain sen pois omalta tunnoltaan vai? Koska tuskin olisi kiinni jäänyt, jos nainen asuu jossain muualla... Onko mies sanonut, että haluaa jatkaa yhdessä?

Vaikeita asioita todella... luottamuspula on kuitenkin tosi paha juttu, se vaikuttaa vielä vuosienkin jälkeen ja sitä on niin vaikea saada takas! (varsinkin jos luottamus mennyt aiemminkin).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Alkuperäinen kirjoittaja mustikkatassu:
voi kurja :hug:

mietin vaan et miks sen piti tunnustaa just nyt joulun alla jos tosta on jo 2 kk aikaa?

Jaa-a,tutkimattomia ovat miesten tiet ja ajatukset.Mä kanssa mietin että ois nyt voinnut olla sitten vieläkin kertomatta,varsinkin kun on tosiaan tuo joulukin tulossa.



No jos halusi vaikka keventää omaa omaatuntoaan...?
Jos hänellä on tosi paha olla itsellään ja ajatteli että tunnustamalla oma olonsa paranisi...?
Voimia ap:lle! :hug:
 
mulle tuli heti mieleen sellanen että entä jos se mies tunnustikin siksi että haluaa tulla jätetyksi. minä kun tuppaan ajattelee sitä pahinta.

minä ymmärrän miltä sinusta tuntuu,exäni petti ollessani raskaana. mä en käsitä miehiä mikä niistä tekee tollasia ajattelemattomia k.päitä. #hali# sulle.
 
Täällä kohtalotoveri, joka ei heittänyt miestä pihalle.

Meillä minä sain muita teitä tietää mieheni petollisuudesta ja valheista, kun pettämisestä oli mennyt vuosi.

Pettäminen sattuu aina, mutta olisi ollut parempi, että hän olisi itse kertonut, kuten sinun miehesi, kuin että se tuli tietooni muuten.

Tästä aiheestahan täällä on tapeltu, pitääkö kertoa vai ei, ja kertomista puolustaa se, että silloin petetyllä on mahdollisuus miettiä haluaako jatkaa jne, eikä hänen tarvitse elää kenties vuosia valheessa. Minä olisin toivonut, että mieheni olisi kertonut itse.

No jokatapauksessa... meidän elämämme siis jatkuu yhdessä, tuosta kiinni-jäämisestä on nyt reilu vuosi aikaa, ja raskasta on ollut.
Mieheni ei enää jaksaisi asiasta kovin keskustella, minulla taas tulee välillä kysymyksiä, joihin haluan vastauksia vaikka sen sadannen kerran. Ja kyllä hän sitten aina lopuksi vastaakin, on kyllä kovin tehnyt hänkin töitä sen eteen, että voisin luottaa häneen jälleen, vaikka se luottamuspula on edelleen suuri. Mutta hitaasti mennään eteenpäin, ja jopa minusta on alkanut tuntua, että kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa helpottaa, ja alan saada itseluottamustani, itsekunnioitustani ja minuuttani takaisin.

Teet kummin vain, eroat tai jäät, tee se oikeista syistä, eli kuuntele sydäntäsi. Järjellä ajateltuna pitäisi jäädä lasten takia, mutta me tiedämme, ettei niin voi elää, ja siinä loppujen lopuksi lapset kärsivät vielä enemmän.

Voimia sinulle, teet niin tai näin, sinä joudut olemaan se vahvin nyt juuri kun sinulla on kaikkein vaikeinta.
 
loppu tulos tiedetään. tokihan sinä-kin pidät sen ihanan, ei se mitään merkanneen p.aneskelleen, maailman ihanimman miehen joka lupaa kuunkin taivaalta ja ei IKINÄ enää pettäs. ja loppupeleissä eihän se pettänytkään kun se oli vain yhdeillan hoito ja olihan teillä jo ongelmia ennemminkin ja kuites oltu 100v yhdessä ei sellasta voi millään heittää menemään ja miten lapsetkin voi hyvänen aika ja ja ja.....
että tämmöstä tänään...taas..
miksi näillä naisilla jotka ruikuttaa ole selkärankaa ja älyn hiventä kaikki selitykset ja lupailut menee läpi.
melkeen jokainen tällä palstalla itkeny petetty on ensin raivoisssaan ja itkuinen ja jättämässä miehen mutta menee pienni hetki kun tulee ilmottamaan pidän sen miehen ja piste. en tarvii moraali saarnoja! =O
tyhmästä päästä kärsii koko keho.
mutta onnea vaan matkaan.
 
juu juu, ei se aina ihan noin mene!
Minun mieheni ei ole tekojensa kautta maailman ihanin, vikoja on hänessä aina ollut, minussakin, en todellakaan puolusta enkä hyväksy hänen tekojaan.
Ehkä hän vielä pettää, ehkä ei, kuka tietää, mutta eihän kenestäkään voi sitä mennä vannomaan koskaan.

Kaikki selitykset ja lupailut ei meillä ole menny läpi, eikä meillä lupailuja ole mies tehnyt, on katuva ja pahoillaan ja tottakai, sanonut, ettei halua minua enää niin loukata ja satuttaa. Hän myös on sanonut, ettei tyhmyydessään edes tajunnut kuinka se minua satuttaa, ja hän on todella pahoillaan nähdessään kuinka kärsin. Mieheni tuntien tiedän, että hän on aidosti tosissaan.

Minä en kyllä aikonut jättää miestäni kun sain tietää, en ainakaan ennenkuin olin saanut vastaukset kysymyksiini, mutta paaaaaaljon on puhuttu, ja luulen, että joskus vielä olemme tiiviimpi ja läheisempi pari kuin ennen. Ja nyt en ole sitä eroa miettinyt enää ollenkaan, ei se varmaankaan ole ollut minulle edes vaihtoehto.

Ja naisista jotka ruikuttaa.. On järjetön shokki kun saa tietää petollisuudesta. Ehkä se on hyvä kirjoittaa ensireaktio tänne, ja miettiä ja kuulostella omia tunteita sitä kautta. -Minä en kirjoittanut enkä puhunut, mietin vain itsekseni, ja nyt kun ajattelen, ehkä olisi pitänyt, olisi ehkä oma olo hiukan helpottanut.
 
:hug:

Juuri eilen kirjotin täällä samasta asiasta, eli samassa veneessä ollaan. Täällä myös vatsaa vääntää ja on paha olo, mutta kyyneliä ei vain ole. Olen todella, todella pahoillani sinun puolesta!!
 
Tuosta itkusta, minä itkin vasta noin puolen vuoden päästä siitä kun sain tietää. Siihen asti olin turta, ymmälläni, hädissäni, täynnä raivoa ja katkeruutta. Mutta sitten pikkuhiljaa annoin surun tulla. Se helpotti suuresti, vaikka myös katkeruudesta on vaikea päästää irti ja antaa oikeasti miehelle ja itselle mahdollisuus.
Nämä tunteet myös edelleen toisinaan valtaa mielen, mutta harvemmin kuin ennen.
 
No niin.Äsken tossa juttelin miehen kanssa puhelimessa.Ei ole herrassa edes miestä sen vertaa että tulis kotiin selvittämään asiat.Ensin ei meinannut edes puhelimeen vastata.
Tulipahan sitten tietoon että on pettänyt aikaisemminkin.Ja se nyt oli sitten se viimeinen pisara.Enään en edes mieti sitä mahdollisuutta että voisin ton miehen kanssa jatkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Eli minusta sitten tulee se yh,jälleen kerran.
Mies tuossa äsken soitteli mulle kaljapäissään ja teki tunnustuksen että 2 kuukautta sitten on pettänyt mua,siis mennyt ihan loppuun asti.Kovasti pyyteli anteeksi mutta tällä hetkellä mä olen niin järkyttynyt etten kykene edes sellaista vaihtoehtoa ajattelemaan.
Vatsaa vääntää ja välillä tulee tunne että kohta oksennan kun oikein kourii.Itkennyt en ole kyyneltäkään mutta eipä tuo unikaan tule silmään.Onneksi kaveri on yön töissä ja sen kanssa viestitellään.Saan jollekin purkaa päätäni.
Toisaalta tekisi mieli antaa miehelle vielä mahdollisuus,mutta järki sanoo ettei siitä mitään tulisi koska luottamushan on mennyt ikiajoiksi.Hemmetti että mua ihan oikeasti sattuu.
Yhteistä taivalta nyt takana 10,5 vuotta ja mies se sitten päätti heittää kaikki kerralla roskikseen.

Hetkinen..mies päätti siis heittää kaiken kerralla roskikseen??
minä ymmärsin kirjoituksestasi että se olet sinä joka päätöksen on tehnyt?
ja toiseksi: et voi TIETÄÄ onko luottamus mennyt ikiajoiksi. Tiedät VAIN tämän hetken, kaikkimuu on kuvittelua ja luulemista.
En ikinä vähättelisi tunteitasi tai ajatuksiasi mutta eikös nämä ole faktat.
Toivon sulle erittäin paljon voimia.
Kaikki kääntyy hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmauduin:
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Eli minusta sitten tulee se yh,jälleen kerran.
Mies tuossa äsken soitteli mulle kaljapäissään ja teki tunnustuksen että 2 kuukautta sitten on pettänyt mua,siis mennyt ihan loppuun asti.Kovasti pyyteli anteeksi mutta tällä hetkellä mä olen niin järkyttynyt etten kykene edes sellaista vaihtoehtoa ajattelemaan.
Vatsaa vääntää ja välillä tulee tunne että kohta oksennan kun oikein kourii.Itkennyt en ole kyyneltäkään mutta eipä tuo unikaan tule silmään.Onneksi kaveri on yön töissä ja sen kanssa viestitellään.Saan jollekin purkaa päätäni.
Toisaalta tekisi mieli antaa miehelle vielä mahdollisuus,mutta järki sanoo ettei siitä mitään tulisi koska luottamushan on mennyt ikiajoiksi.Hemmetti että mua ihan oikeasti sattuu.
Yhteistä taivalta nyt takana 10,5 vuotta ja mies se sitten päätti heittää kaikki kerralla roskikseen.

Hetkinen..mies päätti siis heittää kaiken kerralla roskikseen??
minä ymmärsin kirjoituksestasi että se olet sinä joka päätöksen on tehnyt?
ja toiseksi: et voi TIETÄÄ onko luottamus mennyt ikiajoiksi. Tiedät VAIN tämän hetken, kaikkimuu on kuvittelua ja luulemista.
En ikinä vähättelisi tunteitasi tai ajatuksiasi mutta eikös nämä ole faktat.
Toivon sulle erittäin paljon voimia.
Kaikki kääntyy hyvin.

Mies teki päätöksen siinä hetkessä, kun meni sänkyyn vieraan naisen kanssa. Mikä siinä on vaikeaa tajuta?
Voimia aplle, varsinkin, kun luin tuon viimeisen kommenttisi!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
No niin.Äsken tossa juttelin miehen kanssa puhelimessa.Ei ole herrassa edes miestä sen vertaa että tulis kotiin selvittämään asiat.Ensin ei meinannut edes puhelimeen vastata.
Tulipahan sitten tietoon että on pettänyt aikaisemminkin.Ja se nyt oli sitten se viimeinen pisara.Enään en edes mieti sitä mahdollisuutta että voisin ton miehen kanssa jatkaa.

Ohhoh. Itse en hyväksy pettämistä edes silloin, jos kyseessä on kerta tapaus (helppo tietysti sanoa kun ei ole omia kokemuksia) mutta tuo että on toistuvasti pettänyt menee kyllä todella todella pahasti sietorajan yli. Jos tuosta nyt jotain positiivista koettaa ettiä, niin tavallaan miehesi varmaan teki päätöksen sinulle entistä helpommaksi, kuten jo tuossa itsekin sanoit. Tarkoitan siis sitä, että jos kyseessä olisi ollut yksittäinen tapaus voisi joidenkin ihmisten mielesta olla aiheellista ainakin tosissaan pohtia toisen mahdollisuuden antamista. Kyllä tuo on miehesi osalta sama kuin sylkisi päin kasvojasi, täydellistä toisen epäkunnioittamista sekä luottamuksen ja ennen kaikkea tekemänsä lupauksen rikkomista. Aikamoinen raukka.

Onko miehesi jossain työmatkalla tms vai missä kun ei edes kotiin voi tulla puhumaan asioista?

Miten päiväsi on kulunut tästä eteenpäin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
No niin.Äsken tossa juttelin miehen kanssa puhelimessa.Ei ole herrassa edes miestä sen vertaa että tulis kotiin selvittämään asiat.Ensin ei meinannut edes puhelimeen vastata.
Tulipahan sitten tietoon että on pettänyt aikaisemminkin.Ja se nyt oli sitten se viimeinen pisara.Enään en edes mieti sitä mahdollisuutta että voisin ton miehen kanssa jatkaa.

:hug:

 
Anteeksi kauheasti,mutta aika hyvin pystyy peittelemään kun 2kk kulunu eikä aikasemmin ole tunnustanut???

SINÄ ansaitset parempaa!sä et ole heittäny 10v hukkaan vaan sen teki miehes!!
Tuolla jossain on varmasti parempi mies,joka osaa arvostaa sua ihmisenä ja naisena.Älä anna kenenkään kohdella sua tolla tavalla
 

Yhteistyössä