Mä voin nyt omalla pärställäni kertoa omista kokemuksistani vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Lapsuudessani naapurissa asui mua vuotta vanhempi poika jonka kanssa olimme ihan pieninä hyviä kavereita.Kun olimme n.7 ja 8-vuotiaita,poika alkoi kiinnostua seksistä ja oli jostain haalinut itselleen pornolehtiä ym.epämääräistä tavaraa ja esitteli näitä sitten mulle.
Tilanne meni lopulta siihen,että poika halusi kokeilla näitä näkemiään juttuja käytännössä ja sai mut lopulta suostumaan tähän "leikkiin" kiristämällä että kertoo vanhemmilleni mitä mä olen katsellut ja puhunut hänen kanssaan. Kerran jälkeen olin jo niin pojan kiristyksen vallassa,että en voinut muuta kuin suostua hänen ehdotuksiinsa ja nyt jälkeenpäin olen miettinyt miten suuri se häpeä teoistani olikaan,kun en mieluummin annoin käyttää itseäni hyväksi kuin ilmiantaa pojan ja samalla kertoa mitä itse olin "suostunut" tekemään. Tätä jatkui yhteensä noin kolme vuotta kunnes muutimme toiselle paikkakunnalle ja äidilleni sain kerrottua asiasta viime vuonna.
Tullessani murrosikään alkoi puolestaan isäpuoleni (jonka kanssa en koskaan ollut ns.isällisissä väleissä) käyttäytyä mua kohtaan asiattomasti. kun tulin suihkusta ja koiranpentumme roikkui hampaillaan pyyhkeessäni,hän tokaisi että "vedä vaan se pyyhe kokonaan pois niin on täälläkin jotain silmän iloa". Hän myös arvosteli kavereideni ulkonäköä ja muotoja ja kyseli seksielämästäni. Olin tämän alkaessa n.13vuotias. Koskaan hän ei koskettanut minua,mutta katse kertoi enemmän kuin mitä olisin halunnut tieää. Hän myös katsoi avoimesti pornoa äitini ollessa iltavuorossa ja minun ollessani vielä hereillä.
Tätä kesti siihen saakka kun vihdoin pääsin muuttamaan pois kotoa,tuolloin olin 17vuotias. 18vuotiaana minut raiskasi eräs kaverikseni luulema poika,mutta juttua ei nostettu koska näyttö ei riittänyt. Koko elämäni lapsuudesta asti musta on tuntunut että mut määritellään ihmisenä vain seksin perusteella ja luotto miehiin oli aika olematon. En muutama vuosi sitten edes osannut ajatella miehiä ystävinä ilman että liitin siihen jotain seksuaalista ja suorastaan loukkaannuin jos joku ei halunnut seksiä kanssani tai pitänyt minua seksuaalisesti viehättävänä ja uskoin kauan että ihmiset osoittivat pitämistään ja kiintymystään seksin avulla. Sen vuoksi takerruin jokaiseen mieheen jonka kanssa panin,koska luulin että he pitävät minusta ihmisenä vain koska halusivat harrastaa kanssani seksiä.
Nykyinen suhteeni on elämäni pisin ja seksielämässä oli kyllä aluksi totuttelemista. Välttelin halaamista ja pussailua ja ihmettelin miksi mies ei jatkuvasti halunnutkaan seksiä kanssani vaikka rakasti minua. Suomeksi sanottuna totuin elämäni aikana siihen että en ollut mitään muuta kuin pelkkä pillu. Vieläkin häpeän tuota lapsuuden tapahtumaa ja nään isäpuolestani painajaisia.
Halusin vain sanoa teille vanhemmat,puuttukaa ajoissa,heti kun merkkejä on ilmassa. Lapsi kokee niin voimakasta syyllisyyttä ja häpeää,että hän ei uskalla kertoa asiasta vanhemmilleen tai muille aikuisille koska pelkää heidämn suhtautumistaan hänen tekoihinsa vaikka olisikin joutunut hyväksikäytetyksi. En toivo tätä kenellekkään,lasten kuuluu saada olla lapsia niin pitkään kuin se vaan on mahdollista!
Tilanne meni lopulta siihen,että poika halusi kokeilla näitä näkemiään juttuja käytännössä ja sai mut lopulta suostumaan tähän "leikkiin" kiristämällä että kertoo vanhemmilleni mitä mä olen katsellut ja puhunut hänen kanssaan. Kerran jälkeen olin jo niin pojan kiristyksen vallassa,että en voinut muuta kuin suostua hänen ehdotuksiinsa ja nyt jälkeenpäin olen miettinyt miten suuri se häpeä teoistani olikaan,kun en mieluummin annoin käyttää itseäni hyväksi kuin ilmiantaa pojan ja samalla kertoa mitä itse olin "suostunut" tekemään. Tätä jatkui yhteensä noin kolme vuotta kunnes muutimme toiselle paikkakunnalle ja äidilleni sain kerrottua asiasta viime vuonna.
Tullessani murrosikään alkoi puolestaan isäpuoleni (jonka kanssa en koskaan ollut ns.isällisissä väleissä) käyttäytyä mua kohtaan asiattomasti. kun tulin suihkusta ja koiranpentumme roikkui hampaillaan pyyhkeessäni,hän tokaisi että "vedä vaan se pyyhe kokonaan pois niin on täälläkin jotain silmän iloa". Hän myös arvosteli kavereideni ulkonäköä ja muotoja ja kyseli seksielämästäni. Olin tämän alkaessa n.13vuotias. Koskaan hän ei koskettanut minua,mutta katse kertoi enemmän kuin mitä olisin halunnut tieää. Hän myös katsoi avoimesti pornoa äitini ollessa iltavuorossa ja minun ollessani vielä hereillä.
Tätä kesti siihen saakka kun vihdoin pääsin muuttamaan pois kotoa,tuolloin olin 17vuotias. 18vuotiaana minut raiskasi eräs kaverikseni luulema poika,mutta juttua ei nostettu koska näyttö ei riittänyt. Koko elämäni lapsuudesta asti musta on tuntunut että mut määritellään ihmisenä vain seksin perusteella ja luotto miehiin oli aika olematon. En muutama vuosi sitten edes osannut ajatella miehiä ystävinä ilman että liitin siihen jotain seksuaalista ja suorastaan loukkaannuin jos joku ei halunnut seksiä kanssani tai pitänyt minua seksuaalisesti viehättävänä ja uskoin kauan että ihmiset osoittivat pitämistään ja kiintymystään seksin avulla. Sen vuoksi takerruin jokaiseen mieheen jonka kanssa panin,koska luulin että he pitävät minusta ihmisenä vain koska halusivat harrastaa kanssani seksiä.
Nykyinen suhteeni on elämäni pisin ja seksielämässä oli kyllä aluksi totuttelemista. Välttelin halaamista ja pussailua ja ihmettelin miksi mies ei jatkuvasti halunnutkaan seksiä kanssani vaikka rakasti minua. Suomeksi sanottuna totuin elämäni aikana siihen että en ollut mitään muuta kuin pelkkä pillu. Vieläkin häpeän tuota lapsuuden tapahtumaa ja nään isäpuolestani painajaisia.
Halusin vain sanoa teille vanhemmat,puuttukaa ajoissa,heti kun merkkejä on ilmassa. Lapsi kokee niin voimakasta syyllisyyttä ja häpeää,että hän ei uskalla kertoa asiasta vanhemmilleen tai muille aikuisille koska pelkää heidämn suhtautumistaan hänen tekoihinsa vaikka olisikin joutunut hyväksikäytetyksi. En toivo tätä kenellekkään,lasten kuuluu saada olla lapsia niin pitkään kuin se vaan on mahdollista!