O
ongelmansa kullakin
Vieras
Tiedän, mikä olisi järkevin teko tilanteessani mutta haluaisin silti kartoittaa muita vaihtoehtoja. Eli olen reilu kolmekymppinen nainen, miesystäväni on kymmenisen vuotta vanhempi. Hänellä on parikin pidempää suhdetta takanaan ja lapsia niistä, itse olen lapseton ja ainoastaan yhdessä pidemässä suhteess ollut. Minulle seksi on aina ollut tärkeää ja edellinen seitsemän vuoden suhteeni kaatui siihen, etten enää halunnut miestäni seksuaalisesti. Syinä mm. miehen runsas alkoholinkäyttö sekä tupakointi; pelkkä alkoholistimainen haju sai jo voimaan pahoin.
Nyt ainoa ongelma nykyisessä suhteessani on se, että minusta seksuaalinen elämämme on lievästi sanottuna köyhää. Laadullisesti seksi ei ole kummoista, mies tulee parissa minuutissa ja usein aiemminkin. Kuulemma näin ollut aina eikä asiaa ole muuksi pystynyt muuttamaan. Itse olen useammaltakin mieheltä kuullut asian olevan treenattavissa ja olenkin yrittänyt varovaisesti ehdottaa nykyiselle kumppanilleni pienimuotoista treeniä asian korjaamiseksi. Kuulemma ei vain pysty. Itse en ole "omasta kivasta" kovin innostunut, seksi on minusta seksiä vasta kahden ihmisen välillä joten lelulaatikosta en omaan ongelmaani löydä ratkaisua.
Voisin pärjätä pikaisemmillakin seksituokioilla mikäli niitä olisi useammin. Nykyinen 5 min kerran viikossa ei kuitenkaan oikein innosta, ottaa päähän jo etukäteen tieto siitä, että pitäisi itsekin yrittää saada pikavauhtia ennen kuin toisen erektio lopahtaa. Olen samaan aikaan pettynyt ja hämilläni siitä, etten kiinnosta seksuaalisesti tämän enempää. Itselleni tämä on lähes surkeinta seksiä ikinä, miehen mielestä seksi kanssani on puolestaan mahtavaa... Näin ainakin sanoo. Mies on hieman lihonut ja liikuntakin on vähentynyt, itse kuvittelisin nämä asiat seksuaalista halua heikentäviksi. Viagraa on kuulemma tottunut käyttämään aiemmissa suhteissaan, minun kanssani ei koe tarvitsevansa koska erektio onnistuu ilmankin. Joskus nuorena häntä kuulemma panetti, nykyään selvästi harvemmin. On myös kertonut olleensa todella epävarma omasta "riittävyydestään" ja hävenneensä pikaista tulemistaan. Olen yrittänyt kehua häntä kaikin puolin koska olen ajatellut tuon haluttomuuden liittyvän ehkä kuitenkin epävarmuuteen? Toisaalta mies itse vakuuttaa olevansa sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen.
Itse olen todella tarkka ulkonäöstäni, urheilen aktiivisesti ja ylipäätään pidän itseäni viehättävänä. Jos jään tähän suhteeseen pelkään katkeroituvani, vaihtoehtona näen rakastajan hankkimisen. Syy jäämiseen on tietysti se, että todellakin välitän paljon miehestä ja toivon tilanteen petipuuhien suhteen muuttuvan paremmaksi. Itselleni seksi on todella iso osa omaa hyvinvointiani ja ajatukseni pyörivät seksin puutteen ympärillä melko häiritsevästi. Reilu vuosi kuitenkin vasta menty näin. Kommentteja olisi kiva kuulla samantyyppisiä asioita pohtineilta ihmisiltä!
Nyt ainoa ongelma nykyisessä suhteessani on se, että minusta seksuaalinen elämämme on lievästi sanottuna köyhää. Laadullisesti seksi ei ole kummoista, mies tulee parissa minuutissa ja usein aiemminkin. Kuulemma näin ollut aina eikä asiaa ole muuksi pystynyt muuttamaan. Itse olen useammaltakin mieheltä kuullut asian olevan treenattavissa ja olenkin yrittänyt varovaisesti ehdottaa nykyiselle kumppanilleni pienimuotoista treeniä asian korjaamiseksi. Kuulemma ei vain pysty. Itse en ole "omasta kivasta" kovin innostunut, seksi on minusta seksiä vasta kahden ihmisen välillä joten lelulaatikosta en omaan ongelmaani löydä ratkaisua.
Voisin pärjätä pikaisemmillakin seksituokioilla mikäli niitä olisi useammin. Nykyinen 5 min kerran viikossa ei kuitenkaan oikein innosta, ottaa päähän jo etukäteen tieto siitä, että pitäisi itsekin yrittää saada pikavauhtia ennen kuin toisen erektio lopahtaa. Olen samaan aikaan pettynyt ja hämilläni siitä, etten kiinnosta seksuaalisesti tämän enempää. Itselleni tämä on lähes surkeinta seksiä ikinä, miehen mielestä seksi kanssani on puolestaan mahtavaa... Näin ainakin sanoo. Mies on hieman lihonut ja liikuntakin on vähentynyt, itse kuvittelisin nämä asiat seksuaalista halua heikentäviksi. Viagraa on kuulemma tottunut käyttämään aiemmissa suhteissaan, minun kanssani ei koe tarvitsevansa koska erektio onnistuu ilmankin. Joskus nuorena häntä kuulemma panetti, nykyään selvästi harvemmin. On myös kertonut olleensa todella epävarma omasta "riittävyydestään" ja hävenneensä pikaista tulemistaan. Olen yrittänyt kehua häntä kaikin puolin koska olen ajatellut tuon haluttomuuden liittyvän ehkä kuitenkin epävarmuuteen? Toisaalta mies itse vakuuttaa olevansa sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen.
Itse olen todella tarkka ulkonäöstäni, urheilen aktiivisesti ja ylipäätään pidän itseäni viehättävänä. Jos jään tähän suhteeseen pelkään katkeroituvani, vaihtoehtona näen rakastajan hankkimisen. Syy jäämiseen on tietysti se, että todellakin välitän paljon miehestä ja toivon tilanteen petipuuhien suhteen muuttuvan paremmaksi. Itselleni seksi on todella iso osa omaa hyvinvointiani ja ajatukseni pyörivät seksin puutteen ympärillä melko häiritsevästi. Reilu vuosi kuitenkin vasta menty näin. Kommentteja olisi kiva kuulla samantyyppisiä asioita pohtineilta ihmisiltä!