Sektiopelkoa kellään?

[h]

Aina vaan kaikki pelkää synnytystä, mutta pelkääkö kukaan sektiota? Mua se ajatus kauhistuttaa, ja toivonkin todella että en siihen joudu. Jos olette sektioon joutuneet vaikka se olis kauhistuttanut, niin miten hyvin olette selvinneet? Häviskö sektiopelko ja kumman "tavan" ottaisit seuraavaksi jos saisit valita? Siis alatie vai sektio.

 

[Matilda84]

kyllä pelottaa, en haluaisi joutu sektioon.Enemmin synnytän alateitse vaikka sata kertaa :|

 

[Pesky Pixie]

:wave: Mulla oli ja on edelleen sektiopelko. En olisi millään halunnut joutua sektioon, mutta jouduin jo kahteen, ensimmäinen hätäsektio, toinen suunniteltu. Ei se pelko mihinkään hävinnyt tai häviä, mua se tilanne ainakin pelottaaihan hirveästi.

 

[mun muru]

Pelkään sektiota. Hassua kun kysyit. Luin juuri 2min sitten: "Keisarileikkaukseen liittyy enemmän riskejä kuin alatiesynnytykseen. Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keisarileikkaus#Lapsen_riskit

 

[Phoebsi]

En ehkä niin kovasti pelkää mutta se on mielessä viimeinen vaihtoehto. Tai no, kyllä se pelottaa. Leikkaus on aina riski.

 

[vieras]

Kyllä pelkään, pelkään muutenkin leikkauksia.

 

[vieras]

Pelottaa, takana kolme sektiota ja neljänteen menossa..

 

[Kippuravarvas]

Mua pelottaa se kyllä. Kuopus oli perätilassa rv 37 ja alkoivat puhumaan sektiosta, se oli ihan kauheeta :/ onneks vauva kääntyi itse parin päivän päästä ja pysyikin niin. Ei mua ole koskaan leikattu ja en haluakaan.

 

[M Y R K K Y]

MÄ!!! :wave:

Ihan sairaasti pelännyt joka raskaudessa sektiota ja erityisesti kaksosten kohdalla.
Olen itse sh ja tiiän vaarat.
Se on luonut pelkoa myös.
Ja se että mut leikattiin rv 20 kun umpilisäke tulehtui.
Olin niin järkyttävän kipeä siitä ja se lisäsi sektiopelkoa.

Sanoin miehelle että vaan silloin jos vauvalla/vauvoilla on hätä niin sallitaan sektio.Muuten ei missään nimessä.
Jouduin useampaan otteeseen juttelemaan lääkärinkin kanssa juur kaksosten raskaudessa tuosta sektiopelosta.Ja lääkärit vakuuttelivat etteivät näe sektioon mitään tarvetta,vauvat olivat rt:ssä jo varhain ja pysyivät niin.Sekä olin jo yhden synnyttänyt ennen kaksosia.
Ja se meni todella mallikkaasti.

Mut muistan sen pelon, se oli vahvana vielä nelosen ja vitosen raskauksissakin.
Onneksi kaikki menneet hienosti eikä puukkoja tarvittu.

 

[vieras]

No ekaa en ehtinyt pelätä, en edes ajatellut, että niin vois käydä... Mutta kiireelliseen siis jouduin ja siinä tilanteessa se oli kyllä loistava vaihtoehto, vaikken tykkääkään, että kukaan mun selkää tökkii, jne...

Toiste en kyllä haluaisi siihen joutua. Ei mua se itse leikkaus pelota, mutta kaikki se mitä sen jälkeen tapahtuu, kipu on aivan toista luokkaa kuin alatiesynnytyksen jälkeen, vaikka kipulääkkeitä saakin ja paljon!

 

[Vinkuiita]

Sektion mahdollisuus oli mulla ainoa mikä synnytyksessä pelotti. Neuvolassa juttelin asiasta ja siellä vakuuteltiin se olevan tosi harvinaista :saint:

Mua ei oo koskaan ennen leikattu ja siksi nukutus/puudutus pelotti hirveesti! No kiireelliseen sektioonhan se muutaman päivän kestänyt käynnistely päättyi, eikä muistot ole todellakaan hyvät. Jälkeenpäin ajatellen oli kyllä ihan hyvä, etten tiennyt mitään leikkauksen riskeistä sinne joutuessani.

 

[kaksosmamma]

Mä en itse sektiota pelännyt, vaan sitä että jouduttaisiin nukuttamaan. Ainoa toive mikä mulla oli synnytyksen suhteen oli että saisin synnyttää alakautta kun tiesin, että todennäköisesti elämäni ensimmäinen ja ainoa synnytys tulossa. Molemmat vauvat olivat jo varhain rt:ssä eikä missään vaiheessa sektiosta edes puhuttu, yritettiin vaan estää ennenaikainen synnytys...

No, synnytyksessä ponnistusvaiheessa toiselta vauvalta hävisi sydänäänet ja jouduttiin hätäsektioon. Enää en sektiota enkä nukuttamista pelkää ja jos vielä joskus raskaaksi tulen ehdottomasti haluaisin kokea alatiesynnytyksen.

 

[kaksosmamma]

Lisään vielä että hätäsektio oli sen verran raju kokemus että suunniteltu sektio/kiireellinen sektioakaan ei pelota. Ja onneksi tosiaan en minäkään leikkauksen riskeistä tiennyt etukäteen. Toisaalta, ei siinä tilanteessa ehtinyt itse leikkausta pelätä, vaan sitä että vauvoja ei saataisi tarpeeksi nopeasti ulos.

 

[Viblsp-]

Kolme sektiota takana. Eka oli kiireellinen ja seuraavat suunniteltuja. Ja joo, mieluummin synnyttäisin alateitse miljoona kertaa, kuin menisin sektioon taas, jos olisi vain mahdollisuus valita. Mutta niin, suht ahdas lantio ja nuo edelliset sektiot tarkoittavat sitä, että syksyllä sektio.

Ahdistaa jo etukäteen. Jokainen sektio on ollut hirveä. Puudutus noussut liian ylös ja siksi hengitys vaikeutunut. Ja kun ei voi jalkoja liikuttaa, tulee paniikkifiilis. Ja muutenkin aivan käsittämätön ahdistus siinä. Monella taitaa olla sektiosta se käsitys, että sinne vain mennään loikoilemaan leppoisasti ja lekurit ottavat vauvan ulos. Noh, ehkä se meneekin joillakin noin. Itelle se on silkkaa kidutusta. Kaksossektio oli pahin: kesti melkein 1,5h ja puudutus alkoi häipyä. Todella inhottava operaatio. :x

 

[feger]

Minä pelkään kumpaakin.

 

[ek]

minulla ei ollut sektiopelkoa ennen kuin jouduin sektioon. nyt sitten on

 

[NetanJahu]

Mulle tehty kolme sektiota ja aina on kaikki mennyt hyvin. pystyyn on haavat tehty. hyvin olen parantunut, samana päivänä jo kävellyt, paitsi ekassa meni pari päivää sängyssä kun sektio tehtiin jo rv:lla 29+5 ja oli paha raskausmyrkytys. Silloin ekaa sektiota odotellessa pelkäsin tietenkin mutta enemmän oli huoli miten vauva selviää. Mutta omista kokemuksista voin sanoa että sektiota ei kannata pelätä. Haavatkin on hävinneet tosi hyvin pois, haalea arpi vain on kun aina ovat leikanneet samalta kohdalta. Ja viimeisin sektio tehty 11kk sitten.

 

[Pesky Pixie]

Siis mun täytyy nyt huomauttaa, että ihan hyvin munkin sektiot on menneet, ei mitään ongelmia toipumisessa ja kivunhoito on ollut hyvää. Mutta kyllä mä silti pelkään. :/

 

[vv]

Mulla on nyt kolmas raskaus. Kaksi olen synnyttänyt alateitse, repeämiä tuli ja olihan sitä kipee sen jälkeen ja synnytyskin sattui. Mutta silti pelkään eniten, että joudun nyt sektioon. Mä en halua edes kuvitella sitä, miten kipee ja miten kauan sitä on kipee sitten sen jälkeen.

 

[Alaston lohikäärme]

Ainoa asia, mitä mä pelkäsin synnytyksessä oli just toi, et jos joudun sektioon. No en onneksi joutunut ja sitä ei tarvi ikinä enää pelätä.

 

[vieras]

Pelkään sektiota, toinen pelko tai kauhu sektiossa.. tai miten sen paremmin ilmaisis on se, et joku viiltää kehon auki, tiedättekö niinku.. et kun ennen keho on ollut ehjä ja yht äkkiä keho onkin avattu ja "rikki".

 

[NetanJahu]

Mulla on nyt kolmas raskaus. Kaksi olen synnyttänyt alateitse, repeämiä tuli ja olihan sitä kipee sen jälkeen ja synnytyskin sattui. Mutta silti pelkään eniten, että joudun nyt sektioon. Mä en halua edes kuvitella sitä, miten kipee ja miten kauan sitä on kipee sitten sen jälkeen.

No minä en ollut oikeastaan yhtään kipeä minkään sektion jälkeen. Samana päivänä ylös ja vauvaa hoitamaan, särkylääkkeitä en paljoa tarvinnut. Kolmannen jälkeen kotiuduin jo toisena päivänä sektiosta.

 

[Tammikuu]

Kyllä, on ollut. Enää ei ajankohtainen, koska lapset jo "hankittu". :wave:

 

[vv]

Mulla on nyt kolmas raskaus. Kaksi olen synnyttänyt alateitse, repeämiä tuli ja olihan sitä kipee sen jälkeen ja synnytyskin sattui. Mutta silti pelkään eniten, että joudun nyt sektioon. Mä en halua edes kuvitella sitä, miten kipee ja miten kauan sitä on kipee sitten sen jälkeen.

No minä en ollut oikeastaan yhtään kipeä minkään sektion jälkeen. Samana päivänä ylös ja vauvaa hoitamaan, särkylääkkeitä en paljoa tarvinnut. Kolmannen jälkeen kotiuduin jo toisena päivänä sektiosta.

No hyvä sulle Mä en alatiesynnytystenkään jälkeen ole kovin paljon ylhäällä olla tai reippaana liikkua ja lapsia hoitaaa. Niin pelkään vaan, että sektio olis sitten vielä pahempi...

 

[Viblsp-]

Mulla on nyt kolmas raskaus. Kaksi olen synnyttänyt alateitse, repeämiä tuli ja olihan sitä kipee sen jälkeen ja synnytyskin sattui. Mutta silti pelkään eniten, että joudun nyt sektioon. Mä en halua edes kuvitella sitä, miten kipee ja miten kauan sitä on kipee sitten sen jälkeen.

No minä en ollut oikeastaan yhtään kipeä minkään sektion jälkeen. Samana päivänä ylös ja vauvaa hoitamaan, särkylääkkeitä en paljoa tarvinnut. Kolmannen jälkeen kotiuduin jo toisena päivänä sektiosta.

Mulla eka oli vaikein. Olin todella kipeänä, en olisi halunnut sängystä nousta, mutta onneksi hoitajat "pakottivat" nousemaan, liikkuminen kun nopeuttaa paranemista. Viikkoja kesti kova kipu ja kuukausia pienempi. Voi sanoa, että n. vuoden kuluttua haava-alue oli ennallaan.

Tokan jälkeen olisin halunnut ylös melkein heti sektion jälkeen, muttei päästetty. Olin pirteänä, kivut olivat siedettävät ja vähäiset. Paluumatkalla sairaalasta kotiin kävin isoilla ruokaostoksilla ja kotona kannoin exän kanssa pinnasängyn makkariin jne. Eli ei paha yhtään.

Kolmas oli jotain tuolta väliltä. Kivulias kyllä ja jälkisupistukset, huh huh. Haava aukesi osittain ja vähän taisi tulehtuakin.

Eli hyvin erilaisia kokemuksia. Saas nähdä, miten neljännestä sektiosta toivun sitten...