T
Tarona
Vieras
Nyt on pääni sekaisin. Tapasin ihanan miehen. Ihanan omituisen. Hän alkoi hetimiten majailemaan minun luonani, koska yhteytemme oli jotenkin niin maagista. Klikkasi vain. Tämä oli minulle aivan uutta. Hän kertoi psyykenongelmistaan, mutta jotenkin en täysin ehkä ymmärtänyt ks asiaa. Tai ymmärsin, mutta en sisäistänyt. Hän on lääkityksellä. Lisäksi n 2kaljaa/joka toinen päivä, koska sitä hän "tarvitsee selvitäkseen". Skitsofrenia/masennus/vakava ahdistuneisuus/toivottomuus aika-ajoin.
3kk meni aivan loistavasti. Olen rakastunut. Kunnes vaikeudet alkoivat. En tiedä mitä tapahtui, muutamana yönä hän ei saanut nukuttua, vaikka oli ottanutkin nukahtamislääkkeensä. 2yötä valvottua tilanne laukesi, ja seuraavana iltana seurasi romahdus. Häntä alkoi ahdistaa niin paljon ettei kyennyt olemaan asunnossani. Kiersi ympyrää odotellessaan kyytiä pois, ei puhunut juuri mitään muutoin kun yritin kysyä ja selvittää tilannetta. Niinpä kyyti saapui ja hän lähti. Ajattelin että muutama päivä hiljaiseloa ehkä tekisi terää. Sitten olimme yhteydessä ja hän totesi ettei voi tässä kämpässäni enää olla, ahdistaa liikaa. Yhteiselo siis loppui siihen. Ymmärsin että erosimme, niin taisimmekin tehdä. Viikko kului, ja n7pvän päästä olin häneen tietokoneen välityksellä yhteydessä. Hän oli aivan maassa. Toivoton. Rakastaa minua enemmän kuin mitään mutta toivoton tulevaisuus ei tuo valoa myöskään meidän suhteeseemme. Itse rakastan niin paljon että yritän parhaani mukaan tuoda valoa tulevaisuuteemme. Hän puhuu nyt usein että yrittää saada asiansa kuntoon, mutta useimpina päivinä hän on vaan niin toivoton itsensä kanssa. Eilen hän oli taas retkahtanut juomaan. Kysyin mikä on suhteemme tilanne mutta hän ei kyennyt vastaamaan. Rakastan häntä todella, miten ihmeessä saan nyt pidettyä mieleni kasassa, tulevaisuudesta kun ei tunnu olevan mitään tietoa, ja enhän minä voi muuta kuin odotttaa.
3kk meni aivan loistavasti. Olen rakastunut. Kunnes vaikeudet alkoivat. En tiedä mitä tapahtui, muutamana yönä hän ei saanut nukuttua, vaikka oli ottanutkin nukahtamislääkkeensä. 2yötä valvottua tilanne laukesi, ja seuraavana iltana seurasi romahdus. Häntä alkoi ahdistaa niin paljon ettei kyennyt olemaan asunnossani. Kiersi ympyrää odotellessaan kyytiä pois, ei puhunut juuri mitään muutoin kun yritin kysyä ja selvittää tilannetta. Niinpä kyyti saapui ja hän lähti. Ajattelin että muutama päivä hiljaiseloa ehkä tekisi terää. Sitten olimme yhteydessä ja hän totesi ettei voi tässä kämpässäni enää olla, ahdistaa liikaa. Yhteiselo siis loppui siihen. Ymmärsin että erosimme, niin taisimmekin tehdä. Viikko kului, ja n7pvän päästä olin häneen tietokoneen välityksellä yhteydessä. Hän oli aivan maassa. Toivoton. Rakastaa minua enemmän kuin mitään mutta toivoton tulevaisuus ei tuo valoa myöskään meidän suhteeseemme. Itse rakastan niin paljon että yritän parhaani mukaan tuoda valoa tulevaisuuteemme. Hän puhuu nyt usein että yrittää saada asiansa kuntoon, mutta useimpina päivinä hän on vaan niin toivoton itsensä kanssa. Eilen hän oli taas retkahtanut juomaan. Kysyin mikä on suhteemme tilanne mutta hän ei kyennyt vastaamaan. Rakastan häntä todella, miten ihmeessä saan nyt pidettyä mieleni kasassa, tulevaisuudesta kun ei tunnu olevan mitään tietoa, ja enhän minä voi muuta kuin odotttaa.
