Siis kumpi meistä on outo äiti..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Kaverillani ja minulla on molemmilla suht saman ikäiset vauvat. Kaverini on kertonut, ettei saa tehtyä kotitöitä tai pesydyttyä, koska vauvaa pitää pitää koko ajan sylissä. Tähän kysyin, että itkeekö vauva muuten vai? Ei kuulema itke, on oikein rauhallinen vauva.

Sitten kun olen ollut kylässä. Vaikka vauva nukkuu, niin kaveri pitää vauvaa koko ajan sylissä. Ja jos menee vaikkapa vessaan, niin antaa vauvan siksi aikaa miehelleen syliin ja ottaa omaan syliinsä takaisin kun tulee vessasta pois. Kahvipöytäänkin tulevat eri aikaa, että toinen voi pitää vauvaa sylissä koko ajan.

Siis onhan se hyvä, että vauvaa sylitellään. Mutta eikö se nyt nukkuessaan ainakin voisi olla vaikka sängyssä :O Vai onko tämä yleistäkin?
 
On varmaan esikoinen? :D
Ei kai siitä niin haittaa ole mutta jos itse haluisin koko ajan pitää vauvan noin lähellä niin laittaisin vaikka liinaan. Itse oon kokenut kätevämmäksi sen että vauva tottuu olemaan myös vaunuissa, sängyssä yms mutta kukin tyylillään.
 
Onko ensimmäinen lapsi? :) Jos hän on tuore mamma niin voihan olla että on vähän epävarma jos ei ole kokemusta yms? Ja ehkä vähän ylihuolehtivainen. :) Tai sitten hän ei voi vaan olla erossa pikkuisestaan :D
 
No, mulla oli tuollaista. En mä sano, että kumpikaan teistä olisi outo. Ihmiset on erilaisia ja heihin äitiyskin vaikuttaa eri tavalla. Äärimmäisenä esimerkkinä voin kertoa, että mun ystävä piti samanikäistä lasta mahd. paljon sitterissä alusta saakka ja omaan huoneeseen vauva laitettiin nukkumaan kolmen viikon iässä. Huudatettiin, jotta alkaisi nukkua läpi yöt. Imetettiin kellon tahdissa. Mä vaan pitelin vauvaani lähes koko ajan, tosin oli vähän pakkokin kun ei muuten nukkunut 20min pidempään. Mutta mielelläni olin vauvan sänkynä. :) Imetin lapsentahtisesti. Lapsi nukkuu nyt kaksivuotiaana yhä meidän kanssa eikä siirry omaan huoneeseen vielä varmaan ainakaan vuoteen. Koskaan en huudattanut häntä sitten hetken hetkeä. Niin me ollaan erilaisia. :)
 
Ihan kiva että vauva saa olla paljon sylissä, mutta en itse kyllä jaksaisi tehdä asioita noin vaikeasti.

Lisäksi olisin vähän huolissani, että osaako tuo muualle kohta rauhoittuakaan, jos on tottunut koko ajan sylipalveluun.
 
Kyllä se siitä tasoittuu tuo sylittely, viimeistään jos tulee perään toinen vauva.. Mä pidin paljon esikoista sylissä ja rinnalla, kun olio sellainen tissinlutkuttaja. Nukkumaan kyllä laitoin omaan sänkyyn. Toinen lapsi syntyi vuoden ikäerolla, niin ei siinä enään joutanut koko päivää istumaan vauva sylissä kun piti juosta vuoden ikäisen perässä.
 
On varmaan esikoinen? :D
Ei kai siitä niin haittaa ole mutta jos itse haluisin koko ajan pitää vauvan noin lähellä niin laittaisin vaikka liinaan. Itse oon kokenut kätevämmäksi sen että vauva tottuu olemaan myös vaunuissa, sängyssä yms mutta kukin tyylillään.

no kyllä siitä hieman haittaa on, sitte ku siltä ei saa mitään tehtyä, ku se tottuu vaan sylissä oleilemaan..
 
Meille sanottiin esikoisen 2kk neuvolassa että lapsen voisi kyllä välillä laittaa lattiallekin touhuamaan, että eihän se mitään motorisia taitoja opi jos on vaan sylissä kokoajan :D Meilläkin siis oli aivan todella tyytyväinen vauva eikä sinänsä vaatinut sylissä oloa, mutta kokolailla kaiken hereilläolo aikansa hän oli jomman kumman sylissä tuohon saakka. Nukkuessaan sentään sai olla petissä :D
 
[QUOTE="a p";25821885]On kuudes lapsi.[/QUOTE]

No mutta eiköhän hänellä sitten ole jo omat kokemuksensa ja systeeminsä miten haluaa hoitaa vauvansa. Hienoa vaan kun joku jaksaa sylitellä paljon vielä kuudettakin lasta vaikka muutakin hommaa varmaan olisi!
 
[QUOTE="jaa";25821976]No mutta eiköhän hänellä sitten ole jo omat kokemuksensa ja systeeminsä miten haluaa hoitaa vauvansa. Hienoa vaan kun joku jaksaa sylitellä paljon vielä kuudettakin lasta vaikka muutakin hommaa varmaan olisi![/QUOTE]

Hän jättää muut lapset oman onnensa nojaan. Kaksveellekkin oli hankkinut turvavaljaat ja kiinnitänyt pihalle.
 
Olen viiden lapsen ätii ja meillä kaikki ovat olleet aika lailla syli- ja liinalapsia, oikeastaan vaan lapsista toinen on viihtynyt lattialla tai sitterissä itsekseen pikkuvauvavaiheessa.

Mutta en ole osanut pitää sitä pahana, paljon vaikeampana ja säälittävänä tilanteen ovat todellakin nähneet kaverit ja sukulaiset. Liinassa ja sylissä olevan lapsen kanssa voi tehdä paljon enemmän kuin moni äkkiä ymmärtää.
 
Minkä ikäinen vauva?
Vastasyntyneelle onki hyvä olla äidin (ja isänki) lähellä mahdollisimman paljon. Myös nukkuessaan.

Heillä ei sit vissiin kantoliina ole käytössä?
 
Ei mielestäni ole outoa, paitsi jos syynä on joku pelko (meillä mies piti vauvaa varsinkin vieraiden läsnäollessa koko ajan sylissä, kun pelkäsi pöpöjä...). Lapsi tarvitsee läheisyyttä, eikä sylissä olo ole mielestäni "huono tapa", josta vauva pitäisi opettaa pois mahdollisimman äkkiä. En usko, että motoriselle kehityksellekään on haitallista, kyllä se vauva viestii itse, jos haluaa päästä oikomaan jäseniään lattialle. Joissakin kulttuureissahan vauvaa kannetaan käytännössä 24/7, kunnes lapsi oppii liikkumaan.

Ainoa mikä ihmetyttää, että eikö sille ole tullut mieleen laittaa vauvaa kantoliinaan, niin saisi jotain tehtyäkin? Vai haluaako nauttia jouten olosta vauvan varjolla? ;)
 

Yhteistyössä