Siis mitä ihme väliä sillä on onko lapsen nimi yleinen vai ei?

["shihtzu"]

[QUOTE="Utelias";22804793]Saanko kysyä, miksi juuri nimi Luca miellytti? Mistä keksin sen? Siis se on ihan kaunis nimi, en ollenkaan kritisoi, vaan oon monesti miettinyt mitä esim Lucan suosion taustalla on, kun se on niin yhtäkkiä jostain tullut. Oma kummipoikani on Luukas (asuvat ulkomailla), ja nimenomaan tuossa suomalaisessa muodossa, koska se on heidän kotimaassaan erikoinen. Ehkä Lucan taustalla on ollut Suomessa samaa..?[/QUOTE]

No en osaa sanoa miksi se miellytti, se vaan putkahti mieleen ja jäi sinne muhimaan. Jotenkin vaan oli itselle alusta lähtien selvää, että c:llä. Isoveli on Alex, joten se vaikutti myös, molemmat kansainvälisempiä.

 

[Ape]

Just se siinä on, ettei olisi sitten päiväkodissa/koulussa/missään montaa samannimistä samassa ryhmässä.

No ainahan niitä samannimisiä on ollu. Meidän luokalla esim. oli Immosia neljä ja sitten Mikkoja ja Sannoja useampi. Eikä ollu mikään ongelma tietää kenestä puhuttiin, kun oli erilaisia lempinimiä ja opettaja sitten sanoi että Sanna S tai Sanna K.

Jotenkin en vaan ymmärrä mikä ongelma siitä tulee, jos niitä samannimisiä sattuu olemaan. Eriasia, jos lähipiirissä jo vauvan syntyessä on nimetty monta samannimistä, niin ei tietenkään halua "matkia" toisia. Mutta, että itseisarvona on se erikoisuus, niin kuulostaa vähän oudolta.

 

[333]

Aina on oleva ns. massanimiä. On ollut ja tulee olemaan vaikka kuinka kaikki yrittäis tavoitella persoonallisuutta.

 

[V niinkuin]

En tiennyt tytölle nimeä antaessa onko se suosittu vai ei. Samana vuonna nimeä on nimipalvelun mukaan annettu 291 kpl. En edelleenkään osaa sanoa onko se siis suosittu vai ei. Ainakaan palstalla en nimeen törmännyt. Ihan tavanomainen nimi joka vaan iski muhun jo odotusaikana.

 

["Eemin äiti-87"]

Yleisyydel ei oo mitään välii. Pääasia et nimi miellyttää...

 

["Linda"]

Meillä on lapsilla vähän erikoisemmat nimet koska en halunnu että on sit samalla luokalla useampi samanniminen. Itselläni on aina ollut samassa luokassa samanniminen tyttö ja kyllä se ärsyttää kun jatkuvasti on jotain väärinkäsityksiä. Yleensä jompikumpi on sit saanu jonkun lempinimen ettei mene kokoajan sekaisin. Ja onhan se aika mielikuvituksetonta antaa antaa joku suosikkinimi. Omille lapsille nimea valitessa tykkäsin kovin esim. Eetu nimestä mutta en olis voinu missään tapauksessa antaa omalle lapselle kun joka toisessa naapurissa on jo Eetu niminen poika. Olis se nyt kiva huutaa Eetua pihalta syömään kun viis poikaa olis pian ruokapöydässä

 

["vieras"]

En mäkään ymmärrä mitä väliä sillä on. Meidän pojalla ihan normaali nimi, ei yleinen mutta pariin olen törmännyt.
mulla itselläni on yleinen nimi, mutta ei se mua koskaan ole häirinnyt. kyllä sitä pitää olla ihmisellä luottoa itseensä sen verran että vaikka nimi olisi yleinen niin ei jää "jalkoihin". enempi mua häiritsee kaikki nämä niin ihmeellisen erikoiset nimet, joilla yritetään todistaa lapsen olevan jotain erikoista. opettakaa lapsillenne mielummin käytöstapoja, taitoa tulla toimeen ihmisten kanssa jne. niin ei se nimen yleisyys haittaa

 

[Kotilohikäärme]

Erikoisempi nimi on helpompi muistaa. Itselleni on ollut siitä hyötyä joten miksen antaisi lapsillenikin erikoiset nimet. Massanimi ei jää päähän niin helposti.

 

[Luminella]

Mulla on erittäin harvinainen sukunimi ja omassa ikäluokassani melko harvinainen etunimi, jonka suosio 2000 -luvulla kasvoi aika reilusti. Oon kyllä diggaillut siitä, että yhtään täyskaimaa ei ole koko maailmassa. Musta on hieno ajatella, että mun nimisiä on tasan yksi. Tyttärellä on melko harvinainen, suomalaiseenkin suuhun sopiva kansainvälinen nimi eikä ainakaan Suomessa ole yhtään täyskaimaa. Ulkomaista en ole täysin varma, koska tiedän, että meidän sukunimeä esiintyy myös Yhdysvalloissa.

 

[Hertta Pesonen]

[QUOTE="jaa";22804556]No totta helvetissä jokaiselle ihmiselle on tärkeää se, millä häntä kutsutaan. nimi on tärkeä.

ja se että joka toisella on sama nimi kuin omalla lapsella, osoittaa jonkinlaista mielikuvituksen puutetta, massaan sulautumista, toisten matkimista, luovuuden puutetta, massaihmistä, joka tekee kuten muutkin.[/QUOTE]

Ja kuitenkin aika monella on farkut ,aika moni värjää hiuksiaan, hankkii läväreitä, tatuointeja...niin sanottuja erikoisia (paitsi ne farkut) , massasta poikkeavia asioita-joita kuitenkin on nykyään melkein joka toisella vastaantulijalla.

Ja sitten vingutaan että "ärsyttää kun mun lapsen nimi on Tuuli-Hannava ja tänä vuonna on jo tuhat Tuuli-Hannavaa kastettu..."

 

["jepjep"]

No, käytyäni koulua luokassa, jossa minulla oli seitsemän kaimaa, haluan todellakin antaa lapselleni sellaisen nimen, jota ei ihan joka kadunkulmassa tulevastaan. Lähinnä otti vaan aina päähän, kun ei kukaan voinut kutsua mua omalla nimelläni vaan aina jotain älyttömiä lisämääreitä ja lempinimiä.

 

["viivi"]

No ainahan niitä samannimisiä on ollu. Meidän luokalla esim. oli Immosia neljä ja sitten Mikkoja ja Sannoja useampi. Eikä ollu mikään ongelma tietää kenestä puhuttiin, kun oli erilaisia lempinimiä ja opettaja sitten sanoi että Sanna S tai Sanna K.

Jotenkin en vaan ymmärrä mikä ongelma siitä tulee, jos niitä samannimisiä sattuu olemaan. Eriasia, jos lähipiirissä jo vauvan syntyessä on nimetty monta samannimistä, niin ei tietenkään halua "matkia" toisia. Mutta, että itseisarvona on se erikoisuus, niin kuulostaa vähän oudolta.

Se ongelma tulee siinä vaiheessa kun luokalle tulee kaveri jolla on sekä sama etunimi että sukunimi. Miehelleni on käynyt näin, eli on ihan käytännössä mahdollista. Itselläni on harvinainen sukunimi, mutta etunimi on todella yleinen omassa ikäluokassani ja meitä olikin kolme samannimistä samalla luokalla. Meille sillä ei ollut väliä, mutta opettajapa ottikin tästä rasitteen. Hän ei missään nimessä halunnut käyttää kenestäkään sukunimeä, vaan kaikkiin piirustuksiin ja kokeisiin sai kirjoittaa vain etunimen. Jos luokalla oli kaksi samannimistä laitettiin sukunimen etukirjain. Meillä kaikilla kolmella sukunimi alkoi samalla kirjaimella ja tästäkö opettaja ottikin stressin. Voitte uskoa ettei ole kovin mieltäylentävää kun ala-asteen opettaja syyttää pikkutyttöjä hankaliksi kun heillä sattuu olemaan samat nimikirjaimet ja etunimet.

Olen todellakin varmistanut ettei ainakaan ennen lapseni nimeämistä löytynyt täysnimikaimaa, tai löytyy yksi joka on elänyt 1800- luvulla.

 

["Sari"]

Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka nimi olisi nykyään ns. suosituimpien listalla se kuitenkin annetaan suht pienelle joukolle. Nimiä annetaan nykyään huomattavasti laajemmalti kuin mitä esim. 70- ja 80-luvuilla, jotta vaikka olisikin ns. massanimi ei sitä ole saanut niin moni kuin tuolloin.

 

[4]

voihan niihin yleisiin kyllästyä. mun mielestä pääasia on että vanhemmat antaa lapselleen nimen josta tykkää. ihan sama mitä muut ovat mieltä.

 

[Suzyanne]

No minä tykkään siitä että lapsen nimi on ns. muotinimi omassa ajassaan, muttei kuitenkaan ihan kaikista yleisin. Oman pojan nimi on muistaakseni 49. suosituin pojan nimi tällä hetkellä, eli se on ihan Ok. =)

 

["Halikatti"]

Ajattelen, että hyvä kun itse uskalsin antaa melko tavalliset nimet, enkä lähtenyt hakemaan erottautumista. Saavat lapset itse nousta massasta aikuisina jos kiinnostaa ja on rahkeita. Minusta jokainen on persoona oli nimi sitten Eetu tai Kosma.

 

[mkjho]

No minusta nimestä vain tulee mauton, jos sitä on samanikäsillä liikaa. Koko nimestä menee hohto kun tulee ylituotantoa.

 

[r-r]

Oma nimeni on todella erikoinen. Biologiset vanhempani olivat englanninkielisiä ja antoivat minulle nimen joka on harvinainen jopa heidän kotimaassaan ja vielä kaksiosainen. Biologisten vanhempieni kuoltua adoptiovanhempani halusivat säilyttää alkuperäisen nimeni, mutta lisätä siihen oma sukunimensä. Eli sekä etu- että sukunimeni ovat kaksiosaisia ja etunimeni ja toinen sukunimistäni ovat englanninkielisiä, toinen sukunimistä suomenkielinen. Uskon, että maailmassa ei ole ketään samannimistä. Nimi on tuottanut joskus päänvaivaa, pitkä kirjoitettava, kaikki eivät tiedä miten lausua tai edes olenko mies vai nainen. Pidän kuitenkin nimestäni ja sen erikoisuudestakin.

Lapselle en antaisi todella erikoista nimeä, mutta en todella tavallistakaan ihan vain sen takia, että molemmista voi aiheutua hankaluuksia ja on varmasti inhottava, jos luokalla on monta samannimistä.

 

[Horuksen silmä]

Niin kysehän on ihan makuasioista, joku pitää tärkeänä että lapsella ei ole samaa nimeä mitä 3 luokkatoverilla. Ja toiselle se on yksi hailee. Katsos ihmiset on erilaisia.

Itselleni on ollut tärkeää että lapsen yksilöllisyys näkyy nimeä myöten. Mulle omat lapset on olleet uniikkeja joten en ole halunnut antaa heille tusinanimeä. Vaikka niissäkin nimissä olis kyllä ollut monia kauniita ja nimikriteerini täyttäviä.

 

[Aamuäree]

Mä en käsitä myöskään....

Nimihän valitaan sellainen mistä vanhemmat tykkää, mikä tuntuu lapselle sopivan ja sointuu toivottavasti myös sukunimeen.
Nimi joka tulee jokapäiväiseen käyttöön!
Ei sellainen josta muut tykkää ja joka on niin hemmetin erikoinen ja spesiaali ettei vain kellään muulla ole, sellainen joka ei ole 'juntti' tai 'kasari' tai vielä pahempaa listanimi.... hienoa jos tämmöinen nimi löytyy, ei sillä, mutta toisinaan kyllä näitä kastettuja kun lukee, niin on monta unetonta yötä pohdittu Pipariinalle nimeä... ettei vain ole kellään toisella.

Toisaalta kun tämmöinen nimiharvinaisuus sitten keksimällä keksitään ja se julkaistaan ilmoituksella lehdessä, niin yleenä ei mene kauaa kun joku sen 'vainmeidännimen' ottaa myös piltilleen käyttöön.

Että se siitä harvinaisuudesta sitten, kun naapurin Virtaskan mukulalla on sama nimi

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="Halikatti";22806875] Saavat lapset itse nousta massasta aikuisina jos kiinnostaa ja on rahkeita. Minusta jokainen on persoona oli nimi sitten Eetu tai Kosma.[/QUOTE]

:flower:

 

[Horuksen silmä]

Mä en käsitä myöskään....

Nimihän valitaan sellainen mistä vanhemmat tykkää, mikä tuntuu lapselle sopivan ja sointuu toivottavasti myös sukunimeen.

Mä en taas ymmärrä tätä ilmiötä että etunimen pitäisi sointua sukunimeen. Monihan kuitenkin aikuisena muuttaa sen sointuvan sukunimensä riitasointuiseen avioliiton myötä.

 

[Aamuäree]

Mä en taas ymmärrä tätä ilmiötä että etunimen pitäisi sointua sukunimeen. Monihan kuitenkin aikuisena muuttaa sen sointuvan sukunimensä riitasointuiseen avioliiton myötä.

Siis sillain sointua, että eivät ole ihan eri maailmoista, Yasmin Jadessa Maya Pylvänäinen- tyyliin.

 

["vieras"]

Miksi kaikki hokee, että nimen pittä olla semmonen mistä vanhemmat tykkää, ihan kuin olis jotenkin varma asia, ettei ne vanhemmat oikeesti voi tykätä siitä uniikki-nimestä.
Mä en oo ikinä tykänny omasta super-tavallisesta nimestäni ja siksi, ehkä nimimakuni on enemmän kallellaan sinne uniikin puolelle...

 

[Aamuäree]

[QUOTE="vieras";22807679]Miksi kaikki hokee, että nimen pittä olla semmonen mistä vanhemmat tykkää, ihan kuin olis jotenkin varma asia, ettei ne vanhemmat oikeesti voi tykätä siitä uniikki-nimestä.
Mä en oo ikinä tykänny omasta super-tavallisesta nimestäni ja siksi, ehkä nimimakuni on enemmän kallellaan sinne uniikin puolelle...[/QUOTE]

Mä tarkoitin tuolla kommentoinnillani siitä että 'nimi sellainen josta vanhemmat tykkää' nimenomaan sitä, että jos vanhemmat sattuu tykkäämään siitä juntista 80 luvulla suosiossa olleesta nimestä tai 'ihan tavallisesta' nimestä, ei sitä tulisi kaikkien paukapäitten arvostella että hyi kamala sentään, niitähän on kaikkialla, joka toinen lapsen luokalla on varmasti saman niminen (as if....) tylsä ja persoonaton, miten te nyt tuollaisen valitsitte....

Siis sitä, että vanhempien ei tulisi nimeä valitessaan kovasti mun mielestä miettiä sitä, että onko se nimi liian tavallinen. Että siksi pitää ehdottomasti keksiä joku hirveän erikoinen nimi.

Ja uniikkinimien keksijät nimenomaan niistä nimistään tykkää tietenkin.
Mutta mun käsityksen mukaan juuri he on niitä ihmisiä jotka tuhahtelee Mikoille ja Sannoille.

Enkä yleistä liikaa.

Mun yhdellä ystävällä on todella erikoinen toinen nimi, eikä vielä aikuisenakaan häpeilemättä tavaa nimeään julkisesti.
Se on ihan siitä ihmisestä itestään kiinni, mitä tykkää nimestään- on se sitten tavallinen tai ei. Ei se erikoinenkaan nimi välttämättä nappiin osu vaikka kuinka yrittäis. Sen näyttää aika.