Toggle sidebar

Siis mitä??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miehen käytöksestä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Katsoin numeron ja puhelinaika tältä päivältä meni jo. Huomenna soitan, tosin voi olla, että eivät ole välipäivinä töissä. Maanantaina on samaan aikaan psykologi, mutta sitten tiistaina. Mies kyllä suuttuu siitä(kin), mutten voi sille mitään.

Aika paha olla kyllä taas, kun en käsitä, mitä tein taas väärin. Yritin ehdotella ja kysellä asioita, että menisi mahdollisimman järkevästi, mutta ennen kuin huomasinkaan, oli hän perunut kaiken ja syytti minua. Nyt tulee viestejä, kuinka olen "aina laiminlyönyt hänen sukulaisiaan ja oman (edesmenneen) äitini mulkkua vain paapon". Äitini ikäkäs miesystävä käy meitä silloin tällöin varoittamatta ex tempore katsomassa, mutta en saisi häntä ottaa vastaan. Pitää tosin paikkansa, että minulla ei ole todellakaan ollut voimia esittää hänen vanhemmilleen reipasta ja onnellista, koska en sellainen ole ollut. He ovat kehoittaneet minua menemään töihin, jos miehen menojen rahoittaminen huolestuttaa (mies siis kolmatta vuotta työttömänä ilman että saa mistään mitään, kun ei ole jaksanut käydä Työvoimatoimistossa eikä Kelassa) ja antamaan miehen olla rauhassa "villi ja vapaa, kun se on vähän sellainen"...
 
[QUOTE="aapee";22768812]Mies kyllä suuttuu siitä(kin), mutten voi sille mitään.

Aika paha olla kyllä taas, kun en käsitä, mitä tein taas väärin. Yritin ehdotella ja kysellä asioita, että menisi mahdollisimman järkevästi, mutta ennen kuin huomasinkaan, oli hän perunut kaiken ja syytti minua. Nyt tulee viestejä, kuinka olen "aina laiminlyönyt hänen sukulaisiaan ja oman (edesmenneen) äitini mulkkua vain paapon". [/QUOTE]
Sinun ei kuulu vastata miehesi tunteista, koska aikuisen ihmisen kuuluu vastata niistä itse. Et tehnyt mitään väärin, koska kyseisen ihmisen kanssa ei vaan voi tehdä mitään oikein. Se, että kyseenalaistat omat tunteesi ja asetat miehen tunteet etusijalle tekee tilanteesta entistä pahemman, koska miehesi saa silloin käyttäytyä niin kuin haluaa, eikä hänellä ole edes mitään painetta muuttaa itseään mihinkään. Ja siis muutoksella on vaikutusta vain siihen, miten tilanne etenee tulevaisuudessa lapsen kanssa. En tarkoita, että hänen muuttumisensa enää suhdetta pelastaisi.
 
Siis ei juma mikä ukko, ja mikä perhe hällä.
Sinä käyttäydyt juuri niin, kuin tuommoisen ihmisen ikeen alle joutunut, lapsena traumoja saanut ihminen, käyttäytyy. Nyt pitäis vaan jostain tulla sulle se viimenen pisara, jolla lopetat tämän!! Uskon, että löydät voiman yhteydenpidon lopettamiseen lastesi kautta, koska he selkeästi sinulle ovat asia nro yksi. Eli iskostat nyt vain mieleesi, että tuolla käytöksellä, saatat aiheuttaa lapsillesi samat ongelmat aikuisuuteen, joita itse nyt käyt läpi.
Ja koita miettiä, että mitä sitten vaikka sinulle suhteen lopettamisesta tulee syyllinen olo, sehän sinulla on jokatapauksessa kokoajan muutenkin. Älä hautaudu pohtimaan asiaa miehen kannalta, vaan itsesi ja lastesi. Mieti se pahin vaihtoehto, joka mielestäsi tapahtuu, jos et ole enää yhteydessä mieheen, ja pohdi, onko se oikeasti pahempi kuin nykyhetki.
Tämä mies tietää saaneensa sinut pihteihisi, ja on varma, ettet tee mitään asian eteen. Eikö sisu nouse edes sen verran, että haluat todistaa sen vääräksi?
Sisua se vaatii, koska on niin nujerrettu, mutta olen varma, että pystyt siihen!
 
Kiitos Essi.

Outoa, jos kirjoituksistani aistii, että lapset ovat minulle numero yksi, sillä tämä mies on juuri painottanut sitä, kuinka kaihoan aikaa ilman lapsia (täysin ilman lapsia olen tunnin psykologin käyntien ajan 2-4krt kuukaudessa sekä muuten pari tuntia(!) vuodessa). Minulla ei ole hoitoapua luontevasti, enkä osaa oikein apua pyytää, sillä koen lapset sekä lahjaksi että toki myös velvollisuudekseni. Minusta on niin perin merkillistä, ettei mies tunne minua sen vertaa, että tietäisi minun olevan aina ihan ikävissäni, kun joku lapsista on jossakin, vaikkakin aina tajuan sen, että se on lapselle mukavaa ja päästän toki, jos heitä johonkin kutsutaan. Missään en koskaan käy ilman lapsia, enkä ole muusta kuin levon tarpeestani numeroa tehnyt. Sekin minua surettaa, ettei mies ole koskaan tarjonnut hoitamaan lapsia edes yhtä aamua niin, että saisin nukkua pitempään hänen täällä käydessään. En kuulema kuitenkaan nuku ja häntä väsyttää, kun täällä on niin rankkaa ja elämä muutenkin.
 
mä kyllä antasin orgasmia tollaselle ukolle paistinpannulla haaroväliin.kun sä voit viellä tuolle
ketaleelle antaa?ei muuta kun suunnanvaihto sulle uuteen vuoteen.
toivon sulle hyvää ja parempaa uuta vuotta.
 
Siis outoa, että joku vieras aistii minusta lasteni tärkeyden, mutta sen, jonka olisi pitänyt olla lähin, ei tunne minua senkään vertaa. Jäi jotenkin vähän kaiketi ajatus tässä kesken.

Sisulla halusin näyttää miehelle, että olen aina ollut täysillä tässä mukana ja että olen kaikkea muuta kuin mitä hän väittää, kuvittelee tai kokee minun olevan. Olen vain tajunnut, että mikään tekemäni ei riitä, eikä minulla ole oikeutta vaatia häneltä yhtään mitään, ei mitään. Jotenkin se, että teen aivan kaiken yksin ja hänellekin olen vain pettymys, kun hän ei saa tulla tunniksi orgasmia hakemaan, on liikaa. Hän ei ole tykännyt siitä, että jos hän tekisi jotakin kotona, mullakin olisi parempi mieli ja seksi voisi tulla enemmän luonnostaan. Se on hänen mielestään sellaista kaupantekoa, jota hän ei suhteeseen halua. Niinpä hän ei ole tehnyt juuri mitään, mutta seksin on täytynyt silti tulla luonnostaan. Jotenkin minusta on alkanut tuntua siltä, että ei voi olla oikein näin, vaikka hän kuinka muuta väittää.
 
[QUOTE="friidu";22750361]voisitteko te kertoa mistä te löydätte niitä tunnekeskusteluun kykeneviä normaaleja miehiä?[/QUOTE]

mä löysin lähibaarista. oltiinkumpikin juuri erottu ja kaljalla samassa kuppilassa. no loppujen lopuks oltiin talon ainoat asiakkaat. sen jälkeen ei mies ole viereltäni lähtenyt. siitä on nyt viisi vuotta ja elän onnellista tasapainoista parisuhdetta.

kyllä niitä on vaikka kuinka paljon. ne vain täytyy läytää. monta paskaa kokeilemalla löyty yksi ihana. mut sitä ihanaa ei löydä ellei osaa heittää niitä paskoja ovesta pihalle.
 
[QUOTE="aapee";22768672]
Miksi sitten siedän tällaista ja olen sietänyt. Edelleen tunnistan syyllistymisen itsestäni ja sen, että haaveilen siitä perhehaaveesta, mikä meillä piti olla. Monet tässä ketjussa ihmettelevät, miksi suostun kynnysmatoksi ja sääliäkö täällä vain kaipaan taikka kruunun kirkastusta. Apua, neuvoja, vinkkejä tai ainakin jotakin "muun maailman" responssia kaipaan, koska nimenomaan haluan tästä kuviosta irti. Ei kuitenkaan auta se, että ihmetellään vain, kuinka tyhmä nainen voi ollakaan. Se vain ruokkii syyllistymistäni ja uskon jälleen kaiken tosiaan olevan vain oman toimintani muuttamisesta kiinni, uskon ansainneeni vain ikävää kohtelua, koska tosiaan olen niin tyhmä...[/QUOTE]

Ilman ahdistusta ei tule muutosta. Olet siis jo tiellä kohti muutosta.
Sinä tosiaan ansaitset ikävää kohtelua, niin kauan kuin hyväksyt sen. Wayne W.dyerin kirjassa "Hyväksy itsesi, uskalla elää" sanotaan, että ihmistä kohdellaan niin kuin hän ansaitsee tulla kohdelluksi ja antaa itseään kohdella" Kun luin sen ensimmäisen kerran sain kunnon kilarin.
Miten joku voi sanoa MULLE niin (no siis mullehan se sen sanoi, kun oli kirjaansa uskaltanu kirjotta) Miten joku voi väittää jotain sellaista paskaa, että mä olisin ITSE vastuussa siitä, miten ihmiset minua kohtelee. Tänään mä hoen itse tuota samaa lausetta ihmisille...
Ja mitä sitten voi tehdä? No, asettaa miehelle rajat. Oma mieheni sai selkeän valinta tehtävän (no ok, siinä tilanteessa se ei olu selkeä valintatehtävä, koska ratkaisua teki kaksi psykoottista sekopäätä, mutta jälkeenpäin analysoituna, niin se meni): lähteekö vaimo (minä siis) psykiatriselle osastolle lepäämään vai hän päihdehoitoon. Hän valitsi päihdehoitoon lähdön ja sen jälkeen minä olen kertonut hänelle, että en minä tiedä rakastanko häntä, siis myöntänyt sekä hänelle että itselleni, että kyse oli riippuvuus suhteesta, tarvitsin häntä (siis sitä paskaa elämää) kiilottamaan marttyyrin kruunuani.
Tänään minun ei enää tarvitse nöyristellä kenellekään jotta ihmiset nostaisivat minut hyvänä ihmisenä muiden yläpuolelle. Enää minun ei tarvitse elää muiden ihmisten mielipiteen kautta ja nöyristellä, jotta minua korotettaisiin, vaan voin iha rauhassa sanoa EI. ja mikä hassuinta, tänään ne ihmiset, joita ennen koitin epätoivoisesti miellyttää kunioitavat minua, ennen...no, ei kaikki ehkä halveksineet, mutta empä minä heille olemassakaan ollut. Kaikki se milistely oli tuurhaa. Nyt kun olen olemassa oma itsenäni tunteineni ja tarpeineni, he näkevät minua ja jopa kunnioittavat.
 
No etkö sä jo ymmärrä, että se mies puhuu ihan mitä paskaa vaan jotta saa sut epäilemään ja syyllistämään itseäsi. Älä kuuntele mitä se sulle sanoo, tai älä ainakaan usko sitä!

Kuulostaa NIIN mun exältä, munan (muiden ) perässä mäkin kuulemma vaan koko ajan olin, mua ei voinut yhtään jättää silmistä kun ei koskaan voinut tietää mitä teen. Uskomattomin juttu oli, kun kävin optikolla. Näöntarkastuksessa meni aikaa, jolloin mies veti raivarit ja syytti mua pettämisestä optikon kanssa. Muuten ei kuulemma voi kestää niin kauan. Hyh, kylmät väreet tulee vieläkin kun muistelen sitä hullua, ja siitä on jo aikaa yli 16 vuotta.

Anna nyt sen miehen puhua mitä puhuu, ilmoita sille että eroat siitä ja laita elämäsi järjestykseen. Ja säilytä uhkausviestit ja tee miehestä rikosilmoitus. Ei se muuten usko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;22769071:
mä kyllä antasin orgasmia tollaselle ukolle paistinpannulla haaroväliin.kun sä voit viellä tuolle
ketaleelle antaa?ei muuta kun suunnanvaihto sulle uuteen vuoteen.
toivon sulle hyvää ja parempaa uuta vuotta.
Click to expand...

Ihana :) Tosin hän on joskus sanonut järjestävänsä minulle lähestymiskiellon, kun olen lähetellyt tekstiviestejä ja soitellut perään hänen ollessaan raivoissaan. Tosin siis toinen vaihtoehto on ollut, että en tee sitä ja parin päivän päästä hän on kahta raivoisampi, koska tottakai olen toisen kanssa, jos en kysele hänen peräänsä. Tuollaisesta paistinpannuorkusta voisi tulla ihan oikeasti joku syyte, vaikkei ehkä lähettämistäni sovittelevista, huolestuneita ja ystävällissävyisistä viesteistä kuitenkaan.

Niin, enpä tiedä itsekään. Kun hän on riehunut, saattaa hän sitten tulla takaisin pyytämättä anteeksi ja sanoa/vaatia, että nyt pitää saada läheisyyttä ja orgasmi, koska on niin paha olla. Joskus olen yrittänyt piipittää, että en mä pysty, kun mullakin on mielettömän paha mieli, mutta siitä hän on sitten taas vain raivostunut, että mitä *ttua me aina minusta puhutaan ja kun hän tarvitsee jotakin, otetaan aina minun tarpeeni esiin ja millä oikeudella annan omien seksiongelmieni tehdä hänelle tärkeimmästä asiasta niin vaikeaa.
 
Mulle viimeinen pisara tuommoisen ihmisen luota lähtemisessä oli se, että poliisi teki lastensuojeluilmoituksen ja mun piti valita joko mies tai lapset.
Mä toivon, että sun viimeinen pisara on samankaltainen. Sä et näköjään osaa irroittautua hyvällä, jotakin kamalaa pitää tapahtua ennenkuin sä tajuat. Ja se kamala on jonkun hengenlähtö tai se että sulta viedään lapset. Sillä tuo tuollainen ei todellakaan ole lasten parhaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä niin;22769169 begin_of_the_skype_highlighting**************22769169******end_of_the_skype_highlighting:
Ja se kamala on jonkun hengenlähtö tai se että sulta viedään lapset. Sillä tuo tuollainen ei todellakaan ole lasten parhaaksi.
Click to expand...

Tämähän näissä jutuissa on traagisinta, että ne lapset on ne, jotka ei voi erota vanhemmistaan, vaan joutuu sietämään aikuisten avuttomuutta.
Jo Martti Paloheimo aikoinaan vaati lapsille oikeutta eroon ongelmallisista vanhemista ja tosiaan suosittelen luettavaksi hänen kirjaansa Suomalaisen lapsuuden haavat, kuinka sinua kohdeltiin?
 
Viimeksi muokattu:
Missä asioissa ajattelet, että teillä on suhde? Koska ulkopuolisesta vaikuttaa, että sitä ei ole. Sinä teet työt, hoidat lapset, hoidat orgasmit, hoidat raha-asiat, olet ainoa, joka tuntee. Mies ei tee yhtään mitään, paitsi vihoittelee kaikesta mitä saa ja sinä et saa mitään.
 
Ap ei tule eroamaan miehestä, ennenkuin hän ymmärtää asettaa lapsensa kaiken muun edelle. Vielä ei näemmä ole se hetki. Mä toivon enemmän kuin mitään, että joku tekisi ap:sta lastensuojeluilmoituksen. Jonkun ulkopuolisen tahon pitäisi puuttua tuohon nyt. Lasten psyyke on vaakalaudalla ja pahan kerran. Aikuisista ei väliä, apn mies on jo parantumattomissa ja ilmeisesti apkin hyvää vauhtia sinne luisumassa. Mutta viattomilla lapsilla on oikeus normaaliin elämään! Ja tuossa perheessä se ei tule onnistumaan.
 
Niin ja ap, totuus on se että mitkään päänsilittelyt ja sun ymmärtäminen ei auta asiaa paskan vertaa. Päinvastoin, sä vaan oot hyvilläs saamastasi huomiosta ja oikein paistattelet siinä. Samalla kun voit hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä yhtään mitään asioiden eteen. Sä tarttet potkun persuuksiin, jonkun joka puuttuu ilman sääliä kovalla kädellä tuohon kaikkeen. Ehkä silloin sä havahtuisit ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä. Siihen saakka mikään ei muutu.
 
Ap, ymmärrän että haluat valita helpoimman tien. On helpompaa kuitata toi sun toiminta sillä että "mulla nyt on vaan tapana syyllistyä niin että jos joudun aattelenkin lähtemistä niin syyllistyn enkä sit voikaan lähteä", kun myöntää että vastuun kantaminen siitä jäämispäätöksestä ei kiinnosta, eikä halua itse kokea ikäviä tunteita kuten syyllisyyttä, vaanmieluummin kuitaan sillä että minä kun oon tällanen niin en minä muuta voi.

Se, että "syyllistyy" ei estä toimimasta. Ota ero, katkaise välit, ja kanna sen jälkeen sitä syyllisyyttä ihan niin paljon kuin haluat. Helpompaahan se tosiaan on ottaa poskeen kun kantaa syyllisyyttä siitä että ei ole unelmavaimo. Onhan se negatiivinen tunne jos kokee ettei saakaan sitä hyväksyntää jota omasta mielestään ansaitsee.

Ennustus: Niin kauan kun jauhat tuota itseanalyysiä ja syyllistymistä, et tee yhtään mitään konkreettista tilanteen muuttamiseksi. Nytkään et ole tekemässä eroa vaan hyvittelemässä ja sovittelemassa miestä omalle kannallesi. Ja jos asia jääkin hoitamatta voit aina kuitata toimettomuutesi sillä että "no kun minä niin aina syyllistyn".
 
Sitä en ymmärrä, miten kirjoittamisestani välittyy tarve päänsilittelyille tai minun ymmärtämiselleni. Nimenomaan vertaistuki auttaa sekä se, että saan purkaa johonkin, mistä saan vahvistusta sille, että nyt olen oikealla tiellä.
 
Miten sinä miellät parisuhteen? Tiesitkö ettei aikuisella ihmisellä ole ketään jota hänen pitäisi totella? Missä mies asuu? Mistä hän saa rahaa elämiseen? Muutos tapahtuu vasta sitten kun sinä lakkaat pyörittämästä sitä kuviota ja syyllistymästä toisen tekoihin. Kuvio toistuu ja hän haukkuu sinut teet mitä tahansa. Miehellä ei ollut aikomustakaan ottaa lasta jouluna (ainoastaan kiusata sinua) ja miehen vanhemmat voi itse tulla lapsen hakemaan jos häntä haluavat nähdä. Sinulla on vain yksi elämä. Myös mies on vastuussa omasta elämästään ja vain ja ainoastaan hän itse. Et sinä. Hän ei tule muuttumaan, sinä et voi häntä muuttaa. Vain hän itse. Tosin hänellä ei ole mitään syytä muuttua kun kaikki sekä sinä että hänen vanhempansa tanssitte hänen pillin mukaan. Hän esitti alkuajat, tämä on se todellinen mies millainen hän on nyt. Anna hänen suuttua, hänen suuttumuksensa ei vähennä sinun ihmisarvoa, se on hänen kyvyttömyyttä sietää pettymyksiä. Älä lue hänen viestejään, varsinkin kun tiedät ettei hän tule mitään hyvää sanomaan. Äläkä suostu seksiin. Kun et suostu nöyryytetyksi, ei hän voi sinua nöyryyttää. Sanotaan "parempi tuttu helvetti, kuin vieras taivas". Muutos on aina pelottavaa mutta tässä tilanteessa se ei voi tuoda tullessaan muuta kuin hyvää. Jaksamista muuttaa omaa ja lasten elämän suuntaa kohti parempia aikoja.
 
Ap, eikö oo ihanaa saada ymmärrystä ja hyväksyntää sille miten sinä oot oikeessa ja ukko on ihan kauhee? Sen voimin jaksat taas jatkaa tossa tilanteessa yhden kymmenvuotta.
 
En ole päästänyt miestä tänne, lopetin puhelun, kun hän alkoi kirota ja ilmoitin ottavani yhteyttä lastenvalvojaan, jotta saamme tapaamiset sovittua riitelemättä. En ole pommittamassa häntä viesteillä, vaan teen täällä kotihommia ja olen onnellinen siitä, mitä meillä on.

Olen hyvin yksin ja sen vuoksi vahvemmin miehen armoilla. Minulta on oikeasti hämärtynyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Kun kirjoitan tänne tiedän ainakin sen, että on olemassa myös muita sellaisia ihmisiä kuin minä, jotka kokevat tämän asetelman vääräksi. Muutoin minulla on elämässäni ollut sellainen totuus, että vain minä ajattelen omituisesti ja mies muun maailman ohella on oikeassa.

En oikeasti ymmärrä, missä kohtaa välittyy viesti, että kaipaisin kruunun kiillotusta tai päänsilittelyjä. Miten sellainen auttaisi minua yhtään eteenpäin? Ei mitenkään.
 
[QUOTE="aapee";22769543]Sitä en ymmärrä, miten kirjoittamisestani välittyy tarve päänsilittelyille tai minun ymmärtämiselleni. Nimenomaan vertaistuki auttaa sekä se, että saan purkaa johonkin, mistä saan vahvistusta sille, että nyt olen oikealla tiellä.[/QUOTE]
Et sä ole oikealla tiellä. Sähän nimenomaan tilität kuinka yrität saada miestä ymmärtämään ja yrität häntä lepytellä myöntämään sunkin näkökulmaa. Sit jos tässä tavotteessas onnistut niin jäät parisuhteeseen. Jos et onnistu niin jatkat yrittämistä.

Miksi sä muka et voi ottaa eroa ennen kun oot saanu miehen ymmärtään sun kantas? Miksi sulle on väliä sillä jos mies uhkaa sua lähestymiskiellolla, siis jos sä oikeasti olisit ottamassa eroa? Miksi sua haittais se ettet saa lähestyä miestä josta haluat eroon?
 
[QUOTE="aapee";22769591]Miten sellainen auttaisi minua yhtään eteenpäin? Ei mitenkään.[/QUOTE]
Eihän se autakaan mitenkään eteenpäin. Kysymys onkin siitä haluatko sä eteenpäin?

Vai etkö sä voi ottaa eroa ennen kun oot netistä saanu huutoäänestyksellä tarpeeksi monta puoltavaa ääntä? Tarviiko sun mielestä parisuhteessa olemiselle tai olemattomuudelle jonkun ympäristön hyväksynnän?
 
[QUOTE="aapee";22769591]En ole päästänyt miestä tänne, lopetin puhelun, kun hän alkoi kirota ja ilmoitin ottavani yhteyttä lastenvalvojaan, jotta saamme tapaamiset sovittua riitelemättä. En ole pommittamassa häntä viesteillä, vaan teen täällä kotihommia ja olen onnellinen siitä, mitä meillä on.

Olen hyvin yksin ja sen vuoksi vahvemmin miehen armoilla. Minulta on oikeasti hämärtynyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Kun kirjoitan tänne tiedän ainakin sen, että on olemassa myös muita sellaisia ihmisiä kuin minä, jotka kokevat tämän asetelman vääräksi. Muutoin minulla on elämässäni ollut sellainen totuus, että vain minä ajattelen omituisesti ja mies muun maailman ohella on oikeassa.

En oikeasti ymmärrä, missä kohtaa välittyy viesti, että kaipaisin kruunun kiillotusta tai päänsilittelyjä. Miten sellainen auttaisi minua yhtään eteenpäin? Ei mitenkään.[/QUOTE]

Tosi hyvä alku, että et päästänyt sitä luoksesi. Nyt vaan pysyt tiukkana. Kyllä asiat järjestyy. Ja lastenvalvojalla tosiaan sovitte tapaamiset jne ja pidä huoli, ettei niitä järjestetä sinun luona. Tee ukolle selväks, että et enää halua kuulua sen elämään.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa