Siis mitä??

["aapee"]

Miten sinä miellät parisuhteen? Tiesitkö ettei aikuisella ihmisellä ole ketään jota hänen pitäisi totella? Missä mies asuu? Mistä hän saa rahaa elämiseen? Muutos tapahtuu vasta sitten kun sinä lakkaat pyörittämästä sitä kuviota ja syyllistymästä toisen tekoihin. Kuvio toistuu ja hän haukkuu sinut teet mitä tahansa. Miehellä ei ollut aikomustakaan ottaa lasta jouluna (ainoastaan kiusata sinua) ja miehen vanhemmat voi itse tulla lapsen hakemaan jos häntä haluavat nähdä. Sinulla on vain yksi elämä. Myös mies on vastuussa omasta elämästään ja vain ja ainoastaan hän itse. Et sinä. Hän ei tule muuttumaan, sinä et voi häntä muuttaa. Vain hän itse. Tosin hänellä ei ole mitään syytä muuttua kun kaikki sekä sinä että hänen vanhempansa tanssitte hänen pillin mukaan. Hän esitti alkuajat, tämä on se todellinen mies millainen hän on nyt. Anna hänen suuttua, hänen suuttumuksensa ei vähennä sinun ihmisarvoa, se on hänen kyvyttömyyttä sietää pettymyksiä. Älä lue hänen viestejään, varsinkin kun tiedät ettei hän tule mitään hyvää sanomaan. Äläkä suostu seksiin. Kun et suostu nöyryytetyksi, ei hän voi sinua nöyryyttää. Sanotaan "parempi tuttu helvetti, kuin vieras taivas". Muutos on aina pelottavaa mutta tässä tilanteessa se ei voi tuoda tullessaan muuta kuin hyvää. Jaksamista muuttaa omaa ja lasten elämän suuntaa kohti parempia aikoja.

Hienosti kirjoitettu.

Olen ottanut jo askelia eteenpäin.

Mitä lastensuojeluilmoitukseen tulee, niin velvollisuus sen tekemiseen on myös esim. turvakodin työntekijöillä tai kaikilla muillakin avustavilla tahoilla, joihin olen ollut yhteydessä. He kyllä olisivat tehneet sen, mikäli olisivat nähneet sen välttämättömäksi. Olen kuitenkin hyvin organisoitunut arjessa ja hakenut apua, en käytä päihteitä ja olen kuitenkin hyvin omistautuva vanhempi. Mies on ollut paikalla kuitenkin hyvin harvoin ja pääsääntöisesti meillä vallitsee rauhallinen lapsiperheen arki, mikä tulee tulevaisuudessa vallitsemaan meillä aina.

 

["aapee"]

[QUOTE="Niin";22769601]Et sä ole oikealla tiellä. Sähän nimenomaan tilität kuinka yrität saada miestä ymmärtämään ja yrität häntä lepytellä myöntämään sunkin näkökulmaa. Sit jos tässä tavotteessas onnistut niin jäät parisuhteeseen. Jos et onnistu niin jatkat yrittämistä.

Miksi sä muka et voi ottaa eroa ennen kun oot saanu miehen ymmärtään sun kantas? Miksi sulle on väliä sillä jos mies uhkaa sua lähestymiskiellolla, siis jos sä oikeasti olisit ottamassa eroa? Miksi sua haittais se ettet saa lähestyä miestä josta haluat eroon?[/QUOTE]

Itse asiassa sillä on merkitystä, että täällä jankutetaan, ettei sillä ole väliä, mitä mies on mieltä - tai vaikka olisikin, niin ensimmäisenä minä saan ajatella, miltä minusta tuntuu ja toimia sen mukaan.

Mitä huutoäänestykseen tulee, niin jopa sellaisella on merkitystä, vaikkei näin pitäisi ollakaan. Mulle mies on tavallaan valottanut itsensä, sukunsa ja koko maailman huutoäänestyksen, joka on yli viisi miljardia vastaan minun sairas arvomaailmani ja käsitykseni muka normaalista perhe-elämästä vaatimuksineen toiselle osapuolelle. Niinpä minulla on sitten edes jotakin pohjaa, kun tiedän, etten sittenkään ole ihan yksin ajatuksineni siitä, ettei tämä ole parisuhde ollenkaan.

 

[Lili77]

Se ongelma siinä minusta juuri on. Se ei ole parisuhde vaan väkivaltainen hyväksikäyttösuhde. Sen takia siitä on vaikeampi irrottautua kun ei voi vain erota vaan nimen omaan pitää repiä itsensä kokonaan irti. Normaalisti kun miehelle sanoo ettei enää halua sitä nähdä niin siitä ei enää ikinä kuule mitään.

 

[Jo vain]

[QUOTE="aapee";22769697]Mitä huutoäänestykseen tulee, niin jopa sellaisella on merkitystä, vaikkei näin pitäisi ollakaan. Mulle mies on tavallaan valottanut itsensä, sukunsa ja koko maailman huutoäänestyksen, joka on yli viisi miljardia vastaan minun sairas arvomaailmani ja käsitykseni muka normaalista perhe-elämästä vaatimuksineen toiselle osapuolelle. Niinpä minulla on sitten edes jotakin pohjaa, kun tiedän, etten sittenkään ole ihan yksin ajatuksineni siitä, ettei tämä ole parisuhde ollenkaan.[/QUOTE]
OK, eli jos palstalla oltas sitä mieltä että sun pitää jäädä suhteeseen niin sit jäisit? Ja jos seuraava netissä tapaamaas työtön juoppo on omasta mielestään tai jonkun muun mielestä ihan kiva mies ja varmaan tosi lapsirakas niin sitten teet vielä yhden lapsen?

 

["Niin"]

Mitä apua sä pyysit turvakodista kun soitit sinne? Tuskin majoitusta tai apua uuden kodin löytymiseen, kun mies ei edes asu siellä? Pyysitkö niitä jättämään sun miehen vai muuttamaan sen luonnetta vai minkä tyyppistä konkreettista apua sulta jäi saamatta?

Kerroit että koit saavas vaan sun tilanteen voivottelua, josta ei ollu mitään hyötyä joten jätit soittelemasta uudelleen. Nyt kuitenkin tarvitset voivottelijoiden tukea päättämään että sun tilantees on vaikee ja mies väärässä. Mikä siis meni vikaan turvakodin avussa?

 

["aapee"]

[QUOTE="Niin";22769789]Mitä apua sä pyysit turvakodista kun soitit sinne? Tuskin majoitusta tai apua uuden kodin löytymiseen, kun mies ei edes asu siellä? Pyysitkö niitä jättämään sun miehen vai muuttamaan sen luonnetta vai minkä tyyppistä konkreettista apua sulta jäi saamatta?

Kerroit että koit saavas vaan sun tilanteen voivottelua, josta ei ollu mitään hyötyä joten jätit soittelemasta uudelleen. Nyt kuitenkin tarvitset voivottelijoiden tukea päättämään että sun tilantees on vaikee ja mies väärässä. Mikä siis meni vikaan turvakodin avussa?[/QUOTE]

Kävin turvakodissa ihan itse paikan päällä juttelemassa sen lisäksi että soitin sinne.

Ei, en halua voivottelua, vaan kommentointia siitä, olenko mahdollisesti liian vaativa ja inhottava ihminen, minkä vuoksi miehen käytös voisi olla oikeutettua, kuten hän sanoo taikka sitten nimenomaan päinvastaista eli valaistusta siihen, minkälaista normaali elämä mahdollisesti on.

Narsistien Uhrien Tuki sivuilla ei enää keskustelupalstaa ollutkaan, kun sinne nyt yritin siirtyä. Kiusaamisen vuoksi se oli lopetettu. Ajattelin, että vertaistuella ehkäpä saisi kuitenkin eniten apuja siihen, mitkä ovat ne oikein konkreettiset ajatusmallit ja toimenpiteet, joilla muutkin ovat päässeet eteenpäin, muut, jotka ovat samanlaista kokeneet. Mikäli on aina saanut ihmisarvoista kohtelua ja on pitänyt omat rajansa tiukasti, ei koskaan ole joutunutkaan niin suohon ja helppoa on ulkopuolelta ohjeistaa. Kyllähän minäkin osaisin muita neuvoa ja kehoittaa olemaan vain vahva.

Ehkäpä juurikin nyt olen ymmärtänyt viimein, että tulemme aina näkemään asiat miehen kanssa eri tavoin, enkä minä voi siihen mitenkään vaikuttaa. Jos hän on synkeä ja vihainen koko maailmalle, niin olkoon. Minä olen kiitollinen ja onnellinen niistä asioista, mitkä minulla ja lapsilla ovat hyvin.

 

[Jo vain]

[QUOTE="aapee";22769872]Ei, en halua voivottelua, vaan kommentointia siitä, olenko mahdollisesti liian vaativa ja inhottava ihminen, minkä vuoksi miehen käytös voisi olla oikeutettua, kuten hän sanoo taikka sitten nimenomaan päinvastaista eli valaistusta siihen, minkälaista normaali elämä mahdollisesti on.[/QUOTE]
Ja koit ettet saanut tähän kysymykseen vastausta, kun turvakodin henkilö kauhisteli miehen käytöstä ja voivotteli sun tilannetta?

Jos et itse viihdy parisuhteessa, tarvitsetko ulkopuolisen erotuomarin sanomaan saatko erota, vai oletko sittenkin sinä väärässä ja sinun kuuluu jäädä suhteeseen jossa et viihdy?

Kun huomenna soitat lastenvalvojalle, mitä apua haluat häneltä? Haluatko sieltäkin vain tiedon oletko sinä oikeassa, vai sittenkin mies? Vai aiotko varata ajan tapaamis- ja elatussopimusten laatimista varten?

 

[de_maarit]

Siis oikeasti aapee, olet oikealla tiellä kun pyrit eroon tuollaisesta ukonretaleesta. Olen tätä ketjua sivusta seurannut ja pakko nyt kommentoida, että tuo ns. "parisuhde" ei ole mikään parisuhde, ja sinun pitää äkkiä saada sille virallinen loppu ja asiat järjestykseen.

Vaikka mies nyt yhtäkkiä rupeaisikin kiltiksi, se johtuisi vain ja ainoastaan siitä, että olisi huomannut, että olet nyt tosissasi liikenteessä. Älä lankea mihinkään hänen metkuihin enää, ei siis edes siihen, että hän tulisi yhtäkkiä anteeksipyydellen rukoilemaan sua takaisin. Sitten kun hän olisi saanut sinut uskomaan omaan hyvyyteensä, koko paska alkaa taas alusta, ja aina on vaikeampi nousta siitä suosta. Vaihdat numerosi salaiseksi, sovit lasten tapaamiset virallisia teitä.

Oletko varma että haluat asua siellä missä nykyisin asut? Vai tekisikö hyvää muutto johonkin toiseen paikkaan, missä kaikki ei muistuttaisi sinua tästä kaikesta... Joku paikka, missä ei olisi niin paljoa niitä kotihommia, jos siis oikein käsitin, asut nyt kuitenkin omakotitalossa, ja siinä on kyllä tosi paljon työtä. Niihin käytännön asioihin saat varmasti apuja, kun tosissaan olet sen päätöksesi tehnyt. Eikä se muuttaminen ole se juttu, vaan itsesi muuttaminen siihen ajatukseen, että sinä olet arvokas, KUKAAN ei ansaitse tuollaista ala-arvoista kohtelua. Se on vaikea nyt käsittää, kun mies on moukaroinut itsetuntosi maan rakoon, mutta jos hänen vanhempansakin ovat noin asioita kommentoineet, kun mitä olet tässä maininnut, niin ei ole ihme, että miehestäkin on tullut sellainen... Tee siis itsellesi ja lapsillesi paras alku uudelle vuodelle, käännä uusi sivu, ja hoida asiat miehen kanssa vain virallisia teitä. Itse veikkaan, että kun hän huomaa, ettei saa lasten kautta sinua kiusattua, niin kiinnostus niihin lapsiinkin vähenee, niin iljettävältä tyypiltä vaikuttaa. Tai sitten hän voi yrittää vielä piinata sinua sitä kautta pitkäänkin. Tärkeintä on, että et alistu enää mihinkään hänen juttuihinsa, vaan jätät hänen juttunsa täysin omaan arvoonsa.

Älä vastaa hänen viesteihinsä, ja hoida kommunikointi virallista tietä. Sinun ei tarvitse tuota sietää enää. Voimia!!!!!

 

[Millasia]

Minkälaista keskustelua teillä oli esim. juuri lumitöissä tai muissa omakotitalon töissä auttamisesta tai lastenvahtimisesta silloin kun päätitte tehdä lapsen mutta ette kuitenkaan muuttaa yhteen?

 

["aapee"]

Siis oikeasti aapee, olet oikealla tiellä kun pyrit eroon tuollaisesta ukonretaleesta. Olen tätä ketjua sivusta seurannut ja pakko nyt kommentoida, että tuo ns. "parisuhde" ei ole mikään parisuhde, ja sinun pitää äkkiä saada sille virallinen loppu ja asiat järjestykseen.

Vaikka mies nyt yhtäkkiä rupeaisikin kiltiksi, se johtuisi vain ja ainoastaan siitä, että olisi huomannut, että olet nyt tosissasi liikenteessä. Älä lankea mihinkään hänen metkuihin enää, ei siis edes siihen, että hän tulisi yhtäkkiä anteeksipyydellen rukoilemaan sua takaisin. Sitten kun hän olisi saanut sinut uskomaan omaan hyvyyteensä, koko paska alkaa taas alusta, ja aina on vaikeampi nousta siitä suosta. Vaihdat numerosi salaiseksi, sovit lasten tapaamiset virallisia teitä.

Oletko varma että haluat asua siellä missä nykyisin asut? Vai tekisikö hyvää muutto johonkin toiseen paikkaan, missä kaikki ei muistuttaisi sinua tästä kaikesta... Joku paikka, missä ei olisi niin paljoa niitä kotihommia, jos siis oikein käsitin, asut nyt kuitenkin omakotitalossa, ja siinä on kyllä tosi paljon työtä. Niihin käytännön asioihin saat varmasti apuja, kun tosissaan olet sen päätöksesi tehnyt. Eikä se muuttaminen ole se juttu, vaan itsesi muuttaminen siihen ajatukseen, että sinä olet arvokas, KUKAAN ei ansaitse tuollaista ala-arvoista kohtelua. Se on vaikea nyt käsittää, kun mies on moukaroinut itsetuntosi maan rakoon, mutta jos hänen vanhempansakin ovat noin asioita kommentoineet, kun mitä olet tässä maininnut, niin ei ole ihme, että miehestäkin on tullut sellainen... Tee siis itsellesi ja lapsillesi paras alku uudelle vuodelle, käännä uusi sivu, ja hoida asiat miehen kanssa vain virallisia teitä. Itse veikkaan, että kun hän huomaa, ettei saa lasten kautta sinua kiusattua, niin kiinnostus niihin lapsiinkin vähenee, niin iljettävältä tyypiltä vaikuttaa. Tai sitten hän voi yrittää vielä piinata sinua sitä kautta pitkäänkin. Tärkeintä on, että et alistu enää mihinkään hänen juttuihinsa, vaan jätät hänen juttunsa täysin omaan arvoonsa.

Älä vastaa hänen viesteihinsä, ja hoida kommunikointi virallista tietä. Sinun ei tarvitse tuota sietää enää. Voimia!!!!!

Kiitos!

Lastenvalvojalla nimenomaan sovittaisiin tapaamiset.

Ja kyllä, olen niin nössykkälammas, että haen muiden mielipiteiden kautta oikeutusta omille tunteilleni ja reaktioilleni. Haluaisin kehittyä ihmisenä, äitinä, ystävänä jatkuvasti, mutta minulla ei ole aikuisia peilejä ollut moneen vuoteen. Yksin jonkun pahan olon purkautumiskanavana ei paljoa pysty muuttumaan kuin huonompaan. Minusta netin vuoropuhelu on kuitenkin parempaa kuin se, että olisi vain vakuumissa yksin.

 

["aapee"]

Minkälaista keskustelua teillä oli esim. juuri lumitöissä tai muissa omakotitalon töissä auttamisesta tai lastenvahtimisesta silloin kun päätitte tehdä lapsen mutta ette kuitenkaan muuttaa yhteen?

Mies oli aluksi reissuhommissa ja hänellä oli asunto muualla. Tottakai piti olla niin, että hän auttaa kaikessa ja kantaa vastuunsa tottakai laskuihin ja töihin osallistuen.

Mitä omakotiasumiseen tulee, niin jatkossa tulee olemaan helpompaa, kun saan pyytää apua ja rankempiin hommiin voin ottaa ulkopuolisiakin töihin tarvittaessa, saan soittaa putkimiehelle tai kysellä puukuormia. Näinhän ei nyt ole ollut, vaan olen joutunut selviämään aivan kaikesta aivan yksin.

 

[de_maarit]

[QUOTE="aapee";22770026]Kiitos!

Lastenvalvojalla nimenomaan sovittaisiin tapaamiset.

Ja kyllä, olen niin nössykkälammas, että haen muiden mielipiteiden kautta oikeutusta omille tunteilleni ja reaktioilleni. Haluaisin kehittyä ihmisenä, äitinä, ystävänä jatkuvasti, mutta minulla ei ole aikuisia peilejä ollut moneen vuoteen. Yksin jonkun pahan olon purkautumiskanavana ei paljoa pysty muuttumaan kuin huonompaan. Minusta netin vuoropuhelu on kuitenkin parempaa kuin se, että olisi vain vakuumissa yksin.[/QUOTE]

Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että vaikka haet muiden mielipiteiltä oikeutusta, niin myös alat pikkuhiljaa uskomaan, että olet oikealla tiellä. Älä menetä uskoasi itseesi ja oikeuteesi ihmisarvoiseen elämään. Tie ei varmasti tule olemaan helppo tuollaisen miehen kanssa, mutta toisaalta jos miehesi on niin patalaiska kuin vaikuttaa olevan, niin ehkä hän ei jaksa pitkään piinata sinua vaan koittaa metsästää jostain uuden kynnysmaton.. Tärkeintä, mitä sinun pitää muistaa, on se, ettet enää alistu.

Minullekin voit lähettää yksityisviestejä, jos uskallat rekisteröityä tänne palstalle ja haluat tukea.

 

["Niin"]

[QUOTE="aapee";22770062]Mies oli aluksi reissuhommissa ja hänellä oli asunto muualla.[/QUOTE]
Kauanko ootte olleet yhdessä? Kerroit hänen olleen nyt kolme vuotta työttömänä?

 

[Lili77]

Minä kyllä luulen myös että on niin vätys mies, ettei kauaa kiusaa. Lasten tapaamisista kannattaa lapselle kertoa vasta kun mies tulee hakemaan. Se on ainoa keino jolla saa sua aikataulutettua sitten kun et muuten ole yhteydessä. Ja suosittelen myös että viestit miehen kanssa vain virallisia teitä, älä sovi mitään suoraan itse. Äläkä vastaa puhelimeen vaan anna sen viestiä kaikki tekstiviestillä tai sähköpostilla niin jää dokumentti. Yrittää varmaan vedättää myös lastenvalvojaa (sinä estät tapaamiset tms.).
Vuosien aivopesun jälkeen on vaikea luottaa omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin, mutta kyllä se naarasleijona siellä on vaikkakin vielä lammasten vaatteissa.

 

["aapee"]

Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että vaikka haet muiden mielipiteiltä oikeutusta, niin myös alat pikkuhiljaa uskomaan, että olet oikealla tiellä. Älä menetä uskoasi itseesi ja oikeuteesi ihmisarvoiseen elämään. Tie ei varmasti tule olemaan helppo tuollaisen miehen kanssa, mutta toisaalta jos miehesi on niin patalaiska kuin vaikuttaa olevan, niin ehkä hän ei jaksa pitkään piinata sinua vaan koittaa metsästää jostain uuden kynnysmaton.. Tärkeintä, mitä sinun pitää muistaa, on se, ettet enää alistu.

Minullekin voit lähettää yksityisviestejä, jos uskallat rekisteröityä tänne palstalle ja haluat tukea.

Kiitos.

 

["aapee"]

Minä kyllä luulen myös että on niin vätys mies, ettei kauaa kiusaa. Lasten tapaamisista kannattaa lapselle kertoa vasta kun mies tulee hakemaan. Se on ainoa keino jolla saa sua aikataulutettua sitten kun et muuten ole yhteydessä. Ja suosittelen myös että viestit miehen kanssa vain virallisia teitä, älä sovi mitään suoraan itse. Äläkä vastaa puhelimeen vaan anna sen viestiä kaikki tekstiviestillä tai sähköpostilla niin jää dokumentti. Yrittää varmaan vedättää myös lastenvalvojaa (sinä estät tapaamiset tms.).
Vuosien aivopesun jälkeen on vaikea luottaa omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin, mutta kyllä se naarasleijona siellä on vaikkakin vielä lammasten vaatteissa.

Juuri tuolta tuntuu, että on todella vaikea luottaa omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin, koska jotenkin niihin ei ole ollut oikeutusta tai toinen on aina huutanut kaiken päässäni olevan vääristyneen, siis kaiken sen, missä olen hakenut ja kaivannut normaalia.

 

["Niin"]

[QUOTE="Niin";22770109]Kauanko ootte olleet yhdessä? Kerroit hänen olleen nyt kolme vuotta työttömänä?[/QUOTE]

Niin ja minkä ikäinen tämä nuorimmainen on jonka tapaamisista olet sopimassa? Tapaavatko kaksi vanhinta lasta isäänsä?

 

[de_maarit]

Olen itse poistumassa koneelta, ja palailen taas huomenissa. Voimia vielä sinulle kovasti. Sinulla ei ole mitään hätää, kun vain pysyt päätöksessäsi. Syyllisyyttä ja heikkoutta saa tuntea, onneksi kuitenkin käyt ammattilaisen puheilla, niin saat sitäkin kautta henkistä tukea.

:hug:

 

[tiedän mistä puhun]

Voi kuule ap.
Mä olin aiemmassa elämässä just sun kaltainen lapanen, jos saa rumasti sanoa. Mäkin yritin kynsin ja hampain ymmärtää miestä ja saada oikeutusta omille tunteilleni. Mun mies oli sun miehen kaltainen, on edelleen, täysin sairas ja empatiakyvytön kusipää. Mä hoidin yksin kaiken, olin lapsille välittävä vanhempi, pyöritin arjen, en käyttänyt päihteitä jne. Olin ihan kaikkea sitä, mitä sinäkin sanot nyt olevasi.
Sinä yönä kun mieheni yritti minut oikeasti tappaa, lapset eivät olleet kotona. Varmaan senkin yön jälkeen minä olisin halunnut ymmärtää miestäni ja yrittää, olin niin sokea. Mutta luojalle kiitos paikalle soitetut poliisit tekivät lastensuojeluilmoituksen. Vaikka lapset eivät olleet kotona, vaikka minä olin lapsille läsnä ja vaikka mieskään ei ollut usein kotona. Silti lastensuojeluilmoitus tehtiin.

Ja se ilmoitus pakotti mut valitsemaan joko mieheni tai lasteni välillä. Silloin en todellakaan käsittänyt miten lapset muka tuossa perhehelvetissä kärsivät, mutta onneksi oli muita selväjärkisiä jotka sen näkivät. Tuon lastensuojeluilmoituksen kautta pakotin itseni repimään mut irti miehestä. Vaikka oisin halunnut vielä ymmärtää, yrittää, puhua, selvittää asiat. Mutta mulla ei ollut vaihtoehtoja, sillä en halunnut menettää lapsiani.

Toivon että sullekin laitetaan kova kovaa vastaan, koska muuten sä jatkat tuota nykyistä touhua hamaan tulevaan. Viimeistään siinä vaiheessa lankeat takaisin, kun mies anelee ja vakuuttaa muuttuneensa. Mä tiedän. Tiedän koska oon kokenut ihan saman. Ollut ihan juuri sun kaltainen.

Tiedätkö mitä? Sun lapset kärsii. Ne elää nyt maanpäällistä helvettiä, joka tuhoaa niitten mielenterveyden. Sä voit tältä sulkea silmäsi, mutta ennemmin tai myöhemmin se asia on sun edessäs. Sä et voi edes kuvitella sitä itsesyytöksen määrää, joka sua pitää hereillä sen jälkeen. Sun lapset kärsii, koska sä kärsit. Ne kärsii, koska sä oot ihan sekaisin ja olet mennyt täysin sairaan miehesi ajatusmaailmaan mukaan. Sä olet sokea, mutta sun lapset ei ole. Vaikka sä et sitä näekään, niin sun lapset on peloissaan ja turvattomia, ne ei ymmärrä kehen he vois luottaa kun sä oot täysin tuuliviirimäisen miehesi vietävissä. Tuo tuhoaa sun lasten psyykeen.

Ja mä tiedän tämän, koska mun lapsille kävi näin. En voi olla ajattelematta, miksi en pelastanut rakkaimpiani aiemmin. Vasta jälkikäteen mä olen tajunnut, että mun lapset oli peloissaan ja ahdistuneita, vielä niin paljon enemmän kuin mä olin. Ja se ahdistus joka mulla oli, se ei ollut pientä. Kun mä itse hädin tuskin selvisin järjissäni, niin miten ihmeessä paljon heikommat lapset selviäisivät? Mieti sitä.

Sä olet sokea ja miehesi pauloissa. Sä olet sairastunut miehesi mukana. Sä et ymmärrä, mitä tää kaikki tekee sun lapsille. Kuuntelisit mua, ymmärtäisit mitä koetan sulle sanoa. Mä olen elänyt sun elämääsi aiemmin, mä olen kantanut myös raskaan vastuuni sen jälkeen. Mä olen oppinut kantapään kautta karvaimmalla mahdollisella tavalla sen, mitä lapsille on tehnyt elämä miehesi kaltaisen ihmisen seurassa. Ja minun, joka olin hänen pauloissaan. Mun lasteni psyyke on järkkynyt, ja niitä vaurioita hoidetaan vielä vuosia eteenpäin. Ja vaikka mä koin olevani hyvä äiti ja suojelevani lapsiani, niin silti mä en sitä oikeasti tehnyt kun jäin suhteeseen hirviön kanssa. Sä kuljet nyt sitä samaa polkua, josta ei seuraa sun lapsillesi yhtään mitään hyvää.

Ymmärrätkö sä?

 

["aapee"]

Voi kuule ap.
Mä olin aiemmassa elämässä just sun kaltainen lapanen, jos saa rumasti sanoa. Mäkin yritin kynsin ja hampain ymmärtää miestä ja saada oikeutusta omille tunteilleni. Mun mies oli sun miehen kaltainen, on edelleen, täysin sairas ja empatiakyvytön kusipää. Mä hoidin yksin kaiken, olin lapsille välittävä vanhempi, pyöritin arjen, en käyttänyt päihteitä jne. Olin ihan kaikkea sitä, mitä sinäkin sanot nyt olevasi.
Sinä yönä kun mieheni yritti minut oikeasti tappaa, lapset eivät olleet kotona. Varmaan senkin yön jälkeen minä olisin halunnut ymmärtää miestäni ja yrittää, olin niin sokea. Mutta luojalle kiitos paikalle soitetut poliisit tekivät lastensuojeluilmoituksen. Vaikka lapset eivät olleet kotona, vaikka minä olin lapsille läsnä ja vaikka mieskään ei ollut usein kotona. Silti lastensuojeluilmoitus tehtiin.

Ja se ilmoitus pakotti mut valitsemaan joko mieheni tai lasteni välillä. Silloin en todellakaan käsittänyt miten lapset muka tuossa perhehelvetissä kärsivät, mutta onneksi oli muita selväjärkisiä jotka sen näkivät. Tuon lastensuojeluilmoituksen kautta pakotin itseni repimään mut irti miehestä. Vaikka oisin halunnut vielä ymmärtää, yrittää, puhua, selvittää asiat. Mutta mulla ei ollut vaihtoehtoja, sillä en halunnut menettää lapsiani.

Toivon että sullekin laitetaan kova kovaa vastaan, koska muuten sä jatkat tuota nykyistä touhua hamaan tulevaan. Viimeistään siinä vaiheessa lankeat takaisin, kun mies anelee ja vakuuttaa muuttuneensa. Mä tiedän. Tiedän koska oon kokenut ihan saman. Ollut ihan juuri sun kaltainen.

Tiedätkö mitä? Sun lapset kärsii. Ne elää nyt maanpäällistä helvettiä, joka tuhoaa niitten mielenterveyden. Sä voit tältä sulkea silmäsi, mutta ennemmin tai myöhemmin se asia on sun edessäs. Sä et voi edes kuvitella sitä itsesyytöksen määrää, joka sua pitää hereillä sen jälkeen. Sun lapset kärsii, koska sä kärsit. Ne kärsii, koska sä oot ihan sekaisin ja olet mennyt täysin sairaan miehesi ajatusmaailmaan mukaan. Sä olet sokea, mutta sun lapset ei ole. Vaikka sä et sitä näekään, niin sun lapset on peloissaan ja turvattomia, ne ei ymmärrä kehen he vois luottaa kun sä oot täysin tuuliviirimäisen miehesi vietävissä. Tuo tuhoaa sun lasten psyykeen.

Ja mä tiedän tämän, koska mun lapsille kävi näin. En voi olla ajattelematta, miksi en pelastanut rakkaimpiani aiemmin. Vasta jälkikäteen mä olen tajunnut, että mun lapset oli peloissaan ja ahdistuneita, vielä niin paljon enemmän kuin mä olin. Ja se ahdistus joka mulla oli, se ei ollut pientä. Kun mä itse hädin tuskin selvisin järjissäni, niin miten ihmeessä paljon heikommat lapset selviäisivät? Mieti sitä.

Sä olet sokea ja miehesi pauloissa. Sä olet sairastunut miehesi mukana. Sä et ymmärrä, mitä tää kaikki tekee sun lapsille. Kuuntelisit mua, ymmärtäisit mitä koetan sulle sanoa. Mä olen elänyt sun elämääsi aiemmin, mä olen kantanut myös raskaan vastuuni sen jälkeen. Mä olen oppinut kantapään kautta karvaimmalla mahdollisella tavalla sen, mitä lapsille on tehnyt elämä miehesi kaltaisen ihmisen seurassa. Ja minun, joka olin hänen pauloissaan. Mun lasteni psyyke on järkkynyt, ja niitä vaurioita hoidetaan vielä vuosia eteenpäin. Ja vaikka mä koin olevani hyvä äiti ja suojelevani lapsiani, niin silti mä en sitä oikeasti tehnyt kun jäin suhteeseen hirviön kanssa. Sä kuljet nyt sitä samaa polkua, josta ei seuraa sun lapsillesi yhtään mitään hyvää.

Ymmärrätkö sä?

Ymmärrän. Kiitos.

Ajatukset ovat kypsyneet pikku hiljaa ja kuppi on mennyt nurin. Minä haluan aivan muuta ja minulla on oikeus siihen.

Kiitos kaikille tuesta.

 

[Pesky Pixie]

En nyt ole ihan koko ketjua lukenut, mutta silti kommentoin.

Itse olen ollut suhteessa hyvin manipuloivan, ja lopulta väkivaltaisen ja pahasti alkoholisoituneen miehen kanssa. Kummallista on, miten nopeasti omakin maailmankuva alkaa vääristymään, kuin salaa. Normaaliuden käsite häviää. Pitkään eron jälkeenkin tarvitsin niitä ihmisiä, jotka muistuttivat minulle siitä, mikä on normaalia, mikä ei.

Jossain vaiheessa lapsiperhe-elämää alkoi tuntua ihan normaalilta, että mies oli illat juomassa naapurissa. Saapui sitten kotiin, kun tiesi, että lapset ovat varmasti nukkumassa, ja suuttui, mikäli minä en ollut virkeänä odottamassa häntä ja tarjoamassa hänellle seksiä. Sitten hän lähti suoraan sängystä taas naapuriin juomaan, saapuakseen kotiin aamuyöllä. Lapsien ääniin ei hän aamulla herännyt. Minun piti ennen lapsien nousemista kerätä lattialta sinne pudonneet tupakat ja lattialle kaadetut kaljatölkit. Hän saattoi herätä parahiksi esikoisen päiväuniaikaan, vaatia kuljetusta lähikaupunkiin kaljanhakireissulle. Kaljaa mentiin joskus hakemaan niin, että lähikaupassa sadan metrin päässä haettiin se sixpack, että jaksettiin kaupunkiin asti. Sieltä sitten kaksi isoa mäyräkoiraa. Ja vaikka tämä etäisesti tuntui epämiellyttävältä touhulta, niin mitään suorastaan epänormaalia en siinä nähnyt. Kuten en siinäkään, että minun ajettuani kerran harhaan (käännyin väärässä liittymässä moottoritiellä), mies iski tuulilasin rikki nyrkillään suututtuaan niin kovin. Minun vikanihan se, tottahan toki. Kaikkea tapahtunutta käyn vieläkin vuosien jälkeen läpi mielessäni ja vain pikkuhiljaa minulle avautuu sen kaiken epänormaalius ja surullisuus. Se oli hirvittävää elämää, ja kaikessa kauheudessaan tajusin sen vasta pitkään sen jälkeen kun eromme tuli voimaan. Tässä minua auttoivat turvakodin ja perheneuvolan henkilökunta, ls-työntekijä, perhetyöntekijä ja oma terapeutti.

 

["vieras"]

Kamalaa .

 

["Toimi"]

Ap, jos sä haluat "eron", sä voit ottaa sen tänään. Te ette asu yhdessä, sun ei tarvi muuttaa tai ettiä uutta kämppää eikä odottaa että mies muuttais pois. Te ette ole naimisissa, sun ei tarvi jättää avioeropapereita. Sä olet jo lapses lähihuoltaja.

Tossa tapauksessa ero, paremminkin päätös parisuhteen loppumisesta (minkä parisuhteen?) on ilmoitusasia. Sä voit tehdä sen tänään, nyt. Sun ei tarvi odottaa että lastenvalvojalla on soittoaika, koska lastenvalvojalle ei tarvitse ilmoittaa siitä että eroaa miesystävästään. Sä voit ilmottaa erosta miehelle tänään, nyt, ja miettiä lastentapaamisasioita myöhemmin.

Jos et halua ilmoittaa erosta miehelle tänään, älä ainakaan jää analysoimaan ja tutkailemaan syitä ja tunteita. Ainoa tunne joka sun itsessäsi tarvii tunnistaa on tieto siitä miksi sinä et nyt ota puhelinta käteen ja soita miehelle. Tai laita tekstaria jos et uskalla soittaa. Syyllisyys? Jos kannat syyllisyyttä ja silti aiot erota, eikö olisi miestä kohtaan oikeudenmukaisempaa ilmoittaa nyt heti mitä on tulossa? Syyllisyyttä paremminkin voisit kantaa siitä mitä suunnittelet miehen selän takana etkä ilmoita. Rehellisestä pelistä ei voi kantaa syyllisyyttä. Ainoa syy jättää kertomatta on se, jos et vieläkään ole tehnyt eropäätöstä.

Laita tekstari. Vaikka että "En tahdo enää jatkaa tätä parisuhdetta. Älä enää ota yhteyttä muutoin kuin lapseen liittyvissä asioissa, niissäkin mieluiten tekstiviestitse. Lapsen tapaamis- ja elatusasioita vastaan varaan lastenvalvojalta ajan huomenna. Tänne unohtuneet tavarasi toimitan vanhemmillesi. Hyvästi."

Ai miksi et tee tänään eroa?

 

["Toimi"]

Ja edellisen tarkoituksena oli terottaa sulle että ei ole olemassa mitää syytä mikset voisi käytännössä pistää suhdetta poikki saman tien. Tekosyitä on varmasti lukemattomia, ja se on ihan ok niin kauan kuin tiedostat että jäät tekosyiden varjolla.

Lapset eivät ilmeisesti isäänsä juuri tapaa eivätkä ole tämän kanssa koskaan asuneet, joten lastenkaan kannalta ei tule käytännössä muuta muutosta elämään kuin se, ettei äiti nyyhki koko aikaa jonkun miehen perään eikä kodissa pyöri mies äksyilemässä.

 

["Tuitui"]

Ainoa syy, miksi ap voisi miehensä jättää, ovat lapset. Mutta apn mielestä lapsilla ei ole mitään hätää, joten eroakaan ei tarvitse tehdä. Olisihan se nyt ihan kamalaa suututtaa mies eroilmoituksella, sitäpaitsi se taas lisäisi apn syyllisyyttä ja pahaa mieltä.

Joten ei. Ap ei ole jättämässä miestään.

Sitäpaitsi. Ap ajattelee ettei kukaan muu voisi häntä rakastaa eikä hän koskaan tule saamaan ketään muuta kuin nykyisen miehensä, joten pakkohan se on sinnitellä.