S
"suru"
Vieras
Meidän vuoden ikäinen lapsemme on ollut kiukkuinen viime aikoina kun on ollut hampaita ja flunssaa ja omaa tahtoa ja kaikenlaista. Moni yö on ollut heräilyä ja kiukuttelua täynnä , vähää nukkumista jne.. Eräänä yönä kun ties kuinka monetta kertaa nousin ylös sängystä lapsen kirkuessa, minulla oli hermo kireällä, väsytti ja otti päähän ja mielessä pyöri miljoona kirosanaa. Siis olin äärimmäisen v*ttuuntunut. Silti menin lapsen luokse, laitoin hänet makaamaan sänkyyn, silitin ja odottelin että hän nukahtaa. Siinä silitellessäni kiukkuista, mutta silti niin rakasta lastani, mieleeni tuli kysymys: miten joku voi lyödä lasta?
Siis kun niin usein on juttuja lehdissä ja kuulee jostain että äiti on hermostunut lapseensa ja lyönyt, ravistellut, läppäissyt, tukistanut, antanut luunapin tai muuten satuttanut... Miten sellaiset henkilöt eivät oikein pysty pitämään itseään kurissa? Eikö siinä vaiheessa jos tekee mieli lyödä, voi vaikka lähteä pois huoneesta, pätkäistä seinää nyrkillä ja kirota itsekseen? Ottaa vaikka tyynyn mukaansa ja purkaa hermojansa hakkaamalla tyynyä? En käsitä, miten joku pystyy lyödä viatonta lasta, vaikka kuinka hermot kiristyisivät. Ei se lapsi tahallaan huuda ja kiukuttele.
Oli pakko purkaa ajatuksia, tulee niin surullinen olo tollaisista "vanhemmista" jotka satuttavat lastansa. Miksi lapsia pitää hankkia, jos niitä kohtaan pitää olla väkivaltainen? Ja ne jotka on yhden kerrankin lyönyt... Eikö siitäkin tule niin paha omatunto ettei enää toista kertaa löisi? Vai olenko väärässä? En tiedä, eipä ole kokemusta mutta en vaan voi käsittää.
Tai te, jotka käytätte luunappeja, tukistamista, lyömistä tai muuta kurittamista kasvatuksessanne: Mitä luulette siitä hyötyvänne? Mitä lapsenne siitä muka hyötyy? Ettekö pärjää ilman väkivaltaa?
Huh..
Siis kun niin usein on juttuja lehdissä ja kuulee jostain että äiti on hermostunut lapseensa ja lyönyt, ravistellut, läppäissyt, tukistanut, antanut luunapin tai muuten satuttanut... Miten sellaiset henkilöt eivät oikein pysty pitämään itseään kurissa? Eikö siinä vaiheessa jos tekee mieli lyödä, voi vaikka lähteä pois huoneesta, pätkäistä seinää nyrkillä ja kirota itsekseen? Ottaa vaikka tyynyn mukaansa ja purkaa hermojansa hakkaamalla tyynyä? En käsitä, miten joku pystyy lyödä viatonta lasta, vaikka kuinka hermot kiristyisivät. Ei se lapsi tahallaan huuda ja kiukuttele.
Oli pakko purkaa ajatuksia, tulee niin surullinen olo tollaisista "vanhemmista" jotka satuttavat lastansa. Miksi lapsia pitää hankkia, jos niitä kohtaan pitää olla väkivaltainen? Ja ne jotka on yhden kerrankin lyönyt... Eikö siitäkin tule niin paha omatunto ettei enää toista kertaa löisi? Vai olenko väärässä? En tiedä, eipä ole kokemusta mutta en vaan voi käsittää.
Tai te, jotka käytätte luunappeja, tukistamista, lyömistä tai muuta kurittamista kasvatuksessanne: Mitä luulette siitä hyötyvänne? Mitä lapsenne siitä muka hyötyy? Ettekö pärjää ilman väkivaltaa?
Huh..