Siis tää oli jopa mun mieheltä USKOMATONTA!!!

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

En jaksanut koko ketjua lukea, joten ajatus voi jo ollakin esillä, että siinä isossa paketissa kuitenkin olisi se sormus. Meidän isännällä on nimittäin tapana paketoida lahjat niin, ettei paketista päällepäin voi millään arvata mitä siellä on. Joka kerta yllätyn, kun avaan hänen ostamiaan lahjoja... milloin luulen saavani vaatetta, niin paketissa onkin kännykkä tms

Ei oo itse sitä paketoinu, paketoivat kaupassa. Epäilen, etteivät sormusta ihan noin isoon. Metrin levee. Eikä mun mies osaa paketoida. Tai ainakaan noin hyvin. Ja sano itse, että ei oo ostanu sitä sormusta vielä.

 

[Turkilmas]

Hei sitä pitikin vielä sanoa, että vaikka miten tökkis, niin jos siellä pohjalla on kuitenkin se tunne... niin jää. Ja vasta sitten kun tuo vauva-arki helpottaa, niin sä näet missä jamassa teidän suhde oikeesti on.

Mä olen varma että sun mies on oikeesti hyvä. Raha-asioissa sun mies on pentu, mutta ne on korjattavissa. Sun mies ei ole alkoholisti, petturi, väkivaltainen... se on vaan vähän...hmm...keskenkasvuinen mutta takuulla jalostettavissa

 

[Tallu -]

En jaksanut koko ketjua lukea, joten ajatus voi jo ollakin esillä, että siinä isossa paketissa kuitenkin olisi se sormus. Meidän isännällä on nimittäin tapana paketoida lahjat niin, ettei paketista päällepäin voi millään arvata mitä siellä on. Joka kerta yllätyn, kun avaan hänen ostamiaan lahjoja... milloin luulen saavani vaatetta, niin paketissa onkin kännykkä tms

Ei oo itse sitä paketoinu, paketoivat kaupassa. Epäilen, etteivät sormusta ihan noin isoon. Metrin levee. Eikä mun mies osaa paketoida. Tai ainakaan noin hyvin. Ja sano itse, että ei oo ostanu sitä sormusta vielä.

Ok... no yltiöpositiivisena ihmisenä uskon kuitenkin vielä teoriaani ja huiputukseen
Tai sitten se on ostanut muutakin, sen ison siis, ja sormuspaketti on isomman paketin sisällä... miehes pyytänyt sen sinne laittamaan, kun iso paketti on kaupassa paketoitu. Pitää kehitellä näitä teorioita

 

[äiskä]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Hei sitä pitikin vielä sanoa, että vaikka miten tökkis, niin jos siellä pohjalla on kuitenkin se tunne... niin jää. Ja vasta sitten kun tuo vauva-arki helpottaa, niin sä näet missä jamassa teidän suhde oikeesti on.

Mä olen varma että sun mies on oikeesti hyvä. Raha-asioissa sun mies on pentu, mutta ne on korjattavissa. Sun mies ei ole alkoholisti, petturi, väkivaltainen... se on vaan vähän...hmm...keskenkasvuinen mutta takuulla jalostettavissa

Sillä on nyt vaan putki päällä. Tyhmyys-putki.

Osti se mulle aikoinaan 19 punasta ruusua, ku sen verran tuli ikävuosia mulla täyteen.

 

[viiras]

Olenkohan ihan väärässä jos muistaisin että ensimmäinen vauvavuosi on se koittelemusten vuosi? Kyllä sä sitä vielä rakastat Kunhan saat omat hormoonit takas niin muuttuu kai se ukkokin takas ( kovasti toivoisin niin :ashamed: )

Ai että ekana vauvavuotena mies saa käyttäytyä kun idiootti? Reissata ulkomailla mihin ei ole varaa yms...?

jotku näköjään tykkää olla niitä ovimattoja jalat vaan pyyhitään...

 

[Turkilmas]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

Meillä ainakin oli vaikeeta. Monesta eri syystä. Mutta kyllä me silti oltiin valmiit lapseen ja kyllä meillä silti suhde oli ja on edelleen vakaalla pohjalla.

 

[hannamaria]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

samaa ihmettelen. Meillä on suhde lähentyny entisestään lapsen syntymän myötä, kaverit kertoo samaa.

ehkä siinä on ainakin osittain se, että ainaki meille oli hyvä et kummallakin oli jo työpaikat ja oltiin oltu vuosia yhdessä ennen lapsen suunnittelua. Kun tosiaan lapsen syntymän jälkeen tulee erilaisia tilanteita kuin ennen. On hyvä että on jo sitä ennen nähnyt puolisonsa hyvinä ja huonoina päivinä, on ehtiny tutustua kunnolla. Tosin nopeemmin edenneet kaverit, joille lapsi on tullu jo ekana vuonna, kertoo enimmäkseen samaa, eli että lähentynyt on tai pysyny ennallaan

Mun teoria on, että suhde on lapsen syntymän jälkeen vahvemmin sitä mitä se oli sitä ennen. Huono suhde huononee, hyvä paranee. Lasta on helppo käyttää tekosyynä. "no en mä nyt jaksa keskustella, kun on tuo lapsikin. en mä nyt jaksa tehdä kotitöitä, kun on tuo lapsikin" ja toisaalta "juku miten rakastankaan puolisoani - kun on tuo lapsikin"

 

[hannamaria]

Hei sitä pitikin vielä sanoa, että vaikka miten tökkis, niin jos siellä pohjalla on kuitenkin se tunne... niin jää. Ja vasta sitten kun tuo vauva-arki helpottaa, niin sä näet missä jamassa teidän suhde oikeesti on.

Mä olen varma että sun mies on oikeesti hyvä. Raha-asioissa sun mies on pentu, mutta ne on korjattavissa. Sun mies ei ole alkoholisti, petturi, väkivaltainen... se on vaan vähän...hmm...keskenkasvuinen mutta takuulla jalostettavissa

Sillä on nyt vaan putki päällä. Tyhmyys-putki.

Osti se mulle aikoinaan 19 punasta ruusua, ku sen verran tuli ikävuosia mulla täyteen.

oi :heart: ... meillä ei vissiin tossa vaiheessa (eli kun täytin 19 ) ois ollu varaa noin moneen ruusuun, kun mä opiskelin ja miehellä oli huono palkka

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

No just. Se, että joillain vauva-aika on ihanaa, ei tarkota, että kaikilla olis. Meillä ei oo ollu mikään helpoin vauva, eikä kaiken maan sairaalareissut oo tätä arkea ainakaa helpottanu. Kuka tahansa riitelee, jos ei nuku kuukausiin ja vauva vaan huutaa, ihan sama mitä tekee. :headwall:

 

[mikrokitumoppi]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

Eiköhän se ole se, että molemmilla on erilainen käsitys siitä ihanasta vauva-arjesta. Eli tavallaan molemmat pettyvät jos se ei olekaan sellaista kun on kuvitellut (tai ainakin haaveillut). Väsymys ja hormoonit vielä kärjistävät tilannetta. On voitu sopia ja keskustella etukäteen vaikka mitä, mutta elämä kun sattuu olemaan "livetilanne" (Matti Nykäsen sanoin) niin kaikkea ei voi tietää ennakolta.

 

[vieras2]

En ymmärrä miestä, mutta en kyllä hänet miehekseen ottanuttakaan :xmas:
Ihanaa kun fiksut ihmiset vielä sikiää kuin kanit.

 

[vieras]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

Hmm. Tilastojen mukaan se on vasta se toinen lapsi, jonka jälkeen erotaan... Ekan jälkeen vain nautitaan lapsesta.

 

[vieras]

Miksi sä oot valinnut tuommosen juntin ikälopun puolisoksi? Nuori nainen ja varmaan ois valinnanvaraa kuin tyytyä moiseen moukkaan!

APUA, JUNTTI IKÄLOPPU ja mies on 30... mä en pidä itseäni ikäloppuna enkä junttina ja mä oon 31 ja mun mies 41

 

[Mulan]

Ei hemmetti miten typerä mies sulla on. Mä en käsitä miksi oot menny tommosen kans naimisiin ja vielä lapsenkin tehny. Ei millään pahalla. En oo lukenu muita juttuja teidän suhteesta, mutta jo tämän perusteella mitä nyt kirjoitit, ei voi muuta kun ihmetellä.. Luulis, ettei 50 euron sormus olis liikaa vaadittu.

 

[hm]

Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä siitä paketista paljastuu...

Ainakin mies on ajoissa ostanut jonkin lahjan. Toisin kuin eräiden, jonka mies lähtee ed. iltana ostoksille ja kyselee vielä, että mitä haluaisit. Ai niin ja tänä vuonna ei ollut ehtinyt ostamaan. Sanoi sitten, että voin katsella jotain kivaa itselleni niin hän maksaa... Jipii.

 

[kielletty]

Mut mie oon sitä mieltä että ennen kaikkea rypäleen tulisi alkaa arvostaa itseään ja vaatia itselleen tiettyjä etuuksia. Meillä oli myös vähän ongelmia rahankäytön suhteen, kunnes tajusin että itse marttyyrinä olin yksinkertaisesti kai antanut alitajuisesti vähän ymmärtää että kun toinen tuhlaa niin itse en sitten tarvitse, enkä osta itselleni mitään.
Eli, pidäppä puhuttelu itsesi kanssa, siehän olet vallan rakastettava ja arvostettava ja loistava äiti. Sen jälkeen annat sanaisen arkkusi laulaa, meillä mies tajusi että hänen tuhlaamisensa on minulta ja vauvaltakin pois.

Et muuten ole ainoa kuka kärsii vastaavanlaisesta tilanteesta, ystäväni valittaa jotakuinkin samasta aiheesta, hänelläkin samanikäinen vauva. :hug:

 

[Krisu]

En lukenut kun ekan ja viimeisen sivun. Mutta mä en jaksais edes hermostua tuollaisesta.. Jos olisitte ostaneet sormuksen silloin kun menitte naimisiin niin olisitte varmaan menneet yhdessä sinne kultasepänliikkeeseen, eikö niin? Jos nyt tiedät tarkkaan minkä sormuksen haluat niin mikset vain kävisi sitä hakemassa. Tai otat miehesi mukaan ja ei kai sillä väliä ole kumpi sen maksaa jos rahat on yhteisiä?
Taustalla tuntuu vaikuttavan kovin moni muukin asia ja nyt tästä aiheesta tehdään suuri haloo. Mies kuitenkin on ostanut pari lahjaa jouluksi eikä tohon sormusasiaan esitä mitään vastaväitteitä.

 

[XXX]

Löysin tälläisenkin keskustelun sivuja selatessa... Miten tää päättyi? Kerroitko RYPÄLE miehellesi mitä oikeasti ajattelet?

 

[sisar puoliQ]

Sori Rypäle, tää voi kyllä tehdä sun oloa pahemmaksi. Mutta kun me miehen kanssa muutama vuosi sitten mentiin naimisiin, oltiin opiskelijoita ja tosi köyhiä, ja se jakoi parin kk ajan lauantaisin helsingin uutisia että sai rahaa sormukseen. Oltais mun puolesta voitu ostaa yhdessäkin (tai halvempi pienemmällä kivellä) mutta se oli sille tärkeää :heart:

Tämä vain siksi että TODELLAKIN olen sun puolella, ei ole missään nimessä liikaa vaadittu mitä toivot. Ja nimenomaan se ihmetyttää ettei miehelle vaikuta olevan tuon tärkeämpää ostaa vaimolle vihkisormus. Tietysti ihmisille on eri asiat tärkeitä mutta jos sormus on tärkeä sinulle, miehen pitäisi ymmärtää se.

Toivon kovasti että mies on ymmärtänyt järkätä sulle sen yllätyksen :hug:
Pahin mahdollinen skenaario ehkä olisi että paketista paljastuisi joku uudemman sukupolven pleikka "meille" :kieh:

mnjoo-o, toi mun kultsipuppeli sen tekikin. osti muka xboxin lapsille....kukaan muu sillä pelaa kun hän itse :kieh: ja sille rahalle ois todellakin ollut käyttöä |O |O

 

[KullanMurutx4]

ymmärsin et teil on eri rahat ja silloin en myöskään ymmärrä et jos mies aikoo ostaa sulle sormuksen niin sen sanoo et osta sä.. :/ jos teillä ois yhteiset rahat nii samaha se silloin oiskenen tililtä se menee mut edellyttäsin et mies sen hakee

 

[joku]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

No, vaikka näin olisikin niin ei siitä lapsesta eroonkaan pääse, joten sinänsä tyhmä kommentti. Ja meillä ainakin vauva aiheuttaa väsymystä ja mulla imetys ja hormonit haluttomuutta että parisuhde on meilläkin kovilla vaikka 12 vuotta ollaankin oltu onnellisesti yhdessä. Vauva nyt 7 kk. Joten ymmärrän rypälettä hyvin.

 

[MorbidMama]

Noh. Melko romanttista. :|

 

[utelias vaan]

asian sivusta menee, mutta KUMMAN oikeesti pitäisi se sormus ostaa?
*ihan pihalla koko touhusta* :ashamed:

No mun mielestä se on miehen homma ostaa naiselle kihla- ja vihkisormukset. Mulla ei kihlaa oo, siks toi vihkisormus merkitsis niin paljon.

Loppulo rahat ennen kihlasormustakin?

 

[Turkilmas]

Vähän OT vaikka oli tästäkin puhuttu, mutta miks ihmeessä sillon tulee ryppyjä suhteeseen kun on lapsen eka elin vuosi, musta tosi outoa. Eiköhän se oo niin että jos sen ajan pystyy elämään riitelemättä ja oikeesti neuttia siitä niinku kuuluis niin sillon suhde on vakaalla pohjalla. Mutta jos lapsen syntymän jälkeen vaan riidellään niin ei se suhde voi kestää mitään. Vauva on iloinen asia. Ja voin sanoa että meidän onnellisinta aikaa on ollit tää aika jona meillä on esikoinen ollut, nyt 1v. Kun lasta suunnitellaan yhdessä niin kyllä sillon pitää tietää että elämä muuttuu. Ja mun mielipide on se että jos riidat alkaa heti kun lapsi syntyy niin ei ole ollut kyllä valmis lapseen!!

No, vaikka näin olisikin niin ei siitä lapsesta eroonkaan pääse, joten sinänsä tyhmä kommentti. Ja meillä ainakin vauva aiheuttaa väsymystä ja mulla imetys ja hormonit haluttomuutta että parisuhde on meilläkin kovilla vaikka 12 vuotta ollaankin oltu onnellisesti yhdessä. Vauva nyt 7 kk. Joten ymmärrän rypälettä hyvin.

Mun mielestä tää oli typerä kommentti ylipäätään. Kun siis kaikennäköiset tilastot ja tutkimukset kertoo karua totuuttaan että pikkulapsiaika on YLEENSÄ raskasta aikaa parisuhteelle. Että aikas monella olis sitten ongelmana ettei oo valmis lapselle (hah, niinkuin tuo nyt muutenkaan siitä kertois).

Pakko vielä mainita, että meidän esikoinen on jo 7-vuotias. Että vaikka alku olikin vaikea (kiitos mm. masennukseni ja suuren elämänmuutoksen), niin kohtalaisen hyvin on kuitenkin suhde kestänyt .

Ikävänsävyinen teksti multa, mutta mua ärsyttää sangen paljon mustavalkoinen ajattelutapa. Kuten tuossa edellämainitussa. Heillä ei ole ollut ongelmia vauva-aikana, joten muilla on sitten huono suhde jos ja kun niitä ongelmia on :headwall: :headwall: