V
vieras
Vieras
"Sikainfluenssa psykiatrin silmin
On inhimillistä, että uhkakuviin reagoidaan myös irrationaalisesti.
Uhka saa ihmisen ajattelun polarisoitumaan. Ajattelu muuttuu mustavalkoiseksi: asiat ovat joko hyviä tai pahoja mutta eivät siltä väliltä. Tällaiseen ajatteluun saattaa olla joskus realistisia perusteita, mutta ihmisen mieli vielä kärjistää asian. Polarisointi on keino saada monimutkainen todellisuus oman mielen hallintaan.
Pandemiat ovat kiinnostava psykologinen uhkakuva. Ihminen elää maapallolla bakteerien ja virusten kanssa ja suurimmaksi osaksi niiden armoilla. Emme pysty hallitsemaan niitä.
Pandemia muistuttaa länsimaista kuluttajakansalaista ihmisen ruumiillisuudesta ja eläimellisyydestä. Ei ehkä ole sattumaa, että kaksi viimeisintä globaalia uhkakuvaa eli sika- ja lintuinfluenssa on nimetty eläinten mukaan, vaikka sikainfluenssa ei edes ole lääketieteellisesti erityisen perusteltu nimitys.
* * *
Kun ihmistä tai yhteisöä kohtaa uhka, tulee tarve tehdä jotakin asian hyväksi. Kulkutautia joudutaan vain seuraamaan ja odottelemaan passiivisesti. Subjektiivisen hallinnan tunne on menetetty, ja tulee tarve palauttaa se.
Ainakin osa rokotteisiin kohdistuvasta kritiikistä on peräisin tästä avuttomuuden tunteesta. Epidemiaa ei pysty hallitsemaan mutta pystyypä ainakin rokotteen ottamista. Kun epidemian kimppuun ei voi hyökätä, voi hyökätä rokotteiden ja viranomaisten kimppuun.
Tieteeseen kohdistetaan epärealistisia täydellisyyden odotuksia, vaikka ongelma on syvemmällä: Homo sapiens yrittää lisääntyä maapallolla mikrobien joukossa. Kuten eräs rokotteita vastustava kansalainen moitti tiedemiehiä: ''He monimutkaistavat asioita tahallaan!''
Niin ikään rokotteilta odotetaan täydellisyyttä, vaikka ne eivät ole täydellisiä. Haittavaikutuksia ei hyväksytä - eikä inhimillisessä mielessä tietysti tarvitsekaan hyväksyä - mutta parempia lääkkeitä ei vain ole.
Kun rokotteiden avulla saadaan vaikeita sairauksia hallintaan, sairauksien uhkakuvat lievittyvät. Tällöin rokotteisiin aletaan suhtautua kielteisemmin. Kun epidemia on hallinnassa yhteisössä, yksittäisille ihmisille tulee näennäinen vapaus valita suojautumisensa taso. Kulkutauteja ei enää pelätä. Rokotteiden haittavaikutukset ovat ainoa asia, mikä kiinnostaa, ja arvostelu kohdistetaan niihin.
Länsimainen kuluttajakansalainen rakastaa valintojen tekemistä: otanko rokotteen vai enkö ota? Onko valinta yhtä yksinkertainen kuin jäätelön valinta kaupan tiskillä? Ikään kuin valinnalle ei olisi paljon hankalia perusteita. Ne perustelut taas eivät ole yksilön valittavissa.
* * *
Sikainfluenssa on viestinnän näkökulmasta ainutlaatuinen ilmiö. Tuskin koskaan aiemmin kansalaisten päälle on kaadettu käsitteitä ja informaatiota näin paljon ja näin nopeasti yhdestä sairaudesta. Uhkan sijoittaminen oikeaan perspektiiviin oli aluksi hyvin vaikeaa ja alkoi hahmottua tavalliselle lääkärillekin vasta kesän 2009 aikana.
Kevytmedia katalysoi hysteriaa. Uhkakuvista ja haittavaikutuksista saa mahtavia lööppejä. Kun uhkakuvat realisoituvat ja asettuvat selkeään perspektiiviin, rummutus lakkaa. Emme ole nähneet iltapäivälehtien sivuilla lööppiä esimerkiksi siitä, että sikainfluenssa on vakavuudeltaan pääpiirteissään kuin tavallinen influenssa.
Riskit eivät ole mustavalkoisia vaan aina epämääräisiä todennäköisyyksiä. Riskien mieltäminen on vaikeaa. Kansalaisen pitäisi pystyä ajattelemaan influenssaan sairastumisen riskiä, rokotuksen hyötyä ja mahdollisia haittoja. Kun monimuuttujayhtälö leviää käsiin, pieni ihminen kääntää avuttomasti katseensa suuriin asiantuntijoihin ja odottaa heiltä selkeitä toimintaohjeita. Ellei selkeyttä ilmaannu, pieni kansalainen raivostuu.
* * *
Viranomaisten viestintä on ollut mielestäni varsin hyvää. Asialliset kiihkottomat persoonat ovat antaneet kasvonsa viestimien käyttöön. Suomalainen pystyy samastumaan heidän asenteeseensa.
Muutaman asian olisin ehkä tehnyt toisin. Kansalaisia tai kollegoja ei pitäisi kieltää kysymästä tai puhumasta. Jos asiantuntija yrittää vaientaa keskustelua, se ruokkii epäluuloa. Se taas ruokkii uhkakuvaa lisää.
Uusi ilmiö on fanaattinen ja tehokas rokotevastainen propagointi. Siihen on vain yksi ratkaisu: terveysviranomaisten on otettava pötypuheista tiukka koppi. Ehkä se vaatii entistä suurempaa satsausta kansalliseen ja paikalliseen viestintään. Jos julkinen viestintä on tehotonta, kansalainen turvautuu epämääräisiin verkkokeskusteluihin tai tukkii palvelupuhelimet. Ratkaisu ei ole hyökkäys vaan pyrkimys vielä avoimempaan keskusteluun.
* * *
Kävin ottamassa sikainfluenssarokotteen. Olkavarsi oli muutaman päivän hitusen arka. Seuraavana päivänä sain vilunväristyksiä aivan kuin olisi ollut kuumetta. Kerran tuli outo pahoinvointi, niin että jouduin keskeyttämään ruokailun.
Jos olisin tiennyt kaiken tämän etukäteen, olisin kuitenkin ottanut rokotteen. Suosittelen parhaan ymmärrykseni ja käsilläni olevan tiedon perusteella rokotusta muillekin.
Aki Rovasalo
LL, psykiatrian erikoislääkäri"
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=dlv00140
On inhimillistä, että uhkakuviin reagoidaan myös irrationaalisesti.
Uhka saa ihmisen ajattelun polarisoitumaan. Ajattelu muuttuu mustavalkoiseksi: asiat ovat joko hyviä tai pahoja mutta eivät siltä väliltä. Tällaiseen ajatteluun saattaa olla joskus realistisia perusteita, mutta ihmisen mieli vielä kärjistää asian. Polarisointi on keino saada monimutkainen todellisuus oman mielen hallintaan.
Pandemiat ovat kiinnostava psykologinen uhkakuva. Ihminen elää maapallolla bakteerien ja virusten kanssa ja suurimmaksi osaksi niiden armoilla. Emme pysty hallitsemaan niitä.
Pandemia muistuttaa länsimaista kuluttajakansalaista ihmisen ruumiillisuudesta ja eläimellisyydestä. Ei ehkä ole sattumaa, että kaksi viimeisintä globaalia uhkakuvaa eli sika- ja lintuinfluenssa on nimetty eläinten mukaan, vaikka sikainfluenssa ei edes ole lääketieteellisesti erityisen perusteltu nimitys.
* * *
Kun ihmistä tai yhteisöä kohtaa uhka, tulee tarve tehdä jotakin asian hyväksi. Kulkutautia joudutaan vain seuraamaan ja odottelemaan passiivisesti. Subjektiivisen hallinnan tunne on menetetty, ja tulee tarve palauttaa se.
Ainakin osa rokotteisiin kohdistuvasta kritiikistä on peräisin tästä avuttomuuden tunteesta. Epidemiaa ei pysty hallitsemaan mutta pystyypä ainakin rokotteen ottamista. Kun epidemian kimppuun ei voi hyökätä, voi hyökätä rokotteiden ja viranomaisten kimppuun.
Tieteeseen kohdistetaan epärealistisia täydellisyyden odotuksia, vaikka ongelma on syvemmällä: Homo sapiens yrittää lisääntyä maapallolla mikrobien joukossa. Kuten eräs rokotteita vastustava kansalainen moitti tiedemiehiä: ''He monimutkaistavat asioita tahallaan!''
Niin ikään rokotteilta odotetaan täydellisyyttä, vaikka ne eivät ole täydellisiä. Haittavaikutuksia ei hyväksytä - eikä inhimillisessä mielessä tietysti tarvitsekaan hyväksyä - mutta parempia lääkkeitä ei vain ole.
Kun rokotteiden avulla saadaan vaikeita sairauksia hallintaan, sairauksien uhkakuvat lievittyvät. Tällöin rokotteisiin aletaan suhtautua kielteisemmin. Kun epidemia on hallinnassa yhteisössä, yksittäisille ihmisille tulee näennäinen vapaus valita suojautumisensa taso. Kulkutauteja ei enää pelätä. Rokotteiden haittavaikutukset ovat ainoa asia, mikä kiinnostaa, ja arvostelu kohdistetaan niihin.
Länsimainen kuluttajakansalainen rakastaa valintojen tekemistä: otanko rokotteen vai enkö ota? Onko valinta yhtä yksinkertainen kuin jäätelön valinta kaupan tiskillä? Ikään kuin valinnalle ei olisi paljon hankalia perusteita. Ne perustelut taas eivät ole yksilön valittavissa.
* * *
Sikainfluenssa on viestinnän näkökulmasta ainutlaatuinen ilmiö. Tuskin koskaan aiemmin kansalaisten päälle on kaadettu käsitteitä ja informaatiota näin paljon ja näin nopeasti yhdestä sairaudesta. Uhkan sijoittaminen oikeaan perspektiiviin oli aluksi hyvin vaikeaa ja alkoi hahmottua tavalliselle lääkärillekin vasta kesän 2009 aikana.
Kevytmedia katalysoi hysteriaa. Uhkakuvista ja haittavaikutuksista saa mahtavia lööppejä. Kun uhkakuvat realisoituvat ja asettuvat selkeään perspektiiviin, rummutus lakkaa. Emme ole nähneet iltapäivälehtien sivuilla lööppiä esimerkiksi siitä, että sikainfluenssa on vakavuudeltaan pääpiirteissään kuin tavallinen influenssa.
Riskit eivät ole mustavalkoisia vaan aina epämääräisiä todennäköisyyksiä. Riskien mieltäminen on vaikeaa. Kansalaisen pitäisi pystyä ajattelemaan influenssaan sairastumisen riskiä, rokotuksen hyötyä ja mahdollisia haittoja. Kun monimuuttujayhtälö leviää käsiin, pieni ihminen kääntää avuttomasti katseensa suuriin asiantuntijoihin ja odottaa heiltä selkeitä toimintaohjeita. Ellei selkeyttä ilmaannu, pieni kansalainen raivostuu.
* * *
Viranomaisten viestintä on ollut mielestäni varsin hyvää. Asialliset kiihkottomat persoonat ovat antaneet kasvonsa viestimien käyttöön. Suomalainen pystyy samastumaan heidän asenteeseensa.
Muutaman asian olisin ehkä tehnyt toisin. Kansalaisia tai kollegoja ei pitäisi kieltää kysymästä tai puhumasta. Jos asiantuntija yrittää vaientaa keskustelua, se ruokkii epäluuloa. Se taas ruokkii uhkakuvaa lisää.
Uusi ilmiö on fanaattinen ja tehokas rokotevastainen propagointi. Siihen on vain yksi ratkaisu: terveysviranomaisten on otettava pötypuheista tiukka koppi. Ehkä se vaatii entistä suurempaa satsausta kansalliseen ja paikalliseen viestintään. Jos julkinen viestintä on tehotonta, kansalainen turvautuu epämääräisiin verkkokeskusteluihin tai tukkii palvelupuhelimet. Ratkaisu ei ole hyökkäys vaan pyrkimys vielä avoimempaan keskusteluun.
* * *
Kävin ottamassa sikainfluenssarokotteen. Olkavarsi oli muutaman päivän hitusen arka. Seuraavana päivänä sain vilunväristyksiä aivan kuin olisi ollut kuumetta. Kerran tuli outo pahoinvointi, niin että jouduin keskeyttämään ruokailun.
Jos olisin tiennyt kaiken tämän etukäteen, olisin kuitenkin ottanut rokotteen. Suosittelen parhaan ymmärrykseni ja käsilläni olevan tiedon perusteella rokotusta muillekin.
Aki Rovasalo
LL, psykiatrian erikoislääkäri"
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=dlv00140
