Sisarus 6kk vauvalle - onko järkeä vai ei tässä elämäntilanteessa?

["äite"]

Meillä on haaveissa siis lapset pienillä ikäeroilla, mutta haluaisin kuitenkin kysellä mielipiteitä siitä, että onko tämä haave missään määrin järkevä tässä elämäntilanteessa. Vähän taustoja: Minä olen valmistunut ja minulla on vakituinen työpaikka odottamassa, mieheni ehtii valmistua ennen uuden vauvan syntymää. Ei kuitenkaan ole varmaa, että saako hän heti töitä, jolloin uhkana olisi, että hän olisi työttömänä vauvan syntyessä. Minä saan kuitenkin kohtuullisen hyvää äitiyspäivärahaa.

Mutta nyt tilanne on siis se, että seuraavan puoli vuotta on aika epävarmaa aikaa, eli käytännössä saako mies loppuopintoihinsa rahoitusta vai ei. Jos ei saa, niin sitten pitää tehdä ilman rahoitusta. Mulla loppuu vanhempainrahakausi niin, että siinä tapauksessa jäisi joku 3kk siten, että mies saisi vain opintotukea ja minä kun jatkan hoitovapaalla (pakko, sillä työni on hyvin kaukana täältä miehen opiskelupaikkakunnalta), niin saan vain kotihoidontukea. Näillä tuloilla ei 3 henkinen perheemme elä ja pelottaisi, jos olisi jo toinen lapsi tulossa. Tilanne on kuitenkin väliaikainen. Tämän jälkeen mieheni valmistuu ja jos ei saa heti töitä, niin uskoisin, että saa puolen vuoden sisään jotakin työtä ihan varmasti. Tässä jäisi kuitenkin sitten pari sellaista kuukautta, jolloin saisimme työttömyyskorvausta ja kotihoidontukea, joka olisi jälleen aika vähän tuloja. Tuohon saumaan osuisi myös muutto.

Kysymys kuuluukin nyt, että mitä itse tekisit? Halu saada toinen lapsi mahdollisimman pian on kova (jos nyt edes saadaan), mutta kannattaisiko odottaa vähän aikaa, niin että vauvan syntymän aikaan olisi jo vakaampi taloudellinen tilanne? Vai haittaako tuo tuleva epävarmuuden tilanne, kun se on kuitenkin väliaikaista? Mielipiteitä?? En kaipaa tylyjä kommentteja, kiitos

 

["äiti"]

Itse en tekisi noin pienellä ikäerolla lapsia.

 

["äite"]

Kysymys ei ollutkaan siitä, että onko pieni ikäero hyvä vai ei. Me koemme sen olevan hyvä, mutta kyselin muita mielipiteitä tähän asiaan muun elämäntilanteemme vuoksi.

 

[Ehkä]

Kannataisi odottaa vähän aikaa, muutama kuukausi?

Tai mikä se ikäero tulisi olemaan? 15kk jos kaikki menisi "heti" (6+9)

Sinällään ei varmaankaan tulisi ongelmia pienestä ikäerosta, kyllä muutkin on pärjännyt miksi ette teki.
Meillä on 4 lasta 5,5v sisään. Isoin ikäero on 2. ja 3. välillä 2v9kk.

 

[Ehkä]

No tilannehan olisi väliaikainen, pystyykö omaan kuluttamiseen vaikuttamaan?
Mistä olisitte valmiita luopumaan kunnes taloudellinen tilanne on vakaa?

 

["äite"]

Ikäero tulisi olemaan kutakuinkin tuon 15kk. Omaan kuluttamiseen pystyy jonkun verran vaikuttamaan, mutta ei ihan kauhean paljon (nytkin tietyt asiat on jo minimissä). Meillä on kuitenkin muutamia tonneja rahaa säästössä, joilla eläisi helposti jonkun 3kk kun vaan saisi noita mainitsemiani tukia. Olemme puhuneet jo siitä, että mistä voisimme vielä luopua ja joitakin asioita löytyi, mutta ei ole mitään, mistä tulisi kovin suuria kuluja eli ei tulisi myöskään kovin suuria säästöjä.

Jos mieheni saa rahoituksen, niin sitten pystymme säästämään lisää helposti vielä tonnin, pari puolessa vuodessa, jolloin tuleva parin kuukauden pätkä ei niin pelotakaan. Mutta jos hän ei saa rahoitusta, elämme kädestä suuhun ja heinäkuusta lähtien ei edes riitä. Kannattaisiko odottaa tuota rahoituspäätöstä? Olen silti ihan varma, että mies saa töitä puolen vuoden sisällä (viimeistään!) valmistumisestaan, sillä hän ei ole kranttu. Jos ei oman alan töitä, niin jotakin muuta.

 

["äite"]

Siis pienin mahdollinen ikäero tuo 15kk, eihän sitä tiedä milloin sitä alkaisi edes odottaa, jos alkaisi...

 

[Meritähti harmaana]

Jos pieni ikäero olisi minulle todella tärkeä niin jättäisin ehkäisyn pois - koittaisin kuitenkin malttaa mieleni niin kauan kuin vain pystyn, edes kuukauden tai kaksi: jokainen kuukausi ilman taloudellista ahdinkoa sitten myöhemmin on helpotusta.

 

["äiti"]

[QUOTE="äite";26102395]Ikäero tulisi olemaan kutakuinkin tuon 15kk. Omaan kuluttamiseen pystyy jonkun verran vaikuttamaan, mutta ei ihan kauhean paljon (nytkin tietyt asiat on jo minimissä). Meillä on kuitenkin muutamia tonneja rahaa säästössä, joilla eläisi helposti jonkun 3kk kun vaan saisi noita mainitsemiani tukia. Olemme puhuneet jo siitä, että mistä voisimme vielä luopua ja joitakin asioita löytyi, mutta ei ole mitään, mistä tulisi kovin suuria kuluja eli ei tulisi myöskään kovin suuria säästöjä.

Jos mieheni saa rahoituksen, niin sitten pystymme säästämään lisää helposti vielä tonnin, pari puolessa vuodessa, jolloin tuleva parin kuukauden pätkä ei niin pelotakaan. Mutta jos hän ei saa rahoitusta, elämme kädestä suuhun ja heinäkuusta lähtien ei edes riitä. Kannattaisiko odottaa tuota rahoituspäätöstä? Olen silti ihan varma, että mies saa töitä puolen vuoden sisällä (viimeistään!) valmistumisestaan, sillä hän ei ole kranttu. Jos ei oman alan töitä, niin jotakin muuta.[/QUOTE]

Ei kannata olla liian luottavainen,voi olla ettei valmistumisen jälkeen löydy töitä. Odottaa kannattaa.

 

["äite"]

Meillä onkin ollut nyt puhetta, että ei käytetä ehkäisyä, mutta maltettaisiin mielemme joku 2-3kk jos onnistuu. Ja Herran haltuun sitten, jos ei. Eli ei todellakaan olisi katastrofi vaikka vauva heti tulisikin, mutta mielummin jos vähän myöhemmin.

Töiden suhteen osaan olla luottavainen, sillä uskon itse, että kyllä työtä tekevälle löytyy. Itse olen aina työtä löytänyt, koska olen suostunut tekemään hanttihommia, mitä kukaan muu ei ole suostunut. Mieheni on samaa laatua. Liian luottavainen ei tietenkään saisi olla, mutta ei kai sitä tulevaisuutta voi pelkäämäänkään alkaa?

 

["äiti"]

[QUOTE="äite";26102409]Meillä onkin ollut nyt puhetta, että ei käytetä ehkäisyä, mutta maltettaisiin mielemme joku 2-3kk jos onnistuu. Ja Herran haltuun sitten, jos ei. Eli ei todellakaan olisi katastrofi vaikka vauva heti tulisikin, mutta mielummin jos vähän myöhemmin.

Töiden suhteen osaan olla luottavainen, sillä uskon itse, että kyllä työtä tekevälle löytyy. Itse olen aina työtä löytänyt, koska olen suostunut tekemään hanttihommia, mitä kukaan muu ei ole suostunut. Mieheni on samaa laatua. Liian luottavainen ei tietenkään saisi olla, mutta ei kai sitä tulevaisuutta voi pelkäämäänkään alkaa?[/QUOTE]

Ennemmin pelätä kuin luottaa liikaa. Nykyään joka hanttihommallakin on paljon ottajia.

 

[rgeger]

Se on jännä, miten asiat yleensä selviää. Niillä on tapana selvitä.
Jättäisin ehkäisyn pois, jos olisin kumppanini kanssa sitä mieltä, että pieni ikäero on paras, ja miettisin raha-asioita vasta kun asia on ajankohtainen.
Ihminen suunnittelee - Jumala nauraa, eli ei se hyvä suunnittelukaan takaa, että asiat menis jotenkin paremmin.

 

[nedra]

Voithan tarpeen tullen mennä hetkeksi töihin lasten välissä,jos mies ei löydä töitä niin mikäs sen mukavampaa kuin hänenkin viettää hetki lapsen kanssa kotona.Me annettiin neloselle mahdollisuus heti jälkitarkastuksen jälkeen,mutta ikäeroa tulee silti noin 1v 11kk,lähes vuosi siis meni "tehdessä".

 

[misStar]

Se on jännä, miten asiat yleensä selviää. Niillä on tapana selvitä.
Jättäisin ehkäisyn pois, jos olisin kumppanini kanssa sitä mieltä, että pieni ikäero on paras, ja miettisin raha-asioita vasta kun asia on ajankohtainen.
Ihminen suunnittelee - Jumala nauraa, eli ei se hyvä suunnittelukaan takaa, että asiat menis jotenkin paremmin.

Mä oon samaa mieltä.
Turha suunnitella liikaa. Sulla on kuitenkin työpaikka ja mies valmistumassa, eli on sitä perustaa.

 

["äite"]

Ei tietenkään takaa Suunnitellahan saa aina. Eihän sitä edes tiedä, saisiko sitä toista lasta koskaan! Sen verran on kuitenkin hyvä miettiä raha-asioita etukäteen, ettemme joudu ihan tyhjän päälle. Vaikkakin minulla on kyllä virka sitten odottamassa, kun sen aika tulee. Se jo yksin takaa sen, ettei tilanne tule jatkumaan ikuisesti. Tämän päälle kaikki on vain plussaa. Toki ymmärrän sen, että huolestunut voi etukäteen olla, mutta en minä pelkäämään halua alkaa. Mutta jo se, että on vähän huolestunut ja miettinyt asioita etukäteen, kertoo sen, ettei tässä ihan soitellen sotaan haluta lähteä. Tottakai lasten hyvinvointi on tärkeintä, siitä meistä kumpikaan ei halua tinkiä.

 

["äite"]

Juurikin tuota mietin, mitä nedra kommentoit. Olen ilmoittanut jo työnantajalle, että tulen töihin ensi helmikuussa. Eli sitä ei voi siitä enää muuttaa, vaikka lasta ei kuuluisikaan. Mutta kuitenkin meillä on muutto siellä marras-joulukuussa, niin ei heti voi lasta hoitoonkaan laittaa muuton päälle, tulisi muuten liikaa kerralla pienelle. Mutta tässäkin tilanteessa se pari kuukautta elettäisiin säästöillä. Onneksi niitä on. Nyt on kyllä professorilla iso valta meidän elämään, että myöntääkö rahoituksen vai ei

 

["Noh"]

Itse olen yleensä sitä mieltä, että asiat aina järjestyy tavalla tai toisella, kunhan yritystä löytyy. En nyt äkkiseltään ehkä pysynyt perässä noissa teidän ajoituksissa, mutta voiko mies jäädä kotiin hetkeksi (esim. isäkuukauden ajaksi tai pidempään) ja sinä käyt "tienaamassa"? Vai onko opinnot sellaiset että ei passaa olla ollenkaan pois? Voiko mies hommata töitä opintojen oheen? Vauva sinänsähän ei vie paljoa rahaa ensimmäisen vuotensa aikana ja jos sulla on ok äitiysraha niin sittenhän sun kannattaa mieluummin ollakin äitiyslomalla kuin hoitovapaalla.

 

["äite"]

Miehen opinnot ei anna tässä loppuvaiheessa myöten, eli käytännössä "käy töissä" 8h päivässä. Minä en siis pääse tässä välissä lähtemään mihinkään. Mies voi hommata töitä opintojen oheen ja hommaakin, jos ei rahoitusta saa. Tällöin se on lähes pakko. Mutta mitään kovin suurta ja raskasta työtä ei tuon 8h päivän päälle tietenkään jaksa. Ehkä jos jotain viikonlopputöitä tai jotain pari tuntia päivässä.

 

["äite"]

Ehkä tässä nyt sitten yritetään odotella pari kk vielä, mutta jos lapsi haluaa tulla aiemmin, niin tulkoon Jotenkin selvitään kyllä. Kiitos kaikille vastauksista!! Ja hyvää kevättä!!

 

["kahden äiti"]

Muut ovat jo kommentoineet raha-asioita, joten en puutu niihin. Mutta odotakaan nyt että se teidän esikoinen lähtee edes liikkeelle jne. muuttuu muutenkin haastavammaksi siinä mielessä että perässä saa juosta. Ja katsotte sitten, jaksaisitteko edes sitä toista heti. Ekat 6 kk useimmat vauvat lähinnä köllöttelevät eivätkä työllistä vielä niin paljon.

 

[vicy]

En täysin ymmärrä miten sen toisen odotus vaikuttaa tuohon rahatilanteeseen? Jokatapauksessa asutte sielä opiskelupaikkakunnalla eli et voi mennä töihin ennenkuin mies on valmistunut...Tietysti sitten kun mies on valmistunut eikä saa heti töitä niin siinä välissähän sä voit mennä hetkeksi töihin ja mies on kotona lapsen kanssa... Ainut on että jos mies on silloin vielä työtön kun sun pitäis aloittaa uusi äippäloma niin pärjäisittekö silloin?

 

["äite"]

Siis vaikuttaa sillä tavalla, että tulee tuo vaihe, jolloin tulee kolmisinkin olemaan tiukkaa, saati sitten jos siihen syntyy vielä vauva. Eihän hänellä paljon kuluja alkuun ole, mutta isommalle täytyy sitten ostaa sänkyä ja muuta. Pärjääminen on vähän siinä ja siinä, jos mies on työtön ja minä jään äitiyslomalle. Tai silloin pärjätään, kun äitiyspäivärahani on kohtuullisen hyvä, mutta ennen sitä vähän huonosti, kun vain työttömyyskorvaus + kotihoidontuki. Kirjoitinkin tuolla aiemmin, etten voi mennä töihin kuin vasta helmikuun alussa, jos silloin haluan, vaikka mikä olisi, sillä olen saanut jo päätöksen hoitovapaasta eikä se oikein satu muutenkaan tähän kuvioon (liian paljon muutoksia esikoiselle liian lyhyessä ajassa).

 

["Jepulis"]

[QUOTE="äite";26102438]Juurikin tuota mietin, mitä nedra kommentoit. Olen ilmoittanut jo työnantajalle, että tulen töihin ensi helmikuussa. Eli sitä ei voi siitä enää muuttaa, vaikka lasta ei kuuluisikaan. Mutta kuitenkin meillä on muutto siellä marras-joulukuussa, niin ei heti voi lasta hoitoonkaan laittaa muuton päälle, tulisi muuten liikaa kerralla pienelle. Mutta tässäkin tilanteessa se pari kuukautta elettäisiin säästöillä. Onneksi niitä on. Nyt on kyllä professorilla iso valta meidän elämään, että myöntääkö rahoituksen vai ei [/QUOTE]

Miten niin ei voi muuttaa helmikuun töihinpaluuta? Sä lienet ilmoittanut vasta ekan pätkän, kun kerran vauva 6kk. Sulla on oikeus jatkaa hoitovapaata vielä toinen pätkä, siis ilmoittaa siitä.

 

["äite"]

Juu siis jepulis, tarkoitinkin, ettei töihin menoa voi aikaistaa. Kirjoitin huonosti Toki voi jatkaa hoitovapaata tuonkin jälkeen.

 

[usko vaan]

juu juu kyllä kannatta , kaikesta kyllä selviää hammasta purren. lapsilla on kivaa kun on pieni ikäero, ovat melkein ku kaksoset. älä murehdi, hukkaa huolesi ja elä elämäsi niinkuin haaveilet. asiat aina tuppaa kyllä järjestyy parhain päin.