Töihin paluu vauvan ollessa 6-8 kk? Onko realistista? Kokemuksia??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja momama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta kyllä tavallaan koin, että itse menetin siinä jotain. Toisaalta mies taas sai, hän tykkäsi olla lasten kanssa kotona ja näki kaikkea arvokasta, kuten ensiaskeleet, jotka muuten olisivat menneet häneltä sivu suun.
Minusta oli nimenomaan tärkeää ja hieno asia, että meillä lasten isä sai breikin työelämästä ja olla lasten kanssa. Meillä oli siihen aikaan paljon pienemmät tulot nykyiseen verrattuna ja asuntolaina isoimmillaan, joten hoitovapaa ei ollut mahdollista (lue:emme sitä halunneet ). Hoitoa kodin ulkopuolella lapset myöhemminkään tarvitsivat hyvin satunnaisesti, vuorotyö mahdollisti kotihoidon. Se että minä kenties en nähnyt jotain uutta asiaa ensimmäisenä ei ollut minulle mitenkään merkityksellistä, näinhän uuden taidon sitten heti toisena :)
 
En ole lukenut muita vastauksia, mutta sanoisin että riippuu täysin vauvasta. Meidän perheessä ei olisi onnistunut esikoisen kanssa, niin poikki olin vaativan vauvan kanssa, mutta helposti olisi onnistunut toisen kanssa. Minäkin lähdin aikaisin töihin ja isä jäi vauvan kanssa kotia.
 
Meil vauva oli 8,5kk kun menin töihin, jäi isän kanssa kotiin. Hyvin on mennyt. Kohta vauva on vuoden, syksyllä sitten meneekin hoitoon. Ja ainiin, imetänkin vielä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meil vauva oli 8,5kk kun menin töihin, jäi isän kanssa kotiin. Hyvin on mennyt. Kohta vauva on vuoden, syksyllä sitten meneekin hoitoon. Ja ainiin, imetänkin vielä...

Joo minä imetin kanssa, kuopusta yli puoli vuotta töihin menon jälkeenkin.
 
Ainut mikä tässä tulee mieleen on se että asetat itsellesi vähän turhan kovia vaatimuksia, jos aiot sekä täysimettää että käydä töissä. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin kovin toisenlaista kuin mitä etukäteen kuvittelee. Olet paljon armollisempi itsellesi ja miehelle jos suostut siihen että lapsi saa lähellä töihinlähtöäsi jo lisäksi korviketta. Pumppaat sitten sen mitä haluat ja jaksat, mutta turhan rankkaa voi tulla tuosta täysimetysihanteesta.

Ihan varmasti lapsi pärjää isän kanssa kotona jos isä on normaalilla älyllä varustettu henkilö. Ei lastenhoito mitään tähtitiedettä ole.
 
Teillähän on hyvä tilanne. Ihan varmasti isä osaa hoitaa vauvaa yhtälailla kuin sinäkin. Mutta älä liian tarkkaan suunnittele etukäteen mitään. Voihan olla, että kun sinulla vauva on, haluatkin olla vähintään äitiyslomasi loppuun asti kotona. Synnytyksestä toipuminen ja yöheräilyt voivat myös verottaa jaksamistasi niin, ettei töihinpaluu ole houkutteleva ajatus ainakaan niin pitkään kuin äitiyslomaa riittää. Tai vauvan kanssa tulee jotain muuta, minkä vuoksi haluat olla sen kanssa kotona. Katsokaa rauhassa..
 
Siis vauva ei ole syntynyt vielä? Meinaan, että koko elämä heittää häränpyllyä kun vauva sitten on siinä.

Mutta koko muu Eurooppa laittaa vauvansa polivuotiaana hoitoon ja lapsista kasvaa ihan tervepäisiä lapsia ja aikuisia. Ja teillähän kuitenkin isä olisi jäämässä kotiin? Joten no hätä. Teette juuri niinkuin teidän perheessä hyvälle tuntuu.

Itse menin töihin 1v6kk, mutta tein töitä kotona tai kirjastossa (työni on opiskelun kaltaista) silloin tällöin siitä alkaen kun vauva oli 3kk. Kun vauva oli 5kk niin mies lähti vauvan kanssa työmatkalleni ulkomaille viikoksi. Olin päivät kiinni työasioissa , pumpannut maitoa miehelle pulloon, vauva sai myös korviketta. Hyvin meni.
 
Mä en kyllä miettis tuota asiaa vielä enkä varsinkaan siis siltä kannalta, miten töissä ilman sua pärjätään jne. Varmasti työ on sulle tärkeää, mut vauva-aikana panostaisin siihen vauvaan, imetykset ym saa mennä omalla painollaan, kun ei tarvi stressailla töihin menemisiä. Mun mielestä tehokkuutta/taloudellisuutta ei tarvi maksimoida tuon ekan vuoden aikana :) Ja vauvan kannaltahan on ihannetilanne, et sinä ja miehes olisitte molemmat kotona. Mies vois sit jäädä hoitovapaalle, kun sä palaat vanhempainvapaan jälkeen töihin. Ymmärrän, et ihmiset ja tilanteet on erilaisia, mutta tuskin tulet koskaan sitä katumaan, että menit muutamaa kuukautta myöhemmin takas töihin. Ihanaa vauvavuotta teidän perheelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nbd:
Mä en kyllä miettis tuota asiaa vielä enkä varsinkaan siis siltä kannalta, miten töissä ilman sua pärjätään jne. Varmasti työ on sulle tärkeää, mut vauva-aikana panostaisin siihen vauvaan, imetykset ym saa mennä omalla painollaan, kun ei tarvi stressailla töihin menemisiä. Mun mielestä tehokkuutta/taloudellisuutta ei tarvi maksimoida tuon ekan vuoden aikana :) Ja vauvan kannaltahan on ihannetilanne, et sinä ja miehes olisitte molemmat kotona. Mies vois sit jäädä hoitovapaalle, kun sä palaat vanhempainvapaan jälkeen töihin. Ymmärrän, et ihmiset ja tilanteet on erilaisia, mutta tuskin tulet koskaan sitä katumaan, että menit muutamaa kuukautta myöhemmin takas töihin. Ihanaa vauvavuotta teidän perheelle.


Mä en tiedä mistä tää velvollisuudentunto työantajaa minulla oikeen kumpuaa... Mutta mietin kauheasti vauvanhankintaa :) ja samalla tunnen syyllisyyttä siitä.
Sen vuoksi siis, että sijaisen tarve sekoittaa pakkaa työpaikalla kovasti. Työ on asiantuntijatyötä, joten pätevän sijaisen saaminen ei ole itsestäänselvyys.
Mietin, että miten voin minimoida poissaoloni työpaikalta, miten aiheuttaa mahdollisimman vähän "harmia".

Tiedän, että tää on ihan hullua :D
 

Olen miettinyt ja suunnitellut sitäkin, että mihin aikaan lapsen olisi ihanteellisinta syntyä...
Jos saisin lapsen keväällä, tai aivan kesän alusssa, minun olisi helppo olla töistä pois vaikkapa tammi-helmikuulle asti, vauvan ollessa 7-8 kk.
Ja tiedän senkin, ettei suunnitelmat välttämättä koskaan toteudu. Ja ettei lapsen saanti ole ikinä varmaa.
 
Mun työkaveri palasi töihin kun vauva oli 6kk. Hänen miehensä on vanhempainvapaalla ja hoitaa vauvaa. Ihan hyvin heillä ainakin on mennyt. Riippuu tietysti äidistäkin, itse en kuuna päivänä suostuis olemaan sen ikäisestä työpäivän verran erossa, mutta jos se sulle on luontevaa niin mikä ettei.
 
mä menin töihin kakkosen ollessa 2,5kk ja kuopus ehti täyttää 7kk kun palasin töihin... isä hoiti lapsia mun ollessa töissä ja mä sen ollessa töissä, tää onnistu hyvin kun tehtiin molemmat vuorotyötä. yhteistä aikaa ei paljon ollu mut pidettiin sit omia viikonloppulomia melko paljon. nyt lapset meni sit tarhaan kun mä sain päivätöitä :)
 
Kyllä se varmaan useimmiten olisi hyvä, jos isäkin sitä lasta kotona hoitaisi, joten en näe mitään ongelmaa. 6kk ikäisen kun ei enää täysimetyksellä kuitenkaan tarvitse olla. Äidit kun turhan monesti "omii" ne lapset ja isä on sitten vain pikkuapulainen, ja näinhän sen ei pitäisi olla.

Meillä olisi varmasti ollut hyväksi koko perheelle, jos isä olisi kotona ollut jossain vaiheessa, sillä juuri noin on minunkin kohdallani käynyt. Ja mies on ollut ihan liian pitkiä päiviä töissä, joten isä ja lapset on jäänyt melko etäisiksi :( Toivottavasti nyt tilanne paranee, kun miehen työt on helpottanut, ja minäkin olen ymmärtänyt tuon, että olen ihan liikaa sanellut, miten ne lapset "pitää" hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Mun mielestä sen ikäisen kuuluu vielä olla äitinsä kanssa.

Syystä, että??

Ymmärrän toki, jos imettää. Mutta muuten? Onko kyse siitä että lapsen tarvitsee olla nimenomaan äitinsä kanssa, vai rehellisesti vaan siitä, että äidin tarvitsee olla lapsen kanssa?

Molemminpäin. Lapsella kestää oma aikansa ku eriytyy äidistään. Isänsä vatsassa lapsi ei koskaan ole ollutkaan.

Ja tuonikäistä kyllä tulis vielä imettääkin...

Mutta siis ei imetyksen puuttuminenkaan tee äidistä yhtäkkiä tarpeetonta.

Irma hyvä, sinulla ei ole tuon väittämäsi tueksi mitään muuta kuin mututietoa. Nykytietämyksen mukaan kummatkin vanhemmista ovat aivan yhtä päteviä ja hyviä hoitamaan lasta aivan vauvasta saakka. Äiti ei ole siis mikään ykköshoitaja, vaan kummatkin vanhemmat yhdessä. Imetys on toki hyvästä, mutta sehän ei automaattisesti aina onnistu, eikä sen puuttuminen ole ratkaisevaa lapsen kehityksena kannalta.

Asenteesi on minusta surullinen, koska juuri näin helposti tuotetaan niitä etäisempiä isiä. Lapsella on kaksi vanhempaa, kummatkin yhtä tärkeitä. Jos äiti ei pysty jättämään lasta isän hoitoon, on kyse äidin riippuvuussuhteesta, ei lapsen.
 
Nostanpa vanhaa ketjua kun aihe ajankohtainen meidän perheessä.
Isä on jäämässä hoitamaan lapsia kotiin, nuorin 8kk . Vauvaa etenkin tulee varmasti ikävä.. uskon että loppupeleissä tämä ratkaisu on hyvä koko perheelle. Vauva saa hyvää hoitoa kotona, äiti saa uusia haasteita, isä saa jättää hetkeksi oravanpyörän ja lähentyä omia lapsiaan. Taloudellisesti ok ratkaisu... silti vähän haikee olo :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja maanantai & töihin meno edessä;24417867:
Nostanpa vanhaa ketjua kun aihe ajankohtainen meidän perheessä.
Isä on jäämässä hoitamaan lapsia kotiin, nuorin 8kk . Vauvaa etenkin tulee varmasti ikävä.. uskon että loppupeleissä tämä ratkaisu on hyvä koko perheelle. Vauva saa hyvää hoitoa kotona, äiti saa uusia haasteita, isä saa jättää hetkeksi oravanpyörän ja lähentyä omia lapsiaan. Taloudellisesti ok ratkaisu... silti vähän haikee olo :/

Ensin on haikeaa, mutta varmasti tuo on hyva paatos. Itse menin toihin kun vauva oli vain 6 kk, hoitaja oli kotona sen jalkeen kunnes lapsi oli 1,5 v. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, tosin olin toissa vain 3 paivaa viikossa.
 

Yhteistyössä