V
Veemäinen sisko
Vieras
Olen siinä pisteessä, etten voi mennä heillä enää käymään kylässäkään kun ärsyttää ja vituttaa niin paljon.
Siis eihän siinä sosiaalituen varassa elämisessä sinänsä mitään pahaa ole, elämäntilanteita on erilaisia jne, mutta heillä tämä "elämäntilanne" on kestänyt jo lähemmäs 7 vuotta! Heillä ei edes ole mitään tarkoitusta yrittääkään tulla itse toimeen! Kaikki tapahtumat heidän elämässään lasketaan siten, että miten saisi sossulta eniten tukea. Ja mihin kaikkeen ovat oikeutettuja. Sen lisäksi vielä hyväksikäyttävät äitiä ja isää, joilla ei suuren suuret palkat ole. Mulla niin vituttaa tuo siipeily ja ihmettelen miten ihmeessä tähän on tultu?
Siis pistää niin vihaksi, että joku päivä sanon jotain tosi pahasti. Siskollani ja miehellään (näen jo punaista kun ajattelenkin sitä kusipäämiestä) ei ole mitään ammattia. "Ei kouluja kannata käydä". Eikä sitten paljon työkokemustakaan, kun eihän heitä kukaan mihinkään palkkaa. Ja jos palkkaisikin, siskoni tulisi heti niin sairaaksi, että työnantaja ymmärtäisi jonkun muun hankkia hänen tilalleen. Miehestään, siitä pikkurikollisesta paskiaisesta en edes viiti mainita mikseivät häntä palkkaa. Ja siskoni mukaan hän saa aina huonoimmat työvuorot, kun on porukan nuorin. Joo joo, hankkis sen koulutuksen, että olisi enemmän mahdollisuuksia! Siis edes jonkun koulutuksen, hyvä että yläasteen sai käytyä.
Itse tekee niska limassa töitä ja yrittää kouluttautuakin välillä, ja mihin menee verorahat meidänkin perheessä? Siskoni perheen ja muiden samanlaisten elättämiseen. Saamari, sama kun tulisi niitä kerran kuussa oveni taakse hakemaan, voisin suoraan maksaa ne hänen käteensä. Kuinkahan kauan noin voi elää, tuleekohan tuosta elämäntapa, kuten siskonmiehen suvussa; samaa harrastettu jo kolmatta sukupolvea että siihen malliin.
Sanokaa mitä voisin tehdä?! En ole suoraan puhunut siskolleni, koska välithän siitä menisi, serkut ei näkisi toisiaan jne. Vaikka ei ne kyllä nytkään paljoa näe. Onko minun ajattelutavassani se ongelma, pitäisikö minun sitten katsoa peiliin ja ymmärtää?
Kiitos kun sain purkautua. Kohta nimittäin muuten pimahtaisin.
Siis eihän siinä sosiaalituen varassa elämisessä sinänsä mitään pahaa ole, elämäntilanteita on erilaisia jne, mutta heillä tämä "elämäntilanne" on kestänyt jo lähemmäs 7 vuotta! Heillä ei edes ole mitään tarkoitusta yrittääkään tulla itse toimeen! Kaikki tapahtumat heidän elämässään lasketaan siten, että miten saisi sossulta eniten tukea. Ja mihin kaikkeen ovat oikeutettuja. Sen lisäksi vielä hyväksikäyttävät äitiä ja isää, joilla ei suuren suuret palkat ole. Mulla niin vituttaa tuo siipeily ja ihmettelen miten ihmeessä tähän on tultu?
Siis pistää niin vihaksi, että joku päivä sanon jotain tosi pahasti. Siskollani ja miehellään (näen jo punaista kun ajattelenkin sitä kusipäämiestä) ei ole mitään ammattia. "Ei kouluja kannata käydä". Eikä sitten paljon työkokemustakaan, kun eihän heitä kukaan mihinkään palkkaa. Ja jos palkkaisikin, siskoni tulisi heti niin sairaaksi, että työnantaja ymmärtäisi jonkun muun hankkia hänen tilalleen. Miehestään, siitä pikkurikollisesta paskiaisesta en edes viiti mainita mikseivät häntä palkkaa. Ja siskoni mukaan hän saa aina huonoimmat työvuorot, kun on porukan nuorin. Joo joo, hankkis sen koulutuksen, että olisi enemmän mahdollisuuksia! Siis edes jonkun koulutuksen, hyvä että yläasteen sai käytyä.
Itse tekee niska limassa töitä ja yrittää kouluttautuakin välillä, ja mihin menee verorahat meidänkin perheessä? Siskoni perheen ja muiden samanlaisten elättämiseen. Saamari, sama kun tulisi niitä kerran kuussa oveni taakse hakemaan, voisin suoraan maksaa ne hänen käteensä. Kuinkahan kauan noin voi elää, tuleekohan tuosta elämäntapa, kuten siskonmiehen suvussa; samaa harrastettu jo kolmatta sukupolvea että siihen malliin.
Sanokaa mitä voisin tehdä?! En ole suoraan puhunut siskolleni, koska välithän siitä menisi, serkut ei näkisi toisiaan jne. Vaikka ei ne kyllä nytkään paljoa näe. Onko minun ajattelutavassani se ongelma, pitäisikö minun sitten katsoa peiliin ja ymmärtää?
Kiitos kun sain purkautua. Kohta nimittäin muuten pimahtaisin.