sitoutumiskammo!!paha sellainen..

[sioutumiskammo!!]

erosin lapseni isästä 5v sitten,sen jälkeen en ole seurustellut,jokunen yhdenillan juttu ollut tai jotain hyvin pientä,mutta heti jos tulee pikkuisenkin unteita peliin miehen puolelta vedän liinat täysin kiinni!!
minusta on vaan tullut todella kyyninen ja kylmä,enkä ns kaipaa kumppania.

välillä kuitenkin herää se pieni haave mitä jos..olin lapseni isän kanssa 8v yhdessä todella onnelisesti kunnes vaan todella kasvoimme erilleni ja lapseni isä löysi uuden naisen.

nyt kumminkin yksi mies jonka olen tuntenut jo 10v pyysi minua ulos,nähtiin pari kertaa jo 3v sitten ja oli todella ihanaa mutta heti kun mies rupesi pitämään yhteyttä tiiviisti,tuli minulle paniikki ja hyvin tökerösti katkaisin yhteyden..

mies on todella ihana ja häneen ihastuu helposti,meillä on aina ollut hauskaa yhdessä ja joka kerta vaikka tapaamme vuosien jälkeen tuntuu hän aina yhtä tutulta..

pitäisikö mun vaan nyt uskaltaa antaa palaa,mennä ihan oikeasti treffeilla ja asennoitua niin että vaikka se alku paniikki minulle taas iskisi en antaisi sille voimaa vaan jatkaisin treffailua..äh niin vaikeeta kun en halua tulla loukatuksi..miten mä voin ikinä edes tapailla ketään kun se paniikki aina iskee ja mä etsin aina niitä vikoja mix ei kannata jne..

 

[Minni:)]

erosin lapseni isästä 5v sitten,sen jälkeen en ole seurustellut,jokunen yhdenillan juttu ollut tai jotain hyvin pientä,mutta heti jos tulee pikkuisenkin unteita peliin miehen puolelta vedän liinat täysin kiinni!!
minusta on vaan tullut todella kyyninen ja kylmä,enkä ns kaipaa kumppania.

välillä kuitenkin herää se pieni haave mitä jos..olin lapseni isän kanssa 8v yhdessä todella onnelisesti kunnes vaan todella kasvoimme erilleni ja lapseni isä löysi uuden naisen.

nyt kumminkin yksi mies jonka olen tuntenut jo 10v pyysi minua ulos,nähtiin pari kertaa jo 3v sitten ja oli todella ihanaa mutta heti kun mies rupesi pitämään yhteyttä tiiviisti,tuli minulle paniikki ja hyvin tökerösti katkaisin yhteyden..

mies on todella ihana ja häneen ihastuu helposti,meillä on aina ollut hauskaa yhdessä ja joka kerta vaikka tapaamme vuosien jälkeen tuntuu hän aina yhtä tutulta..

pitäisikö mun vaan nyt uskaltaa antaa palaa,mennä ihan oikeasti treffeilla ja asennoitua niin että vaikka se alku paniikki minulle taas iskisi en antaisi sille voimaa vaan jatkaisin treffailua..äh niin vaikeeta kun en halua tulla loukatuksi..miten mä voin ikinä edes tapailla ketään kun se paniikki aina iskee ja mä etsin aina niitä vikoja mix ei kannata jne..

Go! Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Olet ollut yksin ja ilmeisesti pärjäät hyvin yksin, joten jos nyt mies jostain syystä loukkaiskin ja jättäis niin kuitenkin pärjäisit. Ja toihan kuulostaa tosi hyvältä mieheltä ja vaikuttas olevan susta tosissaan kiinnostunut. Jos ei tosiaan muuta estettä ole kuin sitoutumiskammosi niin relaa ja anna palaa. Jos kuitenkin hyvin vahvasti on se tunne, ettet missään nimessä halua kumppania, edes tästä miehestä niin sitten ei tietenkään kannata tuhlata miehen aikaa.

Ymmärrän kyllä sikäli, koska itekin olen eronnut ja kyyninen .

 

[app]

mä vaan olen niin kyyninen,vainoharhainen.mietin lastani että ehtisivät tutustua ja pitäisi luopua jostain ihmisestä,mä vaan mietin kaikkea ihan liikaa!
esim mitä jos se mies luottaakin siihen että en ole ennenkään halunnut mitään vakavaa ja nyt hän itse haluaakin esim vaan seksiä ja luottaa siihen että mä heivaan hänet kumminkin heti,niin kuin ennen..mutta sit toisaalta ollaan tosiaan oltu ystäviä ennen ja vaikka nykyään yhteyttä ei tiiviisti pidetä se mieletön veovoima on edelleen tallella aina kun tapaamme,keneenkään muuhun kuin häneen tai lapseni isään en ole sellaista tuntenut.
mies on aivan mieletön tyyppi mutta osaanko enää antaa tilaa jos asia menisi vakavaksi,olen niin tottunutb olemaan aina lapseni kanssa kaksin,erosimme isän kanssa jo ennen lapsen syntymää.
nautin yksin olosta ja siitä että voi röhnöttää sohvala ihan itsekseni,harvalle miehelle riittää että nähdään kerran/kaksi viikossa mikä taas sopisi minulle,viimeksi kun tätä kyseistä miestä näin niin hän olisi sitten halunnut tavata heti uudestaan ja uudestaan ja tämä sai minulla sen paniikin aikaa ja lopetin vastaamasta jänen puheluihin ensin kun olin vaahdonnut etten halua ihastua ja hän yritti kovasti kysellä mitä siinä olisi niin pahaa jos tulee tunteita.

varmaan nytkin taas jänistän vaikka mä kuinka yritän zempata itseni että menen niilel tärskyille!!

 

[ujju]

ainahan treffeillä kannattaa käydä!
ellet tosiaan tiedä jo valmiiksi että haaskaisit vain kyseisen miehen aikaa,siinä tapauksessa voi toki vaikka vaihtaa treffit kahvittelu tuokioon

 

[aapp]

mutta millä päästä yli siitä että on ollut 5v yksin ja pitäisi antaa tilaa suhteelle?miten uskaltautua edes treffeille,ei ole helppoja asioita kun on ollut niin pitkän ajan yksin,tapailukaan ei olisi kovin helppoa kun ei ole plajon lapsivapaata aikaa.

mä vaan aina saan sen paniikin ja hoen itselleni etten halua suhdetta kaikki on helpompaa näin,olen niin kovettanut itseni etten tiedä miten pääsen sen paniikki vaiheen yli,aina löytyy tekosyy miksi ei kannata jatkaa tapailua :/

 

[aapp]

eikö täällä ole muita jotka osais kertoa vinkkejä pitkään yksin olon jälkeen?

 

[astrolabe]

Sitten vasta on valmis, kun tuntuu siltä, että yksinollessa menettää selkeästi jotain ja että parisuhde on riskin arvoinen. Avioero elokuussa 2003 ja nyt olen ollut reilut 7 kk suhteessa.

 

[fortunate]

Sanoisin, että asiat ja elämä hankaloituu huomattavasti, jos rupeaa tosissaan pariutumaan.

 

["Alli"]

Yrität hallita kaikkea. Ehkä pettymystesi takia. Silloin vaan jää elämä elämättä...

Mene ihmeessä treffeille!!!! Sano miehelle, että hirvittää, mutta kokeillaanko. Eihän se ole niin vakavaa!

 

[aapp]

apua,kai se pitää uskaltaa,eihän siinä tosiaan mitään menetä!!