N
"nainen"
Vieras
Tiedän, on tyhmää kysyä tällaista asiaa täällä palstalla,mutta kysyn kuitenkin. Asiattomuudet voi jättää kirjoittamatta, toivottavasti saan sekä negatiivisia että positiivisia vastauksia.
Olen jotenkin kiusallisessa tilanteessa. Tunteet ristiriidassa. Tapasin viikonloppuna ihanan, herkän ja hiukan ujonkin miehen, joka on varattu. Hän ei ole naimisissa kuten minä eikä hänellä ole lapsia,joita minulla on puolestaan kaksin kappalein. Oma parisuhteeni on kestänyt n.12v. Olemme tutustuneet hyvin nuorina ja olemme toistemme ekat kumppanit joka suhteessa.. Myöhemmin näin vanhetessa olen katunut sitä että sitouduin niin nuorena ja jäin paitsi monilta asioilta kuten ihastumisilta ja kokemuksilta. Ne olisi pitänyt saada elää..
Tämä uusi tuttavuus herätti minut taas henkiin niinsanotusti. Tuntui ensi näkemältä että hän on sielunkumppanini ja hänen silmänsä olivat kuin sieulunpeili. Kuulostaa kliseiseltä,mutta siihen ei tarvittu sanoja kun vain pystyi katsomaan toista silmiin tietäen mitä toinen ajattelee ilman että tarvitsi sanoa mitään. En ole kokenut vastaavaa koskaan..Mitään peruuttamatonta ei tapahtunut, juttelimme vain. Mutta nyt hän on saanut pääni niin sekaisin etten enään tiedä mitä tahdon. Hän kuten en minäkään painosta mihinkään..en tiedä mikä olis järkevää kun tunteet tuntuu määräävän enempi ajatteluani nyt. Eniten pelkään menettäväni lapseni jos päätän jatkaa ihastuksen kanssa..en haluaisi että isä vie lapset, viitaten siihen että olen kotiäiti ja minulla ei tuloja. Vaikeaa! Mitä teen?
Kiva jos joku jaksoi lukea ja antaa asiallisen vastauksen
Olen jotenkin kiusallisessa tilanteessa. Tunteet ristiriidassa. Tapasin viikonloppuna ihanan, herkän ja hiukan ujonkin miehen, joka on varattu. Hän ei ole naimisissa kuten minä eikä hänellä ole lapsia,joita minulla on puolestaan kaksin kappalein. Oma parisuhteeni on kestänyt n.12v. Olemme tutustuneet hyvin nuorina ja olemme toistemme ekat kumppanit joka suhteessa.. Myöhemmin näin vanhetessa olen katunut sitä että sitouduin niin nuorena ja jäin paitsi monilta asioilta kuten ihastumisilta ja kokemuksilta. Ne olisi pitänyt saada elää..
Tämä uusi tuttavuus herätti minut taas henkiin niinsanotusti. Tuntui ensi näkemältä että hän on sielunkumppanini ja hänen silmänsä olivat kuin sieulunpeili. Kuulostaa kliseiseltä,mutta siihen ei tarvittu sanoja kun vain pystyi katsomaan toista silmiin tietäen mitä toinen ajattelee ilman että tarvitsi sanoa mitään. En ole kokenut vastaavaa koskaan..Mitään peruuttamatonta ei tapahtunut, juttelimme vain. Mutta nyt hän on saanut pääni niin sekaisin etten enään tiedä mitä tahdon. Hän kuten en minäkään painosta mihinkään..en tiedä mikä olis järkevää kun tunteet tuntuu määräävän enempi ajatteluani nyt. Eniten pelkään menettäväni lapseni jos päätän jatkaa ihastuksen kanssa..en haluaisi että isä vie lapset, viitaten siihen että olen kotiäiti ja minulla ei tuloja. Vaikeaa! Mitä teen?
Kiva jos joku jaksoi lukea ja antaa asiallisen vastauksen