suhde sotkuja..

["nainen"]

Tiedän, on tyhmää kysyä tällaista asiaa täällä palstalla,mutta kysyn kuitenkin. Asiattomuudet voi jättää kirjoittamatta, toivottavasti saan sekä negatiivisia että positiivisia vastauksia.

Olen jotenkin kiusallisessa tilanteessa. Tunteet ristiriidassa. Tapasin viikonloppuna ihanan, herkän ja hiukan ujonkin miehen, joka on varattu. Hän ei ole naimisissa kuten minä eikä hänellä ole lapsia,joita minulla on puolestaan kaksin kappalein. Oma parisuhteeni on kestänyt n.12v. Olemme tutustuneet hyvin nuorina ja olemme toistemme ekat kumppanit joka suhteessa.. Myöhemmin näin vanhetessa olen katunut sitä että sitouduin niin nuorena ja jäin paitsi monilta asioilta kuten ihastumisilta ja kokemuksilta. Ne olisi pitänyt saada elää..

Tämä uusi tuttavuus herätti minut taas henkiin niinsanotusti. Tuntui ensi näkemältä että hän on sielunkumppanini ja hänen silmänsä olivat kuin sieulunpeili. Kuulostaa kliseiseltä,mutta siihen ei tarvittu sanoja kun vain pystyi katsomaan toista silmiin tietäen mitä toinen ajattelee ilman että tarvitsi sanoa mitään. En ole kokenut vastaavaa koskaan..Mitään peruuttamatonta ei tapahtunut, juttelimme vain. Mutta nyt hän on saanut pääni niin sekaisin etten enään tiedä mitä tahdon. Hän kuten en minäkään painosta mihinkään..en tiedä mikä olis järkevää kun tunteet tuntuu määräävän enempi ajatteluani nyt. Eniten pelkään menettäväni lapseni jos päätän jatkaa ihastuksen kanssa..en haluaisi että isä vie lapset, viitaten siihen että olen kotiäiti ja minulla ei tuloja. Vaikeaa! Mitä teen?

Kiva jos joku jaksoi lukea ja antaa asiallisen vastauksen

 

[grreerg]

Anna ajan vähän kulua, tunteet roihahtavat usein voimakkaina, mutta laantuvat ajan myötä. Kannattaako laittaa edellistä suhdetta poikki jos kyseessä onkin vain ihastus? Huomaat kyllä ajan kanssa onko tuo kohtaamasi mies todella sen arvoinen, että ero olisi oikea vaihtoehto.

 

["mimmu"]

No...oot ihastunu - ja se on "normaalia". Sun oma parisuhteesi ei ole kukkeimmillaan 12-vuoden jälkeen, ja mikäpä parisuhde koko ajan hyvin voisikaan? Annat ihastuksen olla ja mennä ja panostat parisuhteeseesi - toki saat nauttia olostasi nyt ja ihastumisen tunteesta mutta suuntaa se siitäkin tuleva hyvä olo mieheesi .

 

["nainen"]

Entä jos se oma mies pitää itsestäänselvyytenä ja ei huomioi mitenkään?? Ehdotan seksiä niin ei useinkaan jaksa..tai halua. Harvoin saan suukkoja ja sitä harvimmin kuulen että hän rakastaisi minua..

 

["mimmu"]

No hei...kuka nyt ei 12-vuoden jälkeen tai siinä välillä pitäis toista välillä vähän "itsestäänselvyytenä"? Kerro sille mitä haluat - hoitakaa suhdettanne YHDESSÄ.

 

[grreerg]

[QUOTE="mimmu";24744460]No hei...kuka nyt ei 12-vuoden jälkeen tai siinä välillä pitäis toista välillä vähän "itsestäänselvyytenä"? Kerro sille mitä haluat - hoitakaa suhdettanne YHDESSÄ.[/QUOTE]
Suhteen hoito "yhdessä" ei välttämättä onnistu, jos sitä toista ei paljon jaksa kiinnostaa. Kun molempien pitäisi haluta tehdä asioita suhteen hyvinvoinnin eteen, eikä vaan toisen.

 

["nainen"]

Yleensä teen itse aloitteen asiasssa kuin asiassa. Koskien etenkin seksiä ja muita hellyydenosoituksia. Miehellä tosin on muu tapa korvata tätä välittämisen tunnetta, nimittäin raha. Hän ei painosta minua töihin kun lapsemme ovat vielä niin pieniä. Antaa minulle vapauden hoitaa lapsia kotona ja lasten viettää rentoa lapsuuttaan koti ympäristössä. Mitä todella arvostan,mutta joskus kaipaisin muutakin huomiota..

 

["hmmm"]

Vaikea tilanne sinulla. Olen myös ollut samassa tilanteessa ja tarinasi kuulostaa tutulta. Olemme miehen kanssa toistemme ekat kumppanit myös kaikessa suhteessa. Monestihan sanotaan että eka rakkaus ei kestä. Silloin ollaan naiveja, mutta oletko myös nytkin vähän naivi? Minä ihastuin samalla tavalla 2v sitten ja tunnistinkin ihastukselleni tunteeni. Koskaan en saanut samanlaista vastakaikua ja nyt emme näe enää. Joten mitäpä neuvoisin. Yritä selvittää ensin oma suhteesi ja se haluatko olla miehesi kanssa enää vai haluatko olla kenties yksinhuoltaja. Tämä uusi mies ei varmasti ehkä haluisikaan enään yksinhuoltajaa. Nämä suhteet on hankalia. Ihastuksia tulee ja menee mutta kuka on se oikea.

 

["vieras"]

Nauti ihastumisesta. Sit jos alat ottamaan enemmän askelia niin ole sinut itsesi kanssa, että varmasti tiedät mitä olet tekemässä.

 

["nainen"]

Se on totta, olen ehkä naivi ja en nyt osaa ajatella järkevästi.. Olenko ihastunut siihen ihmiseen vai siihen ihastumisen tunteeseen. Sitä mietin. Ihastumisia menee ja tulee, on mennyt ennenkin,mutta nyt tuntuu jotenkin vahvemmalta. Varmaan siitä syystä että mieskin sen sanoillansa osoitti. Hän tunsi myös vahvaa yhteyttä alusta asti. Kertoi ettei hänen suhteensa ole kovin vahva, ei sellaista sielujen sympatiaa kuin loppu elämäkseen toivoisi.. Mutta mistä tiedän jos hän ajattelisi minusta samoin muutaman vuoden päästä..

Toisaalta ei se ruoho ole välttämättä sen vihreämpää aidan toisellakaan puolen, ellei huonompaakin Kiitos ihanille vastaajille ja saa vieläkin vastailla jos haluaa. Luen kyllä