sukupuoleton ystävä?

[Ellinoora]

Onnistuuko ystävyyssuhde vastakkaiseen sukupuoleen koskaan aidosti, kun molemmat osapuolet on tahoillaan parisuhteessa?

Voin jakaa läheisen ystävyyden naisen kanssa ja tuntea monella alueella olevani ystäväni kanssa läheisempi kuin mieheni kanssa. Muutaman kerran on tullut vastaan myös mies, jonka kanssa olisin monella alueella läheisempi kuin mieheni kanssa, mutta minulle on jäänyt sellainen tunne, että mies (sekä ystäväksi haaveiltu, että oma rakas mieheni) ei tähän kuvioon pysty.

 

[mies]

En tiedä pysyinkö kärryillä?
Mutta kaikenlaiset tuntemukset toisten ihmisten kanssa, eivät todista mitään arjesta tämän ihmisen kanssa. Väitän, että puoleen tapaamistani ihmisistä olisin voinut ihastua, niin hieno ensivaikutelma voi olla. Mutta aina ihminen punnitaan vasta arjessa ja arjen virhetiloissa, silloin sinä tunnet vasta toisen, et koskaan tunne salasuhteesta kuin pyhäpuolen ja se on pahinta itsepetosta.

 

[Ellinoora]

No, et pysynyt kärryillä.

Tarkoitin YSTÄVYYTTÄ. Puhdasta, aitoa, rehellistä ystävyyttä. Sellaista, josta voi vapaasti hyvällä omalla tunnolla kertoa kaikille.

Kiero ajattelutapa sullakin.

 

[ystävä]

Jotkut miehet ymmärtää miespuoliset ystävät,mustasukkaset könsikkäät ei!Ittelläni on 8vuotta ollut naispuolinen ystävä,ihan hyvin on menny,sekstattu me ei olla koskaan keskenämme,koska se olis väärin hänenpuolisoa kohtaan,toisaalta en anna verrata meitä miehiä keskenään,koska hyvin herkästi tulee ilmiö et se vieras tuntuuki paremmalle kun oma kulta

 

[niinpä niin]

mulla oli aina miespuolisia ystäviä ja kaikki ne tunnusti vuosien jälkeen että ne aina haaveilivat kuitenkin seurustelusta kanssani ja kysyivät sitten jossain vaiheessakin hieman kännissä,tietenkin että olisinko kiinnostunut olemaan.
itse ,hölmö,luulin että voi olla ystävyyttä mutta ei se onnistunut.tämä on mun tarina siitä.
tasa-arvoisena naisena kyllä yritin uskotella siihen mahdollisuuteen että voi olla ystävyyttä mutta aina se värittyi jotenkin...

 

[Inhorealisti]

Joku nokkela on joskus sanonut, etta vain ruman naisen kanssa onnistuu platoninen ystavyys. Mina en olisi noin kyyninen. Minulla ainakin on naispuolisia ystavia, jotka olen tuntenut iat ja ajat, enka ole koskaan ollut heihin ihastunut.

Ystavyys on perustunut jollekin yhteiselle kiinnostuksen kohteelle. Sehan riittaa ystavyyden pohjaksi, mutta ei anna mitaan takeita, etta kyseisen ihmisten kanssa tulisin hetkeakaan arkielamassa toimeen.

Luulisi sen ainakin helpommin onnistuvan, jos molemmat ovat varattuja. Tilanne punnittaisiin helpommin tilanteessa, jossa molemmat olisivat sinkkuja.

 

[edelliselle]

kiitos, että on tuollaisiakin miehiä. Itselläni on samanlaisia kokemuksia kuin aiemmalla kirjoittajalla: muka ystäviä, sitten yrittävätkin käydä käsiksi usein monen vuoden jälkeen ja suuttuvat, kun en suostunut (pettämään miestäni ja tekemään vastoin omaa tahtoani muutenkin). Petyin huonoon seuraan, ei enää miesystäviä paitsi oma kulta

 

[mies]

No anteeksi, jos olin kiero. Kai minä menin metsään sanassa ""ystävyyssuhde"". Mitä on ystävyyssuhde? Onko se enemmän kuin ystävyys, mutta vähemmän kuin suhde? Minulle suhde vastakkaiseen sukupuoleen merkitsee kiintymystä ja uskollisuutta. Ystävyyssuhde voisi olla kiintymystä, ilman seksiä. Ja pelkkä ystävyys voisi olla vaikka kenen kanssa.

Ystävyys toisen sukupuolen kanssa on hieno tila. usein jopa täydellisempi kuin oma suhde. Ystävälle voi kertoa arkojakin asioita, seurustelun alkuvaiheessa ei kaikkea tohdi kertoa, kun pelkää, että suhde ei niitä kestä, mutta ystävyys kestäisi.

 

[hohhoijaa]

Nimimerkille ""Mies"":

Voi että sentään mitä käsityksiä!

""Suhde"" tarkoittaa kahden asian/ihmisen välistä vuorovaikutusta. ""Ystävyyssuhde"" on ystävien välinen vuorovaikutus, jota ""ystävyys"" kuvaa ja värittää.

Et kai luullut, että ""isäsuhde"" tarkoittaa seksuaalista suhdetta isään?

 

[hohhoijaa]

Olen mies, ja minulla on kolme hyvää naispuolista ystävää. Ystävyys on toiminut aina: olemme joko olleet tahoillamme parisuhteessa, tai sitten olemme olleet sinkkuja. Se ei ole ystävyyttä muuttanut.

Haluan kuitenkin tuoda tähän ketjuun yhden näkökulman, jota ei kai esitetty:

Ap Ellinoora kysyi, miten mies suhtautuu siihen, että naispuolisella seurustelukumppanillaan on miespuolisia ystäviä.

Minä haluaisin kysyä, miten nainen suhtautuu siihen, että miespuolisella seurustelukumppanillaan on naispuolisia ystäviä.


Oman kokemukseni mukaan nainen epäilee usein miestään uskottomuudesta - ei mistään juuri miehestä riippuvasta erityisestä syystä, vaan siksi, että hän on mies ja miehet ovat pettäjiä. Tällaista kuvaahan täälläkin viljellään. Ja auta armias, jos naista on joskus joku muu mies pettänyt: epäilyillä ei ole mitään rajaa.

 

[Aamu]

Mulla on opiskeluajalta paljon miespuolisia ystäviä, joista suurin osa on aina ollutkin pelkästään ystäviä. Parin kanssa ollaan harrastettu seksiä ja melkein seurusteltu nuorempana, mutta vanha suola ei tosiaan janota näissä tapauksissa. Olen ollut välillä sinkkuna eikä silloinkaan tullut mielenkään ruveta enää sellaisiin puuhiin näiden ystävien kanssa. Hekin ovat välillä olleet sinkkuna eikä ole alkaneet vongata minua, riippumatta siitä, olenko ollut varattu vai en.

Oma kultani on reippaasti vanhempi (10+ v) eronnut mies, ja tunnen hänen suhtautuvan hiukan varauksella siihen, että minulla on yhtä paljon miespuolisia läheisiä ystäviä kuin naisia. Lisäksi harrastan (kulttuuria, urheilua, baarissa käymistä) enemmän näiden miespuolisten kanssa, koska kaikki naispuoliset ovat juuri saaneet vauvan, eivätkä halua vielä irrottautua siitä edes leffassa käymisen verran. Heitä tapaan siis käymällä heidän kotonaan saunomassa ja muuten juoruilemassa.

Mieheni kuitenkin luottaa minuun ja ymmärtää (tai ainakin yrittää tosi hyvin) kaveripiirini koostuvan paljolti miehistä, koska olen opiskellut ""miehisellä alalla"" ja työskentelenkin lähinnä miesten kanssa.

 

[sanat suusta]

hohhoijaa: Veit sanat suustani. Mitähän ""Mies"" miettii, jos joku haluaa palkata hänet työsuhteeseen hoitamaan asikassuhteita.

 

[Ellinoora]

hohhoijaa,

Suhtautuminen vastakkaisen sukupuolen edustajiin puolisonsa ystävinä on varmaankin kiinni omasta itsetunnosta. Ja on helppo luottaa tosiaan, jos koskaan ei ole tullut petetyksi (tai voihan se olla niin, että on petetty, mutta, koska sitä asiaa ei mieti, ei ole vaan huomannut tai sitten niin, että ei tule petetyksi, koska luottaa sokeasti ja sellaista läheistä ihmistä on vaikeampi pettää). Minua ei ole koskaan petetty, vaikka olenkin elänyt jo muutaman pitkähkön suhteen ja ikääkin on jo useampia vuosikymmeniä..

Ja kai sitten se, että itse luottaa sinisilmäisesti kaikkiin, vaikeuttaa sen ymmärtämistä, että puoliso ei luota minuun niin paljon, että kestäisi miespuolisen ystävän. Kestäisin naispuolisen ystävän hänellä, mikäli sen syy ei olisi minun ""härnääminen"" eikä koskaan kävisi niin, että mies on yötä naisystävän luona vain siksi, että tekisi minut mustasukkaiseksi.

olen miettinyt miehiä, joita olisin halunnut pitää ystävinäni: Ne on kaikki päättyneet miehen lähentely-yritykseen jossain vaiheessa; paitsi yksi. Ja se yksi mies ei ollut kiinnostunut minusta naisena ja mies lopetti yhteydenpidon mentyään naimisiin. Ei siis tarvinnut minua vain ystäväksi enää..

 

[Hohhoijaalle]

Minä olen aina luullut olevani suvaitsevainen ja ajatellut automaattisesti, että ystävyys ei katso sukupuolta ja minulla onkin miespuolisia ystäviä, joiden kanssa käyn joskus ravintolassa iltaa istumassa. Olen sitten viissiin niin ruma että kukaan ei ole koskaan mitään ehdotellut .
Mutta mutta… Samaan aikaan olen erittäin mustasukkainen mieheni naispuoliselle erittäin hyvälle ystävälle.

Miehelläni nimittäin oli salasuhde toiseen naiseen, kun hän oli vielä naimissa edellisen vaimonsa kanssa ja tämä suhde oli alkanut nimenomaan ystävyyssuhteena. Sittemmin sekä hänen avioliitto että ystävyyssuhde kariutuivat.

Mieheni naispuolinen ystävä on pyrkinyt minunkin ystäväkseni, mutta en tunnu millään pääsevän mustasukkaisuudesta ylitse ja pysty nauttimaan hänen seurasta. Vaikka kuinka yrittäisin tukahduttaa sen tunteen, niin en voi olla ajattelematta, etta vaikka nyt ei mitään heidän välillä olekaan, niin entäs tulevaisuudessa...

 

[ellielli]

""Suhtautuminen vastakkaisen sukupuolen edustajiin puolisonsa ystävinä on varmaankin kiinni omasta itsetunnosta. Ja on helppo luottaa tosiaan, jos koskaan ei ole tullut petetyksi (tai voihan se olla niin, että on petetty, mutta, koska sitä asiaa ei mieti, ei ole vaan huomannut tai sitten niin, että ei tule petetyksi, koska luottaa sokeasti ja sellaista läheistä ihmistä on vaikeampi pettää).""

Näin minäkin ajattelin, vaikka en nyt ihan 100% sinisilmäisenä pidä itseäni enkä täysin kokemattomanakaan. Miehelläni oli naispuolinen ystävä ja opiskelukaveri, joka oli myös minun ystäväni. En ollut erityisen epäluuloinen, ystäviä oli kummallakin ja oltiin tekemisissä kummankin kavereitten kanssa tasapuolisesti. Ihan tavallista.

Tämän em. naispuolisen kaverinsa kanssa mieheni kuitenkin meni naimisiin (minusta huolimatta siis) ja on jo eronnutkin ja heidän yhteisen lapsensa yh-isä nykyään, kuulemma. Ei haittaa enää, päinvastoin, mutta opettavainen kokemus tällaiselle, joka ei ollut turhan epäluuloinen. Itse muuten löysin elämäni miehen pari vuotta myöhemmin, että kiitos vaan tilaisuudesta kummallekin