Hienoa, että tästä aiheesta tulee keskustelua! Meillä sukupuolineutraali kasvatus tulee jotenkin automaattisesti. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tyttöjä ja poikia on pakko väkisin muokata niin erilaisiksi lähtien väreistä ja leluista. Miksi pitää pakottaa väkisin ja jopa väkivalloin (kuten isä, josta jossain kirjoituksessa mainittiin, joka oli pilkannut poikaansa joka oli halunnut pinkin fillarin.) Lapsen nöyryyttäminen, pilkkaaminen ja halujen vähättely ja ivailu on mielestäni julmaa. Sellaisen kuulemisesta tulee paha mieli. Surullista, että on vanhempia, jotka voivat toimia niin ja pahimmillaan luoda lapselle epävarmuutta ja ahdistusta omasta identiteetistä.
Äitini puolen suvussa sukupuolineutraalius on ollut jotenkin automaattista. 20-luvulla syntyneet pienen kylän maanviljelijäisovanhempani ovat aina tehneet kaikki hommat yhdessä kokkauksesta ja metsähommista lähtien. Edelleen he hoitavat ruuanlaiton usein yhdessä, samoin erilaiset pihahommat. Erilainen rakentelu, korjailu yms. kuului aina lapsuuteemme lomiin isovanhempien luona. Koska olin vanhin lapsenlapsista, isoisäni opetti minut ensimmäisenä huoltamaan ja ajamaan autoa. 15-vuotiaana ajelin peltotiellä. Tämä meni persoonan mukaan, ei sukupuolen. Esim. veljeni ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut mistään rakentelusta. Teini-ikäisestä lähtien vaihdoin/olin mukana vaihtamassa vanhempien autonrenkaat, veljeni oppi tämänkin puuhan vasta aikuisena.
Kotona totuin siihen, että äiti oli se joka osasi korjata kaikki vempaimet, vaihtoi lamput ja keksi aina erilaiset kikat saada jokin kone toimimaan. Isä ei ymmärtänyt vempaimista mitään. Leipomista ja keittiöhommia äitini on aina inhonnut. Joskus lapsena, kun halusin leipoa, äiti kyllä jonkin verran avusti, mutta yleensä soitin isoäidille neuvoja. Esim. kakkupohjaa varten muistan äitini saaneen kerran neuvoja omalta maanviljelijäisältään.
Lapsena parhaat kaverini olivat poikia, hameet epäkäytännöllisä paitsi lämpimällä ja autot ja erilaiset liikkuvat lelut parhaita. Pikkuveljeni ei paljon omia pikkuautoja saanutkaan, kun hän peri minun vanhat. Vielä kerhoissa ja eskarissa paras kaverini, alakerran poika, oli aina samoissa ryhmissä. Ala-asteelle meno oli minulle järkytys. En saanut olla oma itseni. Jouduin pakottautumaan tiettyyn tapaan olla. Ei saanut olla villi, ei saanut leikkiä poikien kanssa, ei saanut leikkiä rajuja leikkejä yms. yms. Koskaan en oppinut kunnolliseksi tytöksi. Aina olen ollut liian vauhdikas, puhunut liikaa ja liian kovaa, innostunut liikaa urheilusta jne. Vanhemmat eivät onneksi koskaan rajoittaneet minua ja ala-asteen alun jälkeen kaveriporukka muotoutuikin sujuvasti sekä tytöistä että pojista. Edelleen 15 vuotta peruskoulun lopettamisen jälkeen ne ystävät, joihin olen yhteydessä ja joiden kanssa eniten vietin aikaa koulussa ovat kahta lukuunottamatta poikia.
Koska olen omalla kohdallani havainnut sen, kuinka tärkeää oli, että sain kasvaa omaksi persoonakseni ilman, että minua kasvatettiin ja pakotettiin johonkin tiettyyn toimintatapaan, haluan toimia samalla tavalla myös omille lapsilleni. Haluan tehdä parhaani, että heillä on kaikki mahdollisuudet maailmassa sukupuolen sitä rajoittamatta. Toivon, että lapseni voivat kasvaa omiksi itsenäisiksi, vahvoiksi ja empaattisiksi persoonikseen ilman, että ulkoapäin sanellaan, minkälainen tytön tai pojan kuuluu olla. Toivon, että kun lasta rohkaisee juuri siinä, mistä hän itse innostuu, hän kasvaa rohkeaksi. En halua pakottaa lasta tiettyihin muotteihin ja siksi on mielestäni tärkeää olla myös tarkkaa siitä, että ei vahingossa ja huomaamattaan luo niitä muotteja esim. vaatetuksella, leluilla ja puheella. Sukupuolta ei tarvitse kieltää, mutta lapsen täytyy voida kasvaa siihen, että sukupuoli ei rajoita mitään toimintaa. Ei ole olemassa naisten töitä ja miesten töitä. Ei ole olemassa asioita, joita poika voi tehdä, mutta tyttö ei. Ei ole olemassa asioita, jotka sopivat tytöille, mutta eivät pojille. On asioita, mitä ei voi tehdä toiselle ihmiselle ja on asioita, joista tulee muille hyvä mieli. On asoita, joita saa tehdä ja joita ei. Sukupuolella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.