Sukupuolineutraali kasvatus

[jepsisree]

Meidän perheessä yksinkertaisesti totuus on se, ettei tyttö halua käyttää muita värejä kuin pinkkiä ja vaaleanpunaista.

Koska tyttö on nähnyt, että mainoksissa muillakin tytöillä on vaaleanpunaista prinsessavaatetta, ja siksi ottaa mallia näistä pitkätukkaisista mainosprinsessoista. Ei se ole sen luonnollisempaa, ellei lasta kasvateta testimielessä tynnyrissä.

 

[memba]

Minulla on myös joskus aikanaan ollut fantastisia periaatteita siitä, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin samalla tavalla (johtuen lähinnä kateudesta sitä kohtaan, että veljieni ei tarvinut kuin ehkä leikata nurtsi joka toinen viikko kesällä, viedä roskat tms pikkuhommaa, kun itse jouduin tekemään enemmän kotitöitä päivittäin). Nyt meillä on pikkuprinsessa - eikä yhtään hävetä kutsua häntä prinsessaksi. Eli se niistä periaatteista käytännössä!

Mikä ei tarkoita, että tyttäremme ei saisi kulkea sinisissä vaatteissa eikä leikkiä autoilla. Itseasiassa, meillä ei ole tyttöjen ja poikien värejä tai leluja, eikä miesten tai naisten töitä. Meillä on vain värejä, leluja ja (koti)töitä...

 

[Palmuhiiri]

Hienoa, että tästä aiheesta tulee keskustelua! Meillä sukupuolineutraali kasvatus tulee jotenkin automaattisesti. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tyttöjä ja poikia on pakko väkisin muokata niin erilaisiksi lähtien väreistä ja leluista. Miksi pitää pakottaa väkisin ja jopa väkivalloin (kuten isä, josta jossain kirjoituksessa mainittiin, joka oli pilkannut poikaansa joka oli halunnut pinkin fillarin.) Lapsen nöyryyttäminen, pilkkaaminen ja halujen vähättely ja ivailu on mielestäni julmaa. Sellaisen kuulemisesta tulee paha mieli. Surullista, että on vanhempia, jotka voivat toimia niin ja pahimmillaan luoda lapselle epävarmuutta ja ahdistusta omasta identiteetistä.

Äitini puolen suvussa sukupuolineutraalius on ollut jotenkin automaattista. 20-luvulla syntyneet pienen kylän maanviljelijäisovanhempani ovat aina tehneet kaikki hommat yhdessä kokkauksesta ja metsähommista lähtien. Edelleen he hoitavat ruuanlaiton usein yhdessä, samoin erilaiset pihahommat. Erilainen rakentelu, korjailu yms. kuului aina lapsuuteemme lomiin isovanhempien luona. Koska olin vanhin lapsenlapsista, isoisäni opetti minut ensimmäisenä huoltamaan ja ajamaan autoa. 15-vuotiaana ajelin peltotiellä. Tämä meni persoonan mukaan, ei sukupuolen. Esim. veljeni ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut mistään rakentelusta. Teini-ikäisestä lähtien vaihdoin/olin mukana vaihtamassa vanhempien autonrenkaat, veljeni oppi tämänkin puuhan vasta aikuisena.

Kotona totuin siihen, että äiti oli se joka osasi korjata kaikki vempaimet, vaihtoi lamput ja keksi aina erilaiset kikat saada jokin kone toimimaan. Isä ei ymmärtänyt vempaimista mitään. Leipomista ja keittiöhommia äitini on aina inhonnut. Joskus lapsena, kun halusin leipoa, äiti kyllä jonkin verran avusti, mutta yleensä soitin isoäidille neuvoja. Esim. kakkupohjaa varten muistan äitini saaneen kerran neuvoja omalta maanviljelijäisältään.

Lapsena parhaat kaverini olivat poikia, hameet epäkäytännöllisä paitsi lämpimällä ja autot ja erilaiset liikkuvat lelut parhaita. Pikkuveljeni ei paljon omia pikkuautoja saanutkaan, kun hän peri minun vanhat. Vielä kerhoissa ja eskarissa paras kaverini, alakerran poika, oli aina samoissa ryhmissä. Ala-asteelle meno oli minulle järkytys. En saanut olla oma itseni. Jouduin pakottautumaan tiettyyn tapaan olla. Ei saanut olla villi, ei saanut leikkiä poikien kanssa, ei saanut leikkiä rajuja leikkejä yms. yms. Koskaan en oppinut kunnolliseksi tytöksi. Aina olen ollut liian vauhdikas, puhunut liikaa ja liian kovaa, innostunut liikaa urheilusta jne. Vanhemmat eivät onneksi koskaan rajoittaneet minua ja ala-asteen alun jälkeen kaveriporukka muotoutuikin sujuvasti sekä tytöistä että pojista. Edelleen 15 vuotta peruskoulun lopettamisen jälkeen ne ystävät, joihin olen yhteydessä ja joiden kanssa eniten vietin aikaa koulussa ovat kahta lukuunottamatta poikia.

Koska olen omalla kohdallani havainnut sen, kuinka tärkeää oli, että sain kasvaa omaksi persoonakseni ilman, että minua kasvatettiin ja pakotettiin johonkin tiettyyn toimintatapaan, haluan toimia samalla tavalla myös omille lapsilleni. Haluan tehdä parhaani, että heillä on kaikki mahdollisuudet maailmassa sukupuolen sitä rajoittamatta. Toivon, että lapseni voivat kasvaa omiksi itsenäisiksi, vahvoiksi ja empaattisiksi persoonikseen ilman, että ulkoapäin sanellaan, minkälainen tytön tai pojan kuuluu olla. Toivon, että kun lasta rohkaisee juuri siinä, mistä hän itse innostuu, hän kasvaa rohkeaksi. En halua pakottaa lasta tiettyihin muotteihin ja siksi on mielestäni tärkeää olla myös tarkkaa siitä, että ei vahingossa ja huomaamattaan luo niitä muotteja esim. vaatetuksella, leluilla ja puheella. Sukupuolta ei tarvitse kieltää, mutta lapsen täytyy voida kasvaa siihen, että sukupuoli ei rajoita mitään toimintaa. Ei ole olemassa naisten töitä ja miesten töitä. Ei ole olemassa asioita, joita poika voi tehdä, mutta tyttö ei. Ei ole olemassa asioita, jotka sopivat tytöille, mutta eivät pojille. On asioita, mitä ei voi tehdä toiselle ihmiselle ja on asioita, joista tulee muille hyvä mieli. On asoita, joita saa tehdä ja joita ei. Sukupuolella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

 

[prinsessatytön äiti]

Meidän perheessä yksinkertaisesti totuus on se, ettei tyttö halua käyttää muita värejä kuin pinkkiä ja vaaleanpunaista.

Koska tyttö on nähnyt, että mainoksissa muillakin tytöillä on vaaleanpunaista prinsessavaatetta, ja siksi ottaa mallia näistä pitkätukkaisista mainosprinsessoista. Ei se ole sen luonnollisempaa, ellei lasta kasvateta testimielessä tynnyrissä.

Aivan. Minun puolestani tyttö voi ottaa mallia ihan mistä itse haluaa ja saa sitten sen mukaisesti toteuttaa itseään. Yhtälailla tyttö on nähnyt muunkinlaisia mainoksia. Jos hän tykästyy prinsessoihin, niin siitä vaan. En minä häntä rupea kieltämään. Meillä on tarjolla kaikkia värejä ja leluja joka lähtöön, koska suurin osa on saatu serkkupojilta ja itsellämme on myös poika.

Se, että tyttö on mieltynyt vaaleanpunaiseen enemmän kuin esimerkiksi siniseen, ei poissulje sitä, etteikö meilläkin kasvatettaisi lapsia sukupuolineutraalisti. Tyttö ja poika ovat meillä tasaveroisia kaikissa suhteissa ja saavat vapaasti valita mieltymyksensä, minä en niitä ohjaile. Ihan sama löytyykö ideoita kavereilta, televisiosta tai lehdistä. Mitä väliä? Itsekin olen tykästynyt moniin asioihin mainosten perusteella, eikä sillä ole sukupuolen kanssa mitään tekemistä. Tynnyrissä en tosiaankaan rupea lapsiani kasvattamaan, vaan yritän opettaa heidät ajattelemaan itsenäisesti omilla aivoillaan. Toivon, että heille tulee tarpeeksi vahva itsetunto, jotteivät anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa omiin valintoihinsa.

 

[sissy.,]

Minä olen välttänyt lapsieni TV:n katselua noin 4 ikävuoteen asti, joten omat lapseni eivät ole mainoksia oikeastaan ollenkaan katsoneet. Sen sijaan suurin vaikuttaja heillä on päiväkodin muut lapset. Kun muut lapset leikkivät Pokemonia, Batmania tms, niin sitä kautta omatkin lapset kiinnostuvat niistä asioista. Huomasin poikani kohdalla, että vaikkei hän ollut nähnyt yhtään Pokemon-ohjelmaa eikä hänellä ollut kotona yhtään Pokemon-hahmoa, niin Pokemonit olivat hänen suurin mielenkiinnon aiheensa. Hän kyseli hirveästi kavereiltaan ja halusi tietää kaiken niistä. Siinä tilanteessa hellyin ja annoin lapseni katsoa Pokemoneja ja ostettiin pari sellaista, koska ne olivat pojalle niin tärkeitä, vaikkakin edelleen olen sitä mieltä, että ne eivät edusta kovin kehittävää ja laadukasta viihdettä.

Aika moni päivähoidossa ja koulussa heijastaa itseään muuhun ryhmään nähden. Aina on niitä, jotka ovat valtavirtaan kulkevia, mutta suurin osa haluaa mennä ryhmän mukana, koska ihminen on laumaeläin. En siis väen väkisin halua opettaa lapsiani "kummajaiseksi". Hyvät käytöstavat ja kotityöt opetetaan sukupuolesta riippumatta - tietenkin!!!

 

[Yksi ajatus]

Jotenkin tästä ketjusta haiskahtaa, että nämä "äärilaidan" edustajat ovat aivan pienten lasten äitejä. Silloin kaikki on vielä niin aatteellista ja helppoa. Omien arvojen painottaminen sujuu, kun lapsi imee kaiken. Itsellänikin oli monia "hienoja ajatuksia", kunnes tajusi lasten kasvaessa, että kaikki ei menekään niin musta-valkoisesti...
Sukupuoleton lapsi kyllä on hyvin nopeasti koulussa kiusattu. Näin se vain valitettavasti on. Valtakulttuuri vielä kuitenkin on se, että tytöt kasvatetaan naisiksi ja pojat miehiksi.

On hienoa, että on aatteita, mutta muistetaan sitten antaa sille lapselle tilaa, kun hän sitä osaa itse vaatia.

Kyllä minusta on myös hieman surullista, että kohta meillä on munattomia miehiä ja hoivavietittömiä naisia, jos tämä suuntaus kovastikin pääsee valloilleen. Kohtuus kaikessa. En tarkoita, että naiset tehköön naisten töitä ja miehet miesten. En ole itsekään ns. perinteinen nainen, voin tarttua mm. monenlaisiin hommiin. Mutta sille en voi mitään, että kuulostaa ikävältä, jos lapset kasvatetaan sukupuolettomiksi tarkoituksella. Sukupuoli kun kuitenkin on aika iso osa ihmistä, enkä näe järkeväksi kamppailla luontoa vastaan.
Lapsen kasvattaminen persoonallisuuden edellyttämällä tavalla on aivan mahdollista, vaikka se sukupuolikin pohjana on.

 

[EllielliElli]

MInusta tämä sukupuoleton kasvatus on osittain hyvä,osittain se tuntuu siltä,että joku on keksinyt olevinaan jotain hienoa ja erikoista ja halutaan loistaa muka erilaisina toisia muka parempina ja älykkäämpinä. Niinhän tuolla joku kirjoitti,että tätä kasvatusta harrastetaan muka hyvin koulutettujen kesken.

Jokainen kasvattaa-tai jättää kasvattamatta- lapsensa kuten parhaimmaksi näkee. Minä näen parhaimmaksi kasvattaa lapseni hyviksi miehiksi ja naisiksi. Suurimmalla osalla ihmisistä tämä,että tietää onko mies vai nainen,on niin luonnollista ettei siitä tarvitse edes puhua. Nyt maailman luonnollisin asia halutaan väenvängällä vääntää luonnottomaksi. Se että tietää onko mies vai nainen,on yhtä kuin se että tietää onko ihminen vai eläin.

Minä jätän kernaasti miehelle raskaammat työt. Mielestäni hän on velvollinen vahvempana ne tekemään.

Joku muuten väitti että ei ole asoita joita mies ei voi tehdä ja päinvastoin.
Muistutan vaan,että mies ei voi olla raskaana,synnyttää eikä imettää. Nainen ei voi siittää lasta.

 

[kysympä vaan]

että ovatko sukupuolineutraalin kasvatus metodin valinneiden vanhempien lapset sokeita ja kuuroja, vai eivätkö koskaan poistu kotoaan. Eivätkö koskaan käy uimahallissa tms. Siinä sitä on pakko valita onko tyttö vai poika, entäs koulussa? Erikseen tyttöjen ja poikien liikunta, kumpaanko lapsi menee? Entä jos lapsi käy vanhempiensa kanssa saunassa, mitä vastataan kysymykseen kun ihmetellään erilaista alakertaa? Jääkö lapsi kotikouluun ja ei mene päiväkotiin? Mitä tapahtuu sitten kun lapselle jossakin vaiheessa selviää että ihmiset on erilaisia?

Meillä kyllä tehdään kotitöitä yhdessä mutta minä en autoa korjaa enkä remontoi kun en osaa, mieheni ei myöskään imetä, kudo eikä ompele kun ei pysty/osaa. Mitä haittaa lapselle voi olla siitä että tajuaa sukupuolten erot? En ymmärrä tämän kasvatusideologian hyötyjä...

 

[luetun ymmärtämisessä yhä vikaa...]

Meillä kyllä tehdään kotitöitä yhdessä mutta minä en autoa korjaa enkä remontoi kun en osaa, mieheni ei myöskään imetä, kudo eikä ompele kun ei pysty/osaa. Mitä haittaa lapselle voi olla siitä että tajuaa sukupuolten erot? En ymmärrä tämän kasvatusideologian hyötyjä...

Meillä nainen remontoi, rakentaa leikkimökin, vaihtaa autonrenkaat, nikkaroi koska osaa ja haluaa, ja mies taas osaa oikein hyvin kokata ja siivota ja silittää. Ilmeisesti meidän perhe on nyt sitten sinun mielestäsi "vinksahtanut" ja antaa väärät roolimallit lapsille?

Kirjoitetaan nyt vielä kerran rautalangasta ja ratakiskostta vääntäen:

Sukupuolineutraalin kasvatuksen tarkoituksena ei ole kasvattaa lapsi sukupuolettomasti tai oma sukupuoli kieltäen/piilottaen. Sukupuolineutraalin kasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle mahdollisuus kasvaa sellaiseksi kuin hänen OMIEN halujensa, edellytystensä, taipumustensa ja piirteidensä mukaisesti on parasta.

Lasta ei siis pakoteta yhtään mihinkään muottiin - ei tehdä tytöistä poikia, pojista tyttöjä. Mutta ei myöskään tehdä tytöistä väkipakolla perinteisiä tyttöjä ja pojista poikia ns. miesten ja naisten töineen ja ominaisuuksineen, JOS se ei ole lapselle luonnollista.

Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ymmärrän kyllä sen että omaa patriarkaalista arvomaailmaa hiertää se jos joku muu tekee jotain toisin ja edistyksellisesti. Asia josta ei tiedä mitään on helppo tuomita ja leimata pelottavaksi tai luonnottomaksi.

Kyllä minä tämän vuosituhannen puolella pidän enemmän luonnottomana sitä että käytössä on jostain 1700-luvulta olevat naisen ja miehen roolimallit, kun ne eivät enää ole välttämättömyys (miesten ja naisten fysiikka ei enää eroa merkittävästi yleisellä tasolla kun miesten kunto on huonontunut ja naisten taas parantunut), kodinkoneet helpottavat arkea, ei ole enää agraariyhteiskunnan töitä siinä määrin kuin ennen jne jne.

Mutta tosiaan, kukin tekee tyylillään eikä toisia tarvitse miellyttää. Jatkan siis lasteni "pilaamista" sukupuolineutraalilla kasvatuksella.

Terveisin femakkoäitee

 

[..oo]

Kyllä se vaan on niin, että esimerkiksi rakennuksilla työskentelevistä, autonasentajista ja palolaitoksella työskentelevistä valtaosa on miehiä nimenomaan fyysisen vahvuuden vuoksi. Niissä ammattiryhmissä ylipainoakaan ei ole ollenkaan siinä määrin kuin muussa väestössä. Hyvä ystäväni (nainen) oli maalarina, mutta joutui lopettamaan, koska hän oli niin poikki työpäivien jälkeen, että hän ei jaksanut tehdä yhtään mitään. Parin vuoden sinnittelyn jälkeen hän siirtyi muihin töihin.

Minun on vaikea nähdä näissä kirjoituksissa sitä, että missä menee järkevän ja fanaattisuuden raja. Tarvitseeko tasa-arvoiseen kasvatukseen olla joku -ismi, jotta se kuulostaa hienommalta ja vakuuttavammalta? Onko sukupuolineutralismi parempi tapa kasvattaa kuin se, että haluaa vain lapsista tasapainoisia, onnellisia itsestään huolehtivia aikuisia?

Missä menee se raja, ettei sukupuolineutralismi aiheuta myös sukupuolettomuutta? Eikö se ole ihanaa, että on mies tai että on nainen? Minusta ainakin on ihanaa olla nainen ja nautin siitä täysillä. Jotenkin minusta tuntuu myös siltä, että jos olisin syntynyt mieheksi, niin miehenä olemisessakin olisi ne hyvät puolensa, jolloin olisin nauttinut miehenä olemisesta.

Vanhin lapseni on murrosikäinen ja kyllä se edelleen on niin, että pojat ovat maskuliinisia ja tytöt feminiinisiä. Siinä välimaastossa olevat on helposti syrjittyjä ja onnettomia. Toki jos joku kokee sisäistä pakkoa olla homoseksuaali, transseksuaali tms., niin eihän lasta hylätä sellaisen takia.

Minusta normaali aikuinen tukee muutenkin lastansa hänen valinnoissaan. Aikuinen opastaa, neuvoo ja mitä isommaksi lapsi tulee, niin antaa apuaan neuvonantajana, mutta vähitellen lapsi itse tekee päätöksensä. Vähättely, alistaminen tai syrjiminen sukupuolen/uskonnon/ihonvärin tms. vuoksi ei ole Suomessa normaalia kasvatusmenetelmää.

Onko tässä keskustelussa nyt käymässä niin, että ihan tavallisesta asiasta tehdään jotenkin hienompaa kuin mitä se oikeasti on? Silloin on helposti vaarana, että lasta lähdetään ohjailemaan johonkin ihan muuhun suuntaan, mikä olisi luontainen väylä.

 

[Aito Nainen ja Äiti]

Naapurissani asuu neljävuotias poika joka haluaa pukeutua mekkoihin ja letityttää pitkät hiuksensa. Tämä ko. lapsi ei edes tiedä olevansa poika.ps. Häntä kiusataan pihapiirissä, jossa asuu ala-aste ikäisiä lapsia.

Minä kyllä opetan lapseni tietämään kumpaa sukupuolta he ovat, eivätkä leikki-ikäiset poikani tosiaankaan julkisesti kulje mekoissa, roolileikeissä he voivat pukeutua miten vain. Asiahan vain on niin että pojilla on pippeli ja tytöllä pimppi, kun lapset näitäkin asioita kyselevät tuossa kolmen vanhana. Jätättekö te vastaamatta näihin kysymyksiin? Vai vastaatteko että toisille vain kasvaa pippeli ja toisille pimppi.. heh heh.

 

[Emmuli71]

Kyllähän tänä päivänä, 2000-luvulla, miehet ja naiset saavat muutenkin tehdä ja harjoittaa sitä ammattia mitä haluaa. Eikös ammattikouluissa naiset saa enemmän jotain hakupisteitäkin,jos hakevat miesvaltaiselle alalle ja päinvastoin? Ja onhan nyt jo nuo kiintiötkin että pitää olla saman verran miehiä ja naisia joissakin päätöksenteoissa.

Se että kasvattaa lapsensa oman sukupuolensa tiedostavaksi,ei nykyaikana pois sulje oikeastaan mitään muuta kuin sen synnytyksen ja imetyksen.

Minä haluan pukea tyttöni tytöksi ja poikani pojaksi, jo senkin takia että pidän kauneudesta ja neutraalivaatteet eivät minusta ole kauniita. Ne on vähän samaa kuin se että monet Suomalaiset luokitellaan tuulipukukansaan.Ei niin kaunista,vaan käytännöllistä ja siinäkin mies ja nainen voi molemmat pukeutua samaan asuun.

 

[Argh, älkää tehkö olkiukkoja.]

Että täällä on kovapäistä sakkia! Onko oikeasti niin vaikea ymmärtää, että sukupuolineutraali kasvatus ei tarkoita biologisen sukupuolen salaamista tai kieltämistä, vaan yhteiskuntaan syvästi juurtuneiden sukupuolittuneiden asenteiden kitkemistä uudelta sukupolvelta. Se, että tytöt puetaan punaiseen ja pojat siniseen ei mitenkään ole kiinni biologiasta, vaan siitä kulttuurista jossa elämme. Samoin se, että naiset laittavat ruokaa ja siivoavat ei johdu siitä, että naisella on tissit ja kohtu, vaan siitä että tämä patriarkaalinen tapa on vain jostain syystä juurtunut länsimaisen ihmisen mielikuvaan "oikeasta naisellisesta naisesta".

Sukupuolineutraalilla kasvatuksella pyritään muuttamaan maailmaa tasa-arvoisempaan suuntaan, jolloin sekä pojilla että tytöillä on aito mahdollisuus valita mitä tekee, ilman että naapurin täti tuijottaa tuimasti ja päivittelee kuinka neitimäinen tai äijämäinen tuo mies/nainen on.

 

[ModestyB]

Kyllähän tänä päivänä, 2000-luvulla, miehet ja naiset saavat muutenkin tehdä ja harjoittaa sitä ammattia mitä haluaa.

Sellaista on vaikeampi haluta ja alasta kiinnostua, mitä valtaosa pitää "sopimattomana" tai erikoisena valintana omalle sukupuolelle. Monen ei tule edes niin mietittyä toisenalaisia aloja.

Kyllä ihan eri äänensävyllä puhutaan sairaanhoitajaksi opiskelevan pojan ammatinvalinnasta, kuin lvi-linjalle hakeneen valinnasta. Moniko opo edes ottaa puheeksi hoiva-alan pojille? Sama käänteisesti tyttöjen valinnoissa.

Valinta ei ole "vapaa", ellei arvoilmasto ole neutraali. Onneksi on monia, joita yleiset mielipiteet eivät raskauta.

 

[Emmuli71]

No minä ainakin luin jostain meidän perhe-lehdestä,että lapselle ei edes kerrota onko hän tyttö vai poika.

Minulle ei oo tullut vastaan sellasta,että poikaa olisi paheksuttu jos haluaa sairaanhoitajaksi. Pikemmin päinvastoin,on pidetty hyvänä,hienona ja ehkä jopa ylpeilty sillä


Ja eikös maailman parhaimmat kokit ole miehiä,ainakin enemmän julkkiskokkina on miehiä.

 

[ehheheh]

Meinasin jo etten avaa edes tätä ketjua mutta avasin kuitenkin, ja nauraa on saanut todenteolla.

Se on kattokaas se elämä niin vaikeeta kun siitä itte väännätte... Toisaalta jos suurin huolenne tässä maailmassa ja elämässä on poikien ja tyttöjen erot niin hyvähän se on!

Juu, se on jotenkin "hienompaa" kun voi suut supula kertoa hiekkalaatikolla että meillä kasvatetaan sukupuolineutraalisti xD juu, ei varmaan naurata niitä "tavis" vanhempia teidän vouhkaamisenne.

Stainer- nuket on nyt out ilmiö, sukupuolineutraalit astuivat tilalle =)

Voi elämä...

 

[suututtaa!]

Meinasin jo etten avaa edes tätä ketjua mutta avasin kuitenkin, ja nauraa on saanut todenteolla.

Se on kattokaas se elämä niin vaikeeta kun siitä itte väännätte... Toisaalta jos suurin huolenne tässä maailmassa ja elämässä on poikien ja tyttöjen erot niin hyvähän se on!

Juu, se on jotenkin "hienompaa" kun voi suut supula kertoa hiekkalaatikolla että meillä kasvatetaan sukupuolineutraalisti xD juu, ei varmaan naurata niitä "tavis" vanhempia teidän vouhkaamisenne.

Stainer- nuket on nyt out ilmiö, sukupuolineutraalit astuivat tilalle =)

Voi elämä...

olipas argumentointisi todella ymmärtämättömän ja ylemmyydentuntoisen ihmisen kirjoittama. Aivan samalla tavalla voisin vastata että:

niin, eiväthän tällaista analyyttisuutta, tiedostavuutta ja älykkyyttä vaativaa kasvatustapaa voi mitenkään älytä ymmärtämättömät ja yksinkertaiset kotiäidit joilla koulut on jääneet käymättä, tieteelliseen ajatteluun ei ole kapasiteettia ja joiden ymmärrys riittää vain siihen huushollin hoitamiseen.

Ymmärsitkö pointin? Eli siis satiirisen vastineen ylemmyydentuntoiseen kirjoitukseesi. Ei kukaan ihminen voi olla niin öykkäri että kokee oikeudekseen halveksua noin avoimesti muunlaisen näkökulman omaavia kanssaeläjiään.

 

[ehhehe]

Meinasin jo etten avaa edes tätä ketjua mutta avasin kuitenkin, ja nauraa on saanut todenteolla.

Se on kattokaas se elämä niin vaikeeta kun siitä itte väännätte... Toisaalta jos suurin huolenne tässä maailmassa ja elämässä on poikien ja tyttöjen erot niin hyvähän se on!

Juu, se on jotenkin "hienompaa" kun voi suut supula kertoa hiekkalaatikolla että meillä kasvatetaan sukupuolineutraalisti xD juu, ei varmaan naurata niitä "tavis" vanhempia teidän vouhkaamisenne.

Stainer- nuket on nyt out ilmiö, sukupuolineutraalit astuivat tilalle =)

Voi elämä...

olipas argumentointisi todella ymmärtämättömän ja ylemmyydentuntoisen ihmisen kirjoittama. Aivan samalla tavalla voisin vastata että:

niin, eiväthän tällaista analyyttisuutta, tiedostavuutta ja älykkyyttä vaativaa kasvatustapaa voi mitenkään älytä ymmärtämättömät ja yksinkertaiset kotiäidit joilla koulut on jääneet käymättä, tieteelliseen ajatteluun ei ole kapasiteettia ja joiden ymmärrys riittää vain siihen huushollin hoitamiseen.

Ymmärsitkö pointin? Eli siis satiirisen vastineen ylemmyydentuntoiseen kirjoitukseesi. Ei kukaan ihminen voi olla niin öykkäri että kokee oikeudekseen halveksua noin avoimesti muunlaisen näkökulman omaavia kanssaeläjiään.

HAHAHAHAHAHAHA että tämäkin vielä xD Pissat tulee justiinsa housuun! Me täällä miehen kanssa nauretaan aivan kippurassa!! Että oikein tieteellistä ajattelua XD

 

[neutraalisti]

Joo, minustakin tuntuu, että joillekin on jotenkin aivan ylitsepääsemätöntä ymmärtää, mitä tarkoittaa sukupuolineutraali kasvatus. Joku toi esille sen todella huonon esimerkin, että jotkut ovat kieltäneet kertomasta heidän kuulleen lapsensa sukupuolta ja näyttää nyt siltä, että nämä krisoijat vaan näkevät tämän esimerkin silmissään...
ja jotenkin myös tuntuu, että nämä krisoijat ovat ehkä niin herkkähipiäisiä kommentoimaan alentavasti, koska ovat itse juuri niitä vanhoihin sukupuolirooleihin kasvattavia vanhempia (ehkä tiedostamattaan).

Tiedoksi vain jollekin joka puhui, että nykyään on kiintiöt ym. että on saman verran naisia ja miehiä tietyissä tehtävissä. No, tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. On ikävä, jos media antaa sellaisen kuvan, että tuollaista tasa-arvoa jo tapahtuu. Esimerkiksi naisjohtajien kohdalla yrityksien korkeimmassa johdossa luvut ovat todella surkeita ja tällä on vaikutusta moneen asiaan yhteiskunnassa.

Minua kiinnostaa sukupuolineutraali kasvatus ja haluaisinkin kuulla lisää siitä, miten eri vanhemmat sitä toteuttaa. Itse kannatan sitä monessa suhteessa, mutta mietin juuri, että missä menee se raja, että se ei olekaan enää lasten edun mukaista. Mielestäni lasten pitää kuitenkin tietää olevansa tyttö tai poika ja jollakin tavalla sukupuoliroolius saa tulla esiin, eikä tuo kasvatussuuntaus saa siis muokata lapsesta homoa/lesboa tmv. Sille ei voi mitään, jos myöhemmin näin käy, mutta kasvatuksen päätarkoitus ei siis ole sukupuolen mitätöiminen, vaan yrittää kasvattaa neutraalisti, välttäen perinteisiä seksistisiä rooleja kasvatuksessa.

 

[ei se nyt ihan noin mene]

Sen verran voin lohduttaa, että millään kasvatuksella lapsesta ei kyllä saa nykytiedon valossa tehtyä homoa tai lesboa sen enempää kuin heteroakaan, sillä kyse on samanlaisesta synnynnäisestä ominaisuudesta kuin vaikka vasenkätisyys. Lähinnä kasvattaja voi vaikuttaa negatiivisesti tai positiivisesti siihen, kuinka sinut lapsi on tämän oman suuntauksensa kanssa. Homo/lesbo se kasvatuksensa vuoksi ikänsä heterokulississa elävä homoseksuaalikin on, todennäköisesti vaan kaapista tullutta homoa/lesboa onnettomampi.

Edes homovanhempien perheessä kasvaminen ei lisää tutkimusten mukaan lapsen todennäköisyyttä "kasvaa" homoseksuaaliksi, joten tuskin sen enempää sukupuolineutraalilla kuin millään muullakaan kasvatuksella pystytään lisäämään tai vähentämäänkään lasten homoseksuaalisuuden todennäköisyyttä.

En oikein muutenkaan ymmärrä, miten homoseksuaalisuus liittyy sukupuolirooleihin? Eivät homot tai lesbot ole mitään "naisen ja miehen väliltä", vaan voivat olla hyvinkin stereotyyppisiä sukupuolensa edustajia. Juuri homomiesten kulttuurissahan korostetaan ihan äärimmilleen monia maskuliinisia piirteitä (katso vaikka jotain tom of finland-kuvia superlihaksikkaista poliiseista tms...) ja lesboissa on myös aivan äärifeminiinisiä tapauksia! Eli samalla logiikalla voisi juuri väittää, että kasvattamalla oikein miehekkäitä, maskuliinisuutta arvostavia miehiä ja naisellisia, feminiinisyyttä arvostavia naisia kasvattaisikin lapsistaan homoseksuaaleja.

Kasvatuksella ei myöskään pysty vaikuttamaan lapsen kokemukseen omasta sukupuolestaan (siinä mielessä, kokeeko hän olevansa tyttö vai poika, siihen varmasti kylläkin, minkälaiseksi hän mieltää tyttönä tai poikana olemisen eli sukupuoliroolit. Sukupuoliroolit ovat eri asia, kuin biologinen sukupuoli, ne vaihtelevat yhteiskunnittain ja historiallisesti eivätkä näinollen välttämättä riipu mitenkään biologisesta sukupuolesta tai muistakaan pysyvistä tosiseikoista, vaan vain vallitsevasta kulttuurista joka muuttuu jatkuvasti ja jota siinä elävät pystyvät muuttamaan monin tavoin). Tämän todistaa jo transihmisten olemassaolo. Eli pojaksi syntynyt ja ikänsä pojaksi kasvatettu saattaa ihan voimakkaan pojaksi sukupuolittavasta kasvatuksesta riippumatta kokea vielä aikuisenakin itsensä naiseksi niin voimakkaasti, että menee sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Yleensä sukupuoleltaan ulospäin tunnistamattomien lasten sukupuoli-identiteetti on pysyvästi heidän kromosomiensa mukainen, vaikka heidät olisi kasvatettu koko ikänsä juuri toisen sukupuolen edustajina. Useammin heidät nimittäin leikataan vauvana tytöiksi kuin pojiksi, koska se on teknisesti helpompaa. Sukupuoli-identiteetin muodostuessa myöhemmin onkin yllätys, kun osa näistä tytöistä sitkeästi kokee olevansa poikia, vaikka heitä miten olisi yritetty kasvattaa tytöiksi. Kasvatuksesta sitten riippuu se, minkälaiseksi he pojan tai tytön roolin kokevat yhteiskunnassa vai kokevatko he ylipäänsä niiden välillä suurta eroa.

 

[Raivotar]

Sen verran voin lohduttaa, että millään kasvatuksella lapsesta ei kyllä saa nykytiedon valossa tehtyä homoa tai lesboa sen enempää kuin heteroakaan, sillä kyse on samanlaisesta synnynnäisestä ominaisuudesta kuin vaikka vasenkätisyys. Lähinnä kasvattaja voi vaikuttaa negatiivisesti tai positiivisesti siihen, kuinka sinut lapsi on tämän oman suuntauksensa kanssa. Homo/lesbo se kasvatuksensa vuoksi ikänsä heterokulississa elävä homoseksuaalikin on, todennäköisesti vaan kaapista tullutta homoa/lesboa onnettomampi.

Edes homovanhempien perheessä kasvaminen ei lisää tutkimusten mukaan lapsen todennäköisyyttä "kasvaa" homoseksuaaliksi, joten tuskin sen enempää sukupuolineutraalilla kuin millään muullakaan kasvatuksella pystytään lisäämään tai vähentämäänkään lasten homoseksuaalisuuden todennäköisyyttä.

En oikein muutenkaan ymmärrä, miten homoseksuaalisuus liittyy sukupuolirooleihin? Eivät homot tai lesbot ole mitään "naisen ja miehen väliltä", vaan voivat olla hyvinkin stereotyyppisiä sukupuolensa edustajia. Juuri homomiesten kulttuurissahan korostetaan ihan äärimmilleen monia maskuliinisia piirteitä (katso vaikka jotain tom of finland-kuvia superlihaksikkaista poliiseista tms...) ja lesboissa on myös aivan äärifeminiinisiä tapauksia! Eli samalla logiikalla voisi juuri väittää, että kasvattamalla oikein miehekkäitä, maskuliinisuutta arvostavia miehiä ja naisellisia, feminiinisyyttä arvostavia naisia kasvattaisikin lapsistaan homoseksuaaleja.

Kasvatuksella ei myöskään pysty vaikuttamaan lapsen kokemukseen omasta sukupuolestaan (siinä mielessä, kokeeko hän olevansa tyttö vai poika, siihen varmasti kylläkin, minkälaiseksi hän mieltää tyttönä tai poikana olemisen eli sukupuoliroolit. Sukupuoliroolit ovat eri asia, kuin biologinen sukupuoli, ne vaihtelevat yhteiskunnittain ja historiallisesti eivätkä näinollen välttämättä riipu mitenkään biologisesta sukupuolesta tai muistakaan pysyvistä tosiseikoista, vaan vain vallitsevasta kulttuurista joka muuttuu jatkuvasti ja jota siinä elävät pystyvät muuttamaan monin tavoin). Tämän todistaa jo transihmisten olemassaolo. Eli pojaksi syntynyt ja ikänsä pojaksi kasvatettu saattaa ihan voimakkaan pojaksi sukupuolittavasta kasvatuksesta riippumatta kokea vielä aikuisenakin itsensä naiseksi niin voimakkaasti, että menee sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Yleensä sukupuoleltaan ulospäin tunnistamattomien lasten sukupuoli-identiteetti on pysyvästi heidän kromosomiensa mukainen, vaikka heidät olisi kasvatettu koko ikänsä juuri toisen sukupuolen edustajina. Useammin heidät nimittäin leikataan vauvana tytöiksi kuin pojiksi, koska se on teknisesti helpompaa. Sukupuoli-identiteetin muodostuessa myöhemmin onkin yllätys, kun osa näistä tytöistä sitkeästi kokee olevansa poikia, vaikka heitä miten olisi yritetty kasvattaa tytöiksi. Kasvatuksesta sitten riippuu se, minkälaiseksi he pojan tai tytön roolin kokevat yhteiskunnassa vai kokevatko he ylipäänsä niiden välillä suurta eroa.

Kiitos asiallisesta kommentista! Olet vissiin "alan ihmisiä" siis ainakin jonkunverran psykologiaa tms lukenut? Jos näin on niin mitä olet mieltä tuosta ääriesimerkistä (meidän perhe-lehden juttu Ruu-lapsesta jonka vanhemmat eivät kerro lapsen sukupuolta lapselle tai muille)?

Miten tuollainen äärimmäisyyteen viety sukupuolettomuus voi oikeasti vaikuttaa lapsen psyyken kehitykseen? Olen sitä paljon pohtinut vaan en tunne ketään keneltä kysyä eikä ole aikaa lukea niin paljon tällä hetkellä että voisin itse asiaa tonkia...

 

[pii314]

Meilla puetaan "pikkuprinsessaa" kaikilla vareilla. Mutta jatkossa saa itse auttaa valinnassa . Sen sijaan pidan tarkeana, etta hanta kannustetaan /kannustan mm. laskemaan matematiikkaa ja pyrin innostamaan myos kemiaan ja fysiikkaan, koska en halua vieda sukupuolen takia lapselta mahdollista innostusta matemaattisiin aineisiin. naiset voivat tehda muutakin kuin hoivata ja opiskella kielta ja kulttuuria. tosi on ok jos paatyy ko. aloille, kunhan vaan ensin nakee kaikkia laitoja mahdollisimman ennakkoluulottomasti!

 

[->Kentauri]

Tuli mieleeni tuosta, kun joku sanoi, että kiintiöt eivät toteudu, koska esim. johtajista vain murto-osa on naisia. Olen itse lähteltä seurannut isäni uraa ja täytyy sanoa, että todella kovaa hommaa on olla johtotasolla. Pitkiä päiviä, kovaa työtä, itsensä likoonlaittamista, edustamista kyllästymiseen saakka, reissamista, aikaeroja jne. Perheelliselle tuollainen elämä on todella rankkaa ja silloin jonkun on pakko ottaa vastuu päivittäisestä lasten asioiden hoitamisesta, joten meidän tapauksessa se oli äiti (voi tietysti olla hoitaja myös).

Uskoisin, että valtaosa äideiksi tulijoista kiintyy lapseen niin voimakkaasti, että ei ole valmis uhraamaan hyvää äiti-lapsi -suhdetta uran vuoksi. Isälläni matkapäiviä taisi olla parhaimmillaan noin 200 päivää vuodessa. Ei siis ihme, että välit isääni ovat etäiset, joskaan isässäni ei sinällään ole mitään vikaa. Ihan hyvä tyyppi. Moni äiti haluaa uran, mutta kuinka moni olisi silti valmis huippujohtajaksi ja valmis uhraamaan perhe-elämän? Iso osa naisjohtajista tällä hetkellä (ja erityisesti ulkomailla) on lapsettomia. Aika vaikea olisi ajatella, että olisi suurperheen äiti ja samalla enemmän reissussa kuin kotona oleva uraihminen.

Raskaus, synnyttäminen, imettäminen yms. ovat naisten hommaa. Toki vanhemmuus sen jälkeen on jaettavissa, mutta jonkun pitää siitä huolimatta hoitaa lasta, jos sellainen on päätetty hankkia.

 

[ei o totta]

No ei siihen nyt hyvänen aika mitään psykologi tarvitse olla että ymmärtää, ettei kasvatus tee homoa/lesboa ihmisestä.. Melko neutraalia taitaa olla korvienne välissäkin.

taidatte itse pitää itseänne jotenkin yli-ihmisinä tän "sukupuolineutraalin" kasvatuksenne takia?? Aika naurettava ajatus koko juttu minusta, miksi tuhlata energiaa nimenomaan sukupuoliroolin välttämiseen? sehän on ihan sama asia kuin sukupuoliroolin kärjistäminen- vain toisinpäin.

 

[*marjaana*]

Minulla on omassa opetuksessani mukana sukupuolineutraaleja ja heteronormatiivisuutta kiistäviä elementtejä.

SP-neutraalius näkyy käytännössä mm. siinä, etten perusta työnjakoa, ryhmiä ja palautetta oppilaan biologiseen sukupuoleen. Eli ei niin että "pojat siirtävät tuolit" ja "tytöt askartelevat silkkipaperisomisteet", vaan niin että luokka asettelee tuolit ja tekee koristeet. Ryhmätöissä ei tehdä tyttöjen ja poikien ryhmiä, toisaalta ei minusta ole yhtään paha jos johonkin porukkaan sattuu vain yhtä sukupuolta. Palautteessa vältän ilmaisuja "pojaksi teit jotakin hyvin" tai "hienoa että tytötkin".

Eroa on kyllä tyttöjen ja poikien osalta, ainakin minusta. Olen ollut huomaavinani että tytöt hyötyvät työn alkuvaiheen kannustuksesta, heillä on useammin perfektionismia ja sisäisiä esteitä, joiden yli pääsevät kannustuksella. Loppuvaiheessa tyttö usein hyötyy palautteesta että alkaa olla tarpeeksi hyvä se työ. Pojilla taas on tyypillisempää säpäkkä alku, mutta ei niin maltillinen viimeistely eli heitä sitten kannustan napakkuuteen loppuvaiheessa. Mutta on erojakin, totta kai.

Heteronormatiivisuus ei ehkä liity suoraan tähän sukupuolineutraaliusasiaan, mutta minulla on oppimateriaalissa kuvia esimerkiksi kahden äidin perheistä. Muutenkin pyrin monipuolisiin kuviin: on eri rotuisia ihmisiä, fyysisesti vammainen kuvassa muun kuin vammaisuuden edustajana jne.