Sun mielipiteesi seuraavaan: Kuinka monta ihmistä tarvitaan peesaamaan, olemaan samaa mieltä kanssasi, jotta käsityksesi

[Beep]

Sun mielipiteesi seuraavaan: Kuinka monta ihmistä tarvitaan peesaamaan, olemaan samaa mieltä kanssasi, jotta käsityksesi itsestä tulee todelliseksi?

Esimerkkeinä vaikka se, että olet hyvä tyyppi. Kuinka monen ihmisen on ajateltava susta samaa? Jos sä olisit ainoa, niin ethän sä silloin olisi luultavimminkaan hyvä tyyppi, vaan mielisairas.

Tai hyvä työntekijä, seksikäs... mitä tahansa. Tämä pätee kaikkeen.

Eli olemme tässäkin suhteessa riippuvaisia toisistamme.

Sitä määrää lähinnä tässä utelen? Mä itse en vielä osaa vastata määrää.

 

["vieras"]

No minä kai olen sitten mielisairas

 

["Noo"]

Riittää kun suurin osa läheisitä on "samaa" mieltä.

 

[chef]

Yksi riittää. Jos joku sanoo mun olevan hyvä tyyppi, niin sitten mä olen sitä. En ehkä kaikkien mielestä/kaikkia kohtaan, mutta tämän yhden ihmisen mielestä/häntä kohtaan.

Mun mielestäni meistä kukaan ei voi olla ihan kaikkien mielestä hyvä tyyppi. Mä olen (uskokaa tai älkää) irl melko pidetty tyyppi, mutta kyllä niitäkin löytyy yksi jos toinenkin, jotka ovat sitä mieltä, että olen kaikkea muuta, kuin hyvä tyyppi. Ja niitäkin löytyy, joiden mielestä mä olen läpeensä paska

Lähipiiriini ovat tietenkin jääneet ne jotka meikäläisen seurassa viihtyvät, mutta saattaapi olla, että jos KAIKKI tuntemani ihmiset lasketaan mukaan, niin enemmistö onkin sitä mieltä, etten ole hyvä tyyppi?!?

Koen olevani hyvä tyyppi. En tosiaan ole sitä kaikille, mutta niille olen, ketkä ovat sen arvoisia että haluan olla heille hyvä tyyppi

 

[kookosta]

No mä en kyllä oikeastaan ymmärrä miksen voisi olla ihan vaan omasta mielestäni vaikkapa seksikäs tai mukava? Miksi tarvitsisin muita pönkittämään mielipiteitäni?

Ei sillä, kyllä mua kiinnostaa miehen mielipide luonteestani jne. Mutta en tarvitse hänenkään peesausta tietääkseni jotain itsestäni tai voidakseni olla jotain mieltä itsestäni. Outoa jos joku ei pysty muodostamaan mielikuvaa ja mielipidettä itsestään ilman ulkopuolisen tahon kannatusta.

 

[Beep]

[QUOTE="Noo";24909075]Riittää kun suurin osa läheisitä on "samaa" mieltä.[/QUOTE]

Sulta unohtui määrä. Eka sanoi nolla, susta seuraava sanoi että yksi riittää.

 

[Beep]

No mä en kyllä oikeastaan ymmärrä miksen voisi olla ihan vaan omasta mielestäni vaikkapa seksikäs tai mukava? Miksi tarvitsisin muita pönkittämään mielipiteitäni?

Ei sillä, kyllä mua kiinnostaa miehen mielipide luonteestani jne. Mutta en tarvitse hänenkään peesausta tietääkseni jotain itsestäni tai voidakseni olla jotain mieltä itsestäni. Outoa jos joku ei pysty muodostamaan mielikuvaa ja mielipidettä itsestään ilman ulkopuolisen tahon kannatusta.

Sä et ole tullut omaksi itsekseni ilman muita. Ihminen aina rakentuu omaksi yksilökseen toisten ihmisten kautta, aluksi symbioosi, myöhemmin toiset ihmiset toimivat peileinä.

Totta kai sä olet tarvinnut ja tarvitse toisten ihmisiä, turha väittää muuta.

 

[chef]

No mä en kyllä oikeastaan ymmärrä miksen voisi olla ihan vaan omasta mielestäni vaikkapa seksikäs tai mukava? Miksi tarvitsisin muita pönkittämään mielipiteitäni?

Ei sillä, kyllä mua kiinnostaa miehen mielipide luonteestani jne. Mutta en tarvitse hänenkään peesausta tietääkseni jotain itsestäni tai voidakseni olla jotain mieltä itsestäni. Outoa jos joku ei pysty muodostamaan mielikuvaa ja mielipidettä itsestään ilman ulkopuolisen tahon kannatusta.

Kyllähän sitä voi olla omasta mielestä mitä tahansa. Aina kun mies kehuu meidän lapsia kauniiksi, sanon suureen ääneen, että ihan ovat äitiinsä tulleet ulkonäöltään.

Mies ja muut on tästä asiasta toista mieltä. Joten miten on...olenko mä silti lasteni näköinen, kun kerran olen sitä mieltä. Vaiko en, kun kukaan ei ole kanssani samaa mieltä?

Kuka on oikeassa?

 

["Noo"]

Sulta unohtui määrä. Eka sanoi nolla, susta seuraava sanoi että yksi riittää.

Ei siihen todelliseksi tulemiseen tarvita kuin oma mielipide, peesailuja en enää tässä iässä kaipaile.

 

[piina]

Sulta unohtui määrä. Eka sanoi nolla, susta seuraava sanoi että yksi riittää.

Ensin pitäisi määritellä läheisten määrä. Mä oon sitä mieltä, että yli puolet läheisistä pitäisi pitää minua hyvänä tyyppinä, jolloin itsekin siihen uskoisisin (tosin itsehän läheiseni pitkälti valitsen..) Mutta siis, jos läheisiä olisi 10, niin riittäisi, että 6 pitäisi mua hyvänä tyyppinä. Ainakin työyhteisössä se toimisi, kun sielä kaikki on pakotettu olemaan keskenään, niin mulle riittäisi, että kymmenestä kuusi jos pitäisi työpanosta hyvänä niin uskoisin olevani ihan ok työntekijä. Jos kaikki olisi samaa mieltä, ehkä vain epäilisin joidenkin olevan ryhmäpaineessa samaa mieltä.

 

[Beep]

[QUOTE="Noo";24909198]Ei siihen todelliseksi tulemiseen tarvita kuin oma mielipide, peesailuja en enää tässä iässä kaipaile.[/QUOTE]

Olet tarvinnut, muuten olisit määrittelemätön.

 

[Beep]

Yksi riittää. Jos joku sanoo mun olevan hyvä tyyppi, niin sitten mä olen sitä. En ehkä kaikkien mielestä/kaikkia kohtaan, mutta tämän yhden ihmisen mielestä/häntä kohtaan.

Mun mielestäni meistä kukaan ei voi olla ihan kaikkien mielestä hyvä tyyppi. Mä olen (uskokaa tai älkää) irl melko pidetty tyyppi, mutta kyllä niitäkin löytyy yksi jos toinenkin, jotka ovat sitä mieltä, että olen kaikkea muuta, kuin hyvä tyyppi. Ja niitäkin löytyy, joiden mielestä mä olen läpeensä paska

Lähipiiriini ovat tietenkin jääneet ne jotka meikäläisen seurassa viihtyvät, mutta saattaapi olla, että jos KAIKKI tuntemani ihmiset lasketaan mukaan, niin enemmistö onkin sitä mieltä, etten ole hyvä tyyppi?!?

Koen olevani hyvä tyyppi. En tosiaan ole sitä kaikille, mutta niille olen, ketkä ovat sen arvoisia että haluan olla heille hyvä tyyppi

Niin, mäkin ajattelen kyllä niin ettei siihen mitään sankkaa joukkiota tarvita, mutta ihminenhän itse valikoi kenen mielipide on itselle "totta", kenen ei. Eli useimpien mielipide ei vaikuta ollenkaan tai hyvin vähäisessä määrin. Mitä paremmin ihminen on itsensä kanssa sinut, sen paremmin toi toimii.

 

[fifiia]

Ei toisen ihmisen tarvitse tuntea minua samalla tavalla kuin itse tunnen itseni. Hyvä tietysti olisi että puolisolla edes joistakin asioista olisi samanlainen kuva eli ehkä yhden.

 

[tytsi-89]

Riippuu niin asiasta. Ei välttämättä yhtään.

 

["viiraska"]

Ei yhtään. Eri ihmisillä on minusta erilainen kuva, enkä todellakaan edes tiedä, millainen olen toisten mielestä. Vai onko totta, että kyselette ystäviltänne: "Millainen minä sinusta olen...?" Sitä leikkiä leikittiin joskus parikymppisenä, mutta nyt vaan toivon että ystäväni tuntevat minut sellaisena kuin olen, omasta mielestäni nimittäin.
Mies taitaa tuntea minut aika todellisena, mutta toisaalta hän ei ymmärrä läheskään kaikkia piirteitäni. Minulla taas on erilainen kuva miehestä kuin hänellä on itsestään. Kumpi on silloin oikeassa?

 

["mä"]

Sun mielipiteesi seuraavaan: Kuinka monta ihmistä tarvitaan peesaamaan, olemaan samaa mieltä kanssasi, jotta käsityksesi itsestä tulee todelliseksi?

Esimerkkeinä vaikka se, että olet hyvä tyyppi. Kuinka monen ihmisen on ajateltava susta samaa? Jos sä olisit ainoa, niin ethän sä silloin olisi luultavimminkaan hyvä tyyppi, vaan mielisairas.

Tai hyvä työntekijä, seksikäs... mitä tahansa. Tämä pätee kaikkeen.

Eli olemme tässäkin suhteessa riippuvaisia toisistamme.

Sitä määrää lähinnä tässä utelen? Mä itse en vielä osaa vastata määrää.

Mä olen mä, olivatpa muut mitä mieltä tahansa, mutta minun ei tarvitse muotoilla kirjallisesti ominaisuuksiani, varsinkaan jotta käsitykseni itsestäni tulisi todelliseksi, koska minua ei paskan vertaa kiinnosta käsitykseni itsestäni.

 

[päätön]

se on kuulkaas semmonen juttu että mielipiteet on kun persreikiä. jokaisella on omansa.

enkä tarvii yhtään ylimäärästä.

 

[Kepsis]

jos on itsetunto kohdallaan niin ei tarvitse yhtäkään myötäilijää jotta tietää että saa olla ihan rauhassa mitä mieltä haluaa.

parhaimpia keskusteluja on ne missä perustellaan asioita ja saadaan kaikille miettimisen aihetta, eikä silti välttämättä tarkoita että yksi on oikeassa ja loput väärässä tai päinvastoin, jokaisella meillä on oma universumimme korvien välissä missä on ihan omat luonnonlait. hieman kärjistystä, mutta se että murehtii jatkuvasti miten muut näkee sinut tekee elämästäsi ongelmaista, se että murehdit miten tuttavat ja läheiset ajattelevat sinusta, tekee sinusta ihmisen.

jokainen sitä ajoittain miettii muiden ajatuksia, mutta älkää antako mielenne huijata teitä pyörimään sen aiheen ympärillä kokoaika. älkää myöskään antako mielenne huijata että ikäänkuin ette välittäisi muiden ajatuksista koskaan, sellaisia ihmisiä on hyvin vähän, se on yksi perus suojamuureista ihmisillä.

 

[Ultramariini]

Hyvä kysymys:flower: Johon en osaa kylläkään vastata.
Olen kyllä olemassa itse itselleni ja väliin vähän liiankin todellinen riippumatta siitä, miten muille olen olemassa. Enkä koe, että olisin kaikissa asioissa riippuvainen siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat.
Mutta kyllä minä peilaan itseäni toisten ihmisten kautta ja jos peilatessa ja peili, johon itseäni peilaan heijastaa kaunista kuvaa, saa se minut itseni näkemään itseni asteen ihanampana.


Lukumäärää en osaa sanoa, riippuu asiasta. En tiedä tarvitsenko varsinaisesti peesausta ollakseni itselleni uskottava.
Ja voin olla joissain asioissa aika vahvasti mielipitetteni takana, vaikken niille saisikaan tukea.
Mutta kyllä se, kuka minä olen, määrittyy kuitenkin toistenkin ihmisten kautta. En usko, että on olemassa ihmistä, jonka minäkuvan määritämiseen eivät toiset ihmiset vaikuttaisi.

Olen miettinyt kovasti viimeaikoina sitä, että mikä esimerkiksi määrittää hyvän parisuhteen, hyvän äitiyden jne. kuinka paljon noihin määritelmiin, joita ehkä itse itselleen asettaa vaikutta tiedostaen ja tiedostamatta ulkopuolelta " sanellut" määriteet. En ole vielä tuossa pohdinnassani päässyt loppuun.

Äitiyttä määritellessäni minulle on ainakin kolmella ihmisellä ja heidän mielipiteillään kovinkin suuri painoarvo:heart:

Sitäpaitsi uskon, hahaa, ja yleistän ( huono itsetuntoiseksi haukkumisen uhalla) että jokaisessa meissä asuu vaikka ihan pikkaisen vain sellainen ihminen, joka haluaisi peilata itseään toiseen siten, että voisi kysyä häneltä .. kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.. ( odottaen samaa vastausta kuin se ilkeä äitipuoli) enkä tarkoita nyt pelkkää ulkoista kauneutta...

 

["vieras"]

Mielipiteiden takana pystyn seisomaan täysin yksinäänkin (tästä on ollut usein haittaakin...). Ulkopuolisilta en ole saanut lapsena ja nuorena juuri tukea, niin on pitänyt turvautua pieneen määrään ihmisiä ja itseensä. Ei ole hyvä itsetunto vieläkään. Ajattelen asioita mieluummin käytännön kannalta, kuin niin että olenko jotenkin hyvä ihminen sinänsä tai jossakin asiassa, koska en tule niin koskaan tuntemaan ja olen sen hyväksynyt.

 

[Jaska-]

Mitä useampi ihminen on samaa mieltä kanssasi niin sitä todennäköisempää on että mielipiteesi on väärä, tavalla tai toisella.

 

[....]

Pistin märät hiukseni kolmelle letille ja nyt ne ovat hurjat afrot. Omasta mielestäni ne ovat kivat, eikä minua vähempää vois kiinnostaa mitä mieltä muut ovat.

Ei ehkä seksikkäät tai terveennäköiset, mutta kivat. Olenko siis mielisairas kun olen tätä mieltä..? Kukaan ei ole noista mitään sanonut, katsoneet kyllä pitkään

 

[Lilii lisänimetön]

Ei pelkästään se, että moniko on kanssani samaa mieltä - mutta sekin vaikuttaa, kuka/ketkä ovat kanssani samaa mieltä. Rivien välissä lukee se mitä arveletkin: joidenkin mielipide painaa enemmän kuin toisten.

 

["minä vain"]

Eihän toisten ihmisten mielipiteet minusta vaikuta siihen millainen todella olen. Muutenhan esim. koulukiusaamisen uhrin pitäisi uskoa että hän on jotenkin huono, eikä kelpaa jos toiset eivät ota häntä porukkaan mukaan. Kiusaamisen uhri ei ole syyllinen kiusaamiseen.

Samoin se että ystävät pitävät jotain tyyppiä hyvänä tyyppinä ja puolustavat vaikka olisi mitä. Eihän se kerro reaalitodellisuudesta mitään? Vai kuinka moni on vaikka avioerokriisissä puolustanut ystävän exää?

Totta on että toiset ihmiset jossain määrin ovat peilejä meille, mutta sellainen ihminen joka on kovin riippuvainen toisten ihmisten mielipiteistä on altis vaikutuksille ja omaa yleensä huonon itsetunnon. Jos toisten käsitys sinusta muuttuu, oletko itse välttämättä muuttunut?

 

[pohdiskelija]

Jotenkin tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että jos se millainen olen mukautuu sen mukaan mitä toiset minusta ajattelevat, niin silloinhan ei pitäisi koskaan kenellekään paljastaa todellista olemustaan vaan yrittää vain olla mahdollisimman mukava aina kaikille.

Tuossa tilanteessa aito kohtaaminen jää vähemmälle, mutta kenties on paljon kavereita? Onko siis niin että se jolla on paljon kavereita (=paljon samaa mieltä olevia) on jotenkin parempi ihminen?

Kuin vaikka vertauskuvallisesti ihminen jolla ei ole ollenakan ystäviä tai on niitä vähän - hänellä on peilejä vähemmän tai sitten peilit välittävät negatiivista kuvaa. Pitäisikö sitä uskoa? Jos kukaan ei sinua todella kovin hyvin tunne, vaan käsitys perustuu esim. koulukiusaamisen kautta saatuun mielikuvaan.