Sun mielipiteesi seuraavaan: Kuinka monta ihmistä tarvitaan peesaamaan, olemaan samaa mieltä kanssasi, jotta käsityksesi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Beep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En tarvitse mielestäni yhtään ihmistä vahvistamaan omia näkemyksiäni/ ajatuksia itsestäni. Tiedän itse mitä olen.. Parisuhteessa olen kyllä muutaman kerran saanut mieheltäni kuulla olevani turhan itseriittoinen ja miestä harmittaa, että hän kokee etten tarvitse häntä (riitatilanteissa tulee esiin;)).

Rehellisyyden nimissä on tietenkin myönnettävä, että kun saa arvostusta, tukea tai palautetta toisilta (muiltakin kun läheisimmiltä) niin tottakai se lämmittää mieltä.

Ehkä tämä "itseriittoisuus" tai tietoisuus itsestään hyvänä tyyppinä juontuvat kuitenkin siitä, että on saanut ja saa jatkuvasti ympäriltään hyvää palautetta tavalla tai toisella. Jos lapsuudesta saakka olisi saanut kuulla olevansa huono ja arvoton ihminen, ei itsetunto olisi varmaan päässyt niin vahvaksi rakentumaan.
 
Kai tässä pitää ottaa huomioon sekin, et ihmisten mieltymykset on eri asia.

Jonkun mielestä seksikäs kuva lehdessä on yyberlaiha silikonimisu ilman rintsikoita ja stringit jalassa, toisen mielestä seksikkäämpi on se normaalivartaloinen pikkuhousuemäntä miesten kauluspaita päällä.

Jotkut on huumorintajuisia, jotkut tosikkoja.

Jotkut on luonnonkauniita, jotkut näyttää kauniilta vain meikki naamassa jnejne.

Koska meitä on niin moneen junaan, siksi oonkin valinnut ympärilleni ystävät, jotka on samalla aaltopituudella, pitävät minua mukavana ja ihanana ihmisenä, luotettavana jne. Ja joista voin sanoa samaa.

Se, että olenko kaunis ja seksikäs on ihan sama mulle mitä muut ajattelevat, kunhan elämäni mies on sitä mieltä.
 
Jotenkin tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että jos se millainen olen mukautuu sen mukaan mitä toiset minusta ajattelevat, niin silloinhan ei pitäisi koskaan kenellekään paljastaa todellista olemustaan vaan yrittää vain olla mahdollisimman mukava aina kaikille.

Ehkä ei kannata niin yksioikoisesti ajatella, että kaikissa asioissa olisi mukautumassa lähipiirin (?) mielipiteisiin. Voihan niitä oman kannan tukijoita löytyä kauempaakin, joku hakee tukea poliittiselle kannalleen poliitikoilta ("Halla-aho on kanssani samaa mieltä = olen siis hänen mielestään fiksu ja varmasti oikeassa") ja joku hakee ulkonäölleen tukea naistenlehdistä ("tuolla julkkiksella on vihreät kynnet tai pekonivaatteet = minunkin vihreät kynteni ovat upeat ja pekonit hartioilla näyttävät").

Sitten jos vaikkapa puoliso on eri mieltä jostakin asiasta, niin voi alkaa punnitsemaan, mikä painaa vaakakupissa ja mikä se oma ajatus siellä taustalla lopulta on - pidänkö oikeasti vihreistä kynsistä ja pekonikledjuista, vai vain siksi, että se-ja-se esiintyi sellaisissa. Jos minä pidän niistä oikeasti niin miksi puolisoni ei. Ja sitten seuraa sitä arvovaaitusta, lisämielipiteiden kyselyä ja lopulta postataan palstalle kuva ja kysytään totuutta.


Vakavammin.

Kuin vaikka vertauskuvallisesti ihminen jolla ei ole ollenakan ystäviä tai on niitä vähän - hänellä on peilejä vähemmän tai sitten peilit välittävät negatiivista kuvaa. Pitäisikö sitä uskoa? Jos kukaan ei sinua todella kovin hyvin tunne, vaan käsitys perustuu esim. koulukiusaamisen kautta saatuun mielikuvaan.

Kaikilla meillä on peilejä, vaikka työyhteisö tai lähikaupan kassa toimii peilinä, jos läheisiä ei ole. Moni uskoo sitä negatiivistakin kuvaa, jos muuta ei ole saatavilla.
 
Viimeksi muokattu:
Sun mielipiteesi seuraavaan: Kuinka monta ihmistä tarvitaan peesaamaan, olemaan samaa mieltä kanssasi, jotta käsityksesi itsestä tulee todelliseksi?

Esimerkkeinä vaikka se, että olet hyvä tyyppi. Kuinka monen ihmisen on ajateltava susta samaa? Jos sä olisit ainoa, niin ethän sä silloin olisi luultavimminkaan hyvä tyyppi, vaan mielisairas.

Tai hyvä työntekijä, seksikäs... mitä tahansa. Tämä pätee kaikkeen.

Eli olemme tässäkin suhteessa riippuvaisia toisistamme.

Sitä määrää lähinnä tässä utelen? Mä itse en vielä osaa vastata määrää.

Uskon, että enemmistö on melkein aina väärässä, ja riittää yksi narsistinen manipuloija, joka saa esim. koko työyhteisön uskomaan yhdestä henkilöstä vain pahaa ja pitämään tätä epäihmisenä.

Eli enemmistöillä tai ihmisten mielipiteillä ei ole minun mielipiteisiin mitään vaikutusta.

Mielipiteisiini vaikuttavat tutkimukset, oma kokemus, omat havainnot. Tutkimukset luen siten, että paljonko osallistujai, mitä on kysytty, onko mietn johdattelevat kysymykset, jne.
 
Kannastani en luovu, etteivätkö toiset ihmiset olisi kaikkien ihmisten elämässä rakentamassa heidän mielikuvaansa itse itsestään, muovaamassa mielipidettä minuudesta. Vaikkei toisten ihmisten mielipiteillä olisikaan kovin suurta painoarvoa.

( enkä mitenkään näillä sanoillani hae tukea omalle mielipiteilleni:whistle:)

kuinka paljon itsensä rakastamisen ja arvostamisen ehdoista määrittyy peilikuvasta jota muista peilaa.
Minulla on runoperjantai..
tämä tuli mieleen

Kuunvalossa
lapseni nukkuu turvallisesti
murtamaton rauha kasvoillaan.
Levollisesti hän nukkuu:
vielä ei ole yö
satuttanut häntä.
Vielä hän ei ole lakannut
ehdoitta
rakastamasta itseään.
~ Rakel Liehu ~
 
Viimeksi muokattu:
sitä paitsi inhoan ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti hakea muilta vastakaikua esim. jonkun toisen ihmisen mustamaalaamiseen. Yök. He ovat yleensä huonosti koulutettuja ja juoruavia, lukeavat 8 päivää lehteä ja omaa elämää ei ole.

Ap:sta tuli tämän aloituksen tekemäläl silmissäni aika kakkaa...
 
Paljon riippuu asiasta ja asia yhteydestä. Kotona tai pienessä porukassa voi riittää että yksi vahvistaa sinun olevan hyvä laulaja, luokassa tai esim. kuorossa saman asian vahvistamiseen tarvitaan useampi ihminen, jos haluat olla hyvä laulaja Suomessa vahvistamiseen tarvitaan vähintään tuhansia ihmisiä jne.
 
Ei välttämättä yhtään, mutta kuinka moni oikeasti pystyy ajattelemaan että on tosi hyvä tyyppi, jos yksikään ihminen ei ole samaa mieltä? Kyllä mä sanoisin, että useimmissa tilanteissa, ainakin mun kohdalla, yksi riittäisi.
 
Kiitos Ultramariini, kun ymmärsit kysymyksen oikein! :flower:

Aika harvalla on näköjään peruspsykologia hallussa.

Jokainen ihminen ilman toista ei ole mitään. Ei hyvä, ei huono, täysin määrittelemätön. Vaikea ilmeisesti käsittää?

Kysyin tosiaan kuinka monen ihmisen täytyy ns. todistaa/vahvistaa se millaiseksi itse kokee. Sehän voi mennä pieleenkin, se on aivan totta. Mutta tullaksesi sellaiseksi kun olet, olet joutunut tekemään vertailutyötä.
 
Uskon, että enemmistö on melkein aina väärässä, ja riittää yksi narsistinen manipuloija, joka saa esim. koko työyhteisön uskomaan yhdestä henkilöstä vain pahaa ja pitämään tätä epäihmisenä.

Eli enemmistöillä tai ihmisten mielipiteillä ei ole minun mielipiteisiin mitään vaikutusta.

Mielipiteisiini vaikuttavat tutkimukset, oma kokemus, omat havainnot. Tutkimukset luen siten, että paljonko osallistujai, mitä on kysytty, onko mietn johdattelevat kysymykset, jne.

Kiitos. Mielestäni erinomainen kysymys, johon moni ei edes osannut vastata. ;)
 
Jännä että joku kokee tämän kysymyksen jotenkin idioottina - tämähän on harvinaisen syvällinen kysymys tälle palstalle, ja selvästi ihmisillä on erilainen mielikuva siitä, vaikuttaako muiden mielipide minuuteen ja kuinka paljon. Ja miksi. Ja keiden.

Vastaanpa minäkin runolla tähän. Tämä tukee minun näkemystäni asiasta. ;)


Älä usko puhettani,
puhetta kyllä riittää.
Olen kuulevinani sitä monissa paikoissa,
olen kuulevinani sitä usein.
Ihmiset puhuvat itsekseen
tai puhekumppanille,
joka on kuin kivi virrassa:
muuttaa virran juoksua.

Myös kuviteltu puhekumppani
voi muuttaa virran juoksua.
Ihmisellä on aina joku
puhuu, kun ei laula itsekseen
ja selittää itsensä
ja muut, muutoksen.
Kaiken, hyvinkin
ja, ja jatkuvuuden.

(Anni Sumari)
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
Helena Anhava: Naapurin tytöltäkö mallin kysyt

Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oma biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteisyys itsekukin

Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
Ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.

Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta, mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyiksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.

Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaa itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.
_
Tässä vielä yksi.


ja niin jos lukumäärää kysytään ainakin yksi ihminen, asiasta riippuen useampia.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24910506:
Jännä että joku kokee tämän kysymyksen jotenkin idioottina - tämähän on harvinaisen syvällinen kysymys tälle palstalle, ja selvästi ihmisillä on erilainen mielikuva siitä, vaikuttaako muiden mielipide minuuteen ja kuinka paljon. Ja miksi. Ja keiden.

Mulle ei tullut uutisena se, että tätä ei ymmärretä. :ashamed: ;)

Mutta ne, keitä palstalla diggailen, ymmärsivät heti. Ei yllätys sekään. :flower:
 

Miksiköhän tuota juttua ei saa pysymään ollenkaan näkösällä? Kopsaan sen tähän:


"Vanha sanonta selkänahankin viemisestä alkaa toteutua. Lakimuutosten myötä kuolleen ihmisen soluja ja elimiä saa irrottaa ja niitä voi varastoida toisen ihmisen sairauden tai vamman hoitoon. Soluja ja elimiä saa irrottaa, jos vainaja ei sitä eläessään nimenomaan ole erikseen kieltänyt ja tehnyt tahtoaan viranomaisille tiettäväksi. Mutta geenejä ja sisäelimiä myös patentoidaan.

Toimittaja: Riikka Söyring
27.10.2011, Verkkomedia.org



Sinunkin ruumiisi on lakiuudistuksen myötä laillista kauppatavaraa

National Public Radio lähetti taannoin ohjelman 'Deadly Monopolies? Patenting The Human Body´, jossa lääketieteen eettiseen puoleen erikoistunut Harriet Washington yksilöi, kuinka lääke- ja bioteknologiayritykset yhä lisääntyvässä määrin patentoivat kudoksia ja geenejä.

Harriet Washington on lääketieteen historioitsija, tutkija ja kirjailija. Hänen teoksiaan ovat Medical Apartheid: The Dark History of Medical Experimentation on Black Americans from Colonial Times to the Present sekä Deadly Monopolies.

Harriet Washingtonin mukaan patenttiboomissa kyse ei ole potilaiden tarpeista vaan voiton tekemisestä.

Yhdysvalloissa Korkein oikeus päätti vuonna 1980, että elävä, ihmisen tekemä mikro-organismi voidaan patentoida kehittäjiensä toimesta. Päätös avasi sulkuportit solujen, kudosten, geenimuunneltujen kasvien ja geenien patentoinnille. Myös ilman niiden ihmisten, joilta näytteet oli napsaistu, tietoa ja suostumusta.

Washington mainitsee esimerkkinä tapauksen Kaliforniasta, jossa potilasta hoitanut lääkäri oli patentoinut potilaaltaan ottamia, lääketieteellisesti arvokkaita kudosnäytteitä. Sen jälkeen lääkäri oli perustanut laboratorion, jossa hän testaili varastamiinsa kudosnäytteisiin erilaisia lääkkeitä. Lääkäri ei suotta vaivautunut potilaalle kertomaan, mihin hänen kehonsa osasia käytettiin.

Kun potilas, nimeltään John Moore, sai selville, mitä oli tapahtunut, hän haastoi lääkärin oikeuteen - ja hävisi. Oikeuden päätöksen mukaan Moorella ei ollut oikeutta Mooren kudosnäytteiden avulla hankittuun taloudelliseen ansioon.

Lakiprofessori Vernellia L. Randall Daytonin yliopistosta on hänkin huolissaan patentoimiskuumeesta. Hänen mukaansa Yhdysvaltain patentti- ja rekisteritoimisto (USPTO) on aina 1980-luvulta alkaen myöntänyt patentteja elävien organismien solurakenteisiin.

Patentoimisen kannattajat argumentoivat, että patentit ovat palkinto tutkimustyöstä.

Patenttien vastustajat taas nostavat esiin sen, että bioteknikot eivät keksi tai luo geenejä, he vain manipuloivat jotain jo olemassa olevaa. Heidän mielestään patenttia ei tule myöntää siitä, että löytää jo jotain luonnossa olevaa kuten dna.

"Potilaalle raha voi olla vähemmän tärkeä tekijä kuin hänen oikeutensa omaan kehoonsa tai hänen tietoinen suostumuksensa; pitäisihän jokaisella olla autonomia omaan kehoonsa!" sanoo Washington.



Geenipatentit rajoittavat kehitystä ja kilpailua

Syyskuussa 2011 Yhdysvaltain NIH; National Institute of Health´in osaston DHHS:n yksikkö kansallinen sydän-, keuhko- ja veri-instituutti NHLBI antoi hankinta-aikomusilmoituksen NAICS* 541711, jonka mukaan instituutti suunnitteli ostavansa Suomen THL:lta suomalaisilta otettuja näytteitä tarkoituksena tutkia diabeteksen geneettistä perimää.

- Ennen vuotta 1980 yliopistoissa työskentelevät tutkijat keskustelivat löydöistään; yhteistyötä ja tiedon jakamista rohkaistiin. Ei enää. Nyt kilpaillaan yksinoikeuksista patentteihin ja taloudellisesta tuotosta.Viimeisten 30 vuoden aikana on myönnetty yli 40 000 patenttia pelkästään geeneille, sanoo Harriet Washington.

Geeneille myönnetyt patentit rajoittavat kilpailua, jolla voitaisiin pitää lääketieteellisten hoitojen hintoja kurissa, arvioi Washington. DNA-patentit rajoittavat tutkimustyötä. Vastustajien mielestä DNA-patentit ovat myös moraalittomia, koska siinä patentoimalla siirretään ihmisen rakennusainesten omistus jollekulle muulle.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat huolissaan siitä, että genomiprojektit ja patenttioikeudet saattavat tuottaa uudenlaisen taksonomisen luokittelujärjestelmän, jossa esimerkiksi vähemmistöjä luokitellaan alalajeiksi. Patentoiminen saattaa johtaa myös geneettiseen kolonialismiin, jossa henkilöt joiden geeniperimässä on patentoitua dna:ta joutuvat esimerkiksi maksamaan patentin omistajalle veroa tai lisenssimaksua "käytössään olevasta dna:sta".

Suomessa THL:n rokotetutkimusta rahoittava lääkejätti GlaxoSmithKline kertoo olevansa erityisen kiinnostunut suomalaisista suomalaisten homogeenisen geneettisen perimän takia. GlaxoSmithKlinen tutkimustoimintaa rahoitti ainakin vuonna 2009 osittain Suomen valtion ohjauksessa oleva Invest in Finland.



"Its just business"

Vuonna 2009 perustettiin SalWe Oy. SalWe on Espoossa kotipaikkaansa pitävä terveyden ja hyvinvoinnin palveluyritys, joka perustettiin "strategisen huippuosaamisen keskittymäksi koordinoimaan toimialan tutkimusohjelmia". Tavoitteena on rakentaa yhteistä osaamista ja kansainvälistä liiketoimintaa yritysten ja tutkimustahojen yhteistyöllä.

SalWe Oy:n osakasyritykset edustavat laajasti toimialaa: Biotie Therapies Oyj, CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy, Elekta Oy, Finnzymes Oy, GE Healthcare Finland Oy, Invalidiliiton Asumispalvelut Oy, Kustannus Oy Duodecim, Oy Medix Biochemica Ab, Mobidiag Oy, Nexstim Oy, Orion Oyj, Philips Oy, Suomen Punainen Risti Veripalvelu, Thermo Fisher Scientific Oy, Tieto Healthcare & Welfare Oy ja Valio Oy.

Tutkimusosapuolia ovat Helsingin, Jyväskylän, Itä-Suomen, Tampereen ja Oulun yliopistot, Aalto-yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Åbo Akademi sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Työterveyslaitos (TTL), UKK-instituutti ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Turun yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) tulivat osakkaiksi loppuvuoden 2010 suunnatussa osakeannissa.



Toimittajan kyyninen kommentti:

THL:n hallinnassa on rokoterekisteri, muut potilastietorekisterit ja biopankit.

Biopankin voi omistaa yksityinen tai julkinen toimija, mikä sekin avaa hienot mahdollisuudet kaupankäyntiin ihmisen (siis sinun) soluilla, elimillä ja kudoksilla.

SalWen kautta THL voinee myydä kansalaisten tietoja ja näytteitä "tutkimustarkoituksiin" eri yrityksille ja tienata siitä. Myydyillä tiedoilla (siis sinua koskevilla tiedoilla) kehitellyt lääkkeet myydään sitten sinulle ja jos niistä tulee kela-korvattavia tuotteita, maksat siitäkin verovaroina.

Edellinen hallitus myös esitti lakia, jolla "säädettäisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä eli valtion koulukodeista ja vankilan perheosastosta". Esityksen mukaan vankilan perheosaston lastensuojelutoiminnan yleinen ohjaus, johto ja valvonta kuuluisivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Samalla valtion koulukoteja koskevat säännökset siirrettäisiin asetuksesta lakiin.

Koulukotikohtaisten johtokuntien sijaan valtion koulukodeilla ja vankilan perheosastolla olisi yksi yhteinen johtokunta, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos asettaisi neljän vuoden välein. Valtiolla on kuusi koulukotia.

Irlannissa oli tuolloin menossa kova metakka, kun paljastui että THL:n yhteistyökumppani ja rokotetutkimuksen rahoittaja GlaxoSmithKline (GSK) on käyttänyt valtion orpo-, koulu- ja lastenkoteihin sijoitettuja lapsosia lääketieteellisten kokeiden testiryhmänä aina 1970-luvulta asti. Valtio, kirkko ja terveydenhuoltoviranomaiset auttoivat lapsikokeiden salailussa."
 
  • Tykkää
Reactions: Jaska-
[QUOTE="Noo";24909075]Riittää kun suurin osa läheisitä on "samaa" mieltä.[/QUOTE]
Läheisimmäthän puhuvat eniten paskaa silmät ja suut täyteen. :O
KYllä ne kehut pitää tulla random-tyypeiltä, jotta itse uskon yhtikäs mitään. :vampire:
 
Kaikki ihmiset ovat alttiita toisten mielipiteille. Tästä on hyvä esimerkki se klassinen testi, jossa oli paperille piirretty erilaisia viivoja, joista osa oli suoria ja osa vinoja. Kun ihmisiltä kysyttiin yksittäin, että mikä on suora ja mikä vino, niin lähes kaikki vastasivat oikein. Sitten sama kysely tehtiin ryhmälle, jossa asia kysyttiin ensin eri määrältä "valehenkilöitä" ja sitten todelliselta vastaajalta, niin vastaukset muuttuivat radikaalisti. Eli valehenkilöt vastasivat tahallaan väärin, ja tutkittiin mitä nämä väärät vastaukset vaikuttivat varsinaiseen vastaajaan.

Valehenkilöt siis vastasivat uskottavasti ja epäröimättä, että tietty oikeasti vino viiva onkin suora. Jos oikea koehenkilö vastasi toisena, niin hän yleensä oli eri mieltä ja sanoi viivan oikein vinoksi. Mutta jos valehenkilöitä olikin ensin kolme, ja koehenkilö vastasikin neljäntenä, niin 80% vastaajista väittikin vinoa viivaa suoraksi.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä