Surullinen ero

[kohta yksin]

Oma eroni. Surullisen siitä tekee se että meillä ei ole varsinaisia ongelmia, alkoholia, väkivaltaa, riitelyä, erimielisyyksiä.. Kaikki toimii todella hyvin, oikeastaan arki sujuu kuin tanssi, ei tapella kotitöistä, lasten hoitamisesta. Kemiat kohtaa todella hyvin. On samanlaiset arvot, kasvatusmenetelmät.

Mies ei vaan kuulemma rakasta enää ja haluaa erota. Eihän rakkaudettomassakaan suhteessa kuulu elää. On vain äärettömän raskasta erota kun itse rakastaa ja mitään näennällistä syytä erolle ei ole. Eikä mies halua edes yrittää enää.

Hyvästi 7 vuoden ensirakkauteni.

 

[se toinen]

Ehkä hän on ihastunut toiseen?

 

[tk]

Sanotaan että 7 vuoden yhdessäolon jälkeen on kriisi josta toiset selviää, toiset ei. Eihän mukana ole kolmatta osapuolta jonka vuoksi miehesi ei halua edes yrittää? Rakkautta pitää osata vaalia molemmin puolin, toiseen pystyy rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen jos siihen löytyy molemminpuolista tahtoa. Jos teillä asiat oikeasti muutoin on ihan kunnossa, miehen olisi hyvä vielä harkita tätä asiaa Ei se ruoho sen vihreämpää aidan toisella puolella ole ja arki se astuu aina joka suhteeseen. Jaksamisia sinulle.

 

["ansku"]

Olen pahoillani puolestasi. Ero olisi tosiaan helpompaa käsitellä jos olisi joku suurempi ongelma, kuten alkoholi tms. Joskus voi käydä niinkin että kun molemmat saavat hieman etäisyyttä ja rauhassa miettiä asioita ja parisuhdetta niin silloin tajuaakin kuinka tärkeä toinen on lopulta kuitenkin. Eli aina tuo ei ole lopullinen asetelma vaan voi vielä kääntyä toisinkin päin.

Tsemppiä joka tapauksessa sinulle, ero on aina vaikea paikka tapahtuuu se sitten mistä syystä tahansa. Varsinkin jos itse olisi halunnut jatkaa mutta toinen haluaa suhteesta pois. Sillekään ei valitettavasti voi mitään, sitten täytyy vaan antaa toisen mennä.

 

["a.p"]

Kyllä niitä kriisejä on kohdattukin. Väitän että keskiverto parisuhteessa ei ole koettu niin paljon kuin meidän suhteessa. Arki on astunut kuvioihin jo heti ensinäkemältä, kun minulla oli jo 1 lapsi ja mieheni rupesi isäksi tälle lapselle. Ollaan rakastuttu monta kertaa toisiimme uudelleen ja uudelleen.

Ja kolmatta osapuolta ei ole mukana tässä erossa. Siitä olen 100% varma, vaikka moni täällä varmasti väittääkin että tälläisessä tilanteessa ei voi olla mistään muusta kyse kuin toisesta naisesta.

Mies ei vain rakasta enää, ei ole yhtäkkinen päätös vaan on pohtinut tätä eroa jo vuoden päivät.

 

[hrr...]

Voi että kuinka mä inhoan nykyajan pullamössö-kansaa!!!
Ei suhteen eteen taistella nykyään, vaan heti ollaan eroamassa kun eteen tulee pidempi "tylsäelämä, rakastan omaa napaani" - jakso huonompaa arkea!!
Taistelkaa, kun kerran muuten menee hyvin!!
Ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää, vaikka niin ne luulee.
Kyllä se rakkaus pulpahtaa esiin, panostakaa tosiiinne.

 

["a.p"]

[QUOTE="ansku";23251877]Varsinkin jos itse olisi halunnut jatkaa mutta toinen haluaa suhteesta pois. Sillekään ei valitettavasti voi mitään, sitten täytyy vaan antaa toisen mennä.[/QUOTE]

Tämäpä se vaikeaa onkin kohdata. Olen miehelle sanonut oman kantani, sanonut rakastavani ja olisin valmis yrittämään vielä esim. parisuhdeterpian avulla. Mies on kuitenkin tehnyt päätöksensä, en voi jäädä toisen nilkkoihinkaan roikkumaan.

Kiitos tsempityksistä!

 

["a.p"]

Voi että kuinka mä inhoan nykyajan pullamössö-kansaa!!!
Ei suhteen eteen taistella nykyään, vaan heti ollaan eroamassa kun eteen tulee pidempi "tylsäelämä, rakastan omaa napaani" - jakso huonompaa arkea!!
Taistelkaa, kun kerran muuten menee hyvin!!
Ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää, vaikka niin ne luulee.
Kyllä se rakkaus pulpahtaa esiin, panostakaa tosiiinne.

En tiedä luitko tuota yhtä viestiäni, missä selvensin suhteen kuvioita. Mutta sanon vielä kyse ei ole mistään "jaksosta huonompaa arkea". Eikä meistä kumpikaan ajattele että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Mies on ihan hajalla itsekin ja sanoo että ei varmasti ole maailmassa yhtä sopivaa naista hänelle kuin minä, eikä parempaa äitiä hänen lapsilleen. Hän ei vain rakasta, eikä ole kyse mistään 2kk tunteiden laantumisesta.

 

[tk]

[QUOTE="a.p";23251962]En tiedä luitko tuota yhtä viestiäni, missä selvensin suhteen kuvioita. Mutta sanon vielä kyse ei ole mistään "jaksosta huonompaa arkea". Eikä meistä kumpikaan ajattele että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Mies on ihan hajalla itsekin ja sanoo että ei varmasti ole maailmassa yhtä sopivaa naista hänelle kuin minä, eikä parempaa äitiä hänen lapsilleen. Hän ei vain rakasta, eikä ole kyse mistään 2kk tunteiden laantumisesta.[/QUOTE]

Oletteko yrittäneet viettää kahdenkeskistä aikaa, löytää uudestaan sitä rakastuneen oloa vai oletteko vain paahtaneet arkea läpi muistamatta vaalia parisuhdettanne? Kahdenkesistä aikaakin on hyvä olla, toiset tarvitsevat sitä, toiset ei.

 

["Onnellinen"]

Voi että kuinka mä inhoan nykyajan pullamössö-kansaa!!!
Ei suhteen eteen taistella nykyään, vaan heti ollaan eroamassa kun eteen tulee pidempi "tylsäelämä, rakastan omaa napaani" - jakso huonompaa arkea!!
Taistelkaa, kun kerran muuten menee hyvin!!
Ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää, vaikka niin ne luulee.
Kyllä se rakkaus pulpahtaa esiin, panostakaa tosiiinne.

Kyllä se ruoho saattaa olla paljonkin vihreämpää!! Itse erosin 8 vuoden suhteesta, hyvästä miehestä ja hyvästä avoliitosta. Minulta vain loppui rakkaus eikä muuta syytä sitten enää tarvittukaan, vaikka pari vuotta jotain syytä yritin etsiäkin. TOSIN meillä ei ollut lapsia, joten asia mielestäni vähän eri. Nyt olen ollut jo useamman vuoden avioliitossa ihmisen kanssa, jota rakastan suunnattomasti ja jonka kaikki on monella tapaa paljon paremmin, vaikkei ed suhteessani niitä pahoja vikoja ollutkaa. ONNEKSI otin ja lähdin reilu 3kymppisenä lapsettomana katsomaan mitä muuta maailmalla olisi minulle antaa!! JA on se eron jälkeen antanutkin!!

 

["plop"]

Onko teidän arki nyt helpompaa, kuin esim pari vuotta sitten? Teidän kaksi tapausta lähipiirissä, jossa meni parisuhteella hyvin kun kaikki muu ympärillä tuntui luhistuvan. Mutta kun asiat selkiytyivät ja elo asettui rauhalliseen uomaansa, tuli ero.

Ei tuossa auta kuin keskustelu. Voi olla, että siellä syvällä on jokin syy, jota ei vain ole itselleen tunnustanut. Eikä osaa sinulle kertoa. Olisiko mies valmis keskutelemaan suhteestanne ulkopuolisen ammattilaisen kanssa? Esim pariterapia?