[QUOTE="sondersson";23730569 begin_of_the_skype_highlighting**************23730569******end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting**************23730569******end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting**************23730569******end_of_the_skype_highlighting]Sellanen juttu vielä että mä muistaakseni keskiviikkona sanoin miehelle että sunnuntaina on äitienpäivä. Johon hän että niinpäs onkin, mitäs haluat. Johon minä että sellasen tuuhennusraudan ja haluan mennä tivoliin ja jotain hänen pitää leipoa esikoisen kanssa.
Näin yksinkertaisesti sain mitä halusin ja kaikilla oli hyvä mieli. Kannattaa puhua sille ukolle, hyväksyä se, ettei miehet välttämättä muista/tajua tuollasia juttuja. Ei se välttämättä siitä kerro ettei mies välitä. Ne nyt vaan on vähän daijumpia näissä asioissa

[/QUOTE]
Tälle isännälle ei ainakaan äitienpäivä tullut yllärinä, siitä puhuttiin jo edellisellä viikolla kun mietittiin mennäänkö leireilemään vai jäädäänkö kotiin. Päätettiin mennä vaunulle, koska alueen toimikunta järjestää joka vuosi kakkukahvit äideille ja isäinpäivänä sit isille, joten sovittiin, että omaa kakkua ei ole ennen kuin lapsi kasvaa ja on syömässä mukana. Perjantaina hän sanoi, ettei ymmärrä tätä lahjajuttua ollenkaan, että hän on tottunut siihen, että äiti odottaa kahvin ja kakun kanssa lapsia käymään, jotka sitten tuovat ruusun mukanaan. Olis pitänyt jo tuosta tietää, mutta luulin, että mies minut paremmin tuntee kun haluan synttärilahjan häneltä enkä suostu luopumaan joululahjoistakaan (on siis yrittänyt puhua vain lapsille ostamisen puolesta, mutta minä haluan lahjoa kaikkia, joita haluan lahjoa). Olkoon miten lapsellista tahansa ja "äitienpäivä on joka päivä" yms. mutta olisin halunnut pysyvän muiston, varsinkin kun vuosi sitten valmistujaisiin tajusi ostaa rannekoruun palasen, mutta eikö edes uutta palaa ansaitse lapsen syntymä/ensimmäinen äitienpäivä. Ja kyllä, puhuin jo viime kuussa, että haluaisin äiti-lapsi-korun, mutta eipä mennyt viesti perille. Taitaa pitää laittaa lapsi tarhaan, jotta edes kortin saan tästä lähtien
Viime syksynä poikaa odottaessa tein isäinpäiväkakun ja kutsuin miehen pojat perheineen käymään, ajattelin siis harjotella kakun tekoa tulevia päiviä varten. Ja eilen illalla mietin, minkälaisen kortin vajaa vuoteisen kanssa saatais aikaiseksi, ennen kuin juohtui taas mieleen, että eipä tarvii vaivautua.
On päässyt itku monta kertaa eilen ja tänään. Eikä tätä voi enää edes mitenkään korvata tai korjata. Ensimmäinen äitienpäivä oli ja meni eikä enää ikinä tule.