N
"neljän äiti"
Vieras
Meillä on neljä lasta ja haaveilen viidennestä lapsesta.
Tuntuu vaan että haluan vielä odottaa jonkin aikaa oman jaksamisen takia,mutta en silti liian kauaa kun olen jo 32vuotias ja pelottaa kaikki riskit mitä voi tulla iän takia jos kauan odottelee.
Nyt on tosi helppoa kun pieninkin on jo 1v mutta silti haaveissa yhä useammin vilahtelee vauvamaha ja vastasyntyneen kanssa elettävä ennakoimaton arki
Mulla on aina ollut helpot raskaudet(jos ei kahen ensimmäisen raskauden järkkyjä oksenteluja lasketa),vauvana lapsemme ovat olleet kadehdittavan helppoja hoidettavia ja nyt vähän isompinakaan eivät ole niin hankalia kiukutellessaankaan etteikö tulisi tunnetta että meille mahtuisi vielä yksi tuollainen maailman ihanin lapsi <3 Miheni haluaa myös vielä yhden lapsen,mutta.... vaikken muita aijo kuunnellakkaan niin harmittaa todella muiden kommentit tai kommentoimattomuus.Kun haaveilee viidennestä ei todellakaan kuule kannustavia kommentteja tai hihkaisuja "voi kuinka ihanaa jos teille tulee vauva".Äitini sanoi suoraan kun kuuli haaveestani että " toivottavasti miehesi on vähän järkevämpi" (toisaalta luulen ettei sanonut tuota ihan tosissaan koska naurahti perään,mutta kuitenkaan ei varmaankaan kannustais suurperheeseen)Anoppi taas sanoi jo kolmannen jälkeen että nyt ei enään yhtään lasta.Ja neljännen jälkeen on myös sanonut samoin.Tykkää lapsistamme älyttömästi ja haluais nähdä heitä useammin kuin keretään näkemäänkään,mutta tympäsee tuollainen lapsiluvusta määräily.anoppi nyt puuttuu muihinkin asioihimme ihan liikaa mutta tulee nyt sellanen olo että onko tää se sitten muille rakas tai odotettu jos kielletään oikein tekemästä sitä
sitten kun ja jos tuun raskaaksi niin ei haluttas etes kertoa anopille raskaudesta ollenkaan.Ja ennenkuin kukaan luulee että käytetään isovanhempia ilmaisena hoitoapuna katraallemme,niin niin ei todellakaan ole.Äitini on hoitanut lapsia yhden yön silloin kun meillä oli vain 2lasta ja anoppi myöskin vain yhden yön kaikkina näinä vuosina.Hoidamme mieluimmin lapsemme itse Onneksi on siskoja jotka ovat iloisia kaikista lapsistamme mutta ärsyttää silti kun ei hehkuteta näistä ensimmäisen jälkeen syntyvistä lapsista juurikaan.Tai ainakaan odotus aikana.Syntyessään ovat kyllä valloittaneet kaikki sukulaiset.No ajattelee muut mitä ajettelee niin meille tulee "suurperhe" ..vaikka itsestä tämä ei vieläkään isolle perheelle tunnu ja yksi ei varmaankaan tilannetta muuta näitä kultakimpaleita haluaisin vaikka maailman täyteen jos rahaa riitäis jokaiselle tarpeeksi ruokaan ja vaatteisiin <3 Viidettä ois tämän hetken suunnitelmien/haaveiden mukaan alettava yrittämään ehkä joskus kesän lopulla tai syksyllä.Silloin neljännen ja viidennen lapsen ikäeroksi tulisi vähän vajaa 3v. ONKO TÄÄLLÄ MUITA JOTKA HAAVEILEVAT/YRITTÄVÄT NELJÄTTÄ VIIDETTÄ TAI KUUDETTA LASTA??LAITETTASKO OMA KETJU TUONNE VAUVAKUUME PUOLELLE?Ois ihanaa haaveilla ja toivottavasti odottaakkin yhdessä
Tuntuu vaan että haluan vielä odottaa jonkin aikaa oman jaksamisen takia,mutta en silti liian kauaa kun olen jo 32vuotias ja pelottaa kaikki riskit mitä voi tulla iän takia jos kauan odottelee.
Nyt on tosi helppoa kun pieninkin on jo 1v mutta silti haaveissa yhä useammin vilahtelee vauvamaha ja vastasyntyneen kanssa elettävä ennakoimaton arki
Mulla on aina ollut helpot raskaudet(jos ei kahen ensimmäisen raskauden järkkyjä oksenteluja lasketa),vauvana lapsemme ovat olleet kadehdittavan helppoja hoidettavia ja nyt vähän isompinakaan eivät ole niin hankalia kiukutellessaankaan etteikö tulisi tunnetta että meille mahtuisi vielä yksi tuollainen maailman ihanin lapsi <3 Miheni haluaa myös vielä yhden lapsen,mutta.... vaikken muita aijo kuunnellakkaan niin harmittaa todella muiden kommentit tai kommentoimattomuus.Kun haaveilee viidennestä ei todellakaan kuule kannustavia kommentteja tai hihkaisuja "voi kuinka ihanaa jos teille tulee vauva".Äitini sanoi suoraan kun kuuli haaveestani että " toivottavasti miehesi on vähän järkevämpi" (toisaalta luulen ettei sanonut tuota ihan tosissaan koska naurahti perään,mutta kuitenkaan ei varmaankaan kannustais suurperheeseen)Anoppi taas sanoi jo kolmannen jälkeen että nyt ei enään yhtään lasta.Ja neljännen jälkeen on myös sanonut samoin.Tykkää lapsistamme älyttömästi ja haluais nähdä heitä useammin kuin keretään näkemäänkään,mutta tympäsee tuollainen lapsiluvusta määräily.anoppi nyt puuttuu muihinkin asioihimme ihan liikaa mutta tulee nyt sellanen olo että onko tää se sitten muille rakas tai odotettu jos kielletään oikein tekemästä sitä
sitten kun ja jos tuun raskaaksi niin ei haluttas etes kertoa anopille raskaudesta ollenkaan.Ja ennenkuin kukaan luulee että käytetään isovanhempia ilmaisena hoitoapuna katraallemme,niin niin ei todellakaan ole.Äitini on hoitanut lapsia yhden yön silloin kun meillä oli vain 2lasta ja anoppi myöskin vain yhden yön kaikkina näinä vuosina.Hoidamme mieluimmin lapsemme itse Onneksi on siskoja jotka ovat iloisia kaikista lapsistamme mutta ärsyttää silti kun ei hehkuteta näistä ensimmäisen jälkeen syntyvistä lapsista juurikaan.Tai ainakaan odotus aikana.Syntyessään ovat kyllä valloittaneet kaikki sukulaiset.No ajattelee muut mitä ajettelee niin meille tulee "suurperhe" ..vaikka itsestä tämä ei vieläkään isolle perheelle tunnu ja yksi ei varmaankaan tilannetta muuta näitä kultakimpaleita haluaisin vaikka maailman täyteen jos rahaa riitäis jokaiselle tarpeeksi ruokaan ja vaatteisiin <3 Viidettä ois tämän hetken suunnitelmien/haaveiden mukaan alettava yrittämään ehkä joskus kesän lopulla tai syksyllä.Silloin neljännen ja viidennen lapsen ikäeroksi tulisi vähän vajaa 3v. ONKO TÄÄLLÄ MUITA JOTKA HAAVEILEVAT/YRITTÄVÄT NELJÄTTÄ VIIDETTÄ TAI KUUDETTA LASTA??LAITETTASKO OMA KETJU TUONNE VAUVAKUUME PUOLELLE?Ois ihanaa haaveilla ja toivottavasti odottaakkin yhdessä 
