suutahin kaupan pihalla lapselle ja arvatkaa mitä tein?!!

[Molly Weasley]

tyär alkoi taas kerran sen "ei äiti laita, isi laittaa!!" jäkätyksen, kun olin laittamassa vöitä päälle sille. no mä sanoin, että ei, kun äiti nyt laittaa..no sehän alko tyttö juonitteleen ja rimpuileen ku mieletön, ni mä sanon, että nyt jos et anna laittaa, ni mie nostan sut ulos autosta ja saat jäähä siihen. ei antanut laittaa. mut eipä tarvinnu kuin kerran nostaa tyttö autosta ja pistää ovi kiinni, ku antoki sitte kiltistä äitin laittaa ne hemmetin turva vyöt päälle.
juu, tiedän, lasta ei sais pelotella, mutta minkä sitä hermoilleen voi!! :ashamed:

 

[NaRikka]

Voin kuvitella, et huonona päivänä tekisin samoin.. :ashamed:

 

[nibbler]

kyllä mä tekisin noin, mulle on pienenä tehty noin ( ei oo toiminu ) ja ei oo mitää haittaa ollu

 

[Molly Weasley]

Voin kuvitella, et huonona päivänä tekisin samoin.. :ashamed:

enkä mä etes ite ehtiny autoon, oltiiin molemmat siinä parkkiksella ku se samantien alkoi aukomaan auton ovea.. :ashamed: :ashamed:

 

[vieras]

Me tehtiin tänään tytölle vähän vastaava eli kun neiti lähti pihalle kirmailemaan kun olis pitäny autoon tulla niin pistettiin ovet kiinni ja pakitttiin tielle, kyllä sit neiti tulikin kiltisti autoon kun kurvattiin takas pihaan. :ashamed:

 

[NaRikka]

Voin kuvitella, et huonona päivänä tekisin samoin.. :ashamed:

enkä mä etes ite ehtiny autoon, oltiiin molemmat siinä parkkiksella ku se samantien alkoi aukomaan auton ovea.. :ashamed: :ashamed:

Aina ei hermot riitä sellaseen perinpohjaiseen selittämiseen, että miksi täytyy tehä niinkuin sanotaan. Parempi laukaista tilanne noin, kuin että kiljuisi tai riepottelisi lasta.

 

[harald harmaana]

noin minäkin olisin tehny.. tänään on taas niin raivopäivä noil lapsil.
luulen ,että tää jatkuva kiukuttelu johtuu tästä kuumuudesta ja tulevasta ukkosesta.

 

[HyppyKeppi]

Oon kanssa joskus ehdottanut kävelyä vastaavassa tilanteessa...

 

[PahaSilmä]

Musta toi oli ihan ookoo.

 

[salsai]

Musta toi oli ihan hyvin sumplittu. =)

 

[Piika-äiti]

Meillä perheen muistiot ja aikakirjat kertovat karua kieltään siitä, että joitakin vuosia sitten, esiteinivaiheessa, perijät kävelivät useammankin takapenkkitappelun jälkeen viimeiset kolme kilometriä kotiin.

Juuri nyt tilanne on hyvä ja mutasin kun tuo mulukas -tyylisiä hetkiä on harvemmin. Aika tekee ihmeitä.

Piika-äiti

 

[tiukkis]

Me tehtiin tänään tytölle vähän vastaava eli kun neiti lähti pihalle kirmailemaan kun olis pitäny autoon tulla niin pistettiin ovet kiinni ja pakitttiin tielle, kyllä sit neiti tulikin kiltisti autoon kun kurvattiin takas pihaan. :ashamed:

EN IKINÄ tee lapselle näin! EN IKINÄ sano, että "äiti lähtee" ja jätä lasta sen enempää pihalle kuin leikkipuistoonkaan ja lähde kävelle, saatikka autolla niin, ettei lapsi ole mukana-

Lapsi kokee sen hylkäämisenä.

Ihan varmasti viesti menee perille: jos en tottele, äiti ja isi ovat valmiita hylkäämään minut, jättämään tänne yksin ja lapsi tajuaa, ettei pärjää yksin.

Hermot menee ja kärsivällisyys loppuu, mutta toimintatapa on väärä.

Olen kyllä pysäyttänyt auton ja raastanut rääkyvän tenavan tien varteen, odottanut että huuto loppuu tai karjunut kehukot ratkeemispisteessä kakaralle siinä ojanpenkalla, Olen saattanut tehdä senkin että jätän auton viereen seisomaan ja istun itse autoon. Mutten lähde. Matka jatkuu kun tenava hiljenee ..

Auton turvaistuimeen vastaanhangotteleva kakara - on kokemusta. Pieni lapsi on yllättävän vahva. Saa tosiaan olla napakka ote, että ipana menee minne kuuluukiin eli siihen istuimeen ja vyöt päälle. Koska kädet ei riitä pitämään paikoillaan ja laittamaan vyötä -jos yksin olen siis, tosin miehelle ei samaa kiukkua teekään kuin mulle- painan polvella istuimeen, niin ettei pääse alta rimpuolemaan ja laitan vyöt päälle. On turvavyöistuin, ei turvaistuin.

 

[mustikkatassu]

Me tehtiin tänään tytölle vähän vastaava eli kun neiti lähti pihalle kirmailemaan kun olis pitäny autoon tulla niin pistettiin ovet kiinni ja pakitttiin tielle, kyllä sit neiti tulikin kiltisti autoon kun kurvattiin takas pihaan. :ashamed:

EN IKINÄ tee lapselle näin! EN IKINÄ sano, että "äiti lähtee" ja jätä lasta sen enempää pihalle kuin leikkipuistoonkaan ja lähde kävelle, saatikka autolla niin, ettei lapsi ole mukana-

Lapsi kokee sen hylkäämisenä.

Ihan varmasti viesti menee perille: jos en tottele, äiti ja isi ovat valmiita hylkäämään minut, jättämään tänne yksin ja lapsi tajuaa, ettei pärjää yksin.

Hermot menee ja kärsivällisyys loppuu, mutta toimintatapa on väärä.

Olen kyllä pysäyttänyt auton ja raastanut rääkyvän tenavan tien varteen, odottanut että huuto loppuu tai karjunut kehukot ratkeemispisteessä kakaralle siinä ojanpenkalla, Olen saattanut tehdä senkin että jätän auton viereen seisomaan ja istun itse autoon. Mutten lähde. Matka jatkuu kun tenava hiljenee ..

Auton turvaistuimeen vastaanhangotteleva kakara - on kokemusta. Pieni lapsi on yllättävän vahva. Saa tosiaan olla napakka ote, että ipana menee minne kuuluukiin eli siihen istuimeen ja vyöt päälle. Koska kädet ei riitä pitämään paikoillaan ja laittamaan vyötä -jos yksin olen siis, tosin miehelle ei samaa kiukkua teekään kuin mulle- painan polvella istuimeen, niin ettei pääse alta rimpuolemaan ja laitan vyöt päälle. On turvavyöistuin, ei turvaistuin.

aha, no äläpä sinä sit tee...
mulle on tehty noin pentuna ja ei todellakaan tullut tunnetta hylkäämisestä, ite ei oo tarvinnu viel tähjän päivään mennessä tehdä, joskus kun on ollut pitkä ajomatka ja penskat tapellu takapenkillä, uhattu kyllä on ja tappelu loppunut viimeistään siinä vaiheessa kun auto pysähtyy tien reunaan

 

[nibbler]

kyllä mä heti tajusin että jos nyt loeptan ne tulee hakemaan enemmän mä oon tuntenu "nuo ei rakasta mua enää" jos on ruvettu huutaa kurkkusuorana!

 

[Mamma-78]

Me tehtiin tänään tytölle vähän vastaava eli kun neiti lähti pihalle kirmailemaan kun olis pitäny autoon tulla niin pistettiin ovet kiinni ja pakitttiin tielle, kyllä sit neiti tulikin kiltisti autoon kun kurvattiin takas pihaan. :ashamed:

EN IKINÄ tee lapselle näin! EN IKINÄ sano, että "äiti lähtee" ja jätä lasta sen enempää pihalle kuin leikkipuistoonkaan ja lähde kävelle, saatikka autolla niin, ettei lapsi ole mukana-

Lapsi kokee sen hylkäämisenä.

Olen kyllä pysäyttänyt auton ja raastanut rääkyvän tenavan tien varteen, odottanut että huuto loppuu tai karjunut kehukot ratkeemispisteessä kakaralle siinä ojanpenkalla, Olen saattanut tehdä senkin että jätän auton viereen seisomaan ja istun itse autoon. Mutten lähde. Matka jatkuu kun tenava hiljenee ..

No toihan onkin sitten tosi aikuismaista ja kypsää karjua lapselle, kummastakohan jää pahemmat traumat, karjumisesta vai siitä et nostaa lapsen pois autosta ja huom! aloittaja EI ollut lähtenyt autolla liikkeelle.

 

[ei jäänyt traumoja]

minut jätettiin ruotsissa tienvarteen kun olin huutanut tunnin autossa jostakin ihan mitättömästä asiasta. Isäni pysäytti auton kylmän rauhallisesti, vippasi minut ulos ja jatkoi matkaa. Kääntyi kyllä takaisin sitten 200m jälkeen, mutta en sen jälkeen kyllä kiljunut autossa.

 

[no voi hellanlettat]

Me tehtiin tänään tytölle vähän vastaava eli kun neiti lähti pihalle kirmailemaan kun olis pitäny autoon tulla niin pistettiin ovet kiinni ja pakitttiin tielle, kyllä sit neiti tulikin kiltisti autoon kun kurvattiin takas pihaan. :ashamed:

EN IKINÄ tee lapselle näin! EN IKINÄ sano, että "äiti lähtee" ja jätä lasta sen enempää pihalle kuin leikkipuistoonkaan ja lähde kävelle, saatikka autolla niin, ettei lapsi ole mukana-

Lapsi kokee sen hylkäämisenä.

Ihan varmasti viesti menee perille: jos en tottele, äiti ja isi ovat valmiita hylkäämään minut, jättämään tänne yksin ja lapsi tajuaa, ettei pärjää yksin.

Hermot menee ja kärsivällisyys loppuu, mutta toimintatapa on väärä.

Olen kyllä pysäyttänyt auton ja raastanut rääkyvän tenavan tien varteen, odottanut että huuto loppuu tai karjunut kehukot ratkeemispisteessä kakaralle siinä ojanpenkalla, Olen saattanut tehdä senkin että jätän auton viereen seisomaan ja istun itse autoon. Mutten lähde. Matka jatkuu kun tenava hiljenee ..

Auton turvaistuimeen vastaanhangotteleva kakara - on kokemusta. Pieni lapsi on yllättävän vahva. Saa tosiaan olla napakka ote, että ipana menee minne kuuluukiin eli siihen istuimeen ja vyöt päälle. Koska kädet ei riitä pitämään paikoillaan ja laittamaan vyötä -jos yksin olen siis, tosin miehelle ei samaa kiukkua teekään kuin mulle- painan polvella istuimeen, niin ettei pääse alta rimpuolemaan ja laitan vyöt päälle. On turvavyöistuin, ei turvaistuin.

ÄLÄHÄN VAAHTOA!

 

[Fizzie]

No mä olin (myös) penskana kauhean temperamenttinen ja kova kiukuttelemaan. Mulle on usein tehty viimeisen varoituksen jälkeen noin, että "jätetty" tienvarteen (automatkojen aikana). En siitä ole mitään traumoja saanut ja rakastettu lapsi olin.

Kerran oltiin menossa johonkin reissuun ja minä pidin kauheaa mekkalaa takapenkillä, enkä totellut toistuvia kieltoja. Niinpä isä pysäytti auton ja nosti mut tienvarteen, että tähän sitten jäät. No, isä ei ehtinyt edes takaisin autoon kun minä jo nökötin turvaistuimellani

Sitten toisen kerran minut jätettiin taas muka tienposkeen, ja vanhempani muka "lähtivät", tarkoituksenaan siis kääntyä mutkan takana ja tulla hakemaan minut takaisin. No, vanhempieni tullessa takaisin minä jo raatailin tienvieressä asuneen miehen kanssa. Kyllä oli kuulemma mutsia ja isää hävettänyt

Ja sit taas yhden kerran kun mut jätettiin linja-autopysäkille, lähdin juoksemaan viereiseen metsään. Vanhempien tullessa takaisin olivat pelästyneet pahanpäiväisesti, mutta löysivät mut sitten metsästä kiven päältä istumassa ja mustikoita syömästä. Oppia ikä kaikki -niin mulle kuin vanhemmillekin. :saint: :saint:

 

[Gluteus maximus]

No mä olin (myös) penskana kauhean temperamenttinen ja kova kiukuttelemaan. Mulle on usein tehty viimeisen varoituksen jälkeen noin, että "jätetty" tienvarteen (automatkojen aikana). En siitä ole mitään traumoja saanut ja rakastettu lapsi olin.

Kerran oltiin menossa johonkin reissuun ja minä pidin kauheaa mekkalaa takapenkillä, enkä totellut toistuvia kieltoja. Niinpä isä pysäytti auton ja nosti mut tienvarteen, että tähän sitten jäät. No, isä ei ehtinyt edes takaisin autoon kun minä jo nökötin turvaistuimellani

Sitten toisen kerran minut jätettiin taas muka tienposkeen, ja vanhempani muka "lähtivät", tarkoituksenaan siis kääntyä mutkan takana ja tulla hakemaan minut takaisin. No, vanhempieni tullessa takaisin minä jo raatailin tienvieressä asuneen miehen kanssa. Kyllä oli kuulemma mutsia ja isää hävettänyt

Ja sit taas yhden kerran kun mut jätettiin linja-autopysäkille, lähdin juoksemaan viereiseen metsään. Vanhempien tullessa takaisin olivat pelästyneet pahanpäiväisesti, mutta löysivät mut sitten metsästä kiven päältä istumassa ja mustikoita syömästä. Oppia ikä kaikki -niin mulle kuin vanhemmillekin. :saint: :saint:

ihan kuin minä. Olin melkoinen tinttarantta pienenä ja kun sain jotain päähäni niin sitten huusin. Meidän asuntoauto reissut oli välillä mielenkiintoisia, kun en tyyliin ollut nähnyt jotain jne. niin huusin hulluna. Isä yleensä heitti ulos autosta ja jatkoi matkaa. Kyllä minä sitten taas tottelinkin. Ainoa jonka kanssa aina otin lapsena yhteen olikin isä.

 

[vieras]

minut jätettiin ruotsissa tienvarteen kun olin huutanut tunnin autossa jostakin ihan mitättömästä asiasta. Isäni pysäytti auton kylmän rauhallisesti, vippasi minut ulos ja jatkoi matkaa. Kääntyi kyllä takaisin sitten 200m jälkeen, mutta en sen jälkeen kyllä kiljunut autossa.

Meillä kans isä harrasti tätä pienimuotoista kävelyttämistä. Tosin en kyllä itse koskaan joutunut kävelemään, mutta sisko ja veli useempaankin kertaan...

Tosin olivat iältään jo koululaisia ja kävelivät joskun viimiset 3 kilsaa kotiin.

Sit niille oli rangaistus kun tappelivat (ihan fyysisesti) keskenään niin isä käski niiden seisoa pihalla ikkunan alla kainalokkain ja hymyillä koko ajan. Kerran jouduin itekin tuohon hommaan siskon kanssa (tosin haukkumisen takia), mut meillä meni ihan nauruksi koko homma.

Muistia parantaessa ollaan kierretty taloa ympäri puolijuoksua. Esim. jos oven paukkasi liian kovaa kiinni niin saatto joutua "muistia parantaessa" juoksemaan. Kun oli sanottu miljoona kertaa että ovia ei paukutella.

Jotenkin jäi semmonen nöyryyttävä olo noista...

Oon kyllä joskus lapselle sanonu puistossa (kun ei ole miljoonan lupauksen jälkeenkään lähtenyt mukaan) että äiti lähtee nyt, tule mukaan jos haluat ja jää sinne jos ei kelpaa. Tähän asti on lampsinut suosiolla mukaan.

 

[hyvin tehty]

Mitäs pahaa tossa sitten oli? Itse tekisin ihan saman.
Kerran näin parkkipaikalla kun yhden perheen joku n.5-6v poika makas ja sätki asvaltilla ja vanhemmat ei saanu sitä autoon. lopulta laittovat oven kiinni ja ajoivat läheiseen risteykseen pois pojan luota. Mutta siinä se vaan makas ja sätki, joten lopulta ne taas peruutti pojan luo.
Loppua en jäänyt näkemään. =)

 

[isoäiti mölykylästä]

meidän muksuista ei yksi tahtonut pitää millään turvavöitä, kerran sit pihalla sanoin lähtiessä. että nyt en nouse kun kerran autosta jos irroittaa turvavyön ja että kun nousen en laita sitä kiinni vaan nostan pojan lähimmälle pysäkille. päästiin tonne isolle tielle, niin poika irroitti turvavyön. mä ajoin lähimmälle linja-auto pysäkille, nostin pojan siihen ja läksi ajamaan. kävin kääntymässä kilometrin päässä ja kysyin, etä pitääkö turvavyöt vai käveleekö siitä kotiin. eipä tarvinnu enää tapella siitä asiasta.

 

[tiukkis]

No niin. On siis oikein jättää lapsi tien varteen tai kotipihalle tai leikkipuistoon mutta ihan väärin korottaa ääntään, sen tyhjänpäiväisen huutamisen päälle huutaa: SUU KIINNI NYT ! Tai: LOPETA !

Minä yritin pari kertaa jästipää-esikoiselleni sanoa, että minä menen nyt.. kun kaikki muut käytti sitä keinoa ja lapsi juosta kipitti perään "äiti älä jätä mua, mä tule mukaan".

Minun omani ei korvaansa lotkauttanut. Jäi leikkipuistoon. Vielä esikouluiässäkin juoksin kiinni pitkin puistoa ja kannoin kainalossani kotiin. Kerran sanoin suunnilleen näin (HUOM! sanatarkisti en muista miten sanoin, mutta suunnilleen näin: sinun kaverit pitää sinua ihan pöljänä kun et tule, kun sanon, vaan joudun juoksemaan sinut kiinni. Eivät he itse tee näin, he tulevat kun käsketään. Eivät he pidä minua pöljänä tai hölmänä, vaan sinua.

TÄMÄ tepsi. ja sen jälkeen esikoinen totteli ja tuli kun käskettiin. Mutta siis vasta esikouluiässä. Siihen asti mikään järkevä puhe ei auttanut. Eikä mikään muu, kuin että kantaa kainalossaan mukanaan.

 

["tyttö"]

tiiän että on aika monta vuotta vierähtänyt tosta viimesestä vastauksesta mutta jäi ärsyttämään niiiin paljon että pakko on huomauttaa.. olen siis 15 vuotias tyttö ja järkevät ja fiksut ja ihanat vanhemmat on minulla. en ole mitään typeryyksiä koskaan tehnyt. mutta sen voin kertoa että paljon enemmän loukkaa ja tulee paha mieli siitä kun OMA äiti ryhtyy vertailemaan muihin lapsiin ja kuinka he ovat fiksumpia.. autotilanteessa jos käy näin kuten aloittajalla niin se on vain kätevä tapa saada riita loppumaan, en koskaan itse luulisi että he minut mihinkään oikeasti jättäisivät.. vaikkei tuollaista kokemusta olekkaan.. lähinnä juuri että pysähdytään autolla laitaan odottamaan kunnes olen hiljaa.. mutta lupaan että ainakin omasta näkökulmasta huutaminen ja vertaileminen satuttaa eniten, tulee semmoinen olo että jaaha noi muut on aika paljon parempia.. piste.

 

["vieras"]

Meillä kakarat kävelee kotiin, jos tappelevat autossa. Pari kilsaa tarpomista yhdessä saa sovun aikaan.

Tänään kaupungilla uhkasin, että tenava saa juosta kotiin ja minä ajan edellä hänen pyörällään (16"), mikäli hän ei tottele. Tulihan se perässä...