synnytyksen jälkeinen unettomuus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivo iskee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivo iskee

Vieras
Tuntuu että tuun hulluksi, kun en saa nukutuksi, vaikka vauva antaisi nukkua! Synnytyksestä on nyt viikko, ja 2-4 tunnin unilla mennään joka yö. Ensin en saa illalla unta, vaan valvon yli puolen yön, ja imetysten jälkeen en myöskään saa unta. Monesti en kerkeä nukahtaa imetyksien välissä ollenkaan. Myöskään päivisin en pysty nukkumaan, vaikka makaan pimeässä huoneessa monta tuntia. Ennen synnytystä valvoin yhden yön kokonaan supistusten kanssa, joten lepoa tässä tarvitsisi. Onko muilla ollut samaa ongelmaa? Sanokaa pliis että tämä menee ohi. Päivät menee ihan horroksessa itku kurkussa..
 
Mulla taas oli toisinpäin että väsytti sikana ja nukuin kaikki pätkät mitkä sain(vauva nukku päivisin vaan tirsoja ja öisinkin heräili). Unettomuus tuli ajan myötä kun jatkui vaan pätkäuni ja kroppa tottu aina heräilemään ja valvomaan. Laps alko nukkua, minä en.
 
Mulla on ollut samaa! Uskoisin että hormoneista johtuu. Tai mulla siitäkin että äitiyslomalla unirytmit menee aivan sekaisin kun ei tarvi töihin nousta. Hankala päästä rytmiin. Älä stressaa asiaa, sitten ongelma vaan kasvaa. Lepäile muuten vain, sekin auttaa kummasti. Makaa sohvalla, katsele filmejä ellei uni tule.
 
sama homma kun sain esikoisen, vauvalla oli lisäksi koliikki, mutta nukkui kuitenkin ja silloin olisin itsekkin nukkunut jos oisin saanu unta! alku menikin ihan sumussa väsymyksen takia, en muista paljoakaan esikoisen pikkuvauva-ajasta. toisen kanssa taas ihan toinen juttu, uni on maistunut alusta asti :D

veikkaampa että kun kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä niin sitä on ihan sekaisin ja se vaikuttaa uniin.
 
Mulla oli kans samaa juttua ja meni kyllä n. 2 viikon kuluessa ohi. Olin kans tosi väsynyt, mutta uni ei tullut. Hormonit pistivät kropan sekaisin. Mäkin yritin saada sitä nukahtamislääkettä, mutta eivät sitä helposti anna, koska siihen jää niin helposti koukkuun. Siis synnytyslaitoksella antoivat sitä nukahtamislääkettä kerran tai kaksi, mutta eivät antaneet kotiin.

Mulla meni niin, että lapsivettä alkoi tihkuttaa ja käytiin synnärillä puolen yön aikoihin. Ajoivat mut pois naureskellen, että höpöhöpö sun synnytys oo käynnistynyt. Sitten heti kotona lorahtikin kunnolla. Nukuin sinä yönä joku pari tuntia murehtien, että ottavatko sinne mua, koska edelliselläkään kerralla eivät uskoneet. No sit pääsin sinne. Seuraava yö meni supistellessa 5-15 min välein eli heräilin koko ajan supistuksiin. Sitten poika syntyikin. Seuraavana yönä nukuin hormonihuuruissa n. 2 h. Seuraavana yönä en nukkunut yhtään. Joten uskon, että sullakin on tosi hankala olo. Mutta aika auttaa ja varmaan antavat sitä nukahtamislääkettä sulle, ettet oo kohta ihan sekaisin. Yksi hyvin nukuttu yö auttaa jo paljon.
 
Kokeile melatoniinia, lyhyt-ja pitkävaikutteista otetaan yhtä aikaa. MUTTA et saisi imettää tai sun pitäis lypsää yöksi maitoa ja aamullakin antaa korviketta vaikka. En muista kuinka pitkä puoliintumisaika on, mutta mulla auttoi just tuommoseen unetomuuteen ja siihen, että yölläkin nukahti uudestaan syötön jälkeen.
Lyhytvaikutteista saa apteekista ja pitkäv.lrin reseptillä ja ota tosiaan molempia yhtä aikaa, 2mg pitkäv. ja 3mg lyhytvaikutteista.
 
Kyllä se menee ohi ja näyttää olevan tosi yleistä! Kierrokset ovat synnytyksen jälkeen monilla korkealla ja kun tuo kierre alkaa niin hankalahan siitä on eroon päästä. Itselläni meinasi järki lähteä tuon unettomuuden kanssa kuopuksen syntymän jälkeen. Ihan sama tilanne oli kuin sinulla, uni ei tullut vaikka vauva antoi nukkua.

Sain nukahtamislääkkeestä reseptin ja uni tulikin hyvin. Jäin niihin koukkuun ja tajusin asian onneksi heti kun olisi pitänyt alkaa annosta suurentamaan vaikutuksen aikaansaamiseksi. En suosittele noita tuon takia.

Päätin luopua noista nukahtamislääkkeistä ja sain tilalle krooniseen kipuun, masennukseen, migreenin estoon( joskus käytin aiemmin migreenin estolääkkeenä) ym.tarkoitetun Triptyl nimisen lääkkeen. Kys.lääkkeellä ei ollut mitään haittavaikutuksia minulla ja sivuvaikutuksena tuli luonnollisen kaltainen voimakas väsymys (lääkehoidon oppikirjassa tuo väsymys mainitaan myös ja se ettei tuota lääkettä käytettäessä tarvitse unilääkettä lisäksi. Ei aiheuta riippuvuutta myöskään ja on turvallinen vanha lääke) johon aina nukahdin nopeasti. Tänäkin päivänä tuo lääke käytössä koska toimii niin hyvin migreenin estossa minulla. Nyt univaikeudet mennyttä elämää ja uni tuli ihan helposti.

Kyllä se siitä kun kierrokset lakkaa. Pyydä apua tuohon tilanteeseesi nopeasti koska uuvuttaa sinut äkkiä.
 
Olla myös oire masennuksesta/ahdistuksesta. Puhu neuvolassa!! Millaiseksi koet mielialasi? Jaksatko iloita vauvasta? Hae pikaisesti apua, univaje on tehokas kidutuskeino... :( t: kolmen kanssa valvoskellut
 
Mulla oli ihan samanlaista, alkoi kolmen vuorokauden valvomisesta synnytyksen yhteydessä ja sitten olinkin aivan ylikierroksilla ja vauva huusi mahaansa ilyaisian ja söi tihein välein. Hae ajoissa apua, jälkikäteen ajatellen olisi itsenikin pitänyt katkaista kierre jo paljon aiemmin. Sitten kun vauva oli 4 kk, menin lääkäriin, saina reseptillä Tenoxia ja tajusin että asiat on tosi pahasti pielessä kun otettuani kokonaisen Tenox tabletin, en siltikään nukahtanut. Itkin aamuöisin kun klo 4 tajusin että kohta pitää nousta ylös enkä ole nukkunut vielä yhtään. Päivät meni aivan sumussa. Sitten tajusin että kysymys oli todennäköisesti lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, sain Cipramil-lääkityksen ja muutaman viikko sen aloituksen jälkeen elämä tuntui jo aivan erilaiselta ja uni/nukahtaminenkin helpottui. Uskon että lievä masennukseni oli seurausta synnytksestä alkaen hyvin huonosta nukkumisesta.
 
Vanha ketju, mutta ehkä tällä on vielä lukijoita ja uusia kohtalotovereita.

Unettomuus voi kestää useita kuukausia, joten apua kannattaa hakea lääkäriltä heti ja peräänantamattomasti. Itsellä kesti melkein vuoden ja välillä oli päiviä, että konttasin lapsen kanssa lattialla huoneesta toiseen, kun en väsymyksen vuoksi enää pysynyt pystyssä. Välillä valvoin monta vuorokautta yhteen menoon, enkä kyennyt syömäänkään. En yksinkertaisesti jaksanut laittaa ruokaa itselleni tai olin niin väsynyt, ettei ruoka tahtonut pysyä sisällä. Muut lohduttelivat, että eka vuosi on vaikeaa. Itse toivoin välillän kuolevani, kun en olisi jaksanut enää yhtään valvottua viikkoa - kuukausista puhumattakaan.

Nyt vanhempana ymmärrän, että tuon kaltainen nukahtamiskyvyttömyys ei ollut mitenkään normaalia - olisi pitänyt ottaa asia voimallisemmin esille neuvolassa ja lääkärissä sekä tarvittaessa mielenterveyspuolen ammattilaisten kanssa. Jo lapsen edun vuoksi.

Toista lasta en hankkinut - ajattelin, etten selviä mitenkään toisesta samanlaisesta vuodesta.

Tseppiä, siskot!
 

Yhteistyössä