Tervehdys pitkästä aikaa!
Ehkä sillekin oli syy, että en meinannut viime yönä saada unta ja tulin sen takia pitkästä aikaa poikkeamaan täällä! Huomaisin, että perääni oli kyselty ja kaikki syvimmät sympatiani teille Uneton 83 ja Univaivainen. Kaikki tulee menemään vielä hyvin ja teillä ei ole mitään hätää. Tämä on ikävä ja kurja vaiva, mutta selvitte tästä niinkuin me kaikki!
Itselläni menee nykyään melko kivasti. Lopetin mirtan erään mahataudin päätteeksi ja huomasin lopulta, että nukun ilman lääkettä. Jännitti tosi kovasti ja muutama yö menikin vähän heikommin, mutta siitä se lähti. Jännitys ja pelko unettomuudesta on edelleen olemassa ja on varmaan jollakin tasolla aina. Yritän lohduttautua sillä, että olen tästä kerran selvinnyt niin miksi en selviäisi uudestaan. Olen myös todistanut vääräksi sen luulon, että pelkoni pitäisi yllä unettomuutta. Ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen (en ainakaan minä) nukahtaako vai ei, eli itseä on turha soimata ns. oman unettomuuden ylläpitämisestä. Olen useana iltana pohtinut ja jännännyt sitä, että onkohan nyt sellainen yö että nuku, mutta olen nukkunut! Viime yönä kävin taas samoja aatoksia läpi ja valvoin pari tuntia. En silti usko että tällä oikeesti on vaikutusta. Sitä joko nukkuu tai ei ja mikä siihen milloinkin vaikuttaa on mysteeri. Näin haluan uskoa.
Suurin apuni kaikkien lääkkeiden lisäksi on ollut oman ajattelun muuttaminen. Olen myös "hurahtanut" Reikiin ja tästä olen saanut valtavasti apua. Erottelen itseni välillä ikään kuin kahdeksi, joista toinen puoli on se pelokas ja toinen se ns. oikea minä. Yritän lohduttaa sitä pelokasta ja ajatella, että se puoli minusta ei ole todellinen minä. Itseään ei myöskään kannata ottaa liian vakavasti vaan yrittää kellua tämän elämän mukana niin kauan kuin virta meitä vie. Uskon, että unettomuudellakin on meille jotain kerrottavaa. Kannattaa yrittää ottaa siitä selvää ja oppia siitä jotain. Ilman tätä kuraa en olisi oikeasti tämmöinen kuin tällä hetkellä olen. Olen miljoona kertaa tyynempi ja ihan pikkuasiat eivät järkytä. Olen oppinut myös paljon kiitollisuutta ja sitä, että miten ihana tunne onkaan välillä huomata olevansa yksinkertaisesti niiiiiiiiiiin onnellinen!
Vinkkini on siis yrittää löytää jokainen omat keinot käsitellä unettomuutta. Jotenkin se on pakko työstää. Pelko ei ole turhaa, mutta sitä pelkoa voi yrittää katsella lempeästi. Muistakaa myös, että kaikki kestää aikansa. Näin minulle sanoi eräs psykiatri ja oli oikeassa
Ei silloin kyllä paljon lohduttanut, mutta näin se vaan on.
Mitä Katariinalle ja Yhden äipälle kuuluu?
Valoa kaikkien kesää. Jos ei uni tule, niin nautitaan kesäöistä
) Tsemppiä ja lohtua kaikille! Selviätte kyllä!!
