?
....
Vieras
Voiko tämä olla masennusta kun tuntuu että arjessa pienetkin asiat kaatuu päälle ja jatkuvasti väsyttää ja itkettääkin. Lapsi reilu puolivuotias ja meni aika pitkään ennenkuin pystyin nauttimaan hänestä ja kannoin siitä hirveää syyllisyyttä kun tuntui että en pysty muuta tarjoamaan kuin perushoidon. Pelkään jatkuvasti että lapsen psyyke kärsii. Pelottaa jäädä kotiin lapsen kanssa kahden enkä saa mitään tehtyä. Kaikki päivät menevät siihen että odotan että mies tulee ja lasken tunteja kun tuntuu etten voi hengittää. Ei varmaan ole normaalia, mutta voiko olla masennusta vai enkö vaan sittenkään olisi ollut vielä valmis äidiksi? Ja kyllä rakastan lastani enkä missään nimessä häntä haluaisi menettää ikinä.