Synnytyksen käynnistys rv 32-34 äidin jaksamisen vuoksi?

[Ero]

Tämä on kamalaa. Nyt rv 32, ja en saa nukuttua, pää ihan sekaisin. Liikkuminen sattuu ja olen aivan voimaton. Meillä ennestään 1v ja 3v lapset, joiden hoidosta en tässä tilassa selviä. Nyt mieskin kyllästyi "laiskuuteeni", ja suhtautuminen alkaa olla sellaista, etten voi enää hänen kanssaan elää.

Mies ottaisi kyllä lapset luokseen, mutta ei varmasti anna niitä enää takaisin synnytyksen jälkeen, kun taas jaksaisin niitä hoitaa.

En tiedä mitä tehdä. Kävi jo mielessä, että jos synnytyksen käynnistäisi jo nyt tai lähiviikkoina, niin toivuttuani jaksaisin kyllä hoitaa lapsia ja vauvaa ilman tätä mahaa.

 

[Raitapaitainen]

Miten sä ajattelit sen käynnistää?

sairaalaan ne ei ota sua käynnistykseen vaan tarjoaa jotain muuta apua esim. väliaikaisen huostaanoton.

 

[-.-]

Sä oot typerä. Rankempaa se on sitten hoitaa vastasyntynyttä, 1v ja 3v sen sijaa et nyt hoidat mahaa ja kärsit vaivoista.

 

[öö..]

Tuskin suostuvat tuossa tilanteessa käynnistämään, ja eipä se sen helpompaa ole keskolassa ravata vauvaa hoitamassa ja sumplia toisten lasten hoitoa.

Jospa koittaisit saada vanhemmat lapset jollekkin vaikka yökylään ja koitat itse levätä kunnolla, helpottaisi jo kummasti omaa jaksamista.

 

[ottakaahan nyt aikalisä]

Sinä käväiset lääkärissä, ettei olisi anemiaa tms aiheuttaa lisäväsymystä?

Mies ottaa tähän kohtaa lomaa sen mitä saa ja hoitaa lapset. TAi sitten isovanhemmat tai kuka vaan sovelias käsillä oleva hoitaa lapset miehen työssäoloajan. Sinä lepäät! Tarvittaessa kuntaan yhteys josko saisit pariksi kuukaudeksi lapsille hoitopaikan kunnes kolmonen syntyy.

Joka tapauksessa sinun on nyt tärkeintä hoitaa itseäsi ja levätä jos levätä täytyy.

 

["Miranda83"]

ihmettelen kovasti miks haluat eroon mahasta kun sulla jo lapsia?
ei sulla nyt enää kovin pitkä aika ole.. hae apua jotenkin muuten.. odota nyt edes kuukausi vielä..

ja mistä päättelet että jaksat sitten kun vauva on pihalla, sillonhan se vielä rankempaa on?

ite odotan neljättä ja oon kans tosi väsynyt.. mutta sulla kuullostaa jo masennuksen puolelta, haeppa apua, esim neuvolassa puhu ja käske ottaa tosissaan.

 

[jaaa]

En usko, että yksikään gyne käynnistää jaksamisen vuoksi ennen h38.

 

["vieras"]

Voi rakas kulta,ONNEKSI kukaan ei ala sun synnytystäs noilla viikoilla käynnistään.

Koeta jaksaa.

 

["vieras"]

Missä on isovanhemmat, tädit, kummit, kaimat ja ystävät? Pyydä apua ittelles, ei varmasti ole helppoa tuon ikäisten kanssa, kun alkaa muistuttaa liikkeiltään enempi kuivalle jäänyttä valasta....

 

["miimii"]

No se vauva varmaan jäis sairaalaan eikä suinkaan tulis kotiin suoraan. Varmaan vois olla tuplasti rankempaa rampata sairaalassa juuri synnyttäneenä, kahen lapsen kans ja vielä olla huolissaan keskosvauvasta.
Koitapa nyt sille miehelle sanoa että raskaus tässä väsyttää ja yrittää nyt sekin tsempata. Loppusuoralla odotusta kuitenkin ollaan. Ei varmaan noissa mielentiloissa kannata lusikoita ainakaan jakoon laittaa.

 

[Pesky Pixie]

Enpä ole kuullut juurikaan tapauksista, jossa noilla viikoilla synnytys käynnistettäisiin äidin jaksamisen vuoksi. Rumasti sanoen: niin makaa kuin petaa. Eroaminen ei myöskään ole mikään ratkaisu. Jotenkin pitäisi kahden aikuisen ihmisen ymmärtää, että on kyse välaikaisesta olotilasta.

 

[erratic]

Siis just juu, leikkisit mieluummin lapsen terveydellä sitten? Anteeksi nyt, mutta ymmärrätkö että jos lapsi syntyy rv32 niin sehän on 2kk liian aikaisin!

Mene hyvä ihminen lääkäriin, unettomuutta voidaan raskaana ollessakin lääkitä. Hanki lapsenvahti, että saat nukuttua. Miehen kanssa terapiaan! Ei hän voi lapsianne omia pelkästään sen vuoksi, että olet raskauden vuoksi väsynyt ja kipeä. Paljon tsemppiä :flower: !

 

[väsynyt myös]

Mulla oli toisessa raskaudessa ihan hurja uupumus noilla viikoilla ja kävelinkin yksi päivä synnärille ja aloin vaan itkeä, että en jaksa enää. Ottivat osastolle nukkumaan kahdeksi päiväksi, isä ja isovanhemmat hoiti lapset sen aikaa. Sain perhehuoneen yksin, nukuin melkein koko ajan mitä siellä olin. Herättivät vaan syömään ja keskustelemaan pari kertaa kätilön kanssa jaksamisesta ja tulevasta synnytyksestä. Se helpotti ja jaksoin sitten hienosti viikolle 38 saakka, jolloin pikkukakkonen syntyi suunnitellulla sektiolla.

Tsemppiä sinulle, kerro asiasta neuvolassa tai synnärillä, ja koita saada asiat järjestymään!

 

[.ap.]

Kaikille yhteisesti: - lapsenvahtiin ei ole varaa, mies itse halusi tämän lapsen minä en, isovanhemmat on kaukana. Sellaista kuin väliaikainen huostaanotto ei olekaan, jos nyt annan lapset sijaiskotiin en saa niitä enää takaisin.

 

["vieras"]

Kaikille yhteisesti: - lapsenvahtiin ei ole varaa, mies itse halusi tämän lapsen minä en, isovanhemmat on kaukana. Sellaista kuin väliaikainen huostaanotto ei olekaan, jos nyt annan lapset sijaiskotiin en saa niitä enää takaisin.

Mies jos lapsen tahtoin, niin sitten pitäisi ymmärtää. Miksi suostuit kolmanteen lapseen ylipäänsä?

Pyydä neuvolasta perhetyöntekijä.

 

[voi sua]

Kaikille yhteisesti: - lapsenvahtiin ei ole varaa, mies itse halusi tämän lapsen minä en, isovanhemmat on kaukana. Sellaista kuin väliaikainen huostaanotto ei olekaan, jos nyt annan lapset sijaiskotiin en saa niitä enää takaisin.

Jos sulla/teillä asiat todella niin huonosti on,et et lapsias takaisin sais,,,niin oisko vaik aika hakee apua?
Eroa miehestäs,niin saat lapsille tukiperhepaikan.Tai älä eroo ja pyydä jaksamattomuutes vuoksi teille perhetyöntekijä.Vaihtoehtoaja on.
Vaihtoehto ei oo se et vauva syntyis noilla viikoilla.Kukaan lääkäri ei sitä synnytystä tuollaisesta syystä käynnistäisi,he suosittelisivat sinulle jotain muuta apua.Sitä apua todella taidat tarvita.

 

[Raitapaitainen]

Kyllä sellainen on kuin väliaikainen huostaanotto. Sitä voi anoa myös itse. Tosin ne ehkä tarjoais sulle jotain muuta lastenhoitovaihtoehtoa.

 

[BootyPeppi]

Mulla on sellainen ongelma, että mulla alkaa noissa viikoissa kroppa sanomaan tuut tuut, mutta mun oloa yritetään helpottaa siihen asti kun viikkoja 37 sen jälkeen vauvan keuhkot alkavat olla siinä kunnossa, että käynnistys on mahdollinen. Ei ne sitä ennen aloita eikä jos sulla on vain huono olla sen mahan kanssa.
Mulla tosiaan on lonkat sijoiltaan ja olen liikuntakyvytön, supistukset ovat hyvin voimakkaita mutta silti ompeleet kohdunsuulla pitää hyvin. Saan siis tippaa, että supistukset pienenevät, oksentelu on hyvin runsasta ja saan loppuvaiheessa ravinteet suoneen, lepopulssi aiheuttaa pahoja rytmihäiriöitä....eli tällaista pitää olla ennenkuin edes lääkärit suostuvat puhumaan moisesta.

 

[.ap.]

Mulla oli toisessa raskaudessa ihan hurja uupumus noilla viikoilla ja kävelinkin yksi päivä synnärille ja aloin vaan itkeä, että en jaksa enää. Ottivat osastolle nukkumaan kahdeksi päiväksi, isä ja isovanhemmat hoiti lapset sen aikaa. Sain perhehuoneen yksin, nukuin melkein koko ajan mitä siellä olin. Herättivät vaan syömään ja keskustelemaan pari kertaa kätilön kanssa jaksamisesta ja tulevasta synnytyksestä. Se helpotti ja jaksoin sitten hienosti viikolle 38 saakka, jolloin pikkukakkonen syntyi suunnitellulla sektiolla.

Tsemppiä sinulle, kerro asiasta neuvolassa tai synnärillä, ja koita saada asiat järjestymään!

Mä pelkään et nekään ei ottais mua tosissaan. Kun edes oma mies ei ymmärrä. Mä sekoan jos en saa kohta nukuttua, mut enhän minä saa.

 

[vieras rv27]

Minä olen pienemmillä viikoilla, mutta väsymys ja kivut valtaisat ja samoin univaje. Odotan kaksosia ja maha on kuin viimeisillään yksösraskaudessa. Muutaman kerran olen päivällä itkenyt kun monta kuukautta olisi vielä jaksettava, mutta kun keho ei jaksa. Kun jalka nousee vaan sen sentin maasta ja sekin kovien kipujen kanssa ja vatsa painaa ja yöllä juoksen 2tunnin välein vessassa niin ei ole elämä herkkua. Toivon kuitenkin vauvojen pysyvän mahd. kauan mahassa. En halua niiden tulevan liian aikaisin ulos vaikka kuinka elämä on vaikeaa tämän mahan ja jaksamattomuuden ja pystymättömyyden kanssa. Joskus se vaan menee näin, mutta se on kestettävä.

 

[Nippinappi]

Voimia sinulle väsymyksen kanssa! Meistä äideistä moni tietää ettei se oma tahto ole juuri lasta ulos saada mahasta sen takia että ei jaksa sitä siellä, vaan koska olo on raskas eikä kukaan ympärillä auta.. Minä ymmärrän todella hyvin olotilaasi, en ehkä virallisesti samassa tilanteessa, mutta yleisesti. Olet varmasti aika masentunut ja yksin tilanteesi kanssa, ja täytyisihän sinun soittaa jollekin joka auttaa isompien lasten hoidossa.. Ei kukaan kyllä lapsia tee jos ei itse halua. Silloin kanattaa antaa vauva huostaanotettavaksi jos ei sitä halua, niin se menee. Mutta luulenpa että oikeasti on nyt kysymys siitä että olet puhki palanut. Soita kunnan työntekijälle ja hanki kodinhoitaja, joka hoitaa lapsia. Jollet ole töissä, kunta maksaa sen sinulle. Hoida asiat niin että saat nukkua ja levätä, tarvitset sitä 100 kertaa enemmän sitä virtaa lapsen synnyttyä kuin nyt. Eikä kukaan, varsinkaan miehesi voi ilman syytä lapsiasi pitää sinulta pois. Voimia paljon, ja toivottavasti piristyt siellä, ''nauti'' viimeisistä hetkistä kun vielä on rauhallista!

 

["Myrsky"]

Taidat olla tosi väsynyt, voisi ehkä olla jopa raskaudenaikainen masennus. Miehesi ei varmaankaan ymmärrä mitä kroppasi ja mielesi nyt käy läpi. Ja tiedät että raskauden kesto on 40vk ja lapsellesi haitallista olisi syntyä nyt,etkä varmasti halua vaarantaa lapsesi terveyttä. Soita neuvolaan ja kysy sieltä apua jospa pääsisit lepäämään hetkeksi jotta jaksat odottaa vauvan syntymiseen asti ja varmasti apua tarvit vielä synnytyksen jälkeenkin. Ja ammattilaisena tiedät että lapset voidaan sijoittaa hetkeksi jotta vanhemmat voivat hengähtää mutta usein mietitään ensin muita vaihtoehtoja, teidän kohdalla tosin on jo kiire kun vauva syntyy jo kohta niin silloin niitä sinun voimiasi vasta tarvitaan kolmen lapsen äitinä. Jos neuvolasta ei apua tule, soita sosiaalitoimeen sillä auttavat kyllä ja ehkä miehesikin herää tilanteeseen. Mutta parasta olisi jos mie hoitaisi lapset (vaikka naapurien, ystävien avustuksella) ja sinä menet jonnekkin lepäämään.Ja jos oikeasti kaikki läheiset asuvat kaukana, muuttakaa lähemmäs tai hankkikaa ystäviä sieltä.Niitä tulette tarvitsemaan jos rahaakaan ei ole lastenvahtiin.Kolmen lapsenkanssa ilman tukiverkostoa on vaikeaa. Ja hoida nyt itsesi ettet sairastu esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapset tarvitset äidin. Tsemppiä! . <3

 

["Myrsky"]

tiedän* Lukihäiriö iskenyt

 

[.ap.]

Viime vuoden puolella meillä kävi kaupungin perhetyöntekijä, koska jo silloin tuntui että ennaltaehkäisevä apu on tarpeen. Tädin piti soittaa tän kuun alussa, ei soittanut. Yritin soittaa sille, ei vastannut ja laittoi vain viestin että soittelee myöhemmin, ei ole soittanut.

Mun neuvolatäti on pitkällä sairaslomalla, sijaiselle yritin jutella, mutta se vaan hoki että "voi kun ihanaa kun teille tulee kolmas lapsi" ja kyseli mitä minun äidille kuuluu (tuntevat toisensa).

Haluaisin mennä jonnekin lepäämään, mut pelottaa ettei mua minnekään oteta, ja sekin, että miten mies suhtautuu kun jätän hänet kokonaan yksin lasten kanssa.

 

[voi elämä...]

Ei äidin jaksamisen kustannuksella käynnistetä synnytystä 2kk etuajassa... Jos teillä on todella noin huono tilanne, niin hae ihmeessä apua ennen kuin perhe todella hajoaa!