A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Yökötys:Minäkin koen jonkinlaista syömishäiriötä. Tosin se on ajan mittaan vähentynyt.
Mutta muistan ajat, kun oksennuksesta tiesin, että missä vaiheessa kannattaa lopettaa. Niin kuin muka kuvittelin, että jotain ravinnetta jäi jäljellekin.
Tuo kuulostaa tosi hullulta...
Nyt vieläkin, jos satun olemaan yksin kotona, syön ylenmäärin ja käyn sitten oksentamassa. Mitä isompi oksennus, sitä parempi. :/ Onneksi olen harvoin yksin kotona.
Mutta sillon ku miehenikin on kotona, syöminen suunnilleen ällöttää, koska tiedän, että en pääse oksentamaan sitä ulos.
Päivällä syöminen on ok ja ei tee mieli oksentaa, mutta illat on pahimpia.
Tulipahan tämä asia nyt tässä myönnettyä itsellenikin, kun laitoin sen mustaa valkoiselle.
Ja oli oikeastaan helpottavaa myöntää. Ei tämmöinen ole normaalia ruokakäyttäytymistä.
Tuo kuulosti ihan minulta! Vaikka tällä hetkellä tilanne on vielä pahempi... Ei haittaa vaikka mies on kotona, mä nyt vaan viivyn vessassa vähän kauemmin... Mies on aina ihmetellyt kuinka voin "syödä kuin mies" ja silti pysyä hoikkana. Ja mulla on oikeasti tosi surkea aineenvaihdunta!
Kyllä ne keinot osataan, ettei toinen huomaa, kun on pitkä tausta. Tietää, mitä kannattaa ja mitä ei kannata syödä, jos aikoo ahmia ja oksentaa - on helposti ja vaikeasti oksennettavia ruokia. Jo lapsuudenkodissani kävin oksentamassa, käsittämätöntä, että näin kauan on mennyt... yli puolet elämästäni.
Kerätäänkin sellainen ketju, missä mennään kaikki kimpassa samalle terapeutille!
Hirveästi voimia sullekin! (kuulemma) tästä voi parantua!