Taaperon ja vauvan pieni ikäero - milloin arki helpottaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äitivain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äitivain"

Vieras
Meillä ikäeroa 1,5 vuotta niin että vauva on nyt 1kk. Päivät kotona ovat yhtä sirkusta, kun isompi on alkanut uhmata (?) ja pienen tarpeet sattuvat juuri samaan aikaan kuin isomman... Eli pitäis isommalle antaa ruokaa ja imettää vauvaa samaan aikaan jne. Lisäksi isompi haluaa tietysti syliin kun vauva on ja kun laitan vauvan muualle, alkaa esikoinen itkeä eikä haluakaan paitsi sitten kun vauva taas on. Olen voimaton :( Järjestän isomman kanssa päivittäin myös kahdenkeskistä aikaa esim. puistossa mutta ei se sitten vissii riitä. Vauva nukkuu pidemmät unet vain aamupäivällä 2h ja muuten lyhyempiä. Lisäksi viihtyy oikeastaan vain sylissä.

Milloin tämä helpottaa? Vinkkejä? Lähinnä tuon taaperon kanssa oloon ja käytökseen...
 
Meillä kolme lasta 1,5v ikäeroilla ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt itseni ajattelemasta että onpas tämä jo helppoa. :) vanhin täyttää kohta 6v ja nuorin 3v. Hoidollinen osuus on siis helpottanut, yövalvomiset ja sen semmoinen, lapsilla on oikeasti seuraa toisistaan ja leikkivät yhdessä jo melko pitkiäkin aikoja. Kinaaminen ja riitely on tällä hetkellä se, mikä hermoja syö eniten, muuten on jo suht leppoista touhua.

oliskohan kantoliinasta apua teille, vauva voisi siinä nukkua/olla sylissä ja voisit silti samaan aikaan jotain touhuta esikoisen kanssa? Tuon ikäinen muuten ymmärtää jo hyvin puhetta vaikka ei itse välttämättä puhukaan, joten tilanteiden/tunteiden sanoittaminen ja selvittäminen kannattaa. :)
 
Mun lapsilla ikäeroa 1v2kk. Nyt ovat koululaisia, toinen menee kolmannelle ja toinen tokalle. Nyt alkaa olemaan melko helppoa. Mutta onpa sitä tullut väännettyä vuodesta toiseen.
 
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta oletko koittanut keksiä taaperolle jotain kivaa tekemistä esim. imetyksen ajaksi tai silloin kun vauva haluaa vaan olla sylissä eikä taapero viihdy leikeissään? Esim. lukea hänelle samalla jotain kirjaa tms. Jos tykkää katsoa piirrettyjä niin kyllä sitäkin saa käyttää välillä jos on rikkipuhkipoikki.

Taapero syömään omaan syöttötuoliin, anna syödä itse.. harjoitella lusikkaa, anna sormiruokaa jne vaikka tulis sotkua. istut itse vieressä niin voit silti imettää samalla. Sotkut voi siivota myöhemminkin.

Vauva kantoliinaan, jolloin jää kädet vapaaksi.
 
Olin tilanteessasi viime kesänä, ikäeroa 1v 3kk. Ja nyt vasta helpottaa :D kun 1v konttaa ja kävelee ja leikkii 2 vuotiaan kanssa. Jaksamista tulevaan vuoteen! Imetyksen lopetus keväällä auttoi myös, vauva alkoi nukkumaan läpi yön
 
Se on varmasti niin yksilöllistä. Varmaan aika auttaa, kun huomio molempien tarpeet eikä ota itseensä jos vanhempi joutuu joskus hetken odottamaan, sitäkin on vähän hyvä yrittää opetella. Itse tein niin että laitoin taaperolle ruoka-annokset valmiiksi jääkaappiin, kun tuli nälkä niin vain lämmitin. Ja yritin ennakoida ennenkuin syötin vauvaa, saatoin tehdä esikoiselle leipää/pilkkoa omenaa tms. valmiiksi. Meillä ei kyllä esikoinen ollut juuri yhtään mustasukkainen. Yritin opettaa vauvaa olemaan lattialla niin että olin esikoisen kanssa vieressä ja luettiin kirjaa/leikittiin ja vauvalle laitoin katseltavaa ja leluja. Eikä meilläkään vauva ois ensin suostunut siihen mutta jo 2kk iässä saattoi viihtyä tunninkin lattialla muutamia kertoja päivässä.

Nyt lapset on 2v3kk ja 8kk ja aletaan kohta yrittää kolmatta, oon sitä odottanut jo kauan kun näiden kanssa on ollut niin helppoa. Helpompaa kuin esikoisen kanssa vauva-aikana, oli aika takertuva vauva enkä olis saanut mennä metriä pidemmälle ja vielä reilu 1v roikkui kokoajan mun jalassa kun yritin tehdä jotain. Nyt meillä viihtyy tämä kuopus lattialla lähes aamusta iltaan tutkimassa esikoisen leluja. Ehdin tehdä mitä vaan :-)
 
Meillä itseasiassa on ruoka-annokset valmiina, jopa kurkut pilkottuna jne. juuri siksi, että kaikki pitäisi tapahtua samaan aikaan. Esikoinen syö itse, mutta tekee tahallaan sellaista, että kaataa maidot ruokaan jne. jos mä joudun jotain muuta tekemään. Esim. haen vauvan rattaista 3 metrin päästä, niin sillä välin kippaa.

Kantoliinassa pidän vauvaa itkuisina päivinä, mutta nyt on niin kuuma ettei koko ajan jaksa. Olen yrittänyt ehdottaa lukemista ja legojen rakennusta ja palapeliä imetysaikoina, mutta ei kelpaa. Esikoinen ei halua tulla lähellekään välillä kun vauva syö. Joskus istun sitten itse lattialle lukemaan samalla ääneen kun imetän, niin se joskus houkuttelee esikoisenkin paikalle :D Lisäksi esikoinen auttaa kaikessa, esim. vauvan vaipanvaihdot jne. ja kotitöissä jos niitä joudun tekemään. Aamupäivisin olemme ulkona niin, että olen kaksin esikoisen kanssa (vauva siis mukana mutta nukkuu rattaissa).
 
Meillä kesti ehkä n. 3kk se pahin uhma vaihe esikoisella, kun vauva oli syntynyt. Sitten se alkoi selvästi tottua vauvaan ja muutenkin arki alkoi mennä sellasella ruutiinilla, niin sitten pikkuhiljaa helpotti. Tsemppiä kovasti päiviisi. Se on toisinaan raskasta ja tuntuu, että ei jaksaisi enää, mutta kyllä se siitä!
 
meillä ikäeroa 1v2kk ja joka vuosi menny pahemmaksi. ensimmäinen vuosi oli helpoin kun oli vauva ja taapero. Nyt 5 ja 6v ja hulluksi meinaa tulla... murrosikää kauhulla odottaen.
 
Meillä kaksoset on 1v 5kk vanhempia ku nuorin. Sanotaan että nyt, kun kaksoset 4½ vuotiaat ja nuorin 3v niin alkaa olla helppoa. Olen monena päivänä oikein jäänyt ihmettelemään kuinka helppoa nykyään on verrattuna vauva+2xtaaperoaikaan.
 
Meillä ikäeroa 1v4kk ja se oli yllättävän helppoa alusta asti. Otin isomman aina mukaan "hoitamaan" vauvaa tai sitten jos isomman kanssa touhuttiin niin vauva oli leikkimatolla ym. mukana.
Nyt kun nämä on 1v6kk ja kohta 3v niin ollaan helisemässä kun nämä lyö viisaat päät yhteen ja keksii kaikkia jäyniä. Ja virtaa riittää vaikka pienelle kylälle.

Nyt sitten jännitetätään kun parisen kuukauden päästä syntyy kolmas niin minkälainen sirkus siinä sitten on, en usko että ihan yhtä helpolla päästään.
 
Meillä ikäeroa lapsilla 1v7kk ja mun mielestä se kuopuksen eka vuosi oli kohtuu helppoa. Tosin asiaa auttoi se että pystyn imettämään samalla kun tein muita juttuja. Eli vauva rinnalla ja samalla leikin isomman kanssa, laitoin ruokaa jne.

Vaikein vaihe oli silloin kun kuopus oli sen reilu 1v ja esikoinen 3v. Isommalla uhmaa, pienemmällä uhmaa. Pienempi pääsi jo joka paikkaan, eikä tyytynyt enää vaan katselijan rooliin. kumpikaan ei antanut tuumaakaan periksi. Pelkkää huutoa ja tappelua.
Nyt lapset reilu 2v ja alta 4v ja tappelevat edelleen, mutta koska tilanne tasapuolistunut niin annan niiden selvitellä keskenään, puutun vasta kun menee ihan yli. Lisäksi isomman pahin uhma hellittänyt ja ymmärrys jonkin verran kasvanut.
 

Yhteistyössä