Taaperon yhtäkkiä alkaneet uniongelmat

["Eve80"]

Kirjoitin tän jutun eilen jonkin samasta aiheesta olevan ketjun perään, mutta siihen ei ole vastauksia tullut, joten kopsaan ongelman tähän uutena ketjuna.

Eli:

Meillä on alkanut uniongelmat nyt taaperon ollessa vähän yli 2-vuotias. Alkoi yli kk. sitten sillä että alkoi kiipeämään pinnasängystä pois yöllä. Vein takaisin ja yritin rauhoitella, mutta kohta tultiin taas pois. Nyt on nukkunut isojen poikien sängyssä, mutta jossain vaiheessa yötä tulee aina huutaen huoneestaan pois.

Meillä periaatteena, etenkin miehen tahdosta, että vanhempien huoneeseen ei oteta nukkumaan ja onkin nukkunut lähes 1,5 vuotta hyvin ja ongelmitta omassa huoneessaan. Minä olen nyt sitten öisin mennyt viereen patjalle nukkumaan, että saataisiin kaikki nukutuksi, mutta miehen mielestä tämä tapa pitäisi kitkeä äkkiä pois. Viimeyönä sitten yritettiin aika huonolla tuloksella. Vietiin takaisin sänkyyn vähäeleisesti, ensin rauhoiteltiin, lopulta vaan vietiin takaisin mitään sanomatta. Tätä kesti n. 45min. kunnes nukahti. Sitten heräsi parin tunnin päästä uudestaan ja tuli taas itkien pois huoneestaan jolloin olin niin unenpöpperössä että taivuin ja menin viereen nukkumaan. En mä ainakaan jaksa valvoa useampia kertoja tunnin pätkiä yössä vieden poikaa takaisin sänkyyn. Toistaiseksi mitkään valot, tai ovien aukijätöt eivät ole auttaneet. Meidän makuuhuone on vielä aivan pojan huoneen vieressä, että ei kaukana olla. Nukkumaanmeno iltaisinkin on alkanut poikaa pelottaa. Ennen vaan jäi tyytyväisenä sänkyynsä. Nyt jää sillä ehdolla, että on lukulamppu päällä ja ovi auki. Muutaman kerran äitiä huutelee, mutta pysyy sängyssään kun vastaan, että äiti on täällä, nuku vaan.

Mulle toi vieressä patjalla nukkuminen ei ole niin kova ongelma, minä ja poika nukutaan sitten hyvin, mutta mies ei tykkää. Ja en mäkään jos tätä kovin kauaa kestää.

Ois kiva saada asiallisia vinkkejä taikka kokemuksia, tai vertaistukea. Ois kiva kuulla kanssa muilta joilla tällasesta kokemusta on, että kuin kauan tämmönen vaiheyleensä kestää, vai onko se ihan tapauskohtasta?

 

[Äöt]

joltain älypäältä kuulla kuinka meidän 1v7kk ei saa nukkua omassa huoneessa... Huoh. Ihme syyllistämistä täysin aiheetta... Lapsi ei todellakaan siitä kärsi

 

[Vain]

Lapsellasi on hätä, kun hän yollä herää. Silloin on tärkeää, että vanhempi on vieressä. Lapsesi tarpeet tulevat tässä tapauksessa miehen mieltymyksiä ennen. Nuku ehdottomasti lapsesi kanssa samassa huoneessa. On aivan luonnollista, että 2-vuotias (kyllä, todellakin VASTA 2-vuotias) tarvitsee yölläkin varmuuden, että vanhempi on vieressä turvana. Älä pakota lasta sellaiseen itsenäistymiseen, mihin hän ei selvästikään ole valmis. Nämä ovat aina tapauskohtaisia juttuja.

 

[emmy83]

Onko jotain erityistä tapahtunut? että lapsi voisi pelätä esim yöllä.

Voi olla esim ihan mielikuvituksen keittymistä, eli uniin alkaa tulla uusia juttuja, kun mielikuvitus kehittyy.. Mutta tuo että edes sinä et saisi mennä lapsen viereen nukkumaan on aika kovaa.
Jos te kaikki nukuttu sillä tavalla hyvin niin miksi näin ei voisi tehdä.

2v on vielä kovin pieni, että pitäsi yksin jättää huutamaan omaan huoneeseen,

 

["öööö"]

Meillä samanikäinen poika on pelännyt jo jonkin aikaa mörköjä. Eli herää yöllä huutamaan ja rauhoittuu vasta, kun isi tai äiti tulee nukkumaan patjalle viereen.

Ollaan myös iltaisin ja päiväunille mennessä tarkastettu yhdessä, ettei siellä sängyssä ole mitään mörköjä.

Osaako lapsi puhua? kysy, osaako selittää mitä huutaa öisin.

 

["vieras"]

Lue tämä teksti ajatuksella. Ja näytä se miehellesikin.

Vauva nukkukoon yksin ja mieluummin omassa huoneessaan?

Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

["vieras"]

Meillä lapsi oli hieman yli 2 v kun puhe yhtäkkiä alkoi kehittyä oikein vauhdilla. Siihen asti oli hienosti nukkunut omassa sängyssään, mutta tuolloin alkoi öisin mönkiä meidän vanhempien sänkyyn. Siitäkin huolimatta että me kaikki nukuttiin samassa makkarissa.
Puolisen vuotta lapsi melkein joka yö kömpi väliin nukkumaan, mutta sitten taas alkoi nukkumaan omassa sängyssään.

Sinuna mä toimisin sun ja lapsen kannalta fiksuimmalla tavalla, antaa sen miehen myrtsitellä.

 

["vieras"]

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.



Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

2½-vuotias Tiia sekä seitsenkuinen Aleksi ovat perhepetiläisiä. Tiia nukkuu nykyään omassa sängyssään, mutta samassa huoneessa muiden kanssa. "Siirtyminen tapahtui Tiian omassa aikataulussa. Hän itse esitti, että omaan sänkyyn nukkumaan. Ilmeisesti Aleksin synnyttyä olo oli liian ahdas", Ansku-äiti kertoo.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

 

["Eve80"]

Poika ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta esim. on pyytänyt että "amppu pääjje" lamppu päälle, kun menee nukkumaan. Luulen kanssa että on alkanut pelkäämään ja mielikuvitus kehittyy. Toki nukun pojan vieressä ettei sen tarvitse yksin pelätä, mutta miehen kanssa tämä on aiheuttanut vääntöä. Onneksi nyt tuon "kokeilun" jäljiltä tuntuu hieman myötämielisemmältä siihen että menen sitten pojan viereen nukkumaan. Mitään erityisempää ei ole sattunut. Itse yritin nimetä pojan pelot yhtenä iltana "möröiksi" ja manasin niitä pois joidenkin neuvojen mukaan, mutta siitä poika vasta huutamaan alkoikin. Eli kannattaako niistä möröistä puhua vai eikö?

 

[KS]

Me nukumme koko perhe samassa huoneessa, esikoinen on 2 v. Mikä se perimmäinen ongelma on siinä että lapsi olisi samassa huoneessa? Se että muiden mielestä sen ikäisen pitäisi olla omassa huoneessaan? Kannattaa kuunnella omaa sydäntään. Minusta 2-vuotias on vielä hurjan pieni ja tämähän on vain pieni hetki elämässä.

Niin, ja se seksi, kun joku sitä kuitenkin miettii... Se järjestyy muualla kuin sängyssä.

 

["Eve80"]

Kyllä meillä poika nukkui aika pitkään meiän välissä. Seuraksena vaan se, että minä en nukkunut lähes 6kk paljoa ollenkaan. Mies heiluu ja huiskii käsiään unissaan aika paljon, mun piti sitten kaiken imettämistouhujen lisäksi olla valppaana, ettei mies mene ja läppäse poikaa käsillään tai kieri päälle. Ja siis meiän sänky on aika iso. Plus meiltä löytyy kirjahyllystä esim. The Attachment Parenting Book by William & Martha Sears. Kun poika siirtyi vajaa vuoden ikäisenä omaan huoneeseen yöt alkoi oitis sujua paremmin. Poika ei heräillyt eikä vanhemmat (tai siis minä) heräillyt jatkuvasti, mies nyt ei heräisi vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Niin ja poika ei ole mikään vauva enää. Taaperoiästä leikki-ikään alkaa kohta siirtyä. Mutta siis kuten jo kirjoitin, en toki anna lapseni pelätä yksin yöllä, vaan nukun mieluusti vieressä.

 

["Eve80"]

KS. Meillä perimmäinen ongelma on se, että mies ei halua lasta enää tässä vaiheessa meidän huoneeseen nukkumaan. Tästä me ollaan kyllä puhuttu ja tapeltu. Erotako pitäis, että poika voisi nukkua "meiän vanhempien" huoneessa? Onko niin vaikeaa ymmärtää, että se mikä niin mainiosti sopii muille, ei välttämättä sovi toisille?

 

["vieras"]

noniin, eikö sen pojan sänkyä saisi teidän makkariin sitten? Ja muuten vinkiksi muille, että se vauva kannattaa alunalkaen sijoittaa äidin ja SEINÄN väliin. Eli parisänky työnnetään seinään kiinni. Niin, että äiti ja isä nukkuvat vierekkäin. Vauva nukkuu seinän puolella.

 

["vieras"]

[QUOTE="Eve80";23843628]KS. Meillä perimmäinen ongelma on se, että mies ei halua lasta enää tässä vaiheessa meidän huoneeseen nukkumaan. Tästä me ollaan kyllä puhuttu ja tapeltu. Erotako pitäis, että poika voisi nukkua "meiän vanhempien" huoneessa? Onko niin vaikeaa ymmärtää, että se mikä niin mainiosti sopii muille, ei välttämättä sovi toisille?[/QUOTE]

Miksi ei halua? Jos lapsi nukkuis omassa sängyssään siellä? Mitä jos yöt olisi sit tosi helppoja ja hiljaisia ja kaikki sais nukuttua hyvin? Eikö se olisi kaikkien etu? Kaikki jaksais paremmin silloin päiväsaikaan. Mikä on tärkeintä teidän perheessä? Se, että lapsi, joka selvästi tunnemaailmaltaan ei ole kypsä nukkumaan yksin, pakotetaan nukkumaan yksin?

Jos lapsi saisi aloittaa yönsä teidän makkarissa omassa sängyssään, se vois nukahtaa illalla nopeasti. Sit teillä olisi esim. olkkarissa monta tuntia aikaa yhdessä ennen nukkumaankäyntiä. Eikö se parantais parisuhdettakin?

 

["vieras"]

Kumpi parempi, heräät joka yö lapsen huutoon ja vietät puoliyötä kovalla patjalla lastenhuoneen lattialla.

Vai lapsen sänky teidän makkarissa ja et herää lapsen huutoon koskaan öisin, koska lapsella ei ole tarvetta huutaa, saatte kaikki nukuttua hyvin, saat nukkua miehes vieressä koko yön, illat sujuu hyvin ja sulla on miehes kaa hyvin aikaa olohuoneessa vaikka sekstailla, ku ei mene koko ilta juoksu- ja nukuttamisrumbiin.

 

[KS]

Kaikilla on oikeus tehdä omalla tavallaan, tietysti. Mutta jos tosiaan siirrätte taaperon sängyn omaan huoneeseenne, niin yöt voisivat mennä ilman herätyksiä ja lapsi uskaltaisi nukahtaa. Meilläkin siis 2-vuotias on omassa sängyssään meidän makkarissa.

Tosiaan, meillä kokeiltiin muutaman kuukauden ajan omaa huonetta taaperolle. Yöt olivat aivan kamalia ja lapsi pelosta hysteerinen. Halusin siirtää lapsen takaisin huoneeseemme nukkumaan, mutta mies mutisi vastaan. Pyysin kuitenkin, että kokeillaan edes viikko, ja mies suostui. Kun hän huomasi, miten rauhallisiksi yöt ja nukkumaanmenot muuttuivat, hän ei ole enää taaperon omaa huonetta maininnut.

 

["Eve80"]

Siis lapsihan nukahtaa iltaisin ihan hyvin. Meillä on miehen kanssa ihan niin hyvin aikaa kuin vain lapsiperheessä aikaa voi olla. Ongelma ei nyt ole kaikenmaailman perhepetijutut. Kaikkien ei tarvi perhepeteillä jos se ei omalta ja hyvältä tunnu, OK? Ei me tässä vaiheessa aleta enää perhepeteilemään tulkoot tutkimusten mukaan perhepeteilojöistä vaikka maailman kuninkaita. Siis mulle on ihan ok, jos jotkut suosii perhepetiä, mitäs väliä sillä miten kukakin haluaa nukkua jos kaikille sopivin vaihtoehto.

 

["vieras"]

[QUOTE="Eve80";23843776]Siis lapsihan nukahtaa iltaisin ihan hyvin. Meillä on miehen kanssa ihan niin hyvin aikaa kuin vain lapsiperheessä aikaa voi olla. Ongelma ei nyt ole kaikenmaailman perhepetijutut. Kaikkien ei tarvi perhepeteillä jos se ei omalta ja hyvältä tunnu, OK? Ei me tässä vaiheessa aleta enää perhepeteilemään tulkoot tutkimusten mukaan perhepeteilojöistä vaikka maailman kuninkaita. Siis mulle on ihan ok, jos jotkut suosii perhepetiä, mitäs väliä sillä miten kukakin haluaa nukkua jos kaikille sopivin vaihtoehto.[/QUOTE]

ok, älä sit tule tänne itkemään ja valittamaan, kun me kaikki tiedetään, mikä auttaa teidän tilanteeseen (ja se on ylläri ylläri, LAPSEN SÄNKY TEIDÄN MAKKARIIN). Siinä sitten kärvistelette ties kuinka monta vuotta. Nimittäin meno ei ainakaan helpotu. Kohta sitten alkaa rallit, ku pinnasängystä pääsee pois ja turvallisuudenvuoksi teidän on siirryttävä lastensänkyyn. Sitten lapsi ryntää teidän sänkyyn joka yö ja te joudutte olee jalkeilla ja ramppaa ja palauttaa lasta omaan huoneeseen. Mutta jos tota tosiaan haluatte öiltänne, niin siitä vain. Mutta älä tule tänne valittaa maailman yksinkertaisimmasta ongelmasta, johon on ääliömäisen helppo ratkaisu, jota et jääräpäisyydessäsi halua tehdä. Lapsi omaan huoneeseen, vaikka siitä kärsivät niin lapsi kuin teidän yöunenne.

 

["Eve80"]

Miehen suostuttelu tohon pojan sängyn siirtämiseen on kyllä vaikeempi homma ku kuuhun lento. Ongelma on siis mies . No mutta kuten sanoin, nukun kyllä ihan hyvin siinä patjalla pojan huoneessa. Olisi vaan kiva tietää kauan tällainen vaihen mahtaa kestää ja kokemuksia, vinkkejä, kuten täällä on kivasti tullutkin.

 

["vieras"]

[QUOTE Siis mulle on ihan ok, jos jotkut suosii perhepetiä, mitäs väliä sillä miten kukakin haluaa nukkua jos kaikille sopivin vaihtoehto.[/QUOTE]

Mutta tämä ei siis kertomasi perusteella ole teille sopivin vaihtoehto (siis että lapsi omassa huoneessa). Ja lapsen sänky teijän makkarissa ei ole mikään perhepeti-juttu, kuten tiedätkin.

 

["Eve80"]

[QUOTE="vieras";23843798]ok, älä sit tule tänne itkemään ja valittamaan, kun me kaikki tiedetään, mikä auttaa teidän tilanteeseen (ja se on ylläri ylläri, LAPSEN SÄNKY TEIDÄN MAKKARIIN). Siinä sitten kärvistelette ties kuinka monta vuotta. Nimittäin meno ei ainakaan helpotu. Kohta sitten alkaa rallit, ku pinnasängystä pääsee pois ja turvallisuudenvuoksi teidän on siirryttävä lastensänkyyn. Sitten lapsi ryntää teidän sänkyyn joka yö ja te joudutte olee jalkeilla ja ramppaa ja palauttaa lasta omaan huoneeseen. Mutta jos tota tosiaan haluatte öiltänne, niin siitä vain. Mutta älä tule tänne valittaa maailman yksinkertaisimmasta ongelmasta, johon on ääliömäisen helppo ratkaisu, jota et jääräpäisyydessäsi halua tehdä. Lapsi omaan huoneeseen, vaikka siitä kärsivät niin lapsi kuin teidän yöunenne.[/QUOTE]

Sä et selkeestikään ole lukenut tota mun alotusviestiä. Plus en täällä valita ja itke, vaan ihan vaan kysyin kokemuksia ja neuvoja, eikös nämä keskustelupalstat sitä varten ole?.Ja kuten sanottu, joku ÄÄLIÖMÄISEN helppo ratkaisu ei aina välttämäättä sovi kaikille ÄÄLIÖILLE. Ja itsehän jo sanoin, että voisin kyllä pojan meiän huoneeseen yöksi siirtää, jos mies ei olisi niin totaalisti sitä vastaan. Erotako pitäisi tällaisesta?

 

["vieras"]

Miksi mies on niin kovasti vastaan?

 

["vieras"]

Erotako pitäis vai? Heitätkö sä ton tosissas vai sarkasmilla. No, olis kiva tietää, mitkä ne miehen perustelut on. Miksi EI. Onko kivaa, kun öisin lapsi huutaa ja sä nukut lastenhuoneen patjalla vai? Tuo vaihe voi kestää pari vuotta.

 

["xyz"]

[QUOTE="Eve80";23843802]Miehen suostuttelu tohon pojan sängyn siirtämiseen on kyllä vaikeempi homma ku kuuhun lento. Ongelma on siis mies . No mutta kuten sanoin, nukun kyllä ihan hyvin siinä patjalla pojan huoneessa. Olisi vaan kiva tietää kauan tällainen vaihen mahtaa kestää ja kokemuksia, vinkkejä, kuten täällä on kivasti tullutkin. [/QUOTE]

Mulla kesti ihan kouluikään asti. Ja muistan vieläkin sen tunteen ja järkyttävän pelon mikä oli kun olisi tarvinut tukea ja turvaa, mutta äitin vieressä vanhempien makuuhuoneessa nukkui isä joka saattoi alkaa huutamaan jos sinne meni hakemaan apua. Pahaa tekee lapsesi puolesta, ei noin pienen tarvi vielä pystyä itsenäistymään. Kyllä se sitten teini-iässä pysyy siellä huoneessansa, mutta antakaa nyt lapsen olla lapsi.

 

[KS]

Minuakin kiinnostaisi, miksi mies vastustaa niin kovasti.