Mies ei yleensä ole paikalla äitinsä tullessa kylään, on vuorotöissä ja anoppi tulee kylään juuri silloin kun hänelle sopii, kun soittaa ja ilmoittaa tulevansa ja ehdotetaan,että tulisi vaikka parin päivän päästä, kun miehellä on vapaata, niin se ei koskaan sovi. Anopin pitää saada päättää ja tehdä niin kuin hän tekee. Mies on ollut huonoissa tai huonohkoissa väleissä äitinsä kanssa oikeastaan aina, juuri äitinsä käytöksen takia. Tilanne on aina vähän vaihdellut, esim. silloin kun miehen kanssa vielä seurusteltiin ja meillä ei ollut lapsia tilanne oli paljon parempi. Minäkin jopa tulin anopin kanssa juttuun ja oltiin mm. shoppailemassa keskenään.
Vanhin lapsemme on viisi ja hän tykkäsi pienempänä mummosta. Me yritettiin skypeillä, antaa lapsen soittaa kännykällä ja laitettiin valokuvia ja piirrustuksia, aina välillä videioitakin, mutta mummoa ei ole kiinnostanut. Nyt on lapsikin luovuttanut, kun tosiaan soittaa mummolle ja mummo ei tosiaan vaivaudu edes paria minuuttia juttelemaan lapsen kanssa. Esikoinen on vielä sellainen, että on todella sosiaalinen ja menee ihmisten luokse ja vaikka syliin istumaan ja kertomaan juttujaan. Mutta milläs menet syliin ja juttelet, kun toinen torjuu ihan suoraan. Anoppi vaan sanoo, että on lasten kanssa sitten, kun ne ovat isompia. Keskimmäistä ( on noin 2-vee) on tainnut pitää sylissä tasan silloin, kun tuli sitä katsomaan, kun päästiin sairaalasta kotiin. Siitä otettiin valokuvat ja hymyiltiin kovasti ja sen koomin ei ole lapseen koskenut.
Anopin ex-mies ( lasten isoisä) asuu vielä kauempana ja häntä nähdään ehkä kerran-pari vuodessa. Mutta siltkin kaikki lapset ( jopa se pieninkin) pitävät hänestä ja juttelevat vaarista vähintään kerran viikossa. Meillä keskimmäinen ei edes tunnistanut mummoaan valokuvasta, se kai kertoo jotain. Miehen sisarukset ovat vähän samaa sarjaa, ikinä ei nähdä, vaikka me ollaan heitä esim. synttäreille ja muutenkin käymään kutsuttu. Aina on jotain kiireellisempää tekemistä.