Taas se vaan on taas kestettävä, vaikka itku siitä joka kerta tuleekin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "haahuu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla samantyylinen anoppi, mutta siis vain minua kohtaan. Poikaansa ja lastamme rakastaa kyllä, ja haluaa olla heidän elämässään.

Tunnistan itseni tuosta, että olen niin katkeroitunut, ettei anoppi oikein voi mua enää miellyttää. Kaikki mitä hän tekee ärsyttää ja loukkaa, vaikka ei sitä välttämättä yritäkkään. Kymmenen vuotta kun on kuunnellut joka vierailulla (n kerran kahdessa viikossa) arvostelua ja (piilo)vttuilua, ei enää mikään hänen sanomansa kuulosta mun korvissa olevan ilman piilomerkitystä.

Ymmärrän, että teen hallaa vain itselleni ahdistuessani anopista niin kovin. Pitäisi vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. MUTTA KERTOKAA MULLE, OI VIISAAT PALSTAMAMMAT, ETTÄ MITEN HEMMETISSÄ SE ONNISTUU???!?
 
HYVÄ IHMINEN, ETTEKÖ TE ARVOSTELIJAT, JOTKA PUHUTTE "EIKÖS SE OO ÄITINKIN ASIA LUODA SUHDETTA LASTEN JA MUMMON VÄLILLE", LUE NOITA EDELLISIÄ VIESTEJÄ!!!

kiinnostaa lukea ketjua mutta ärsyttää tuommoiset jotka tulee nipottamaan jostain jutusta josta on selvästi kerrottu aikaisemmin.
 
Haa! Joku muukin on onnistunut saamaan "ihanneanopin"!

Meillä paljon samaa:
-ensin lasta mangutaan yökylään 1 kk iästä alkaen ja sitten kun lapsella alkaa olla sen verran ikää että mummolaan uskaltaa yksin päästää, ei mummolle käy koskaan koska on vähintään sopinut menevänsä ystävänsä kanssa kirjastoon
-päiväkodissa on lapsen paras olla, töihin vaan äiti ja RAHAA tienaamaan
-siivoustaitoni arvostellaan joka kerta kitkerin sanankääntein
-lapsen allergioista ei välitetä tuon taivaallista, onneksi poika 5 v. jo itsekin ymmärtää sen eikä syö mitään mummon antamaa vaan omia eväitään/äidin antamaa ruokaa
-allergiat on muutenkin kuulemma nykyajan humpuukia ja johtuu liiasta siisteydestä (ja samaan hengenvetoon arvostellaan meidän siivottomuutta)
-lapsesta otetaan /yritetään ottaa noin 100 kuvaa joka käynnillä ja lapsihan ei siitä yhtään tykkää kun mummo haluaa tietynlaisia kuvia "menepäs siihen seisomaan ja hymyile. Istu seuraavaksi tuohon äidin veireen ja laita käsi näin. jne." Silmisä aina vilkkuu näiden sessioiden jälkeen.
-mikään tarjottava ei kelpaa: pullasta ottaa vaan puolikkaan ja ikuinen dieetti on päällä. Ruokaa (jos sattuu ruoka-aikaan tulemaan) ei syö sitäkään vähää. Ja kauhea valitus kun painoa pitää saada pois ja aina sitä on sitten vaivoin se 1-2 kg lähtenytkin (jojo-laihduttaja).
-sitten taivastellaan meidän pieni asunto ja vanha auto: miten te voitte asua tällä tavalla (itse asuvat vielä 65 v. lainarahalla ostetussa asunnossa ja velkaa on tuplasti enemmän kuin meilä koska mikään vähempi ei anopille kelpaa)
-arvostellaan lastenkasvatus (miehen siskon lapset on niin mukavia ja hyvin kasvatettuja: ovat 10 h päivässä päiväkodissa ja muutaman kerran viikossa lisäksi anopilla hoidossa kun vanhemmat tekee pitkää päivää)
-ihmetellään kuinka meidän lapsonen on niin fiksu ja osaa käytöstavatkin vaikkei ole pk:ssa kuin muutamana päivänä viikossa (Daa! Tapojahan ei voi oppia kotona)


Jne. Mitähän unohtui.. Olen monta kertaa miehelleni kummastellut että miten hänestä on noin selväjärkinen ja erilainen tullut kuin vanhempansa! Miestäkin nämä vierailut pöyristyttävät, onneksi.
 
Kerron vaan, että yleensäkin kun päästetään vain toinen osapuoli kertomaan "totuutensa" ihmissuhdeasioista, niin näkemys tilanteesta yleensä muuttuu aika paljon, kun kuunnellaan myös toisen osapuolen näkemys samasta asiasta. Asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia!

Varmaan jossain mummujen palstalla ällistellään, millaisia nykyajan miniät järjestään ovat. Sieltä löytyy myötäkarvaan silittäjää ja selkääntaputtajaa ja ymmärtäjää ihanalle mummulle, jota narsistinen miniä vainoaa.

Kuten tässäkin ketjussa - jokaisen anoppi on narsistinen psykopaatti, joka on parasta eristää jollei nyt koko yhteiskunnasta, niin lapsenlapsistaan ja lapsensa perheestä nyt vähintään. Ja kaikki silittävät myötäkarvaan ja taputtavat selkään ja komppaavat...
 
Mulle on tuttua tuo työkavereiden kuulumisien kertominen ja päivittely,kun hänen poikansa tekee niska limassa töitä ja minä lomailen kotona (lapset 1v 2v ja 5v).

Tsemppiä!
 
Voi kamala! Meille tollasella akalla ei olis kyllä asiaa, vaikka olin kuinka mieheni äiti.

Onneks mul on yks maailman ihanimmista ihmisistä anoppina ja hän on ollu enemmän äiti kun mitä mun oma äiti on koskaan ollu.
 
Minä en onneksi ole ainoa, joka on samaa mieltä anopista: ulkokultainen ihminen. Omat vanhempani ovat hänestä sama mieltä, samoin appiukon suku. Että uskon kyllä joka rivin, mitä ap on kirjoittanut. Eikä ap ole anoppiakaan mitenkään "luokitellut" - kertonut vain tapahtuneista asioista, mikä on aivan eri asia kuin psykopaatiksi nimittäminen.
 
[QUOTE="vieras";27218523]Kerron vaan, että yleensäkin kun päästetään vain toinen osapuoli kertomaan "totuutensa" ihmissuhdeasioista, niin näkemys tilanteesta yleensä muuttuu aika paljon, kun kuunnellaan myös toisen osapuolen näkemys samasta asiasta. Asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia!

Varmaan jossain mummujen palstalla ällistellään, millaisia nykyajan miniät järjestään ovat. Sieltä löytyy myötäkarvaan silittäjää ja selkääntaputtajaa ja ymmärtäjää ihanalle mummulle, jota narsistinen miniä vainoaa.

Kuten tässäkin ketjussa - jokaisen anoppi on narsistinen psykopaatti, joka on parasta eristää jollei nyt koko yhteiskunnasta, niin lapsenlapsistaan ja lapsensa perheestä nyt vähintään. Ja kaikki silittävät myötäkarvaan ja taputtavat selkään ja komppaavat...[/QUOTE]

Ei tämä ole mikään oikeusistuin vaan keskustelupalsta. Mitä pahaa siinä on, jos ap päästelee täällä höyryjä, vaikka olisi miten mustavalkoinen ja kapeakatseinen purkaus tahansa? Jos hän tämän avulla jaksaa taas mahdollistaa mummun ja lastenlasten tapaamisen, niin missä on vika?

En käsitä tätä "totuuden" metsästämistä, sillä ei ap ole velvollinen kertomaan mitään muuta kuin oman näkemyksensä. Ap:sta saa tuntua pahalta ja minusta asian purkaminen täällä anonyyminä on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että pistäisi oven lukkoon ja jättäisi anopin ikiajoiksi ulkopuolelle kauhean rähinän kera. Ihme nipottamista.
 
Ihanaa!! Kuulostaa ihan samalta kuin minun anoppini. Paitsi, että hän tulee aina koko viikonlopuksi; valittamaan, arvostelemaan ja mököttämään. Itkin eilen jo illan, kun kuulin hänen saapuvan meille jouluksi :(.

Ja en todellakaan tiedä miten suhtautua, kun kyseessä on kuitenkin mieheni äiti. Missä se raja menee...
 
[QUOTE="kirsikka";27218779]Ei tämä ole mikään oikeusistuin vaan keskustelupalsta. Mitä pahaa siinä on, jos ap päästelee täällä höyryjä, vaikka olisi miten mustavalkoinen ja kapeakatseinen purkaus tahansa? Jos hän tämän avulla jaksaa taas mahdollistaa mummun ja lastenlasten tapaamisen, niin missä on vika?

En käsitä tätä "totuuden" metsästämistä, sillä ei ap ole velvollinen kertomaan mitään muuta kuin oman näkemyksensä. Ap:sta saa tuntua pahalta ja minusta asian purkaminen täällä anonyyminä on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että pistäisi oven lukkoon ja jättäisi anopin ikiajoiksi ulkopuolelle kauhean rähinän kera. Ihme nipottamista.[/QUOTE]

Noh. Minun mielestäni tosi ystävä ei lietso vihantunteita ja heitä bensaa liekkeihin, etenkin mitä tulee perheenjäsenten/lähisukulaisten väleihin, vaan yrittää esittää myös sovittelevia ja rakentavia kommentteja. Mun mielestä tuollainen vihanlietsominen on vain tuhoavaa. Rakentavaa on yrittää nähdä asiaa myös toisen osapuolen näkökulmasta ja pohtia eri näkemyksiä yhteensovittelevia asioita.

Mutta meitä on niin moneen junaan. Joillekin on tärkeintä saada itse olla oikeassa, jopa niin pitkälle, että ollaan pienemmästäkin syystä valmiit pistämään välit poikki. Kurjaa! Etenkin niiden lasten näkökulmasta, jotka ovat liian pieniä vielä itse edes ottamaan kantaa asioihin - heidän äitinsähän on heidät aivopessyt mummuaan vastaan ja levittänyt vihamielistä suhtautumistaan. Jotkut vaan eivät kertakaikkiaan suostu näkemään omaa osuuttaan asioihin - esim. että itse on liian kireä/stressaantunut, että kaikki ottaa päähän. Tai että oma vihamielinen suhtautuminen saa näkemään ongelmia sielläkin missä niitä ei ole. Kaivamaan vikoja toisesta ihmisestä. Oikein kyttäämällähän kaikki me olemme aika ärsyttäviä.
 
(hali) ja suuren suuret sympatiat.

Samanlainen mummi meilläkin, mieheni äiti. Joku antoi hyvän neuvon, et kannattaa lopettaa panostaminen tälläisen mummun vierailuihin niin ei kulu ylimääräistä enegiaa siihen. Noi on henkisesti kuluttavia jo sellaisenaan noi anopin vierailut, ei kannata kuluttaa itseään hajalle sellaisen takia. Mulla itselläni on täs kans vielä oppimista, mut mieheni on osannut jo "ulkoistaa" äitinsä täysin. Ei koe pienintäkään vitutusta enää sen naisen takia saati menetä yöunia mummin sanomisten ja tekemisten/tekemättä jättämisien takia. Mua itseä vielä välistä sieppaa niin, et menetän yöunet.. Mut jos jotain oon oppinut niin sen, ettei se tuu ikinä muuttumaan. On ollut ilkeä miehelleni jo siitä saakka ku hän muutti pois kotoa nuorena ja sama linja jatkuu...
 
Äläkä välitä noista jotka ei ymmärrä. Ei ne voi ymmärtää jos ei oo kokenut koskaan mitään sellaista. Ihmisestä haluais aina uskoa hyvää... Mut ku saa tollaisen anopin itselleen tai jopa äidin, niin kyllä sitä sit tajuaa et myös se 50-60- vuotias naisihminen, mummu, voi olla pipi päästään. Mikä lie marttyyrius siellä taustalla on.. Kiittämättömät lapset, mä oon teille kaiken antanut jne.. Sit on oikeus sanoa, ku on kerran äiti.
 

Yhteistyössä