Toggle sidebar

tahaton selibaatti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
no voi hyvä sylvi sunkin elämääsi! tulitkos edes humalaan? sekin auttanee hetkeksi...ehdota nyt ihmeessä sille ukollesi niitä puuhia (rohkenetko?). siitä vaan. ei siinä paljon menetäkään, ""pahimmassa"" tapauksessa siitä saattaa jotain syntyäkin, vai...? muuten, tietääkö se että kirjoittelet tänne vai teetkö tämän sen tietämättä? missä se silloin luuraa?

voimia ja uskallusta sulle! kirjoittelehan meille!
 
tässä sulle lisää kysymyksiä ja vastauksia. kirjoittelen nyt, kun täällä meillä on rauha maassa. kaikki nukkuvat, paitsi siis minä.

ootko pitkä vai pätkä? tukeva, tanakka vai tikku? tumma vai vaalea? 40 vee, vai? tukka edessä vai takana? minun mittani ovat 172 cm, 65 kg, B80, blondi, 40 vee. tukka milloin mitenkin...

 
Täytyykö sun siis ajatella itsesi märäksi? Ei voi sormeilla kun tulee hajua? Voi hellanlettas...

Tuon nuolentajutun kanssa voisi sitten jo miettiä että onko siinä joku neuroottinen juttu taustalla vai onko jätkä vaan laiska. Minuahan se ei haittaa onko sieltä kulkenut kersoja, ja varsinkaan omien nyt ei pitäisi mitään paikkaa pilata. Loppuiko nuoleminen muksujen tuloon, eli onko sitä edes joskus harrastettu?

Ei sen puoleen, meillä taas ei sitten heppiä imeskelty.

Seksirintamalla on nyt tilapäisesti hiukan hiljaisempaa, mutta on se eron jälkeen ollut kaikinpuolin parempaa kuin aviossa - ehkä muutamaa ensimmäistä vuotta lukuunottamatta.

Miten tuo 1,5 v selibaattijuttu oikein meni? Tehtiinkö siitä oikein ilmoitus vai loppuiko seksi vain itsekseen kun prediktori näytti sinistä?
 
huomenta! joo, suurinpiirtein fantasioiden voimalla. onneksi kostun ja kastun helposti. ja ihan totta, sormet voivat alkaa haista! jos se on joskus oikein ""juhlatuulella"" niin voi sitä kutitusta silloin hieman saada, mutta ei liikaa, missään nimessä, että kortilla se totta tosiaan on...ja se sen nuoleminen, taitaa olla pelkää laiskuutta. ei tarvii, kun sytyn muutenkin, se tuuminee. mutta oishan se vaihtelua...joskus kauan, kauan, valovuosia sitten, nuoruudessa se taisi muutaman kerran lipaista. ai, ettei teilläkään sulle imuja suotu. ei käy meillä tasan onnenlahjat...

kiitti vastauksistasi kysymyksiini. laajentavat maailmankuvaani.

se 1,5 vee...se meni niin kuin meni. niin kuin kerroin, en aluksi tajunnutkaan sen alkaneen. siitä ei silloin mitään julistusta tehty. se alkoi huomaamatta, pikkuhiljaa, salakavalasti. kunnes joku päivä huomasin, ettei oltu hommailtu pitkiin aikoihin. kun pyytelin, anelin, tuli väsymystä, työhuolia, täyttä vatsaa, tv-ohjelmia ym.ym. verukkeita kerta toisensa jälkeen vastaukseksi. ei se raskauteen tainnut loppua, olinhan ollut raskaana jo lähes 0,5 vee, kun tää selibaatti paukahti päällensä. aikani pyytelin, joitakin kuukausia, aina tuli joku veruke, miksei nytkään voinut...pikkuhiljaa tyydyin kohtalooni ja lopetin anelun, seksistä tuli meillä puheenaihe, josta ei puhuttu sanaakaan. kunnes viime elokuussa päätin rohkaista mieleni ja kysäistä, että joskos jo nyt... ja silloin tärppäs saman tien! mutta hän ei kuulemma aloitetta olisi tehnyt. hommat olisi jäissä vieläkin, ellen minä olisi taas jälleen kerran kysäissyt.
kyllä se tuntui silloin siltä, kuin olisi taas alusta alkanut hommat, mutta oli se herkkuakin niin pitkän tauon jälkeen. arvaa vaan...! olethan itsekin moista, siis selibaattia, saanut maistaa...
 
Luin tuon kirjoituksesi ja mieleeni tuli, että onko miehesi nyt sitten aivan tahallaan täysin omasta halustaan alkanut selibaattiin? Vai onko se hänellekin vain ratkais jolla voi peittää jotain muuta? Hän on kuitenkin sen ikäinen, että potenssi on voinut alkaa jo heikkenemään, jos hän on huomannut sen eikä haluakaan kokea sitä häpeän tunnetta mikä seuraisi jos näin kävisi itse toiminnassa? Tai jos hänellä on mahdollisesti tuon ikäisille mihille tavallisesti tulevia ""ongelmia"" sukuelintensä kanssa, eturauhasen liikakasvua tms. jos hän on huomannut että kaikki ei ole ok tai jos on jokin sairaus josta ei vain pysty puhumaan...

ajatuksia vain...
 
Moi Nanna ja M40!

Vaikea lukea näitä viestejä nyt, kun ne on laitettu tällaiseen ketjuun.

Minun elämä on päin v...a tällä hetkellä. Mietin jo muutama tunti sitten, että lähdenkö Turvakotiin vai minne menisin. Mutta jätin väliin, koska lapsille se olisi tosi raskasta. Koti on kuitenkin koti. Ukko on meinaan humalassa ollut ja raskaasti perjantai-illasta lähtien.

Joopa, humalaan en tullut, ei maistunut, kun tuota turilasta katselin. Ehdottaa en viitsi, koska omat haluni ovat näiden tempausten myötä hävinneet. Muita kaksilahkeisia kohtaan ei kylläkään, mutta enpä ole vielä ""hoitoa tai salarakasta"" löytänyt tai osannut etsiä. Se joka minut tuntisi, niin ei uskoisi sellaista asiaa, ettenkö minä miestä löytäisi, mutta on sitä jo niin rutinoitunut tai mikähän olisi oikea sana tähän ns. liittoon, että täällä mätänen.

Ei ilmeisesti ukkoni tiedä, että kirjoittelen tänne tai ei sitä ainakaan kiinnosta. Tosin on se sen verran viisas näiden koneiden kanssa, että pääsee halutessaan lukemaan minun sähköpostit yms. Mut ei kiinnosta, siitä vaan. Sähköpostissa vaan on hieman arkaluontoisia asioita, mutta jos lukee niin lukekoon. Meillä on viisi konetta, joten ei se tätä käytä, mitä minä käytän.

Voimia tässä tosiaan tarvitaan. Äsken kun ajelin autolla, niin itku tuli, niin kuin nytkin. Ei tartte mitään muuta, kuin miettiä asioita, niin kyyneleet alkaa valua kuin elokuvissa.

Tämän päiväisen jälkeen eron ottaisin, mutta olemme pankin kanssa naimisissa. Älkää sanoko, että se on vain talo, mutta tämä on lasten koti. Mikä olisi se paikka, johon itse voisin mennä tuskani huutamaan??? En ole vielä keksinyt sitä. Ei pysty järkeä ukolle puhumaan lääkäri, ei kukaan viranomaisista, niin mikähän se olisi.

Selibaatin pituudesta kun keskustelitte, niin minä en edes kehtaa sanoa sen pituutta. Pyörtyisitte varmasti!!! Mutta onneksi on apuvälineitä keksitty, mutta se ei läheisyyttä korvaa.

Kuullaanko vielä tälle illalle Teidänkin kuulumiset?

Terveisin Minä
 
Hei, koti on siellä, missä sinä ja lapsetkin ovat! Ei tee lapsille hyvää katsella kännistä isää ja itkuista äitiä. Tee elämällesi jotain muutakin, kuin tilität sitä elleihin.
 
Pitkän kuivan kauden jälkeen jo ihan pikainen peruspanokin tuntuu tosi hyvältä, joo. Kai siinä on aika paljon sitäkin, että tuntee toisen arvostavan sen verran että vaivautuu antamaan - säälittävää sinänsä.

Nuoleminen on kivaa, kielellä voi niin tarkasti lipaista sieltä mistä tuntuu irtoavan voihketta ja huokauksia.
'Taisi muuatman kerran lipaista'? Onko sinua koskaan nuotu orkkuun asti? Turha lienee kysyäkään onko teillä käytetty seksileluja...
 
Sekaisinhan tässä menee kun ei tiedä kuka kenelle vastaa. Aloitettaisko uusi ketju?

Tosi kurja homma tuo ukkosi juominen. Eikö ne bileet sujuneet ilman että putki olisi jäänyt päälle?

Kyllä tuossa tilanteessa ero olisi jo ihan varteenotettava vaihtoehto ja jonkunmoinen hoito nyt vähintään pitäisi olla. Ei tuommoista kestä kyllä kukaan ihan yksin.
 
kyllä on nyt Minän asiat huonosti! auttaisin jos vain voisin, mutta miten...?! kyllä se viina on sellainen kurimus, että jos asiat ovat jo ennestään sekaisin, niin entistä enemmän ne vaan sotkeutuvat sen pullon avulla. siinä sen viinahuuruisen hörhön sekoiluja seuratessa selibaattiasiatkin (mutta kuten sanoit, onneksi lelutkin on keksitty. olen kokeillut ja saanut helpotusta, niistäkin...) tuntunevat mitättömiltä. tiedän sen kaiken tuon kokeneena. mutta, yritä kaikesta huolimatta uskoa huomiseen ja siihen, että asiat ratkeavat lopulta hyvin, tavalla tai toisella. onneksi vaikutat kuitenkin peruspositiiviselta tyypiltä :-). voimia ja jaksamista sulle!!!

sulle, M40! ai että onko nuoltu orkkuun asti? kysy vaan! miten ja kuka sen ois tehnyt, kun olen tuolle elämäni ""uhrannut""...eipä sitä itsekään pääse itseään imeskelemään, heh! arvaapa mitä muuten pitelin aamulla herätessäni kädessäni...? heppihän se siinä olla möllötti jäykkänä. no, ei siitä vielä mitään seurannut, kunhan sitä veivailin edestakaisin. mutta tämä oli suuri edistysaskel, sillä se ei oo antanut koskea siihen aamuisin vuosikausiin.
no, illalla tuossa sitten imemällä siltä irtosi ja sain minäkin siitä osani ennen sitä, pitkälti itseni avustuksella. no, periaatteessa tää on kai sitä ""säälittävää"", tunnen (ainakin kuvittelen) toisen arvostavan itseäni sen verran että vaivautuu intiimitilanteeseen, heh, heh. näin minäkin siitä pohjimmiltani ajattelen...valitettavasti! no, helpottaahan tuo kuitenkin fyysisiä tarpeita jos se henkinen läheisyys jää kokematta. leluja...? yhdessä ei, yksin kylläkin olen kokeillut tuhannen tuhatta kertaa. helpottaa, kiihottaakin. yhdessäkin ois kiva testailla...se ei halua niitä.
 
Haista kuule pitkä V...u!!!

Itken muualla, kuin lasten nähden.

Hanki elämä!!! Varmasti olen tehnyt elämässäni paljon muutakin, kuin mitä tänne olen tilittänyt. Lue ketju alusta, jos yläpääsi siihen riittää.
 
No sekaisinhan tässä menee!!! Niinhän tuo Alma tilitti minulle.

Tuo haistattelu oli tarkoitettu ALMALLE!!!

Ei teille, rakkaat ystäväni M40 ja nanna.

Nanna, aloita uusi ketju. Helpompi kun se lukee sun nimimerkillä, käy jo rutiinista.

Terveisin Minä
 
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, mitenkähän se lisä ongelmien hankkiminen auttaa ratkaisemaan nykyiset ongelmanne? Ei se pettäminen ainakaan mitään helpota, vain lisää tuskaa. Varsinkin kun kiinni jäisitte. Jos nykyinen suhde ei aukene, niin eiköhän se ole yksinkertaisempi luovuttaa ja etsiä sitten sitä uutta. Miten noiden vaikeuksien keskellä voisi enää olla tasapainossa itsensä kanssa, jos vielä olisi jotain salattavaa puolisolta? Ei millään pahalla, ihmettelen vain, miten se voisi mitään tasapainottaa nykyisessä suhteessa. Voimia sinulle minä, ja myös nannalle!
 
Oho! Kylläpä tuli rumaa tekstiä ""minältä""!

Viestini oli hiukan lyhyt, eikä todellakaan ollut tarkoitus vittuilla!
Tarkoitin, kun aiemmin vetosit yhdessäoloon sillä, että lapsilla menisi koti mahdollisessa erossa, että kodin voi pistää pystyy ihan minne vain, lapsille on tärkeintä, että saa olla omien läheistensä kanssa turvallisessa ympäristössä. Pelkät seinät eivät luo sitä kodin tunnelmaa ja rauhaa, johon jokainen lapsi on oikeutettu. Pienikin lapsi vaistoaa äidin pahan olon, vaikkei se ihan itkuna tulisikaan ilmoille.

 
Oinas hoi,

kerrohan omat kokemuksesi joiden perusteella tiedät kaiken tuon vai oletko vain niitä joille on suotu absoluuttisen totuuden tietämisen lahja?

Onhan se tietysti ihan loogista ajatella, että jos vanha auto tuntuu hiukan huonolta niin ei käydä koeajamassa muita vaan myydään vanha rottelo ja kävellään kunnes löytyy uusi ja jos vanha jättää tien laidalle niin liftata ei saa.

Minun kokemukseni mukaan 'pettäminen' auttaa ja helpottaa, eikä kiinnijääminenkään ole 'kun' vaan 'jos'. Se on yksi tapa ravistella itseään ja ajatuksiaan. Jos siitä jää kiinni niin sittenhän se ainakin saa aikaan myllerrystä ja muutoksia vallitsevaan tilanteeseen. Se ei välttämättä ole pahasta. Joku puolisoaan itsestäänselvyytenä pitäväkin voi havahtua.
 
Ei parisuhdetta voi verrata auton vaihtoon tai koeajoon, en ainakaan minä voi. Mutta hienoa, että olette löytäneet tuon oman absoluuttisen totuutenne, kaipa se helpottaa teidän oloanne ja voitte etsiä siitä oman oikeutuksenne teoillenne. Tehkää mitä lystäätte mun puolesta, mutta älkää yrittäkökään saada hyväksyntääni sille. Ehkä vielä löytyy joitain harvoja, joille puhdas omatunto ja moraali ovat vielä tärkeitä asioita. Ja tiedän sanomattakin olevani naiivi ja ajastani jäljessä oleva, mutta minä haluankin vielä uskoa aitoon rakkauteen ja hyvyyteen parisuhteessa. Uskokaa te mun puolesta mihin haluatte!
 
Minäkin haluan uskoa aitoon rakkauteen ja hyvyyteen parisuhteessa. Entäs sitten kun se rakkaus alkaa hiipua ja hyvyys hävitä? Mitäs sitten kun kuviossa on muitakin kuin parisuhteen kaksi ihmistä? Aika helkkarin itsekästä on hajoittaa perhe ihan vain varmuuden vuoksi siksi että itsellä olisi 'puhdas omatunto'.
Sitäpaitsi, ei kukaan ole pyytänyt sinun hyväksyntääsi vaan sinä olet julistamassa omaa tuomiotasi kaikille jotka edes meinaavat ajatella eri tavalla kuin sinä.
 
Niimpä, eihän tällä palstalla haluta kuulla kuin omia mielipiteitä myötäileviä vastauksia, eli siis pettämisen hyväksyviä. En todellakaan ole luullutkaan teidän kaipaavan hyväksyntääni, mutta ehkäpä voin herättää ajatuksia, se riittää. Pettäminenkö sitten ei ole itsekästä? Oman itsensä takia aina petetään, ei siinä kumppania ajatella. Pettäminen satuttaa aina toista. Ei kukaan ansaitse tulla petetyksi, eikä se ole koskaan ainoa vaihtoehto. Kyllä asiat voi aina ratkaista muutenkin, kuin hankkimalla lisää ja isompia ongelmia!
 
Jos muu toimisi jotenkuten mutta seksi ei, niin minä tulisin paljon mielummin petetyksi kuin jätetyksi.
Kuka ansaitsee tulla erotetuksi lapsistaan vain siksi että puoliso ei oikein tiedä mitä haluaa ja korkean moraalinsa vuoksi heittää pihalle ennenkuin kokeilee toista?
 
Siinäpäs se dilemma onkin, jokaisen kai täytyy se ratkaista oman omantuntonsa mukaan. Kyllä minunkin mielestä nykyään erotaan liian helposti, mutta toisaalta ei osata ottaa myöskään parisuhteessa toista tarpeeksi huomioon. Ei kai näihin patenttiratkaisua ole, mutta se toisen huomioinen on tärkeää, puolin ja toisin.
 
Niinhän se on, toisen huomioimisen tärkeys. Jos nyt puhutaan esimerkiksi Minästä, niin aika vaikeaa olisi huomioida toista sen enemmän, mutta mitäpä sieltä tulee takaisin? Mies on ilmeisen sairas, ja sairaan jättäminen ei ole helppoa - mitä siitä seuraisi? Juominen voisi loppua, tai sitten kaikki pahenisi. Kaikki ihmiset kaipaavat hellyyttä, kosketusta ja seksiä - niin myös Minä ja tietää ettei sitä omalta mieheltä ole saatavissa. Helkkarin paha sanoa mikä olisi se moraalisesti oikea ja omaatuntoa tahraamaton ratkaisu.
Selkeässä maailmassa on selkeitä ratkaisuja, mutta tässä meidän universumissa ei aina.

Sitäpaitsi, vain tunaroimalla jää kiinni ja se mitä ei tiedä ei myöskään satuta.
 
Niimpä! Mutta en nyt kyllä menis rohkaiseen pettämään, sillä ehkä jaksaa vähän aikaa mutta ei se ongelmaa ratkaise. Kannattaako ennemmin yrittää selvittää syitä ja ongelman ydintä, kuin hoitaa seurauksia? Ainahan niitä omia tekojaan voi puolustella omaksi parhaakseen, mutta se voi kyllä johtaa ojasta allikkoon. Jokaisenhan täytyy oma ratkaisunsa tehdä omista lähtökohdistaan. Enkä minä kyllä menis nimim. minän miestä säälimään, päättipä nimim. minä sitten ratkaista asian miten vain. Päädyitpä mihin ratkaisuun vain, niin voimia sinulle nimim. minä! Toivottavasti miehesi joskus osaa tarpeeksi sinua arvostaa!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa