Taidan jättäytyä työttömäksi

[turhauttavaa]

Kun tässä alkaa vähitellen tuntua siltä, että työttömänäkin olo on arvostettavampaa ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin tietyt työt, kuten nyt vaikka siivoojana tai kaupan kassan hoitajana oleminen. Jotka kuulemma ovat molemmat esimerkkejä halveksittavista töistä, joita tekevät ihmiset jotka eivät kykene mihinkään muuhun.

No, ilmeisesti en sitten minäkään kykene, sillä vaikka koulutus on ihan toiselle alalle, niin minkäs teet, kun oman alan töitä ei saa mistään (eikä kyse ole edes mistään sellaisesta alasta, jossa jo valmiiksi tietää, että työllistyminen on mahdotonta.)

Olenhan minä hakenut "omia töitä", mutta minkäs teet, kun opiskeluista on liian pitkä aika, ja silloin erehdyin menemään muihin hommiin, kun oman alan töitä ei löytynyt. Ja nyt sitten on mahdotonta, kun ei ole tarpeeksi työkokemusta.

Ja lisäksi olen jo oppinut sen, että työhönottajat eivät vain pidä minusta, eivätkä halua palkata minua mihinkään "parempaan" työhön, hanttihommiin toki kelpaan, mutta oikeasta, arvostettavasta työstä on turha haaveilla.

 

[lasipää edellä]

tänään näin palkkanauhat ja vannoin että NYT oli viimeinen kerta sitten kun annan firman x cusettaa itseäni.
Suutuin - kipinät lensivät kengistä taas kerran.
En sentään kengistä lähtenyttä tulipaloa onnistunut sytyttämään.
Vielä.

Vaihe kaksi seurasi heti perässä. Lamaannuin köpöttäväksi suolapatsaaksi. Aivotoiminta seisahtui (taas kerran) vähän pidemmäksi aikaa.

Nyt on tuosta jo joitakin tunteja aikaa. Tulee sellainen tunne (taas kerran), että ehkä en nyt ihan huomenna sentään sano irti itseäni.

Mutta jos olisin fiksu, sen tekisin kyllä.

Mutta aion tehdä joitain paljon, paljon pahempaa. Ja mielenkiintoisempaa.
Kyllä sinäkin ap jotain keksit. Ei kannata luovuttaa.

 

[thxx]

Minä en kelpaa kassaksi, vaikka on kokemustakin niistä hommista. Pitäkää tunkkinne, en jaksa enää edes yrittää työmaailmassa. Olen hakenut vaikka minne ja aina johonkin tyssää- usein siihen, että koska olen tehnyt yhden työharjoittelun palkatta, samaa halutaan tunkea minulle jatkossakin. Joo ei kiitos, perheellisenä ja kolmekymppisenä en lähde enää nöyryyttämään itseäni.

 

[lasipää edellä]

Minä en kelpaa kassaksi, vaikka on kokemustakin niistä hommista. Pitäkää tunkkinne, en jaksa enää edes yrittää työmaailmassa. Olen hakenut vaikka minne ja aina johonkin tyssää- usein siihen, että koska olen tehnyt yhden työharjoittelun palkatta, samaa halutaan tunkea minulle jatkossakin. Joo ei kiitos, perheellisenä ja kolmekymppisenä en lähde enää nöyryyttämään itseäni.

ei helvata...?
onko näin.
?
juu Ei Saa alkaa nöyryyttämään itseään liian pitkäksi aikaa. Se syö ihmistä varmuudella. Se muuttaa ihmisen avuttomaksi ja halvaannuttaa toimintakykyä.

Pakko pystyä arvostamaan itseään, muuten ei tule mitään, niistä suunnitelmista edes.

Ei saa ajatella itsestään mustavalkoisesti yhtään, jos ei ole tärppäillyt viime aikoina.
Pitää mietiskellä sitäkin, mikä olisi aivan kaikkein paras työ minulle. Onko se se kassa- tyyliin.

Muuten itse tiedän sellaisiakian työnantajia, jotka näinä aikoinakin (!) ottavat sukulaisiaan suoraan alenevassa polvessa töihin, suoraan esimiestasolle.

Siinä on paikka taas joltain toiselta mennyt.

No joo, lempparihymiöni tuohon viimeiseen vielä eli :snotty::snotty::snotty:

 

[lasipää edellä]

Joo ja perheyrityksiä en laske tuohon yhteen kommenttiini siis mukaan.
Siitä omille lapsille valmiiksi työpaikan hommaamisesta siis...

Pienissä puljuissa tällä ilmiöllä on luonnolliset selityksensä.

 

["böö"]

Eipä tuo kunnallisella puolella sen kummenpaa ole: osaava ja pätevä - pitkäaikainen sijainen lempataan, tilalle otetaan nuoria vastavalmistuneita. Valitetaan hoitajapulasta, vaikka ei kyetä antamaan töitä edes entisille työntekijöille. Selityksiä piisaa ja pääluottamusmiehen mielestä näin voidaan toimia.

Ansiosidonnainen päiväraha on hyvä ja sillä kyllä tulee hyvin toimeen - tekemättä yhtään mitään. Mielummin tekisin kuitenkin töitä!