Hyvä, nimim. tila-autoton, että tarkensit vastaustasi. Jos luet alkuperäistä tekstiäsi, siitä voi todellakin saada kuvan että vastikää ostettua autoa ei "viitsitä" vaihtaa.
Ollaan opiskelijaperhe, elellään yhdellä pienellä palkalla sekä ennen lapsia kertyneillä säästöillä. Asuntovelkaa ei ole, mutta muita asumiskuluja tietysti. Silti halusimme satsata lasten turvallisuuteen eikä esimerkiksi kääntää esikoista (nyt 2 v 3 kk) kasvot menosuuntaan kun taakse piti saada kaksi istuinta. Vaihdoimme siis isompaan autoon vaikka köyhdyimme muutaman tonnin. Tila-autoa ei meilläkään ole, eikä uutta menopeliä, vaan viitisen vuotta vanha ja yli 100 000 km mittarissa.
Joitakin turhauttaa "moralisointini", minua taas pännii nämä ihme v-ttuilevat ihmiset täällä netissä jotka hyökkäävät jokaista kritiikin sanaa vastaan leimaamalla idiootiksi.
Harvemmin jaksan muiden tekemisistä välittää, mutta lasten turvallisuuden asetan korkealle ja haluan korostaa sitä silläkin uhalla että pidetään hysteerikkona.
Ja sille yhdelle näsäviisaalle joka ihmeen kaupalla on vielä hengissä: minäkin olen matkustanut turvavyöttömässä pakettiautossa jopa 90-luvulla, ja olen ihme kyllä hengissä. Jos kerran siitäkin selvisin, niin miksi käyttäisin vöitä nytkään itselläni ja istuimia lapsillani? Voisinpa ottaa pienen naukun ennen lähtöä, näkyypä siitäkin selviävän vaikka kuinka moni...
Hän on puhunut. ;D
PS. Istuin tai ei, ajakaa varovasti!