P
Perhola
Vieras
Hei, halusin jakaa tälläisen parisuhde kokemuksen teille.
Aloimme seurustella kun olin 16 vuotias, ja sitä kesti 4 vuotta joista 2 asuimme yhdessä. Hän oli minua 5 vuotta vanhempi. Olimme molemmat melko huonossa vaiheessa elämässä ja löydettiin kai toisista tukea. Suhde oli välillä ihana, vaikka multa kesti lämmetä aika kauan. Ensimmäinen poikaystävä ja seksikokemus... Vähän aikaa meni hyvin, poika muutti toiselta paikkakunnalta mun perässä ja muutettiin yhteen. Sitten se helvetti alkoi. Se lähti pienistä talousasioista, olin opintotuella ja satunnaisilla kesätöillä pärjäilevä ja hänellä oli parempi kesätyö josta sai enemmän rahaa. Poika hankki auton ja alkoi kohta vaatia minulta puolta maksua vakuutuksesta, bensoista jne. Meillä oli autossa vihko johon kaikki ajot kirjattiin. Kauppareissun bensoista maksoin puolet, jos kävin yksin jossain niin koko matkan jne. Kaikki laskettiin kilometrilleen ja merkattiin ylös.
Hän saattoi saada syyttelykohtauksia, mm. bussissa saattoi sättiä mua kun olen niin kamala ja hän häpeää mua. Syytti mua siitä kun auto ei startannut aamulla edes mäkilähdön jälkeen. Syyllisti mua julkisilla paikoilla kun halusin käydä ravintolassa, baarissa jne. En edes koskaan käynyt. Ulkona syöminen oli muille "huonoille ihmisille". Hän sanoi että olen pettymys ja niinkuin kaikki muutkin likaiset naiset, jos haluan pitää hauskaa ja vaikka juoda alkoholia.
Lopulta tilanne kärjistyi niin että aloin hengailla muiden miesten kanssa, en enää välittänyt tästä poikaystävästä, halusin kostaa. Hän valvotti minua öisin kun ei itse saanut unta, veti peiton päältäni, ei päästäny makuuhuoneeseen. Tai kun halusin nukkua sohvalla, tuli väkisin huoneeseen riehumaan ja kuiskaamaan hirveyksiä (naapurit eivät saaneet kuulla joten meillä ei saanut riidellä). Sain unilääkkeitä että saan nukuttua, hän sanoi minua kylmäksi lehmäksi, koska jätän hänet yksin valvomaan ja otan itse unilääkettä ja nukahdan heti.
Hän saattoi sättiä minua niin kauan keskellä yötä että romahdin ja heitin häntä esineillä. Sitten oli tietysti väkivaltainen hullu. Hän ei kuulema lyönyt naisia, mutta heitti kyllä pari kertaa sängylle ja repi peittoa päältäni niin että minullekin jäi jälkiä.
Harrastettiin seksiä koska en uskaltanut kieltäytyä, en siitä itse nauttinut, mutta seksinpuute olisi ollut taas uusi syy sättiä minua vaikkapa kassajonossa. Aloin inhota sitä poikaa ja kaikkea hänessä.
Se oli elämäni kamalin kokemus. Olikohan narsisti vai mikä, mutta onneksi pääsin suhteesta pois. En kadu edes pettämistä johon sorruin, koska jos mulla ei olisi ollut ulkopuolisia suhteita olisin varmasti nyt sen suhteen seurauksena joko suljetulla osastolla tai mullan alla. Ilmoitin silloin pojalle että muutan se ja se päivä omaan asuntooni. Hän uhkasi itsemurhalla, mutta en välittänyt, loppu ajaksi kaikki paheni, en saanut unta jokaöiseltä riehumiselta ennen kuin muutin pois. Olinko liian kova? En usko. Jätin kuin nalli kalliolle, en kaivannut tai itkenyt muuta kuin sitä etten aikaisemmin lähtenyt. Jatkoin elämää enkä ole perään sen jälkeen kysellyt.
Tästä on nyt melkein 10 vuotta mutta se vaikuttaa silti nykyisiin suhteisiin jossain määrin, ja ajattelen jotain tapahtumia tuolta ajalta kuukausittain. En vain osaa luottaa, ihminen voi muuttua niin täysin.
Kiitos.
Aloimme seurustella kun olin 16 vuotias, ja sitä kesti 4 vuotta joista 2 asuimme yhdessä. Hän oli minua 5 vuotta vanhempi. Olimme molemmat melko huonossa vaiheessa elämässä ja löydettiin kai toisista tukea. Suhde oli välillä ihana, vaikka multa kesti lämmetä aika kauan. Ensimmäinen poikaystävä ja seksikokemus... Vähän aikaa meni hyvin, poika muutti toiselta paikkakunnalta mun perässä ja muutettiin yhteen. Sitten se helvetti alkoi. Se lähti pienistä talousasioista, olin opintotuella ja satunnaisilla kesätöillä pärjäilevä ja hänellä oli parempi kesätyö josta sai enemmän rahaa. Poika hankki auton ja alkoi kohta vaatia minulta puolta maksua vakuutuksesta, bensoista jne. Meillä oli autossa vihko johon kaikki ajot kirjattiin. Kauppareissun bensoista maksoin puolet, jos kävin yksin jossain niin koko matkan jne. Kaikki laskettiin kilometrilleen ja merkattiin ylös.
Hän saattoi saada syyttelykohtauksia, mm. bussissa saattoi sättiä mua kun olen niin kamala ja hän häpeää mua. Syytti mua siitä kun auto ei startannut aamulla edes mäkilähdön jälkeen. Syyllisti mua julkisilla paikoilla kun halusin käydä ravintolassa, baarissa jne. En edes koskaan käynyt. Ulkona syöminen oli muille "huonoille ihmisille". Hän sanoi että olen pettymys ja niinkuin kaikki muutkin likaiset naiset, jos haluan pitää hauskaa ja vaikka juoda alkoholia.
Lopulta tilanne kärjistyi niin että aloin hengailla muiden miesten kanssa, en enää välittänyt tästä poikaystävästä, halusin kostaa. Hän valvotti minua öisin kun ei itse saanut unta, veti peiton päältäni, ei päästäny makuuhuoneeseen. Tai kun halusin nukkua sohvalla, tuli väkisin huoneeseen riehumaan ja kuiskaamaan hirveyksiä (naapurit eivät saaneet kuulla joten meillä ei saanut riidellä). Sain unilääkkeitä että saan nukuttua, hän sanoi minua kylmäksi lehmäksi, koska jätän hänet yksin valvomaan ja otan itse unilääkettä ja nukahdan heti.
Hän saattoi sättiä minua niin kauan keskellä yötä että romahdin ja heitin häntä esineillä. Sitten oli tietysti väkivaltainen hullu. Hän ei kuulema lyönyt naisia, mutta heitti kyllä pari kertaa sängylle ja repi peittoa päältäni niin että minullekin jäi jälkiä.
Harrastettiin seksiä koska en uskaltanut kieltäytyä, en siitä itse nauttinut, mutta seksinpuute olisi ollut taas uusi syy sättiä minua vaikkapa kassajonossa. Aloin inhota sitä poikaa ja kaikkea hänessä.
Se oli elämäni kamalin kokemus. Olikohan narsisti vai mikä, mutta onneksi pääsin suhteesta pois. En kadu edes pettämistä johon sorruin, koska jos mulla ei olisi ollut ulkopuolisia suhteita olisin varmasti nyt sen suhteen seurauksena joko suljetulla osastolla tai mullan alla. Ilmoitin silloin pojalle että muutan se ja se päivä omaan asuntooni. Hän uhkasi itsemurhalla, mutta en välittänyt, loppu ajaksi kaikki paheni, en saanut unta jokaöiseltä riehumiselta ennen kuin muutin pois. Olinko liian kova? En usko. Jätin kuin nalli kalliolle, en kaivannut tai itkenyt muuta kuin sitä etten aikaisemmin lähtenyt. Jatkoin elämää enkä ole perään sen jälkeen kysellyt.
Tästä on nyt melkein 10 vuotta mutta se vaikuttaa silti nykyisiin suhteisiin jossain määrin, ja ajattelen jotain tapahtumia tuolta ajalta kuukausittain. En vain osaa luottaa, ihminen voi muuttua niin täysin.
Kiitos.