Talon rakentaminen ja parisuhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.p.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

a.p.

Vieras
Miten teillä on parisuhde kestänyt talon rakentamisen? Miten olette huomioineet toista? Me vasta perustuksia tehdään parhaillaan ja ei nähdä koskaan. Mies on tontilla ja minä lapsi mennään usein sinne myös mutta yhdessä ei toki siellä voida olla eikä jutellakaan. Lisänä vielä olen vuorotyössä ja lapsi vuorojeni mukaan hoidossa, lapsella astma joka jatkuvasti oireilee. Miten me saadaan tämä aika riittämään niin että suhdekin pysyy kunnossa? Kohta on niin että kun talo valmistuu, ei olla enää yhdessä eikä mies oo sitäkään huomannut.. Apua...
 
No ei olla taloa rakennettu, mutta erinäisiä raksaprojekteja pukkaa muutoin joka kesä.
Ei tarvita enempää rakennuksia riesoiksi....

Näin se on, että moni suhde mitataan talon teolla. Jos homman haluaa etenevän rivakasti, on toinen siellä lähes yötä päivää jos hartiapankilla tehdään. Elämässä voi tulla toki muitakin pahempia kriisejä, joten jos tuosta selviää, on suhde hyvällä pohjalla ;-)

Monet taitaa riidellä rahasta ja ajanpuutteesta. Yhteenvetona lienee, että pakko kestää kun olette alkaneet rakentaa. Molemmilla lienee motivaatio kohdallaan yhteisen projektin osalta?
 
No ei olla taloa rakennettu, mutta erinäisiä raksaprojekteja pukkaa muutoin joka kesä.
Ei tarvita enempää rakennuksia riesoiksi....

Näin se on, että moni suhde mitataan talon teolla. Jos homman haluaa etenevän rivakasti, on toinen siellä lähes yötä päivää jos hartiapankilla tehdään. Elämässä voi tulla toki muitakin pahempia kriisejä, joten jos tuosta selviää, on suhde hyvällä pohjalla ;-)

Monet taitaa riidellä rahasta ja ajanpuutteesta. Yhteenvetona lienee, että pakko kestää kun olette alkaneet rakentaa. Molemmilla lienee motivaatio kohdallaan yhteisen projektin osalta?

Kiitos vastauksesta!
Molemmilla motivaatiota löytyy mutta mietin juuri tuota että miten ootte sitä yhteistä aikaa järjestäneet kun sekin on tärkeää kuitenkin.. Eihän tätä suhdetta voi laittaa kokonaan odottamaankaan vuodeksi.. Miten sitä toista voi huomioida kun ei sitä koskaan näe??
 
minusta on vähän hassua,e ttä puhutaan joka paikassa, miten ero tulee, kun aletaan rakentaa, sitten kun on juteltu lähipiiriin kuuluvien pariskuntien kanssa aiheesta, he ovat sanoneet sitä, että suhde vain lujittui raksa-ajan seurauksena. on varmasti rankkaa toisinaan, ollaan väsyneitä, pitää yrittää tehdä molempia tyydyttäviä ratkaisuja talon suhteen ja ajankäytön sekä rahan käytön suhteen. itse olemme aloitusvaiheessa, vasta suunniteltu ja tontti ostettu. on ollut tähän mennessä jo paljon työtä, jota on pitänyt tehdä illalla kun lapset on nukkumassa, jotta saadaan rauhassa keskustella asioista, mutta vaikka on ollut väsyttävää, on jo tähän astinen raksaprojektimme lähentänyt meitä.

kummallakin pitää olla täysillä mukana, ei voi olla niin, että esim vaimo ajattelee, että se on enempi miehen juttu ja hän itse joutuu kärsimään. pitää sopia lasten hoito ja raksavuoroja niin, että kumpikin pääsee välillä lepäämään. pitää pitää välillä päivä tai päiviä, jolloin ei mennä ollenkaan raksalle. ja pitää muistaa koko ajan se, mitä varten nyt rehkitään ja pitää mielessä se, että se on yhteinen koti, yhteinen unelma, jota kohti mennään. niin ja että kannattee alkaa rakentaa tai yleensäkään elää yhteistä elämää, kummallakin on oltava tahto selvitä toisen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä.

tsemppiä urakkaan!
 
ei suhdetta voi laittaa tauolle, mutta täytyy hyväksyä se, että nyt on vuosi, jolloin on raksaprojekti, silloin on vähemmän aikaa perheelle ja toiselle kuin yleensä. ja pitää nipistää joitain päivä säännöllisesti tai vkonloppujal, jolloin ei mennä raksalle vaan tehdään jotain muuta. ja pitää huolehtia siitä, että kumpikaan ei väsy kokonaan rakentamisen aikana.
 
Tuli vielä mieleen, että monesti miehen ajatuksissa hän juurikin tekee niitä rakkauden tekoja siellä raksalla = rakentaa yhteistä kotia.
Vie sinä lasten kanssa sinne kahvia + herkkuja kiireisinäkin hetkinä jollet ehdi/ pysty lastenhoidolta varsinaisesti osallistumaan töihin.
Pitäähän sitä pikkulapsivaiheessakin muutenkin "kärvistellä" arkielämän keskellä, ja yrittää kehittää siinä jotakin toisen huomioimista vaikka vaan hyvällä iltapalalla yhdessä ;-)
 
Meillä on jo toinen rakennusprojekti menossa ja ihan hvyin kai kestää. Parisuhde voi kyllä ihan hyvin, mutta itseä jotenkin hirvittää, kun raksalla tarvittais siivous apua ja nykyisen talon piha taas vaatii rikkaruohojen nyppimistä jne.
 
No meillä suhde meni vaan parempaan suuntaan. Se on asenteesta kiinni miten ne asiat ottaa vastaan,väsymyksen,stressin,ajan puutteen,raha-asiat yms. Talo on loppusuoralla ja kohta päästään muuttamaan ja kaiken kruunaa uusi tulokas :)
 
Itsellä ainakin auttoi kun ajatteli että se on vaan vuosi joka pitää tsempata ja sitten helpottaa. Ja pitää mielessä se lopputulos, oma koti. Meillä lapset oli 1.5 ja 3 vuotiaat kun aloitettiin raksaprojekti. Samaan syssyyn sattui vielä mun töiden ja lasten hoidon aloitus. Alku oli kyllä kohtalaisen rankkaa kun vielä muutettiin tilapäisasuntoon rakennusajaksi ja mies yleensä kotiutui vasta kun lapset oli jo nukkumassa. Mutta ne säännölliset vapaapäivät on kyllä hyvä muistaa sekä oman mielenterveyden kannalta että erityisesti lasten takia.
 
Meillä parisuhde voi todella huonosti raksa-ajan, sen jälkeenkin. Ensin molemmat ansiotyössä päivällä, jonka jälkeen rakennuksella pitkälle yöhön. Lapsia ei tuolloin vielä ollut. Kyllä siinä väsyneenä ja stressaantuneena muutama kitkerä sananen tuli vaihdettua. Ja vielä valitettavan pitkään talon valmistumisen jälkeenkin, asiat jäi kaivelemaan, eroa mietittiin. Päädyttiin kuitenkin yrittää luoda kipinää parisuhteeseen. Meille siinä hommassa kävi onnekkaasti ja yhteinen sävel löytyi uudelleen.
 
Ensin molemmat ansiotyössä päivällä, jonka jälkeen rakennuksella pitkälle yöhön. Lapsia ei tuolloin vielä ollut. Kyllä siinä väsyneenä ja stressaantuneena yllättävän harva kitkerä sananen tuli vaihdettua.

Meillä toimi kun päätettiin jo alkaessa että jos asia on toiselle TÄRKEÄ ja itselle ei ole niin väliä, se päättää kummalle asia on lähempänä sydäntä. Päätimme myös että mitään parisuhdetta koskevia isompia ratkaisuja ei tehdä kunnes on asuttu uudessa kodissa vuosi, sitten on elo tasaantunut.

Yhden kerran tuli kinaa mutta yllättävän helpolla selvittiin. En silti alkaisi alusta :)
 
Kiitos vastauksista! Kyllä me tästä selvitään, mutta pitää alkaa järjestämään tosiaan tuota aikaa, vaikka kerran kuukaudessa yksi päivä jolloin ei käydä edes tontilla. Ja sitten palkata vaikka apua jossain vaiheessa raksalle että hommat etenee.. Eihän tämä ole kuin vuosi elämästä, pitkältä se kyllä tuntuu, mutta kyllä se aika vielä koittaa kun päästään sinne asumaan.. Toivottavasti mahdollisimman pian..
 
Ollaan asuttu noin viikko uudessa kodissa. Raksa-aikana suhde syveni entisestään eikä ollut missään vaiheessa mitään kriisejä. Meillä auttoi paljon tukiverkot, apua saatiin sukulaisilta ja lasta saatiin hoitoon hyvin jotta pääsin miestä auttamaan. Rakensin siinä missä mieskin. Välillä harmitti ja toivoin että saisin olla raksaleski ja minun vastuulla olisi vain lapsen hoito ja pintojen valitseminen mutta uskoisin että olisimme etääntyneet toisistamme kun vain toinen kantaisi vastuuta projektista.
 
Kaveri kertoi, että heillä oli sellainen systeemi, että perjantai-illat oli pyhitetty perheelle. Mies ei koskaan silloin mennyt raksalle vaan oli kotona perheen kanssa. Saunoivat ja söivät jotain hyvää. Näin mies rankan työviikon jälkeen sai myös voimia rankkaan raksaviikonloppuun. Minusta kuulosti tosi järkevälle systeemille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millipidetär;23906335:
Ollaan asuttu noin viikko uudessa kodissa. Raksa-aikana suhde syveni entisestään eikä ollut missään vaiheessa mitään kriisejä. Meillä auttoi paljon tukiverkot, apua saatiin sukulaisilta ja lasta saatiin hoitoon hyvin jotta pääsin miestä auttamaan. Rakensin siinä missä mieskin. Välillä harmitti ja toivoin että saisin olla raksaleski ja minun vastuulla olisi vain lapsen hoito ja pintojen valitseminen mutta uskoisin että olisimme etääntyneet toisistamme kun vain toinen kantaisi vastuuta projektista.

Meillä mies on siellä raksalla isänsä kanssa tai jonkun muun apulaisen, en pysty lapsen kanssa siellä olemaan koska on melko vilkas tuo 3wee enkä saa häntä hoitoon. Joten me pysytellään pois sieltä, jolloin sitä yhteistä aikaa ei ole. Mä hoidan sitten kaikki maksut ja lainat pankista, ja kaikki juoksevat asiat sekä tietysti tämän kodin ja työn ja lapsen joten toimettomana minäkään en ole.. Mutta tämä huolestuttaa kun ei koskaan nähdä, ollaan jo nukkumassa kun mies tulee.. Ja vaikka käydään raksalla, ei se meitä siellä huomaa eikä huomaa vaikka lähdetään.. Vaikeaa.. Ainakin tämä alku.. Vielä kun mies tästä töihin palaa niin ei nähdä sitäkään vähää mitä tähän asti. Omakin työmatka pitenee tuntuvasti syksyllä.
 
Me rakennettiin odotusaikana ja esikoisen vauva-aikana. Puuhaa riitti kyllä molemmille. Vauvan kanssa kuskattiin kaakeleita ja noudettiin siveltimiä, muttereita ja sikaflexia. Mahdollisuuksien mukaan syötiin lounasta yhdessä, sunnuntaisin oltiin kaikki siivoamassa rakennuksilla ja tietysti puhuttiin puhelimessa. Onhan se aikamoista venymistä ja harvemmin ehtii nähdä toista. Mitä enemmän molemmat edistävät asiaa omalla tahollaan sitä enemmän yhteistä aikaakin jää. Joinain päivinä sovittiin, että nyt ei hakata yhtään naulaa vaan vietetään vapaata, mutta kiireisimpinä kuukausina tietysti hankalaa sekin. Toisaalta kiireisin rakennusaika ei kestä ihan kohtuuttoman kauaa. Onhan sitä kestetty armeija ja työuran alkukin. Ei sitä silloinkaan niin paljoa vapaa-aikaa ollut. Mun mielestä tärkeintä on se, että molemmat on hommassa mukana ja omaa väsymystään ja turhautumistaan ei pura toiseen. Ihan kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu, molemmat tarvitsevat omaakin aikaa ja lapsikin tarvitsee aikaa, mutta toiselle kiukkuilu syö eniten energiaa.
 
Me sovittiin silloin kun aloitettiin puhumaan projektista etten hoida muuta kuin raksasiivouksen ja senkin sairauteni ehdoilla. Sairaudestani johtuen on ajateltava omaa jaksamista tarkemmin koska se jo syö energiaa että olen täysipäiväisesti töissä ja hoidan lasta kaiken vapaa ajan. Minulla on siis pitkäaikainen parantumaton sairaus, johon liityy paljon kaikkea, jonka vuoksi en jaksa niin kuin terveet. Lisäksi lapsi tosiaan sairastaa astmaa ja oireilee päivittäin (hoitotasapainoa) ei ole löytynyt.. Helpolla ei päästä..
 
Meillä mies on siellä raksalla isänsä kanssa tai jonkun muun apulaisen, en pysty lapsen kanssa siellä olemaan koska on melko vilkas tuo 3wee enkä saa häntä hoitoon. Joten me pysytellään pois sieltä, jolloin sitä yhteistä aikaa ei ole. Mä hoidan sitten kaikki maksut ja lainat pankista, ja kaikki juoksevat asiat sekä tietysti tämän kodin ja työn ja lapsen joten toimettomana minäkään en ole.. Mutta tämä huolestuttaa kun ei koskaan nähdä, ollaan jo nukkumassa kun mies tulee.. Ja vaikka käydään raksalla, ei se meitä siellä huomaa eikä huomaa vaikka lähdetään.. Vaikeaa.. Ainakin tämä alku.. Vielä kun mies tästä töihin palaa niin ei nähdä sitäkään vähää mitä tähän asti. Omakin työmatka pitenee tuntuvasti syksyllä.

Siivoaminen, tavaran kuljetus yms on puuhaa, jota voi tehdä lapsenkin kanssa. Helpottaa projektin etenemistä ja vaikka ette niin pitkään toisianne näkisikään, kaikki ainakin olisivat puuhassa mukana. Samalla voi juoda kahvit/syödä lounasta päivän aikana.
 
Meillä alkaa raksa tässä ihan piakkoin. Se hoidetaan lähes täysin omalla ammattitaidolla ja jonku verran saadaan sukulaisia vastapalvelusten tekoon. Itseäni helpottaa se tieto, että vaikka mies meneekin ansiotyön jälkeen raksalle ja varmaan itsekin iltaisin olen siellä lasten kanssa siivoilemassa, niin sunnuntait on aina vapaita. Niin töistä kuin rakennuksestakin. Sillon voidaan hetki istua rauhassa, kiirehtimättä mihinkään.
 
[QUOTE="Kis";23906497]Meillä alkaa raksa tässä ihan piakkoin. Se hoidetaan lähes täysin omalla ammattitaidolla ja jonku verran saadaan sukulaisia vastapalvelusten tekoon. Itseäni helpottaa se tieto, että vaikka mies meneekin ansiotyön jälkeen raksalle ja varmaan itsekin iltaisin olen siellä lasten kanssa siivoilemassa, niin sunnuntait on aina vapaita. Niin töistä kuin rakennuksestakin. Sillon voidaan hetki istua rauhassa, kiirehtimättä mihinkään.[/QUOTE]

Sepä se kun olisi säännöllinen työ, mutta olen paljon viikonloppuja myös töissä sekä iltaa, aamua listan mukaan. Mummo hoitaa lasta sillä välin kun olen töissä (kun päiväkoti kiinni). Mies pitää nyt lomia ja käytännössä asuu raksalla, palaa sitten loman päätteeksi töihin (säännöllinen päivätyö) ja illat ja viikonloput rakentaa..
 
"Mies pitää nyt lomia ja käytännössä asuu raksalla, palaa sitten loman päätteeksi töihin (säännöllinen päivätyö) ja illat ja viikonloput rakentaa.."
Ihankuin te eläisitte kumpikin omaa elämäänne. Jos sanoisit että huomenna et mene raksalle... No etkö saa suutasi auki raksalla että pysähdys ukko hetkeksi että saadaan puhua ym.Monet miehet eivät osaa levähtää ennenkuin talo on valmis. Niitä häiritsee tekemättömät työt.
 

Yhteistyössä