Tältä tuntuu olla köyhä

[Sepustus]

Mun mielestä kyseisen teksin kirjoittajan köyhyys on heidän tilanteessaan lähinnä valintakysymys. Oli asunto minkä arvoinen tahansa, siitä saa sen verran rahaa, että pärjäisi hetken aikaa, kun koittaisi keksiä jonkun uuden tulonlähteen. Sama juttu autojen/auton kanssa. Mutta kun ei voi luopua mistään!

Pisti myös silmään kommenttikeskustelussa nimimerkki Lemminkäinen teksti. Pitkäaikaistyötön ja ei ole varaa matkustaa edes julkisellaliikenteellä? Pitkäaikaistyöttömät saavat erittäin hyviä etuuksia sosiaalitoimistosta, kaikenlisäksi asuminen, sähkö ja terveydenhuoltomenot maksetaan. Osuus mikä jää elämiseen ja ns. turhiin laskuihin on 450e/kk yhdelle ihmiselle. Eiköhän tuossakin ole kyse valinnoista.

Mä uskon, että töihin pääsee jos ei ole sairas tai rapajuopponarkkari, kun vaan ottaa vähän huonommankin paikan vastaan ja hakee AKTIIVISESTI töitä. Sillä siivoojan liksallakin yksi ihminen elelee "paremmin" kuin tt-tuella.

 

[Lilith]

Juuri näin. Ylipäätään ajatus siitä, että köyhyys on valinta (tai seurausta valinnoista), on hiukan omituinen. Siihen on ikään kuin sisäänkirjoitettuna sellainen oletus, että valinnat tehdään aina tietyllä tapaa avoimessa tilanteessa; siis tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat yhtä avoinna (ja käytettävissä on ehkä vieläpä tietoa valintojen mahdollisista seurauksista). Näinhän ei tavallisesti tietenkään ole, vaan valinnat tehdään aina rajallisten vaihtoehtojen joukosta ja aina enemmän tai vähemmän puuttellisin tiedoin. Mutta valittava on.

Tuntuu muutenkin olevan yleistä ajatella, että ihminen ei saa tehdä virheitä, tai sillloin virheistä seuranneet tilanteet eivät ole todellisia. Jos ajaudut pikavippikierteeseen, josta seuraa ulosottoa ja näin ollen köyhyyttä, niin tilanteesi ei ole oikeaa köyhyyttä eikä todellista, koska "oma vika".

Puhutaan usein juuri noin - kaikki on kiinni valinnoista, joita jokainen on saanut tehdä kaikki kortit avoimina. Näinhän se ei koskaan ole.

 

[fortunate]

Soskun toimeentulotuki kattaa vuokran ja elämiseenkin jää rahaa. Voitko kertoa minulle, missä tilanteessa, SELLAISESSA JOTA EI OLE ITSE VALITTU TAI AIHEUTETTU, ihminen voi jäädä ilman kotia tai ruokaa? Jos haluaa asua paikkakunnalla jossa on asuntopula, se on VALINTA. Jos haluaa käyttää rahansa muuhun kuin ruokaan, se on VALINTA.

Noh, esimerkiksi vuokranantajan kuollessa ja perikunnan myydessä asunnon joutuu yllättäen asunnottomaksi, eikä opiskelijana ole varaa maksaa 900e--> yksiöstä, joten jäät kadulle odottelemaan, että joskus nappaisi asunnon suhteen.

Tai vastaavassa tilanteessa vanhempainvapaalla oleva äiti, joka ei voi edes töihin mennä saadakseen rahaa vuokraan, kun lasta ei vielä saa hoitoon?

Putkiremontin keskelle joutuva vanhus, asunto asuinkelvoton eikä väliaikaista asuntoa järjesty ainakaan heti?

Omia valintoja kaikki vai?
Tietysti Suomessa on köyhiä, keskimääräiseen elintasoon nähden.

Ei kun niin, jos sä esimerkiksi menet töihin ja palkka tulee vasta kuun lopussa (luonnollisesti), haet kuukaudeksi tt-tukea, siellä päässä tehdään joku virhe, joudut byrokratian rattaisiin ja olet kuukauden rahaton, et sä ole silloin köyhä, kun tuolla Afrikassa on asiat vielä pahemmin!

Tuo viimeinen oli nyt esimerkki tilanteesta jossa joutuu ruoattomaksi.

Ai niin, olihan minulla vielä yksi tosielämän esimerkki ruoattomuudesta.
Nuori opiskelija menee kesätöihin, pomo kavaltaa firman palkat ja lähtee Viroon.
Opiskelija menee sossuun, josta soitetaan opiskelijan pomolle ja kysytään asiasta, johon pomo tietysti vastaa maksaneensa kyllä palkan käteen ja kiistää kavalluksen.
Opiskelijalta evätään tt-tuki ja jää kesäksi ilman ruokaa.

Omia valintoja nämä kaikki?

 

[Elkkari sentää]

Entäpä jos olet aina asunut vuokralla,et omista autoa ja lapsesi ja puolisosi sairastuu vakavasti.
Itse olen myynyt jo kaikki korut,kirjat,cd-levyt ja dvdt pois.
Oma valintako?? Tsiisus.

 

[Tallu -]

Kulissit kunnossa -juttu. Todella köyhät eivät esim. kirjoita köyhyydestään internettiin.

 

[Isämies]

Soskun toimeentulotuki kattaa vuokran ja elämiseenkin jää rahaa. Voitko kertoa minulle, missä tilanteessa, SELLAISESSA JOTA EI OLE ITSE VALITTU TAI AIHEUTETTU, ihminen voi jäädä ilman kotia tai ruokaa? Jos haluaa asua paikkakunnalla jossa on asuntopula, se on VALINTA. Jos haluaa käyttää rahansa muuhun kuin ruokaan, se on VALINTA.

Köyhyyteen voi ajautua täysin ilman omaa syytään, mutta kokonaan ilman kotia ja ruokaa ei tietenkään jäädä pelkästään yhden epäsuotuisan sattumuksen vuoksi. Noissa tilanteissa on takana yleensä jonkinlainen onnettomien olosuhteiden ja yhteensattumien sekä jälkeenpäin vääriksi osoittautuneiden valintojen ketjusta.

Voin kertoa omasta tuttavapiiristäni tapauksen, jossa ko. henkilön vaimo ja lapsi saivat surmansa liikenneonnettomuudessa ja hän itse loukkaantui samassa yhteydessä melko vakavasti. Perheen menetys jo itsessään vei kohtuullisen tehokkaasti voimat ja työkyvyn, mutta tätä pahensi vielä vuosia kestänyt leikkauskierre ja yhä uudet takapakit kuntoutumisessa. Työkyky meni lopulta vuosiksi ja omistusasunto muuttui (pakkohuutokaupan myötä) yhteiskunnan maksamaksi kaupungin vuokra-asunnoksi. Rahaa varmaankin oli koko ajan käytössä jonkun häntä viisaamman kirjoituspöydän ääressä laskema minimi, mutta koska koko elämänhallinta oli melkoisessa kriisissä, niin aikamoisia vaikeuksiä hänellä oli saada rahojaan riittämään edes siihen ruokaan. Viimeksi nähdessäni tilanne oli jo jonkin verran pahempi, mutta ei tästä henkilöstä täysin työkykyistä veronmaksajaa enää koskaan tule.

Kerropas nyt, missä kohdin hän teki niin fataalisti väärän valinnan, että se oikeuttaa sinut pitämään hänen köyhyyttään ihan täysin hänen omien valintojensa seurauksena?

 

["vieras"]

Hei te kaikki 60- ja 70-luvuilla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneet! Muistatteko, että tuollainen artikkelin kuvaama tilanne oli enemmän sääntö kuin poikkeus? Useimmat olivat pienituloisia. Vaatteita ostettiin pari kertaa vuodessa, aikuisille ei sitäkään. Paljon tehtiin itse. Osteleminen ei ollut kenenkään ajanviete eikä kansalaisvelvollisuus tai -oikeus. Lomamatkat tehtiin useimmiten sukulaisten luo. Vain alkoholistit käyttivät viinaa. Viinejä oli ehkä pariakymmentä sorttia Alkossa (tästä en osaa sanoa, kun meillä ei alkoholia kukaan käyttänyt). Lasten harrasteet olivat useimmiten maksuttomia. Kymmenen kilometrin työmatka ei ollut liian pitkä pyöräiltäväksi. Kirjat lainattiin kirjastoista. Lehdet luettiin lukusalissa. Useimmilla perheillä oli esim. kasvimaa tai vuokrapalsta. Tätä voisi jatkaa todella pitkälle...

En kaipaa enkä nostalgisoi tuota aikaa, mutta paljon on sellaista turhaa, jota nykyään pidetään oikeutena.

 

["vieras"]

Noh, esimerkiksi vuokranantajan kuollessa ja perikunnan myydessä asunnon joutuu yllättäen asunnottomaksi, eikä opiskelijana ole varaa maksaa 900e--> yksiöstä, joten jäät kadulle odottelemaan, että joskus nappaisi asunnon suhteen.

Tai vastaavassa tilanteessa vanhempainvapaalla oleva äiti, joka ei voi edes töihin mennä saadakseen rahaa vuokraan, kun lasta ei vielä saa hoitoon?

Putkiremontin keskelle joutuva vanhus, asunto asuinkelvoton eikä väliaikaista asuntoa järjesty ainakaan heti?

Omia valintoja kaikki vai?
Tietysti Suomessa on köyhiä, keskimääräiseen elintasoon nähden.

Ei kun niin, jos sä esimerkiksi menet töihin ja palkka tulee vasta kuun lopussa (luonnollisesti), haet kuukaudeksi tt-tukea, siellä päässä tehdään joku virhe, joudut byrokratian rattaisiin ja olet kuukauden rahaton, et sä ole silloin köyhä, kun tuolla Afrikassa on asiat vielä pahemmin!

Tuo viimeinen oli nyt esimerkki tilanteesta jossa joutuu ruoattomaksi.

Ai niin, olihan minulla vielä yksi tosielämän esimerkki ruoattomuudesta.
Nuori opiskelija menee kesätöihin, pomo kavaltaa firman palkat ja lähtee Viroon.
Opiskelija menee sossuun, josta soitetaan opiskelijan pomolle ja kysytään asiasta, johon pomo tietysti vastaa maksaneensa kyllä palkan käteen ja kiistää kavalluksen.
Opiskelijalta evätään tt-tuki ja jää kesäksi ilman ruokaa.

Omia valintoja nämä kaikki?

Mun mielestä moni näistä sun mainitsemista jutuista on omia valintoja.

Ensinäkin vuokran antaja ei voi ketään noin vain pistää kadulle, jos on vuokransa maksanut. Vuokranantaja ei voi irtisanoa vuokrasopimusta ilman hyvää syytä. Irtisanomisaika on 3 kk, kun vuokrasopimus kestänyt alle vuoden ja 6 kk, kun vuokrasopimus on kestänyt yli vuoden. Kolmessa kuukaudessa pitäisi ehtiä sitä asuntoa etsiä... Ei se käy yks kaks yllättäen.

Vanhempainvapaalla olevalla äidillä on ollut 9kk aikaa suunnitella elämää "sitten kun lapsi syntyy", laskea tulonsa ja menonsa, ei tule yllätyksenä tämäkään tilanne.

Putkiremonttiakaan harvemmin aloitetaan ihan yllättäen, vaan on tiedossa usein jo kuukausia ennen remontin alkamista.

Viimeiseen kohtaan on pakko sanoa, että palkkaturva on sitä varten, että sieltä haetaan maksamattomia palkkoja. Toki se on vittumainen tilanne, mutta sieltä ne rahat haetaan.

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Niinpä niin, minä kyllä rajasin esim. sairauden ja työttömyyden pois omien valintojen piiristä. Kas kummaa, niistä kuitenkin tuli lukuisia esimerkkejä. Älkää olkiukkoilko. Alkuperäisen tekstin kirjoittajakaan ei ole sairastunut eikä ollut onnettomuudessa. Hän on huomannut että yritys ei kannata, mutta ei silti tee mitään asialle.

Monet muutkin tilanteet kuin sairaus tai onnettomuus luonnollisesti voivat tulla yllättäen ja pyytämättä, ja HETKELLISESTI voi niiden takia kärsiä köyhyydestä. Jollakin voi vaikka kuun 20.pv mennä pakollinen auto rikki ja sen joutuu korjaamaan ja loppukuun "olla nälässä". En minä näitä tilanteita ole kiistänyt. En kuitenkaan laskisi tilapäisiä tilanteita esim. kodittomuuksi. Muuten minäkin olen ollut koditon, kun kerran asunto piti olla tyhjä xx päivänä ja toiseen pääsi vasta xx+2 päivänä. Buhuu, suomessa on asiat paskasti kun olin asunnoton 2 päivää!

Tilapäisiä ongelmia voi olla kenellä vaan, eikä niille voi mitään - ts. niistäkin on "turha" valittaa, koska niitä ei voi välttää millään yhteiskunnan tukitoimenpiteillä. Pitkittyessään tilanne on eri asia, AINA on vaihtoehtoja. Poislukien ne sairaudet HUOM! Jos paikkakunnalla ei ole asuntoja -> muutto (sosku avustaa kyllä). Jos töitä ei löydy -> muutto ja/tai uudelleenkoulutus. Jos rahaa ei jää ruokaan -> kulutustottumuksien tarkastelu sillä soskun rahat KYLLÄ riittävät ruokaan. Ja niin edelleen.

Naurettavaa keksiä tuollaisia yksittäistapauksia joissa ruoattomuus/asunnottomuus kestää hetken (jos asioille itse jotain tekee eikä vaan jää valittamaan), ja väittää että ne ovat todiste väitteestä "suomessa voi olla asunnoton tai ruoaton". Joo-o, voi olla muutaman päivän tai viikon, so?

 

[Pienyrittäjä]

[QUOTE="vieras";27182038]Kyllä mä tavallaan ymmärrän sen että kodistaan ei halua lähteä, mutta onko perhe oikeasti köyhä jos asuu esim. yli 200 000 maksavassa asunnossa ja omistaa yli 10 000 euron arvoisen auton?
Tietenkään ensimmäisenä ei kannata realisoida tuollaista omaisuutta, mutta ei yhteiskunnan tehtäväkään ole kartuttaa joidenkin varallisuutta.

Tämä perhe on valinnut sen ettei muuta kodistaan halvempaan tai myy autoaan. Pitäisikö sitä valintaa sääliä vai kunnioittaa? En mä tiedä.

Yrittäjyys tuossa tilanteessa on myös oma tietoinen valinta.[/QUOTE]

Tuota, luitko ollenkaan tuota juttua?

Luepa uudelleen esim. tämä:

"Meistä tuli köyhiä yllättäen. Sain tehdä tilaa yrityskaupan myötä tulleen johtajan vanhoille, tutuille alaisille. Pitkän uran samalla alalla tehneenä en enää kelvannut muualle. Kokemukseni oli joko väärältä teollisuudenalalta tai sitten sitä oli liikaa. Työhaastatteluissa työnantajat myönsivät uskovansa, etten kuitenkaan pysyisi aiempaa pienemmällä palkalla aiempaa helpommassa työssä vaan lähtisin pian pois. He eivät uskoneet vakuuttelujani siitä, etten enää tässä elämänvaiheessa pitänyt nousujohteista uraa tärkeänä ja että olisin mielelläni tehnyt työtä pienelläkin palkalla".

Oma valinta se yrittäjyys?

 

["vieras"]

Mun mielestä kirjoittaja on osittain itse valinnut tämän hetkisen elämän tilanteensa, kun ei ole asuntoa myynyt vain sen vuoksi, että lapset ovat syntyneet ja kasvaneet siellä. Ja häätyy vielä korjata se, että heidän tulonsa per päivä on 6,5€/hlö, ei siis 6 €/pv, vaan 26 €/pv (toki en ole varma henkilöiden lukumäärästä, mutta ymmärsin että ois ripari ikäinen ja lukio ikäinen). Siitä maksetaan asumiskulut, ruoat, vaatteet, harrastukset, vakuutukset, liikkuminen, koulukirjat ja kaikki muukin.

Siinä olen samaa mieltä, että yrittäjyyttä vois tukea paljon paremmin, esim. työtön vois saada vaikka sitä ansiosidonnaista samalla tavalla kuin muutkin työttömät.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27182554]Mun mielestä moni näistä sun mainitsemista jutuista on omia valintoja.

Ensinäkin vuokran antaja ei voi ketään noin vain pistää kadulle, jos on vuokransa maksanut. Vuokranantaja ei voi irtisanoa vuokrasopimusta ilman hyvää syytä. Irtisanomisaika on 3 kk, kun vuokrasopimus kestänyt alle vuoden ja 6 kk, kun vuokrasopimus on kestänyt yli vuoden. Kolmessa kuukaudessa pitäisi ehtiä sitä asuntoa etsiä... Ei se käy yks kaks yllättäen.

Vanhempainvapaalla olevalla äidillä on ollut 9kk aikaa suunnitella elämää "sitten kun lapsi syntyy", laskea tulonsa ja menonsa, ei tule yllätyksenä tämäkään tilanne.

Putkiremonttiakaan harvemmin aloitetaan ihan yllättäen, vaan on tiedossa usein jo kuukausia ennen remontin alkamista.

Viimeiseen kohtaan on pakko sanoa, että palkkaturva on sitä varten, että sieltä haetaan maksamattomia palkkoja. Toki se on vittumainen tilanne, mutta sieltä ne rahat haetaan.[/QUOTE]

Mä tiedän useita tapauksia, joissa ei ole löytynyt uutta asuntoa ajoissa.
Yritetty kyllä on, mutta joko ei ole ollut tarpeeksi rahaa tai yksinkertaisesti hakijoita niin paljon, että kestää kuukausia tulla valituksi.

 

[Pienyrittäjä]

[QUOTE="vieras";27182598]

Siinä olen samaa mieltä, että yrittäjyyttä vois tukea paljon paremmin, esim. työtön vois saada vaikka sitä ansiosidonnaista samalla tavalla kuin muutkin työttömät.[/QUOTE]

Todellakin.

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Oma valinta se yrittäjyys?

Öh, kyllä? Ei yrittäjäksi ketään pakoteta. Myös uudelleenkouluttautuminen on mahdollisuus, kuten jo aiemmin mainittiin. Koulutusajalta työtön saisi myös työttömyysturvaa, eli edes raha ei ole sille este (enemmän saisi kuin nyt yrittäjänä).

 

[niinpääniin]

Tuota, luitko ollenkaan tuota juttua?

Luepa uudelleen esim. tämä:

"Meistä tuli köyhiä yllättäen. Sain tehdä tilaa yrityskaupan myötä tulleen johtajan vanhoille, tutuille alaisille. Pitkän uran samalla alalla tehneenä en enää kelvannut muualle. Kokemukseni oli joko väärältä teollisuudenalalta tai sitten sitä oli liikaa. Työhaastatteluissa työnantajat myönsivät uskovansa, etten kuitenkaan pysyisi aiempaa pienemmällä palkalla aiempaa helpommassa työssä vaan lähtisin pian pois. He eivät uskoneet vakuuttelujani siitä, etten enää tässä elämänvaiheessa pitänyt nousujohteista uraa tärkeänä ja että olisin mielelläni tehnyt työtä pienelläkin palkalla".

Oma valinta se yrittäjyys?

Mielestäni on toi yrittäjyys todellakin oma valinta. Mietin sitä jo juttua lukiessani.
Vai onko sinun mielestä huonosti kannattava yritystoiminta tässä tilanteessa järkevämpi kun esim työttömyys (varsinkin, kun hän kait sai ansiosidonnaista)? Ja jos töitä ei löydä, niin aina on myös mahdollisuus esim. uudelleenkoulutautua ja sitä pääse tekemään vielä työkkärin rahoilla. Jos pienempikin palkka riittää, niin on Suomessakin paljon aloja, jossa tarvitaan työvoimaa.

Henkiökohtaisesti, pienyrittäjän vaimona ja kirjanpitäjänä, olen sitä mieltä, että yrityksen perustaminen hänen tilanteessa oli vikatikki ja todella-todella riskialtista. Juuri sen takia, että tällä tavalla hän jättäytyy vielä tukien ulkopuolelle. Yrittäjäksi ryhtyvällä on joka tapauksessa oltava selusta turvattuna, ainakin alussa. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi juuri sinun palveluksille/tuotteille olla todella iso kysyntä ja asiakaskunta valmiina, jotta saisi edes jonkun taloudellisen startin. Hänellä ei käsittääkseni ollut kumpakaan.

 

[Pienyrittäjä]

Öh, kyllä? Ei yrittäjäksi ketään pakoteta. Myös uudelleenkouluttautuminen on mahdollisuus, kuten jo aiemmin mainittiin. Koulutusajalta työtön saisi myös työttömyysturvaa, eli edes raha ei ole sille este (enemmän saisi kuin nyt yrittäjänä).

Tota, siis luitko tuota juttua? Pitkään alalla olleelle ja yhtäkkiä kenkää saaneelle varmasti tulee kuitenkin mieleen ensimmäiseksi se, että kannattaa hyödyntää sitä omaa osaamista.

Tiedättekö ollenkaan, miten vaikeaa keski-ikäisten on työllistyä nykypäivänä?
Ja sinäkö se siitä taksikuskiksi kouluttautumisesta mainitsit? No joka tapauksessa, tiedätkö, miten paljon "renkinä" toimiva taksikuski saa painaa töitä, jotta saisi edes jonkinlaisen elannon ja että tietääkseni useimmiten palkka perustuu provisioon? Kuski saattaa hiljaisina aikoina istua pitkiäkin aikoina tyhjän panttina saamatta yhtään mitään.

 

[Isämies]

Naurettavaa keksiä tuollaisia yksittäistapauksia joissa ruoattomuus/asunnottomuus kestää hetken (jos asioille itse jotain tekee eikä vaan jää valittamaan), ja väittää että ne ovat todiste väitteestä "suomessa voi olla asunnoton tai ruoaton". Joo-o, voi olla muutaman päivän tai viikon, so?

Ok, kokoomuslainen agendasi on selkeä ja sellaisenaan johdonmukainen. Eli ehkäpä voimme nyt todeta yhteisesti, että sinusta ainakaan ei tule koskaan köyhää, koska tuollaisen tilanteen uhatessa sinä nyt vaan yksinkertaisesti valitsisit toisin?

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Siinä olen samaa mieltä, että yrittäjyyttä vois tukea paljon paremmin, esim. työtön vois saada vaikka sitä ansiosidonnaista samalla tavalla kuin muutkin työttömät.

Todellakin.

Sitten pitää olla myös työmarkkinoiden käytettävissä samalla lailla kuin muut työttömät, eli hakea koko ajan "oikeita" töitä ja sinne myös lähteä jos niitä löytyy. Ei työttömyystuki ole mitään kansalaispalkka, vaan se turvaa toimeentulon TYÖNHAUN ajan. Tai sen ajan, kun työnhaun edellytyksiä parannetaan (esim. koulutus tai kurssi).

Pelkkä "olen yrittäjä, en voi mennä töihin" ei saa missään nimessä riittä syyksi kieltäytyä töistä, muuten meillä on kohta yllättään tuhansittain "yrittäjiä" jotka käyttävät yrittäjyyttä vain syynä kieltäytyä töidenhausta. "Haluaisin hoitaa lapsia kotona työttömyysturvalla - tadaa, perustan yrityksen niin en joudu töihin mutta saan rahaa". "Haluan kiertää maailmaa ansiosidonnaisella - tadaa, perustan yrityksen niin en joudu töihin" ja niin edelleen. Jos taas lähdetään siihen että jokaikinen yritys pengotaan ja tutkitaan että onko sillä mitään edellytyksiä tulevaisuudessakaan, tulee hirveästi byrokratiaa ja valituksia.

 

[fortunate]

Niinpä niin, minä kyllä rajasin esim. sairauden ja työttömyyden pois omien valintojen piiristä. Kas kummaa, niistä kuitenkin tuli lukuisia esimerkkejä. Älkää olkiukkoilko. Alkuperäisen tekstin kirjoittajakaan ei ole sairastunut eikä ollut onnettomuudessa. Hän on huomannut että yritys ei kannata, mutta ei silti tee mitään asialle.

Monet muutkin tilanteet kuin sairaus tai onnettomuus luonnollisesti voivat tulla yllättäen ja pyytämättä, ja HETKELLISESTI voi niiden takia kärsiä köyhyydestä. Jollakin voi vaikka kuun 20.pv mennä pakollinen auto rikki ja sen joutuu korjaamaan ja loppukuun "olla nälässä". En minä näitä tilanteita ole kiistänyt. En kuitenkaan laskisi tilapäisiä tilanteita esim. kodittomuuksi. Muuten minäkin olen ollut koditon, kun kerran asunto piti olla tyhjä xx päivänä ja toiseen pääsi vasta xx+2 päivänä. Buhuu, suomessa on asiat paskasti kun olin asunnoton 2 päivää!

Tilapäisiä ongelmia voi olla kenellä vaan, eikä niille voi mitään - ts. niistäkin on "turha" valittaa, koska niitä ei voi välttää millään yhteiskunnan tukitoimenpiteillä. Pitkittyessään tilanne on eri asia, AINA on vaihtoehtoja. Poislukien ne sairaudet HUOM! Jos paikkakunnalla ei ole asuntoja -> muutto (sosku avustaa kyllä). Jos töitä ei löydy -> muutto ja/tai uudelleenkoulutus. Jos rahaa ei jää ruokaan -> kulutustottumuksien tarkastelu sillä soskun rahat KYLLÄ riittävät ruokaan. Ja niin edelleen.

Naurettavaa keksiä tuollaisia yksittäistapauksia joissa ruoattomuus/asunnottomuus kestää hetken (jos asioille itse jotain tekee eikä vaan jää valittamaan), ja väittää että ne ovat todiste väitteestä "suomessa voi olla asunnoton tai ruoaton". Joo-o, voi olla muutaman päivän tai viikon, so?

Miksi julistat, ettei Suomessa ole köyhiä, jos kuitenkin rajaat sairauden ja työttömyyden pois?

Kai noista tulee lukuisia esimerkkejä, kun julistat mustavalkoista sanomaasi ja todellisuus kun on kuitenkin se, että noita sairauksia ja työttömyyttäkin on ja paljon.

Asunnottomuudella tarkoitin kyllä useiden kuukausien mittaista jaksoa, ruoattomuudella myös vähän pidempiä aikoja kuin jotain kahta päivää, jonka kyllä pärjää ilman ruokaa helposti.

Mä en näe sitä ratkaisuna, että lähetetään köyhät ja asunnottomat jonnekin periferiaan missä on tyhjiä asuntoja.
Ei se sekään oikein ole, että pakotetaan ihminen muuttamaan toiselle puolelle Suomea kaupungista, jossa on elänyt koko ikänsä, mahdollisesti siellä
työ/koulu, terapia, ystävät jne. Mitä kaikkea nyt voi ollakaan.

 

[Pienyrittäjä]

Mielestäni on toi yrittäjyys todellakin oma valinta. Mietin sitä jo juttua lukiessani.
Vai onko sinun mielestä huonosti kannattava yritystoiminta tässä tilanteessa järkevämpi kun esim työttömyys (varsinkin, kun hän kait sai ansiosidonnaista)? Ja jos töitä ei löydä, niin aina on myös mahdollisuus esim. uudelleenkoulutautua ja sitä pääse tekemään vielä työkkärin rahoilla. Jos pienempikin palkka riittää, niin on Suomessakin paljon aloja, jossa tarvitaan työvoimaa.

Henkiökohtaisesti, pienyrittäjän vaimona ja kirjanpitäjänä, olen sitä mieltä, että yrityksen perustaminen hänen tilanteessa oli vikatikki ja todella-todella riskialtista. Juuri sen takia, että tällä tavalla hän jättäytyy vielä tukien ulkopuolelle. Yrittäjäksi ryhtyvällä on joka tapauksessa oltava selusta turvattuna, ainakin alussa. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi juuri sinun palveluksille/tuotteille olla todella iso kysyntä ja asiakaskunta valmiina, jotta saisi edes jonkun taloudellisen startin. Hänellä ei käsittääkseni ollut kumpakaan.

Voi olla, että oli vikatikki, mutta ehkä hän halusi ennemmin jatkaa työskentelyä kuin jäädä työttömäksi. Niitä työttömyyden VALINNEITA on ihan liikaa tässä maassa, siksi arvostan yrittämistä enemmän kuin sitä, että valitaan se tie, että saadaan tukia.

Tätä mieltä olen yrittäjän tyttärenä, pitkään yrittäjän toimineen vaimona ja itse pienyrittäjänä (tai sanoisko mikroyrittäjänä). Minun kirjanpitäjänäni kyllä kannusti jatkamaan, vaikka jokin aika sitten oli huonommat näkymät, sillä miksi heittää hukkaan kokemustani ja miettiä jotakin aivan muuta. Kiitos hänelle siis siitä kannustuksesta.

Saatan hyvinkin miettiä jotakin uutta ja jopa yhdessä mieheni kanssa, mutta jälleen yrittäjinä.

Ilman pienyrittäjiä ja heidän uhrauksiaan tässä maassa olisi entistä enemmän työttömiä. Muistakaa se.

 

["Joku"]

oon ollut tosi köyhä kun erosin exästä.exä vei talosta kaiken,lapsille jätti sängyt.
Sosiaalitoimistoon oli jono ja diakoni kesän kiinni,joten olin kesän tosi pahassa tilanteessa.Omat rahat ei riittänyt edes vuokraan.Onneksi oli puistoruokailu,jossa lapset sai ilmaisen ruuan ja kesällä löytyi paljon pulloja yms.Mutta kyllä se kun viikossa on max 10e ruokiin niin kurjaksi olon veti.Onneksi tuo oli vai muutaman kuukauden tilanne,ja sitten pääsin sosiaalitoimistoon joka maksoi rästivuokrat,ja sain haettua asumistukea kelasta.exä ei suostunut maksamaan elareita,ja niiden saaminenkin kesti kauan koska joutuu hakemaan kaikki oikeuden päätökset että niitä voi hakea kelasta.Nytkin ollaan suht pienituloisia,mutta silti tunnen itseni rikkaaksi ja säästeäänkin koko ajan matkoihin yms=Dkun on tottunut elämään köyhästi ei osaa enää tuhlata=)Meillä jää nykyisin kuussa 2000e asumisen jälkeen 6:lle hengelle.

 

[Pienyrittäjä]

Sitten pitää olla myös työmarkkinoiden käytettävissä samalla lailla kuin muut työttömät, eli hakea koko ajan "oikeita" töitä ja sinne myös lähteä jos niitä löytyy.

Voi luoja! Kuule, niitä "oikeita" töitä ei synny ilman yrittäjiä (jos nyt ei puhuta esim. kunnan ja valtion viroista)! Jokuhan nekin työpaikat on luonut.

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Tota, siis luitko tuota juttua? Pitkään alalla olleelle ja yhtäkkiä kenkää saaneelle varmasti tulee kuitenkin mieleen ensimmäiseksi se, että kannattaa hyödyntää sitä omaa osaamista.

Mutta miten pitkään sitä yrittämistä kannattaa jatkaa, jos se ei kannata? Kenen pitäisi kantaa vastuu yrittämisen taloudellisesta riskistä, jos ei yrittäjän? On olemassa muitakin aloja kuin taksikuski, vaikka hoitaja, joilla hyvin suurella todennäköisyydellä on töitä.

Ok, kokoomuslainen agendasi on selkeä ja sellaisenaan johdonmukainen. Eli ehkäpä voimme nyt todeta yhteisesti, että sinusta ainakaan ei tule koskaan köyhää, koska tuollaisen tilanteen uhatessa sinä nyt vaan yksinkertaisesti valitsisit toisin?

Kun asialliset argumentit loppuvat, otetaan käyttöön henkilökohtainen arvostelu ("kokoomuslainen agenda" - jonka ilmeisesti on jotenkin tarkoitus mitätöidä perusteluni) ja olkiukkoilu ("sinusta ainakaan ei tule koskaan köyhää, koska tuollaisen tilanteen uhatessa sinä nyt vaan yksinkertaisesti valitsisit toisin" - en ole näin koskaan väittänyt).

Minä olen ollut vähävarainen, koska valitsin mieluummin opiskelun vieraassa kaupungissa kuin pienelle kotipaikkakunnalle duunariksi jäämisen. Olen ollut vähävarainen, koska valitsin etten nosta opintolainaa kuin ihan pakollisiin. En valittanut silloin, että kosmiset voimat tekivät minusta köyhän ja se on NIIIN väärin, vaan ymmärsin ja tiedostin että kyseessä on ihan oma valinta opiskella vaikka se tietää rahojen vähyyttä. Ei yhteiskunnan eikä naapurin Jorman. Joo, oli vähän rahaa - joo, se oli oma valinta.

Jos nyt esim. jäisin työttömäksi, niin en taaskaan alkaisi itkeä paskaa tuuria, vaan etsisin uutta työpaikkaa. Jos ei onnistuisi, kouluttautuisin uudelle alalle. Jos rahat ei riittäisi, möisin ehkä asuntoni ja autoni. Kaikki nämä olisivat omia valintoja, joilla pyrkisin aktiivisesti pois siitä köyhyydestä (jos niin haluaisin, voihan työttömänä köyhänäkin eläminen olla jonkun valinta).

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä joiden elämän määrää tuo mystinen "joku muu" ja jolle vaan ei voi mitään muuta kuin valittaa, ja niitä jotka tiedostavat omankin vastuunsa. Elämä heittää eteen asioita, ja jokainen päättää kummalla lailla niihin reagoi. Yleensä jälkimmäisen lopputulos on paljon parempi.

 

["niinpäniin"]

Voi olla, että oli vikatikki, mutta ehkä hän halusi ennemmin jatkaa työskentelyä kuin jäädä työttömäksi. Niitä työttömyyden VALINNEITA on ihan liikaa tässä maassa, siksi arvostan yrittämistä enemmän kuin sitä, että valitaan se tie, että saadaan tukia.

Tätä mieltä olen yrittäjän tyttärenä, pitkään yrittäjän toimineen vaimona ja itse pienyrittäjänä (tai sanoisko mikroyrittäjänä). Minun kirjanpitäjänäni kyllä kannusti jatkamaan, vaikka jokin aika sitten oli huonommat näkymät, sillä miksi heittää hukkaan kokemustani ja miettiä jotakin aivan muuta. Kiitos hänelle siis siitä kannustuksesta.

Saatan hyvinkin miettiä jotakin uutta ja jopa yhdessä mieheni kanssa, mutta jälleen yrittäjinä.

Ilman pienyrittäjiä ja heidän uhrauksiaan tässä maassa olisi entistä enemmän työttömiä. Muistakaa se.

Kausittain huonoja jaksoja on varmaan kaikilla, niin palkallisilla kun yrittäijlläkin. Mutta jos perheen perustoimeentulo on kuitenkin siinäkin vaiheessa kohtuullisesti turvattu, niin ei heti kannattakaan kirvestä kaivoon heittää.

Itse olen kirjanpitäjänä nähnyt jonkun verran myös niitä tapauksia, jossa siitä huonosti kannattavaa yritystoimintaa ei osata lopettaa ajoissa. Ja siitä valitettavasti seuraa usein vielä isompia taloudellisia vaikeuksia. Tekstin kirjoittajan jutusta ei tainnut ilmetä, että mikä yritysmuoto hänellä on. Veikkaan kuitenkin, että toiminimi (halpaa perustaa ja helppoa pitää yllä), mutta silloin sen yritystoiminnan panttina on oma varallisuus, eli huonossa lykyssä saattaa mennä myös se perheen pesämuna eli omakotitalo (esim. jos asiakkaalta jää saamatta parikin tuhatta euroa, niin se saattaa paisua jo aika isoksi kierteeksi, jos yrittäjällä ei ole finanssia katkaista sitä).

Itsekin olen sitä mieltä, että yrittäjyyttä toki pitäisi tukea enemmän ja yrittäjät ovat rohkeita, kun riskeja ottavat. Mutta tyhmänrohkeita heidänkään ei kannattaa olla.

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Voi luoja! Kuule, niitä "oikeita" töitä ei synny ilman yrittäjiä (jos nyt ei puhuta esim. kunnan ja valtion viroista)! Jokuhan nekin työpaikat on luonut.

Eli mielestäsi alkuperäisellä jutun kirjoittajalla on moraalinen vastuu jatkaa yritystään vaikka se ei kannata, koska "jonkunhan on oltava yrittäjä"? Ja siksi hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ko. yritystä?