Tältä tuntuu olla köyhä

[lissukka.]

Minustakaan köyhällä ei ole varaa käydä korkeasaaressa tai missään muuallakaan eläintarhassa. Tunnen yhden kenellä ei ollut varaa käydä edes töissä, ei siis rahaa ostaa bensaa. Piti sitten jäädä työttömäksi, koska bensaan kului 10e päivässä.

 

["vieras"]

Sitten pitää olla myös työmarkkinoiden käytettävissä samalla lailla kuin muut työttömät, eli hakea koko ajan "oikeita" töitä ja sinne myös lähteä jos niitä löytyy. Ei työttömyystuki ole mitään kansalaispalkka, vaan se turvaa toimeentulon TYÖNHAUN ajan. Tai sen ajan, kun työnhaun edellytyksiä parannetaan (esim. koulutus tai kurssi).

Pelkkä "olen yrittäjä, en voi mennä töihin" ei saa missään nimessä riittä syyksi kieltäytyä töistä, muuten meillä on kohta yllättään tuhansittain "yrittäjiä" jotka käyttävät yrittäjyyttä vain syynä kieltäytyä töidenhausta. "Haluaisin hoitaa lapsia kotona työttömyysturvalla - tadaa, perustan yrityksen niin en joudu töihin mutta saan rahaa". "Haluan kiertää maailmaa ansiosidonnaisella - tadaa, perustan yrityksen niin en joudu töihin" ja niin edelleen. Jos taas lähdetään siihen että jokaikinen yritys pengotaan ja tutkitaan että onko sillä mitään edellytyksiä tulevaisuudessakaan, tulee hirveästi byrokratiaa ja valituksia.

Tään on ihan puhdas arvaus, mutta uskon että näillä lusmu apinoilla, jotka eivät tahdo mennä töihin, on helpompiakin keinoja välttää työ kuin perustaa yritys, se kun harvoin käy vaan sanomalla "Tadaa, nyt mä olen yrittäjä". Kuinka moni työtön oikeasti hakee aktiivisesti töitä? Sitä paitsi, muutama lusmu apinakin saattais joutua töihin, jos yritystoimintaa tuettaisiin paremmin ja jos byrokratiaa jouduttaisiin lisäämään yritysten pengontaan ja niiden tulevaisuuden edellytysten tutkimiseen... Oho, sillähän onkin työllistävä vaikutus...

 

["höh"]

Mä en käsitä tuota hyötyä, mitä kodin myynnistä hehkutetaan tulevaksi. Meillä on asuntolaina, jota maksetaan pois 400€/kk.

Jos nyt myisimme talon, saisimme jonkin verran rahaa käteen. Vaan kun on pakko asua edes jossakin, niin löytäkääpä jostain vuokra-asunto neljälle hengelle, vuokran ollessa maksimissaan 400€ kuussa. Odotan mielenkiinnolla, mistä sellainen ilmaantuu.

Siinä hukkaantuu talon arvo, asut nykyistä ahtaammin ja asumismenot kasvavat vuokran takia. Sitten talo ja siitä saadut rahat ovat mennyttä. Joo, sitten voisi mennä kitisemään tukia kelalta ja sossulta, mutta kumpi on yhteiskunnalle kannattavampaa: antaa köyhän asua edullisesti kodissaan vai hätistää hänet asumaan yhteiskunnan tuilla toiseen osoitteeseen? Köyhänkö pitäisi hävetä köyhyyttään ja katumusharjoituksena muuttaa mahdollisimman huonomaineiseen lähiöön, ettei vain ylpisty liikaa?

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Miksi julistat, ettei Suomessa ole köyhiä, jos kuitenkin rajaat sairauden ja työttömyyden pois?

Kai noista tulee lukuisia esimerkkejä, kun julistat mustavalkoista sanomaasi ja todellisuus kun on kuitenkin se, että noita sairauksia ja työttömyyttäkin on ja paljon.

Asunnottomuudella tarkoitin kyllä useiden kuukausien mittaista jaksoa, ruoattomuudella myös vähän pidempiä aikoja kuin jotain kahta päivää, jonka kyllä pärjää ilman ruokaa helposti.

Mä en näe sitä ratkaisuna, että lähetetään köyhät ja asunnottomat jonnekin periferiaan missä on tyhjiä asuntoja.
Ei se sekään oikein ole, että pakotetaan ihminen muuttamaan toiselle puolelle Suomea kaupungista, jossa on elänyt koko ikänsä, mahdollisesti siellä
työ/koulu, terapia, ystävät jne. Mitä kaikkea nyt voi ollakaan.

Rajasin sen pois, että työttömyys ja sairaus ei ole OMA VALINTA. Työttömyyden tapauksessa sen sijaan ON oma valinta, kuinka sen jälkeen jatkaa. Ts. olosuhteita ei voi valita, mutta reaktion voi. Aloittaako yrityksen vai ei. Jatkaako kannattamatonta yritystä vai ei. Kouluttautuuko uudelleen vai ei.

Väitän yhä, että kukaan ei ole pakollisesti kuukausia asunnoton. Avaa vuokraovi.com, siellä on tuhansia vuokra-asuntoja. Ei ehkä sieltä mistä haluaisi, ei juuri sellaista minkä haluaisi, mutta vapaita asuntoja ON. Ja on ihan oma valinta jos mieluummin on muuttamatta ja asunnoton, kuin muuttaa ja asuu jossain. Ja kyllä, molemmissa on omat huonot puolensa. Voi vaikka joutua muuttamaan kauemmas suvusta. Mutta tässä taas tulee ilmi se, että ihmiset eivät siedä sitä että elämä ei olekaan rusinat pullasta touhua, vaan joskus joutuu valitsemaan kahden huonon väliltä. Mutta yhä se on OMA VALINTA. Onko asunnoton vai asuuko kauempana.

Tästä on aika turhaa jauhaa, kun joidenkin mielestä mistään ei saa joutua kukaan tinkimään, vaan aina pitäisi saada KAIKKI ilman mitään omia uhrauksia. Ja jos ei saa, niin paska yhteiskunta, paska maailma, kaikki niin vääriin buhuuyhyy. Mutta mitään ei voida itse tehdä eikä mistään joustaa. Ei riitä kuule pätkääkään sympatiaa.

 

[Pienyrittäjä]

Eli mielestäsi alkuperäisellä jutun kirjoittajalla on moraalinen vastuu jatkaa yritystään vaikka se ei kannata, koska "jonkunhan on oltava yrittäjä"? Ja siksi hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ko. yritystä?

Mikä hiton moraalinen vastuu? Kai se nyt on selvää, että ensimmäiseksi lähtee tekemään töitä sillä alalla, jolta on kokemusta, eikä kouluttautua uudelleen. Ei se niin helppoa ole keski-ikäiselle. Tiedän esim. Nokialla hyvällä palkalla työskennelleitä, jotka ovat joutuneet lähtemään ja jotka ovat sitten perustaneet yrityksen osaamisensa turvin ja vielä parinkaan vuoden päästä tuloja ei ole, vaikka asiakaskuntaakin on jo jonkin verran.

Vai onko se niin, että kun on yrittäjä, ei saa kertoa, minkälaista on olla "köyhä yrittäjä"?

Suomessa ei tueta pienimuotoista yrittäjyttä riittävästi, siksi on hyvä, että tällainen kirjoitus julkaistaan.

 

[Pienyrittäjä]

Mutta mitään ei voida itse tehdä eikä mistään joustaa. Ei riitä kuule pätkääkään sympatiaa.

No hän nimenomaan tee itse? Mulle ei sen sijaan riitä sympatiaa työstä kieltäytyville ihmisille, jotka laskeskelevat, kannattaako mun mennä töihin vai jäädä kotiin, kun sitten saisin enemmän rahaa.

Sellaista touhua ei nähty mun nuoruudessani, vaan aina mentiin töihin ja oltiin kiitollisia edes pienestä palkasta.

 

[Pienyrittäjä]

[QUOTE="vieras";27182696]Tään on ihan puhdas arvaus, mutta uskon että näillä lusmu apinoilla, jotka eivät tahdo mennä töihin, on helpompiakin keinoja välttää työ kuin perustaa yritys, se kun harvoin käy vaan sanomalla "Tadaa, nyt mä olen yrittäjä". Kuinka moni työtön oikeasti hakee aktiivisesti töitä? Sitä paitsi, muutama lusmu apinakin saattais joutua töihin, jos yritystoimintaa tuettaisiin paremmin ja jos byrokratiaa jouduttaisiin lisäämään yritysten pengontaan ja niiden tulevaisuuden edellytysten tutkimiseen... Oho, sillähän onkin työllistävä vaikutus...[/QUOTE]

Peesi tälle!

 

[Suomessa ei ole oikeita köyhiä]

Mikä hiton moraalinen vastuu? Kai se nyt on selvää, että ensimmäiseksi lähtee tekemään töitä sillä alalla, jolta on kokemusta, eikä kouluttautua uudelleen. Ei se niin helppoa ole keski-ikäiselle. Tiedän esim. Nokialla hyvällä palkalla työskennelleitä, jotka ovat joutuneet lähtemään ja jotka ovat sitten perustaneet yrityksen osaamisensa turvin ja vielä parinkaan vuoden päästä tuloja ei ole, vaikka asiakaskuntaakin on jo jonkin verran.

Vai onko se niin, että kun on yrittäjä, ei saa kertoa, minkälaista on olla "köyhä yrittäjä"?

Suomessa ei tueta pienimuotoista yrittäjyttä riittävästi, siksi on hyvä, että tällainen kirjoitus julkaistaan.

Tottakai saa kertoa, mutta silti se on oma valinta. Niinkuin itsekin sanoit, niin ei kirjoittajallakaan ole mitään vastuuta ja pakkoa olla yrittäjä. IHAN OMA VALINTA. Kirjoittajan teksti ei myöskään ollut mitään "informaatiota jotta yrittäjien oloja parannettaisiin", vaan ihan puhdas itkupotkuvalitus sisältäen lukemattomia "lapset ei saa raukat edes mansikoita" kärjistyksiä. Nämä ovat ihan tarpeetonta empatian hakemista, jos tarkoituksena oli vain valaista yrittäjän huonoa sosiaaliturvaa.

 

[Pienyrittäjä]

Tottakai saa kertoa, mutta silti se on oma valinta. Niinkuin itsekin sanoit, niin ei kirjoittajallakaan ole mitään vastuuta ja pakkoa olla yrittäjä. IHAN OMA VALINTA. Kirjoittajan teksti ei myöskään ollut mitään "informaatiota jotta yrittäjien oloja parannettaisiin", vaan ihan puhdas itkupotkuvalitus sisältäen lukemattomia "lapset ei saa raukat edes mansikoita" kärjistyksiä. Nämä ovat ihan tarpeetonta empatian hakemista, jos tarkoituksena oli vain valaista yrittäjän huonoa sosiaaliturvaa.

Tarpeetonta empatian hakemista? Eikö sinusta saisi kirjoittaa yhteiskunnan ja yleisesti elämässä kohdatuista epäkohdista? Eikö tämä palstakin ole sellaista kirjoittelua täynnä?

Mitä ihmettä toitotat tuota "valintaa" koko ajan? Kyseinen henkilö jäi yllättäen työttömäksi, vaimo on työttömättömänä. Mikä olisi sitten ollut se sinun "valintasi", joka olisi taannut paremman elämän, paremman toimeentulon?

Kerro ihmeessä, mikä? Äläkä toista sitä "uudelleenkouluttautumista". Se ei ole niin mikään yksinkertainen valinta esim. keski-ikäiselle miehelle, joka nyt on tuon jutun päähenkilö.

Edelleen, arvostan paljon enemmän yritteliäitä ihmisiä kuin lusmuilijoita.

 

[Pienyrittäjä]

vaimo on työttömättömänä.

Siis "työttömänä", olen niin kiihdyksissäni, että tuli kirjoitusvirhe

 

["höh"]

Soskun toimeentulotuki kattaa vuokran ja elämiseenkin jää rahaa. Voitko kertoa minulle, missä tilanteessa, SELLAISESSA JOTA EI OLE ITSE VALITTU TAI AIHEUTETTU, ihminen voi jäädä ilman kotia tai ruokaa? Jos haluaa asua paikkakunnalla jossa on asuntopula, se on VALINTA. Jos haluaa käyttää rahansa muuhun kuin ruokaan, se on VALINTA.

Mikä sinua pännii? Tyyppi on kirjoittanut lehteen YHDEN artikkelin, jossa kertoo tilanteestaan ja monen muunkin tilanteesta ja sinä pidät häntä kroonisena valittajana. Olisiko hänen pitänyt jättää juttu kirjoittamatta vai vaihtaa näkökulmaa, että onpa kiva, kun on edes yhdet ehjät sukat.

Nuo yllä mainitsemasi asiat ovat totta vie valintoja. Ja helppohan niitä olisi tehdä, jos aina olisi vain yksi vaihtoehtopari jota harkita. Tuolla sinun logiikallasi ihmisellä ei ole oikeutta valittaa, jos neljä henkeä joutuu asumaan 30 neliön yksiössä, sillä he itse ovat valinneet asettua paikkakunnalle, jolla on tarjolla työtä edes toiselle vanhemmalle, vaikka siellä ei ollut suurempipa asuntoja saatavilla. Aiemmalla paikkakunnalla he evät olisi saaneet valittaa rahapulaa, mitäs asuivat siellä, vaikkei siellä ollut töitä?

Monella on sekä kohtuulllisen kokoinen koti että työ, vaikka pienipalkkainen olisikin, mutta että toimeen tulla kitkuttelevat. Siinä ei silti välttämättä tarvitse tulla montaa ylläriä, kuten hajonnutta autoa, joka on korjautettava, että pääsee töihin, sen lisäksi hammaslääkärilaskua remontista, joka valmistui edelliskuussa tms. ja ykskaks perheen hätävarasäästöt katosivat. Siinä kohtaa eletään silkalla tuurilla niin pitkälle, että saadaan uutta rahaa säästöön - tai sitten käy paska tuuri ja tulee vielä jotain maksettavaa ja rahat loppuvat.

Mikä asiasta tekee niin vaikean ymmärtää, monillekin? Köyhyys voi pienituloiselle tulla ykskaks nurkan takaa. Ja jos asut jo valmiiksi edullisesti ja ajelet muutaman satasen arvoisella Opelilla, edelliskuussa jouduit jo siirtämään laskujen eräpäivää, joten ne tulevat maksuun nyt, vaikka nykyisiäkin siirtäisit, niin mistäpä yhtäkkiä otat rahaa?

 

[Isämies]

Kun asialliset argumentit loppuvat, otetaan käyttöön henkilökohtainen arvostelu ("kokoomuslainen agenda" - jonka ilmeisesti on jotenkin tarkoitus mitätöidä perusteluni) ja olkiukkoilu ("sinusta ainakaan ei tule koskaan köyhää, koska tuollaisen tilanteen uhatessa sinä nyt vaan yksinkertaisesti valitsisit toisin" - en ole näin koskaan väittänyt).

Voih, en tajunnut, että varsin selkeästi kokoomuslaisen agendan hahmottuminen tekstistäsi on jotenkin loukkaavaa. Olen pahoillani, tarkoitukseni ei suinkaan ollut loukata, vaan nimenomaan antaa tunnustusta ajattelusi johdonmukaisuudesta. Useimmat "se on itsestä kiinni" -ajattelutavan apostolit kun eivät vastaavaan pysty.

Mitään varsinaisia argumenttejahan minulla ei ollut edes tähän keskusteluun lähtiessäni. Ellei sellaiseksi sitten lasketa huomautustani siitä, että vaikka elämä toki koostuu suurelta osin valinnoista (meillä on siis vapaus valita, mutta samaan aikaan myös pakko valita - ihan riippumatta siitä, mitkä vaihtoehdot meille kulloinkin ovat tarjolla ja minkä verran meillä on tietoa tämän valinnan mahdollisista seurauksista), niin vielä merkittävämmässä osassa elämiemme kokonaisuuksien hahmottumisessa ovat olosuhteet ja ihan suoranaiset sattumat.

 

["höh"]

Tottakai saa kertoa, mutta silti se on oma valinta. Niinkuin itsekin sanoit, niin ei kirjoittajallakaan ole mitään vastuuta ja pakkoa olla yrittäjä. IHAN OMA VALINTA. Kirjoittajan teksti ei myöskään ollut mitään "informaatiota jotta yrittäjien oloja parannettaisiin", vaan ihan puhdas itkupotkuvalitus sisältäen lukemattomia "lapset ei saa raukat edes mansikoita" kärjistyksiä. Nämä ovat ihan tarpeetonta empatian hakemista, jos tarkoituksena oli vain valaista yrittäjän huonoa sosiaaliturvaa.

Mitä tarpeetonta kärjistyksissä on? Artikkelin pointtihan oli nimenomaan osoittaa, mitä köyhyys OIKEASTI tarkoittaa. Kuten sanottiin, joku luulee köyhyydeksi sitä, että teini ei saa uutta sikahintaista puhelinta. Mutta kyse on ihan eri mittakaavan asioista.

Eikö sinua yhtään ahdistaisi, jos lastesi ainoa pyyntö olisi saada rasia mansikoita, ja niidenkin saaminen olisi siinä ja siinä? Miksei sitä saisi sanoa ääneen? Miski pitäisi kaunistella ja antaa ihmisten edelleen uskoa, että köyhyys on sitä, että ei ole varaa Burberryyn?

 

["Köyhä"]

Työtön, kouluttamaton yh-äiti olen. En tosin omasta tahdostani. Nuoruuden koulukiusaamisen seurauksena puhkesi sitten tutkinnon perään lähtiessä paniikkihäiriö. Kahdesti yritin, sinnittelin ja sain kiitettäviä arvosanoja. Lopputulos? Loppuunpalaminen ja hermojen totaalinen romahdus.

Paniikkihäiriö ei ollut valinta, kuitenkin on fakta, että se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä suhteettoman paljon ja ko.syystä opinnot (tutkinto= tulevaisuudessa ok duuni) lakkautuivat. Hain apua (lue: terapia & lääkkeet), vaan valitettavasti paniikkihäiriö ei ole sairaus joka katoaisi sillä että haluaisi.

Seuraavaksi sitten työkkärin kuntoutuspuolen kautta eteenpäin...

 

[säpäle harmaana]

Minä olen "Suomessa ei ole oikeita köyhiä"-nimimerkin kanssa jollain tasolla samaa mieltä. Itse miellän köyhä-sanan jotenkin vielä karummaksi, kuin monet muut. Eli minun mielestäni köyhä on sellainen henkilö, jonka tulot ovat pitkäaikaisesti todella pienet tai olemattomat ja he eivät asialle oikein mitään voi. Mutta tämä on varmaankin ihan käsite-ero jälleen kerran, eli toiset voivat käyttää sitä köyhä-sanaa vähän löyhemmässäkin merkityksessä. Minusta vaan sellainen henkilö, jolla on omaisuutta, ei ole köyhä, vaan tällöin voitaisiin puhua mieluummin erittäin pienituloisesta tai tulottomasta henkilöstä.

 

[Pienyrittäjä]

[QUOTE="niinpäniin";27182689]Kausittain huonoja jaksoja on varmaan kaikilla, niin palkallisilla kun yrittäijlläkin. Mutta jos perheen perustoimeentulo on kuitenkin siinäkin vaiheessa kohtuullisesti turvattu, niin ei heti kannattakaan kirvestä kaivoon heittää.

Itse olen kirjanpitäjänä nähnyt jonkun verran myös niitä tapauksia, jossa siitä huonosti kannattavaa yritystoimintaa ei osata lopettaa ajoissa. Ja siitä valitettavasti seuraa usein vielä isompia taloudellisia vaikeuksia. Tekstin kirjoittajan jutusta ei tainnut ilmetä, että mikä yritysmuoto hänellä on. Veikkaan kuitenkin, että toiminimi (halpaa perustaa ja helppoa pitää yllä), mutta silloin sen yritystoiminnan panttina on oma varallisuus, eli huonossa lykyssä saattaa mennä myös se perheen pesämuna eli omakotitalo (esim. jos asiakkaalta jää saamatta parikin tuhatta euroa, niin se saattaa paisua jo aika isoksi kierteeksi, jos yrittäjällä ei ole finanssia katkaista sitä).

Itsekin olen sitä mieltä, että yrittäjyyttä toki pitäisi tukea enemmän ja yrittäjät ovat rohkeita, kun riskeja ottavat. Mutta tyhmänrohkeita heidänkään ei kannattaa olla.[/QUOTE]

Varmasti on niitä, jotka eivät malta lopettaa ajoissa kannattamatonta yritystoimintaa, mutta jotenkin tuosta jutusta ei tullut sellainen vaikutelma, että se oli kirjoittajan tilanne, vaan että yritys oli suhteellisen uusi.

Nuo kirjoittamasi realiteetit ovat kyllä tuttuja. Meilläkin oli aikanaan talo isän yrityksen vakuutena ja se menetettiin vuosikymmenten uurastuksen jälkeen, kun eräsä osakas veti osansa pois. Hän joutui irtisanomaan lukuisia työntekijöitä, se oli kovaa aikaa.

Mutta mitä teki isä, keski-ikäisenä? Perusti uuden yrityksen ja jatkoi siitä. Toiminta ei ollut koskaan enää niin kannattavaa kuin aikaisemmin, elintaso laski, mutta olisi ollut järjetöntä heittää hukkaan vuosien kokemusta ja vaihtaa alaa, koska sitä ei niin vain tehdä.

Nyt isä on kuollut, eikä omaisuutta jäänyt juurikaan jaettavaksi, vaikka hänellä oli aikanaan suuri yritys. Mutta eipä haittaa. Hän antoi perinnöksi minulle ja sisaruksilleni jotakin paljon arvokkampaa: sinnikyyttä ja uskoa omaan itseensä, työnteon arvostamista.

 

[fortunate]

Rajasin sen pois, että työttömyys ja sairaus ei ole OMA VALINTA. Työttömyyden tapauksessa sen sijaan ON oma valinta, kuinka sen jälkeen jatkaa. Ts. olosuhteita ei voi valita, mutta reaktion voi. Aloittaako yrityksen vai ei. Jatkaako kannattamatonta yritystä vai ei. Kouluttautuuko uudelleen vai ei.

Väitän yhä, että kukaan ei ole pakollisesti kuukausia asunnoton. Avaa vuokraovi.com, siellä on tuhansia vuokra-asuntoja. Ei ehkä sieltä mistä haluaisi, ei juuri sellaista minkä haluaisi, mutta vapaita asuntoja ON. Ja on ihan oma valinta jos mieluummin on muuttamatta ja asunnoton, kuin muuttaa ja asuu jossain. Ja kyllä, molemmissa on omat huonot puolensa. Voi vaikka joutua muuttamaan kauemmas suvusta. Mutta tässä taas tulee ilmi se, että ihmiset eivät siedä sitä että elämä ei olekaan rusinat pullasta touhua, vaan joskus joutuu valitsemaan kahden huonon väliltä. Mutta yhä se on OMA VALINTA. Onko asunnoton vai asuuko kauempana.

Tästä on aika turhaa jauhaa, kun joidenkin mielestä mistään ei saa joutua kukaan tinkimään, vaan aina pitäisi saada KAIKKI ilman mitään omia uhrauksia. Ja jos ei saa, niin paska yhteiskunta, paska maailma, kaikki niin vääriin buhuuyhyy. Mutta mitään ei voida itse tehdä eikä mistään joustaa. Ei riitä kuule pätkääkään sympatiaa.

Voi voi, kun ei nuo asiat ole niin mustavalkoisia kuin sinun päässäsi. En jaksa edes luetella esimerkkejä miksi kaikki eivät voi muuttaa minne vaan asunnon perässä.
Ja jos asunnon saisi jostain pikkupaikkakunnalta, niin miten muu elämä?
Niillä paikkakunnilla, joilla asuntoja on tarjolla kysyntää vastaava määrä, ei usein ole työ- tai koulupaikkoja.

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt, ettei mistään pitäisi joutua tinkimään, totta kai joskus joutuu, se on elämää ja valtaosa ihmisistä tajuaa sen, että asioiden eteen pitää välillä tehdä uhrauksia.

Ei täällä ole porukka valittanut ja systeemiä syyttänyt, itse vouhotat omiasi hiilihanko poikittain anuksessa ja esität hassuja väitteitä.
Ja miksi oletat, että köyhä valittaa? Ja mikä logiikka tuo sinun omasi on, ettei omien valintojen summana köyhyyteen joutunut ole köyhä?

 

[Pienyrittäjä]

Kun asialliset argumentit loppuvat, otetaan käyttöön henkilökohtainen arvostelu

Hhmm, yllä olevan virkkeen olen lukenut aikaisemmin, ketjuissa, jotka käsittelevät vallan toisenlaisia aiheita

 

["höh"]

Sitä piti kysymäni, että kun Suomessa on melkoinen liuta työttömiä, myös pitkäaikaissellaisia, niin ovatko he kaikki tyhmiä? Jos jokaisen olisi mahdollisuus työllistyä joko etsimällä aktiivisesti oman alan töitä, uudelleenkouluttautumalla tai keksimällä itselleen joku kiva yritysidea, niin miksi he ovat yhä työttömiä?

Esitän syyksi mm. ikärasismin. Työtön tuskin on syypää siihen, että on vaikka 54-vuotias. Joillakin aloilla on työvoimapulaa, mutta kaikista ei ole kaikkiin hommiin. Joko terveys ei vastaa vaatimuksia (selkävaivainen ei nostele montaakaan mummoa) tai ei vain järki piisaa matematikkan laskuihin (lääkelaskujen on sujuttava, mieluusti myös kaupan ja talouden alalla laskettaisiin oikein) mutta paluuta konepajahommaan, joka sujui mitä parhaiten, ei ole, kun paja läimäisi ovensa kiinni.

(Aikuis)koulutuskeskus voi sijaita ties miten kaukana, kulkemiseen ei ole varaa, muuttaa siis pitäisi. Mutta oma puoliso joutuisi jättämään työnsä ja perheen 17-vuotias opiskelee lukiossa ja asuu yhä kotona. Kahdella paikkakunnalla asumiseen ei ole varaa.

Tuollaisia typeriä monttuja on olemassa ja niiden takia moni työkykyinen ja -haluinen jää yhteiskunnan taakaksi tahtomattaan.

 

[Pienyrittäjä]

Voi voi, kun ei nuo asiat ole niin mustavalkoisia kuin sinun päässäsi. En jaksa edes luetella esimerkkejä miksi kaikki eivät voi muuttaa minne vaan asunnon perässä.
Ja jos asunnon saisi jostain pikkupaikkakunnalta, niin miten muu elämä?
Niillä paikkakunnilla, joilla asuntoja on tarjolla kysyntää vastaava määrä, ei usein ole työ- tai koulupaikkoja.

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt, ettei mistään pitäisi joutua tinkimään, totta kai joskus joutuu, se on elämää ja valtaosa ihmisistä tajuaa sen, että asioiden eteen pitää välillä tehdä uhrauksia.

Ei täällä ole porukka valittanut ja systeemiä syyttänyt, itse vouhotat omiasi hiilihanko poikittain anuksessa ja esität hassuja väitteitä.
Ja miksi oletat, että köyhä valittaa? Ja mikä logiikka tuo sinun omasi on, ettei omien valintojen summana köyhyyteen joutunut ole köyhä?

Hyvin kirjoitettu

 

[Pienyrittäjä]

[QUOTE="höh";27182866]Sitä piti kysymäni, että kun Suomessa on melkoinen liuta työttömiä, myös pitkäaikaissellaisia, niin ovatko he kaikki tyhmiä? Jos jokaisen olisi mahdollisuus työllistyä joko etsimällä aktiivisesti oman alan töitä, uudelleenkouluttautumalla tai keksimällä itselleen joku kiva yritysidea, niin miksi he ovat yhä työttömiä?

Esitän syyksi mm. ikärasismin. Työtön tuskin on syypää siihen, että on vaikka 54-vuotias. Joillakin aloilla on työvoimapulaa, mutta kaikista ei ole kaikkiin hommiin. Joko terveys ei vastaa vaatimuksia (selkävaivainen ei nostele montaakaan mummoa) tai ei vain järki piisaa matematikkan laskuihin (lääkelaskujen on sujuttava, mieluusti myös kaupan ja talouden alalla laskettaisiin oikein) mutta paluuta konepajahommaan, joka sujui mitä parhaiten, ei ole, kun paja läimäisi ovensa kiinni.

(Aikuis)koulutuskeskus voi sijaita ties miten kaukana, kulkemiseen ei ole varaa, muuttaa siis pitäisi. Mutta oma puoliso joutuisi jättämään työnsä ja perheen 17-vuotias opiskelee lukiossa ja asuu yhä kotona. Kahdella paikkakunnalla asumiseen ei ole varaa.

Tuollaisia typeriä monttuja on olemassa ja niiden takia moni työkykyinen ja -haluinen jää yhteiskunnan taakaksi tahtomattaan.[/QUOTE]

Peesi myös tälle!

Ja todellakin tuota ikärasismia kohtaavat jo alle 50-vuotiaat, jopa alle 40-kymppiset, mitä olen tutuilta korkeastikin kouluttautuneilta kuullut.

 

["Köyhä"]

Jatkan vielä hieman jahka saan ajatukset sanoiksi.

Olen köyhä yhteiskunnan mukaan, kuitenkin saan rahani riittämään elämiseen ja ylikin jää, tosin tuosta rahasta ostan sitten esimerkiksi parempilaatuisen talvihaalarin lapselleni. Raha riittää suomen mittapuun mukaisten köyhien elämiseen, kun sen käytön suunnittelee. En edes halua miettiä, missä tilanteessa lapseni kanssa olisin, jos esimerkiksi Amerikassa eläisin. Siellä terveydenhuolto ei ole ilmaista eikä tukia sysätä tuosta vain.

Älyssäni ei ole mitään vikaa, saisin helposti hyvät paperit.. Jos paniikkihäiriötä ei olisi. Tuhat kertaa mielummin omaisin jo tutkinnon ja tekisin töitä.

 

[Pienyrittäjä]

meillä on siis vapaus valita, mutta samaan aikaan myös pakko valita - ihan riippumatta siitä, mitkä vaihtoehdot meille kulloinkin ovat tarjolla ja minkä verran meillä on tietoa tämän valinnan mahdollisista seurauksista), niin vielä merkittävämmässä osassa elämiemme kokonaisuuksien hahmottumisessa ovat olosuhteet ja ihan suoranaiset sattumat.

Totta!

 

[Lilii lisänimetön]

Hei sinä "Suomessa ei ole oikeita köyhiä", mikä on sinusta oikea köyhä?

 

["jaaha"]

Tottakai saa kertoa, mutta silti se on oma valinta. Niinkuin itsekin sanoit, niin ei kirjoittajallakaan ole mitään vastuuta ja pakkoa olla yrittäjä. IHAN OMA VALINTA.

Yrittäjäthän eivät saa työttömyyskorvausta/ansiosidonnaista vaikka lopettaisivat yrittäjyyden. Mitä siis mielestäsi kirjoittajan pitäisi nyt valita yrittäjyyden sijaan?