V
Väsyttää
Vieras
Kirjoitan nyt tänne, kun en muutakaan keksi tunteiden purkamiseen.
Tilanne on tämä, meillä on kaksi lasta toinen 3v ja toinen 6kk. Mies on käy töissä ja minä hoidan huushollin ja lapset. Äitini kuoli alkuvuodesta ja muutenkin oli vähän rankkaa raskausaikana miehen nettiseikkailujen takia.
Tähän asti on elämä sujunut ihan hyvin ja olen jaksanut päivästä toiseen, mutta nyt tuntuu tulevan raja vastaa jaksamiselle. Teen kotona lähes kaiken, siivoan, ruuan, kaupassakäynnit, lastenhoidon, pyykkäyksen jne... Vähät rahani menevät lapsiin, ruokaan yms. perusasioihin.
Mies maksaa asuntolainaa ja käy töissä, siinä hänen osuutensa. Kun ei ole töissä, rakentaa hän autotallia, mikä ei olisi ollut tässä elämänvaiheessa ollenkaan välttämätöntä.
Tuntuu, että pyöritän täydenpalvelun hotellia ilman minkäänlaista arvostusta. Muut tekevät mitä haluavat ja minä teen mitä on pakko tehdä. Mies ei osaa edes ruokaa laittaa, ellei hän erikseen kysy mitä laitetaan ja miten. Argggg!
Tekisi mieli laittaa pillit pussiin ja vaan ottaa ja lähteä. Alan olla aika lopussa.
Ja olen tästä miehelleni sanonut, mutta häntä se ei tunnu liikauttavan. Saa vaan minut tuntemaan syyllisyyttä joka kerta kun haluaisin jotain itselleni. Ja jos sanon olevani väsynyt hän on väsyneempi, jos valitan työn määrää hänellä on rankempi työ jne..
Jos ehdotan, että voisimme viettää aikaa kahdestaan, mitään ei asian eteen tee. Itse joudun lapsille etsimään hoitajat ja tekemään kaikki järjestelyt.
Miten olen voinut tähän tilanteeseen päätyä? Miten tästä pääsee pois?
Tilanne on tämä, meillä on kaksi lasta toinen 3v ja toinen 6kk. Mies on käy töissä ja minä hoidan huushollin ja lapset. Äitini kuoli alkuvuodesta ja muutenkin oli vähän rankkaa raskausaikana miehen nettiseikkailujen takia.
Tähän asti on elämä sujunut ihan hyvin ja olen jaksanut päivästä toiseen, mutta nyt tuntuu tulevan raja vastaa jaksamiselle. Teen kotona lähes kaiken, siivoan, ruuan, kaupassakäynnit, lastenhoidon, pyykkäyksen jne... Vähät rahani menevät lapsiin, ruokaan yms. perusasioihin.
Mies maksaa asuntolainaa ja käy töissä, siinä hänen osuutensa. Kun ei ole töissä, rakentaa hän autotallia, mikä ei olisi ollut tässä elämänvaiheessa ollenkaan välttämätöntä.
Tuntuu, että pyöritän täydenpalvelun hotellia ilman minkäänlaista arvostusta. Muut tekevät mitä haluavat ja minä teen mitä on pakko tehdä. Mies ei osaa edes ruokaa laittaa, ellei hän erikseen kysy mitä laitetaan ja miten. Argggg!
Tekisi mieli laittaa pillit pussiin ja vaan ottaa ja lähteä. Alan olla aika lopussa.
Ja olen tästä miehelleni sanonut, mutta häntä se ei tunnu liikauttavan. Saa vaan minut tuntemaan syyllisyyttä joka kerta kun haluaisin jotain itselleni. Ja jos sanon olevani väsynyt hän on väsyneempi, jos valitan työn määrää hänellä on rankempi työ jne..
Jos ehdotan, että voisimme viettää aikaa kahdestaan, mitään ei asian eteen tee. Itse joudun lapsille etsimään hoitajat ja tekemään kaikki järjestelyt.
Miten olen voinut tähän tilanteeseen päätyä? Miten tästä pääsee pois?