Tämä on minun mielestäni todella rasittava piirre ystävässäni.

[keltainen]

Minun on ihan turha kuvitella, että voisin puhua hänen kanssaan parisuhteestani asiallisesti. Meillä ei ole mitään isoja ongelmia puolison kanssa, sitä tavan omaista väsymistä kolmen alle kouluikäisen kanssa, ja työstressiä yms. Joskus on kummallakin hermot kireällä, mutta luottamus on hyvä, rakastamme toisiamme, kunnioitamme, haluamme olla yhdessä, puhumme toisillemme, olemme ystävykset jne. Meillä on meidän molempien mielestä hyvä parisuhde.

Jos joskus erehdyn purnaamaan ystävälleni yhtään mitään, tai edes neutraalisti sanomaan että minua väsyttää kun mies tekee niin pitkää päivää välillä, tai sanomaan jossain sivulauseessa että mies on todella jääräpäinen. Ystäväni tarttuu näihin asioihin heti, salamannopeasti. Alkaa kovaan ääneen kauhistelu siitä, että kuinka kamalaa, ja sieltä tulee näitä "se on lopun alkua" tai vastaavia lauseita. Puhuu sellaiseen tyyliin, että voi kun mulla ja miehelläni on ihan paska parisuhde, ei tule mitään, ero lähellä, en varmaan rakasta miestäni yhtään, eikä sekään minua.

Tuo on minun mielestäni hirveän ärsyttävää. Että minun pitäisi koko ajan hehkuttaa, ja jos erehdyn sanomaan yhtään mitään negatiivisesti tulkittavaa niin ystävä on silmät kiiluen (kirjaimellisesti tuli sellainen olo viimeksi!!) tarttumassa niihin asioihin ja kauhistelee meidän paskaa elämää :headwall:

Mun ei tee enää mieli jutella parisuhdeasioista ollenkaan. Mä olen tyytyväinen mun elämääni puolisoni kanssa, hän on oikeasti hyvä isä ja kumppani, mun mielestä meillä menee hyvin. Ainoat ongelmat on väsymys mikä tulee tästä parin vuoden valvomisesta itkuisen vauvan kanssa, ja miehen epäsäännöllinen työ joka stressaa meitä molempia.

Mutta alkaa vituttaa, kun ystävä on tuollainen Toivooko hän, että meillä menisi huonosti? Luottamus tässä alkaa kärsiä, ei tosin mieheeni vaan tuohon ystävään

 

[Mankell]

Ei tuollaiselle kannata avautua. Tiedän tunteen. Puhu muille, niille jotka ymmärtävät ja välittävät sinusta oikeasti.

 

[hempee]

Mä en tapaa puhua parisuhde asioista juurikaan niin ei tule sanomista ainakaan enkä puutu toistenkaan asioihin..

Kenelläpä nyt ei ois pienten kanssa stressiä .. minulla ainakin.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Onpa aika erikoinen tapaus Onko muutenkin jotenkin negatiivinen ihminen? Mulla löytyy yks työkaveri, joka varmasti osaa nähdä asiassa kuin asiassa negatiivisenkin puolen ja kaikki katastrofin merkit, mutta se on lähinnä huvittavaa

On varmasti tosi raskas ystävyys, kun ei voi huoletta jutella asioistaan, vaan joutuu varomaan jokaista sanaa..

 

[Mankell]

Mä en tapaa puhua parisuhde asioista juurikaan niin ei tule sanomista ainakaan enkä puutu toistenkaan asioihin..

Kenelläpä nyt ei ois pienten kanssa stressiä .. minulla ainakin.

Mä puhun ja puin paljonkin muutamien ystävieni kanssa parisuhteitamme....ollaan oikeita jauhajia parhaimmillaan.

 

[marhe]

No mä taas sain ystävältä palautetta että en koskaan myötäelä hänen vaikeuksissaan. Eli siis jos hän jotakin purnasi ni mun ois tosiaan pitäny kauheen isoon ääneen alkaa hänen kiukunkohdettaan haukkumaan. MIKSI? Ku useimmitenkaan en edes tuntenu ihmistä ni mitä voi sanoa muuta ku kuunnella?
Ehkä ystäväs luulee että sä kaipaat just sitä että mollaa sun mukana miestäs. Katsos ku ihmisillä ei useinkaan oo taipumusta omata niitä omia mielipiteitä...eli jos ystäväs sanois siinä tilanteessa että älä nyt, sullahan on aivan ihana mies ni sulle saattas tulla sellanen olo että se vähättelee sua ja sun pahaa oloa. Ja mä törmään hyvin usein tähän että jatketaan sitä naapurin rallatusta jostakusta ja kun itse menet ja ihan henkevästiheität eriävän mielipiteen ni sitte oikeen "pelästytään" että sanoiko toi tosiaan noin?

 

[ap]

Onpa aika erikoinen tapaus Onko muutenkin jotenkin negatiivinen ihminen?

Ei ole :/ Ja tämä ihminen on ollut mun paras ystävä yli 10 vuotta. Mutta nyt muutaman vuoden aikana tää on mennyt tähän

 

[ap]

Ehkä ystäväs luulee että sä kaipaat just sitä että mollaa sun mukana miestäs.

ei kun en mä siis mollaa miestä. Tai siis jos mulle joku sanoisi, että menee välillä hermot mieheen, niin ajattelisin tai sanoisin, että sellastahan se on välillä. Mä en siis hauku sille mun miestä, mutta sanon esimerkiksi että mua ärsyttää kun ne työajat on niin epäsäännölliset yms. Ja se mun ystävä aloittaa sitten sen hirveän liioittelun, ja ihan oikeasti innostuu aina jos sanon jotain poikkipuolista. Mä en siis valita, että mulla on paska kusipää mies, joka ei tajua mistään mitään, vaan sanon ihan neutraalilla äänensävyllä, että ne työajat stressaa meitä molempia tai että kumpikin ollaan ihan väsyneitä.

Meillä oli miehen kanssa yhdessä tosi rankassa vaiheessa riita, josta erehdyin kertomaan itkien ystävälle. Meidän lapsi oli silloin ollut sairaalassa pitkään, ja meillä molemmilla hermot tosi kireällä ja pelotti ja se purkautui kerran sanasodaksi ja ovien paukutteluksi. Tästä kun erehdyin ystävälle kertomaan, niin se vastas mulle vaan että toi on sitä eron alkua ja surullista että teillekin nyt käy niin