Minun mielestäni on järjetöntä, että omaisuus ja rahat ovat puolison kanssa yhteisiä.

["vieras"]

Meillä on omat rahat, mutta käytännössä ei lasketa kuka maksaa mitäkin. Mulla on isommat tulot, joten minun tililtä menee asuntolaina ja oikeastaan kaikki laskut. Mies maksaa jotain omalla nimellä olevia laskuja.

En halua yhteistä tiliä enkä selitellä toiselle mihin rahat ovat huvenneet. Nytkin olen tilaillut joululahjoja yli 1000 eurolla. Mies kauhistelee, kun raahaan paketteja postista kotiin, mutta antaa kauhistella, kun ei hänelle kuulu mihin palkkani laitan.

 

["vieras"]

Meillä taas on tilejä vaikka muille jakaa! Molemmilla omat käyttötilit, omat säästötilit, yhteinen käyttötili, yhteinen lainanhoitotili ja yhteinen säästötili. Rahastot päälle. Periaatteessa kaikki on yhteistä ja se maksaa kellä rahaa on. Kenkien ostoon ei tartte lupaa kysellä, makso sit mistä tilistä vaan. Ns. Omaisuus on kaikki tasan puoliksi, asunto, autot jne. Eron tullessa ainakin asunto menis myyntiin ja kahvikupit puoliksi sit vaan miten saadaan sovittua.

 

[Mrs Bean]

Meillä on sen verta pienet tulot, että kaikista fiksuin ja helpoin on, kun rahat tulee yhdelle tilille, josta menee asuntolaina ja perheen laskut maksetaan ja ostellaan ruuat ja vaatteet ja lasten tarvitsemat kamppeet. Sitten ihan yhteisesti pystytään ilman ahdistuksia sopimaan, jos toisella olis johonkin ylimääräiseen tarvetta. Mutta kun lähes kaikki menee elämiseen, niin ei jää paljon josta pitäis miettiä et mihin laittaa Ja näin on mennyt hyvin jo 17 vuotta naimisissa, ja neljä isoa lasta hoidettuna.

 

[yhteiset rahat]

Me olemme olleet yhdessä kohta 12 vuotta joista reilut 6v naimisissa. Mies on ollut koko suhteemme ajan työelämässä hyväpalkkaisessa työssä ja itse olin opiskelija ja sitten ehdin olla töissä 1,5v ennenkuin ensimmäinen lapsemme syntyi. Tämän jälkeen olen ollut äitiys- ja vanhempainvapailla sekä hoitovapailla jokaisesta lapsesta 3v (kolme lasta). Rahat ovat aina olleet taloudessamme yhteiset, yhteinen tili, yhteiset lainat jne, vaikka mieheni tienaa töissä ollesanikin yli puolet enemmän.

En itse suostuisi siihen, että olisin hoitovapaalla omilla rahoillani ja silti menettäisin esimerkiksi eläkkeeni siltä ajalta kun mies puolestaan voisi kartuttaa eläkettään ja omaisuuttaan. Muutenkin omat rahat mielestäni johtavat helposti suhteessa tyytymättömyyteen ja siihen että aletaan vertailla omaa panosta kodin ja talouden eteen toisen vastaavaan. Esimerkiksi minä teen meillä suurimman osan kotitöistä ja jos tulot olisivat erilliset niin varmaan miettisin jo "hintaa" taloudenhoidolleni ja sille että olen kantanut ja synnyttänyt kolme lasta miehelleni sekä ollut kotona vaikka olisin voinut olla työelämässä jne jne, se johtaisi varmasti katkeruuteen suhteessa.

Mutta tämä on vain oma mielipiteeni asioista ja nykyiseen tilanteeseen olen mieheni kanssa tyytyväinen ja sehän on tärkeintä

 

[no tuota]

Meillä on, kuten Mummeliisakin se sanoiksi puki, yhteinen koti, perhe ja talous. EIKÄ meillä koskaan ole tarvinnut kysellä mitään toiselta voiko ostaa jotain, useimmiten kyllä silti keskustellaan ihan muuten vaan ostoksista, menneistä ja tulevista, koska niinhän me puhutaan siitäkin että mitä juustoa kaupasta tuodaan, ainako oltermannia vaan, vai repäoistäskö välillä jotain muuta laatua Ei siinä ole kyse rahan käytöstä, vaan asioiden jakamisista.

Meillä myös on , molemmilla, paha tapa miettiä, mitä toinen haluaisi, ja ollaan huonoja ostaan mitään itseillemme - eikä tässäkään ole rajoittamisista kiinni, vaan siitä että kuinka tärkeä se toinen vaan on , aina .

 

["pillipiipari"]

Meillä on molemmilla "omat" tilit ja sitten "taloustili". Taloustililtä menee vuokrat automaattisesti ja ruokarahat on siellä kans. Rahat ovat periaatteessa yhteisiä, tämä tilijako vaan helpottaa pysymään kärryillä siitä, mihin rahaa menee ja kuinka paljon. Kun on useampi ihminen taloudessa niin tuntuu helpommalta jaotella näin, ei tule ylilyöntejä eikä tarvitse kyttäillä.

Isommista hankinnoista puhutaan aina yhdessä, pienemmistä (kuten vaatteet, kirjat, tmv) ei todellakaan tarvitse jos sieltä omalta tililtä rahaa löytyy.

Rahasta puhutaan aika usein koska olemme hieman tiukilla ja on tärkeää, että molemmat on kartalla siitä missä mennään. Hyvässä hengessä ollaan puhuttu ja olen onnellinen, että olen löytänyt puolison joka tässäKIN asiassa on samalla aaltopituudella kanssani!

 

[Heinekeeni]

Meillä on yhteiset rahat ja molemmat saavat ostaa niillä mitä haluavat. Isommista hankinnoista toki keskustellaan.

Jos erotaan niin sitten erotaan, ei raha ole niin tärkeää ja ainakin toistaiseksi sitä on saanut aina lisää.

 

[tiiru]

Olkoot, minusta järkevintä ja helpointa meille.

 

["poi"]

Meillä erilliset tilit ja taloudet olisi järjetön ratkaisu, en silti väitä että jonkun toisen kohdalla tai toisellaisessa tilanteessa se voisi olla kaikkein järkevin tapa toimia.

 

[=)]

Meil on molemmilla omat käyttötilit ja sitten yksi yhteinen lainanhoitotili johon molemmat muutenki laittaaa "ylimääräisiä" rahoja. Periaatteessa meillä kyllä on yhteiset rahat kun yhteistä taloutta asutaan perheen kanssa. Lupaa ei kyllä tarvi kummankaan kysellä, suuremmista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Esim. huonekaluja en ostais ilman miehen kanssa juttelua enkä kyllä kodinkoneitakaan.

Jokainen tehkööt kuten haluaa. On toki hyvä turvata esim. perintönsä eron varalta. Siinä en kyllä näe mitään järkeä että vain toinen suorittaa lainanlyhennystä tai maksaa asumiskustannuksia. Jos olis eri rahat niin sitten tekisin tuon niin että olis erilliset lainatkin ja molemmat maksaisi omaa osuuttaan.

 

["Neiti"]

Ei meillä kyllä omat tilit toimisi. Mies ei ymmärtäisi viikottaisia vaateostoksia, kampaajalla ja hoitoloissa ramppaamista. Omalla rahalla saan tehdä kaiken ihan vapaasti. Eikö teillä muka mies huomauttaisi, jos tililtä menisi esim. 500-1000 euroa kuussa vaimon ylläpitoon ?

Itselläni on sen laatuinen työ, että pitää olla edustavassa kunnossa ja ostaa vaatteita erilaisiin tilaisuuksiin. Kovin montaa työkelpoista (riittävän peittävää ja asiallista) esim. juhlapukua itselläni ei entuudestaan ollut, kun aloitin uudessa työssä. Toki vaatetta voi käyttää uudelleen, mutta ikävä kyllä niitä täytyy nyt useampia ostella.

Samoin mies saa käyttää harrastuksiinsa rahaa vapaasti, en osallistu hänen kaiutin- tai autohankintoihin, vaikka niihin tonneja tai kymppitonneja menee. Minulle riittää, että kaikki talouden kulut tulevat hoidettua ja säästössä on riittävästi rahaa pahan päivän varalle. En kaipaa ketään kyttäämään rahankäyttöäni.

Me ollaan menty yhteen "aikuisella iällä", kun molemmilla oli vakkarityöpaikat ja suht samanlaiset palkat. Kun oltiin molemmat pidetty omaa taloutta vuosikausia, tuntui oudolta, että olis pitänyt laittaa rahat yhteen. Hoitovapaan ajan mies toki maksoi kaikki kulut ja kotihoidontuki oli itselleni "humputtelurahaa". Toki olin säästänyt myös palkastan rahaa vapaan ajaksi. Hänellä on nyt reilusti isompi palkka kuin minulla, joten maksaa toki suuremman osan yhteisistä kuluista. Molemmille jää silti reilusti käyttörahaa (tonni-tonneja) kuukaudelle.

 

[vewr]

Mä olen jostain saanut käsityksen, että olipa avo- tai avioliitossa omaisuus, varat, tilit yms. on sen, kenen nimi on kuitissa, tiliotteessa tms.

Ja vasta avioerovaiheessa nämä ovatkin yhteisiä.

 

[Porho]

Meillä on omat, mutta varmasti syy on juuri se että rahaa on riittämiin. Kumpikin hyvätuloisia, mutta käytetään rahoja erilailla; mies autoihin ja minä sisustukseen ja matkusteluun. Asunto on yhteinen. Tarvittaessa tottakai toista jeesitään, ja yhteiset laskut menee puoliksi.

 

[.....]

Onko teillä sitte myös sun ja mun lapsetki....

 

[Professional Griefer]

Meillä on omat tilit, omat asunnot, osakkeet, sijoitukset.. ja tulee olemaan myös naimisiinmenon myötä, tulee tiukka avioehto.
Mulle ei ole valtaa päättää, mitä mies tekee rahoillaan, eikä miehelle kuulu vaikka shoppailisin koko säästötilini kuukaudessa. Silti meillä on "yhteinen"omaisuus, eli ajatellaan myös tulevaa perheenä ja kunnioitetaan toisen mielipiteitä esim. kiinteistöhankinnoissa.

Ja ollaan vain toistemme edunsaajia vakuutuksissa ja testamenttien kautta kaikessa muussakin.

 

[Morrigan]

Onko teillä sitte myös sun ja mun lapsetki....

On.

Mutta yhteensa lapset ovat meidan.

 

[hallittu kaaos]

Minä en tajua tätä nykyajan eroon valmistautumista.

 

[sakaali]

Meillä on omat tilit, mutta silti yhteiset rahat. Kummallakin on käyttöoikeus toisen tiliin. Miehen tililtä lähtee lyhennykset ja minä maksan laskut. Rahaa siirretään toisen tilille, jos sitä ei toisella ole jne. Kumpikaan ei tilitetä sen kummemmin kaikkia ostoksia toisillemme, luotamme siihen että kummallakin on järkeä mihin milloinkin on varaa. Kaupassa käy se kumpi joutuu (meillä kumpikin inhotaan käydä kaupassa) lapsille ostan yleensä minä heidän tarvitsemiaan juttuja, mutta tähän saatan käyttää miehen tililtä siirreetyä rahaa, jos omalla tilillä ei vaikka tarpeeksi olekaan. Isommista ostoksista keskustellaan yleensä ennen kuin ne hankitaan, vaikka sitä ns omaa rahaa tilillä olisikin.

 

[Professional Griefer]

Minä en tajua tätä nykyajan eroon valmistautumista.

Öh?

 

["poi"]

[QUOTE="Neiti";27692496] Omalla rahalla saan tehdä kaiken ihan vapaasti. Eikö teillä muka mies huomauttaisi, jos tililtä menisi esim. 500-1000 euroa kuussa vaimon ylläpitoon ? [/QUOTE]

Omaa rahaa ne yhteisetkin rahat on, miksi mies huomauttaisi rahan käytöstä, (jos oletetaan että hän ei puuttuisi siihen jos tilit/rahat olisi erilliset).

 

["vieras"]

Mitä tapahtuisi jos esimerkikis puoliso sairastuisi vakavasti ja hänen tulotasonsa romahtaisi oleellisesti?

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="vieras";27692813]Mitä tapahtuisi jos esimerkikis puoliso sairastuisi vakavasti ja hänen tulotasonsa romahtaisi oleellisesti?[/QUOTE]

No tollasessa tilanteessa ei mun mielestä oo mitään väliä sillä, onko omat vai yhteiset rahat, vaan sillä miten paljon sä välität siitä puolisosta rahan edelle.

Kyllä mä olisin valmis myymään vaikka omaa omaisuuttani mun miehen terveyden ja paranemisen eteen, jos se olis siis ainut vaihtoehto. Ja varmaan sairastapauksissa tollaset "sun ja mun" -ajattelut menis aika uusiks itse kullakin.

 

[13579]

Meillä talotili, mihin pistetään tarvittaessa rahaa ja maksetaan laskut, ruuat ja muut menot. Jäljelle jäävät rahat on kummankin omia. Talo on yhteinen, mutta lainat molemmilla omat. Miehellä huomattavasti paremmat tulot, mulla taas huomattavasti vähemmän lainaa jäljellä. Laina-asiat pidettiin erillämme, koska molemmilla oli lainaa jo ennestään ja ihan eri maksutottumukset. Säästöt on molempien omia, eikä kumpikaan tarkemmin tiedä toisen raha-asioista tai pankkitilien saldosta.

Kaikki mennyt ihan kivasti, eikä oo rahasta tarvinnut tapella. Nyt hoitovapaalla ollessa oon ehkä tehny virheen, kun oon elellyt välillä omilla säästöilläni. Jotenkin aina vaan ollut takaraivossa se, että "minähän en miehen siivellä elele". Välillä hiukan kirpasee, kun mies saattaa kuukaudessa tuhlata monia satoja, jopa tuhansia, vaatteisiin ja muuhun ja itse en muista, millon raaskin viimeksi jotain kivaa ostaa. Tähän asti olen tehnyt töitä, mutta nyt aikaistin hieman äitiyslomaani ja elän pari kuukautta vain kodinhoidontuella. Miehen kanssa tulikin nyt ekaa kertaa kunnolla puheeksi nykyinen rahatilanteeni ja taisi vasta nyt ymmärtää, miten pienellä olen viime ajat elellyt. Onkin sen jälkeen laitellut talotilille rahaa ihan oma-alotteisesti (mä oon yleensä ollu se, joka ilmottelee, millon alkaa tilin pohja häämöttää)... Joskus ei siis kannattaisi olla niin pirun ylpee.

Avioeroon varautuminen... Fiksua mielestäni. En halua uskoa, että koskaan erottais, mutta ikinä ei asioista tiedä. Helpompi tehdä ehdot ja muut selväksi, ku ollaan hyvissä väleissä. Sitä kun ei sitten eron hetkellä välttämättä sovitut asiat enää mieleen muistu, jollei oo mustaa valkosella.

 

[Lentokala]

Meillä on yhteinen käyttötili jonne menee molempien palkat ja niillä ostellaan molemmat ihan vapaasti mitä halutaan pakollisten menojen jälkeen.

Kumpikaan ei olla kovia törsäilemään eikä tehdä heräteostoksia.
Mihinkään kenkiin, vaatteisiin tms.osteluun ei todellakaan tarvi soitella lupia.

Molemmilla on muuten oma omaisuus, säästötilit, perinnöt yms. vain käyttötili on yhteinen.
Isommat hankinnat yhteiselon ajalla on tehty molempien nimiin (mm. auto, vene).

Toimii meillä.

 

[Puolatar]

[QUOTE="Manna";27691289]

Meillä on molemminpuolinen luottamus toisiin, rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja en usko meidän koskaan eroavan.[/QUOTE]

Meilläkin oli luottamus toisiin ja rakkaauttakin löytyi. Sitten mies muuttui luonteeltaan poissaolevaksi ja ihmettelin, että mikähän tässä. Ajan kanssa kaikki selvisi, alkoi tulla laskuja seuraavanlaisista paikoista:

Vippi ilman luottotietoja - halpa vippi myönnetään kaikille
Pikavippi luottotiedottomalle - halpa vippi myönnetään kaikille

Mun mielestäni on aivan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, että aijä meni ja törsäs meidän YHTEISET rahat ja siinä samassa meni luottotiedot myös multa. Nyt on sitten elämä pilalla. Noista sikamaisista paikoista kun saa lainaa sitten vaikka millä ehdoilla. "Vippi, jota ei tarvitse maksaa takaisin" -- paskapuhetta sanon mä. Multahan niitä nyt ulosotossa haetaan.

summa summarum. ÄLÄ IKINÄ JAA RAHOJAS MINKÄÄN ÄIJÄN KANSSA