Minun mielestäni on järjetöntä, että omaisuus ja rahat ovat puolison kanssa yhteisiä.

["öhöm"]

Meillä on omat, mutta varmasti syy on juuri se että rahaa on riittämiin. Kumpikin hyvätuloisia, mutta käytetään rahoja erilailla; mies autoihin ja minä sisustukseen ja matkusteluun. Asunto on yhteinen. Tarvittaessa tottakai toista jeesitään, ja yhteiset laskut menee puoliksi.

miten se kuinka paljon rahaa on, liittyy tähän valintaan? Luulen, että on itseasiassa toisinpäin. vähemmästä määrästä sitä tarkempia ollaan, itsekin olin itsekkäämpi sillon mun ja sun rahoista. Ehkei sitten teillä, mutta yleisemmin niin mitä olen huomannut...

 

[Mummeliisa]

Meilläkin oli luottamus toisiin ja rakkaauttakin löytyi. Sitten mies muuttui luonteeltaan poissaolevaksi ja ihmettelin, että mikähän tässä. Ajan kanssa kaikki selvisi, alkoi tulla laskuja seuraavanlaisista paikoista:

Vippi ilman luottotietoja - halpa vippi myönnetään kaikille
Pikavippi luottotiedottomalle - halpa vippi myönnetään kaikille

Mun mielestäni on aivan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, että aijä meni ja törsäs meidän YHTEISET rahat ja siinä samassa meni luottotiedot myös multa. Nyt on sitten elämä pilalla. Noista sikamaisista paikoista kun saa lainaa sitten vaikka millä ehdoilla. "Vippi, jota ei tarvitse maksaa takaisin" -- paskapuhetta sanon mä. Multahan niitä nyt ulosotossa haetaan.

summa summarum. ÄLÄ IKINÄ JAA RAHOJAS MINKÄÄN ÄIJÄN KANSSA

Ei tulisi mieleenkään jakaa rahojani "minkään äijän kanssa."
Sen sijaan on mielestäni täysin luonnollista jakaa perheen talous puolisoni kanssa.

 

[juuh]

[QUOTE="Manna";27691289]Sanon nyt heti aluksi, että tämä on VAIN MINUN mielipiteeni. Jokainen saa tehdä kuten haluaa.
Toistan: Jokainen saa tehdä kuten haluaa. Minulle ei kuulu muiden asiat ja tämä tosiaankin on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, enkä tarkoita, että muiden tapa toimia olisi väärä.

Meillä on alusta asti ollut omat tilit ja omat rahat. Mies on alusta asti hoitanut kaikki asumiskulut jne ja olen aina siirtänyt tietyn summan hänelle kuukaudessa rahaa ja hän on sitten maksanut kulut.
Muuten meillä on palkat, perinnöt, lahjat yms mennyt omille tileille ja kumpikin on saanut tehdä rahoilaan mitä haluaa. Alusta asti ollaan maksettu asumiskulut puoliksi ja ruokamenot jaettu niin, että kumpikin käy kaupassa, mutta mitään tarkkoja ei tässä asiassa olla oltu. Ravintolassa on aina toinen maksanut ja ei ole mietitty kumpi on maksanut enemmän.
Minusta on erikoista, että esim. yksi ystäväni miettii kenkiä tai vaatteita ostaessaan, onko se miehelle ok.
Omat kenkä- tai vaatehankintani ei mielestäni kuulu miehelleni ja jos soittaisin hänelle kaupungilta, voinko ostaa uudet kengät, niin mies joko repeäisi ja luulisi vitsiksi tai sitten luulisi mun seonneen.
Meillä on myös tehty selväksi kaikki eron varalta. NIin että kaikki vähänkin isompi hankinta on joko minun tai hänen.

Meillä on molemminpuolinen luottamus toisiin, rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja en usko meidän koskaan eroavan.[/QUOTE]

Meilläkin oli omat tilit ja rahat ja asumiskulut puoliksi ja ravintolassa jompi kumpi maksoi, aika usein mies, kaupassa jompi kumpi, ehkä noin puoliksi vaikka syön vähemmän.

Mutta kun lapsia tuli, niin oikeastaan kaikki raha menee lapsiin ja mitä jää, tulee jäämään kuitenkin lapsille.

 

["vieras"]

Minä en tajua tätä nykyajan eroon valmistautumista.

No kun liitoista melkein puolet päätyy eroon niin on ihan vain helvetin järkevää huolehtia omista asioista niin, että pärjää siinäkin tapauksessa, että ero tulee vaikka sen ei ikinä uskoisikaan tulevan.

 

[Turkilmas]

Meillä on hyvin samantapainen jako kuin aloittajalla. Molemmilla on tosiaan omat tilit ja omat menot. Meillä mies maksaa lainalyhennyksen, omat laskunsa, bensansa, sekä kuopuksen päivähoitomaksun. Minä maksan muut laskut, ruoat, lasten kulut ja omat kuluni.

Lisäksi meillä on yhteinen tili, jonne laitetaan aina säästoon pahan päivän varalle. Sieltä maksetaan myos isommat laskut, joita tulee harvemmin. Siis muutaman kerran vuodessa vakuutuslasku ja sähkon tasauslasku. Molemmilla on myos omat säästotilit .

Yhteiset hankinnat kotiin hankitaan yhdessä, mutta muuten ei pahemmin kysellä. Mies esim. halusi ostaa itselleen monkijän ja sille liiterin. Niihin meni yhteensä lähemmäs 15 000€, mutta vain pieni osa summasta meni yhteiseltä tililtä. Jonkin verran mies otti rahoituksella ja makselee niitä myos ihan itsekseen. Päätti siis sijoittaa ylimääräiset rahansa monkijään ja mikäs siinä .

Meillä ei todellakaan valmistauduta eroon erillisillä rahoilla. Meidän tapauksessa tilanne on täysin päinvastainen. Suhteen pari (vai peräti 3-4 vuotta) ensimmäistä vuotta meillä oli yhteiset rahat ja se oli kyllä ihan ainaista taistelua. Lopulta minä ehdotin rahojen erottamista ja sen jälkeen ei enää tarvinnut tapella. Hirmuisen helppoa meidän elämämme erillisillä rahoilla. Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen näin ja koen sen äärimmäisen reiluksi ja hyväksi vaihtoehdoksi .

 

[kfkfkf]

Meillä se maksaa jolla sattuu tilllä olemaan rahaa. Mä maksan yleensä vuokran kun mulle tulee siihen aikaan sen verran rahaa et voin maksaa kerralla kaikki.

 

[toinen näkökulma]

[QUOTE="Manna";27691425]Kotimme ja huonekalut ovat minun. Eli jos eroaisimme (mitä en usko ikinä tapahtuvan) niin minä jäisin tähän huonekalujeni kanssa. Silti kaikki myös miehen. Kaikki on miehen yhtä paljon kuin minun ja vain erotilanteessa ne muuttuisivat minun omikseni.
Mies maksaa meidän ulkomaanmatkat aina, koska minä ostin meille asunnon.[/QUOTE]

Alotusviestistä jäi soimaan päähän, että kaikki on niin ihanan reilua, kun molemmilla omat rahat ja oma omaisuus. Tämä viesti taas käänsi päälaelleen koko tuon tarinasi reiluudesta.

Asunto on siis sinun, eli olet ostanut sen omilla rahoillasi ja odotat eron tullessa sen jäävän pelkästään sinulle. Ulkomaanmatkat kuitenkin kustantaa sun mies. Tottakai, olethan sä ostanut teidän "yhteisen" =yhteisen niin kauan kuin olette yhdessä, mutta eron sattuessa omasi: asunnon.

Tämähän on aivan helvetin epäreilua miestäsi kohtaan!
Asunnon saat omaksesi eron tullessa, koska itse olet sen ostanut ja maksanut. Mutta mitä saa miehesi eron sattuessa? Pidätkö kirjaa kaikista hänen kustantamista matkoista, jotta reiluuden nimissä voisit palauttaa omat osuutesi matkakustannuksista hänelle eron sattuessa, koska saathan sinäkin pitää asuntosi, mutta hän jää puille paljaille, koska siitä ilosta, että sai kanssasi muutaman hetken asustella omistamassasi asunnosta, hän joutui yksinään kantamaan kaikki teidän yhteiset ulkomaanmatkakustannukset.

Tämähän on kaukana reilusta, laskelmoivan naisen logiikkaa - "saan pitää asuntoni, koska itse olen sen maksanut, ja sinä maksat ulkomaanmatkani, koska minä olen ostanut "meille" (lue itselleni) asunnon". Lopussa sitten eron sattuessa häviäjiä on tasan yksi - mies. Nainen taas on saanut hankittua itselleen asunnon ja tuhlattua miehenkin omaisuuden siinä sivussa omiin ulkomaanmatkoihin. Reilua. :|

Omasta tilanteesta sen verran, että molemmilla omat tilit, kummankin palkat menee omille tileille. Rahat ja omaisuus yhteiset - eroon ei varauduttu, se ei vain ole mikään vaihtoehto meille. Naimisissa, ei avioehtoa. Laskut maksetaan siltä tililtä, millä sattuu olemaan sillä hetkellä rahaa, kaupassa käydään kumpikin - menee se, kumpi ehtii. Omilta tileilta nostetaan rahaa vaatehankintoihin jne, ei kysellä toisiltamme lupaa ostaa kengät tai muuta vastaavaa - ei ole tapana tuhlailla rahaa turhuuksiin, joten ollaan ihan luottavaisia sen suhteen, että jos jompikumpi ostaa itselleen jotain, niin hän on todella sitä tarvinnut. Isompien hankintojen yhteydessä toki neuvotellaan erikseen, perhettä kun ollaan ja yhteistä taloutta ylläpidetään. Jos jomman kumman tililtä loppuu rahat - rahoja siirretään toisen tilille tai annetaan käteisenä, ettei kummankaan tarvitsisi kulkea tyhjin taskuin.

 

["jklö"]

Meillä on yhteinen perhe, yhteinen koti, yhteinen talous ja sen myötä yhteiset rahatkin.

Niin meilläkin. Jos eroamme niin kaikki on yhteistä sen jälkeenkin. Eli pannaan puoliksi.

 

[vanha rouva]

Meilläkin oli luottamus toisiin ja rakkaauttakin löytyi. Sitten mies muuttui luonteeltaan poissaolevaksi ja ihmettelin, että mikähän tässä. Ajan kanssa kaikki selvisi, alkoi tulla laskuja seuraavanlaisista paikoista:

Vippi ilman luottotietoja - halpa vippi myönnetään kaikille
Pikavippi luottotiedottomalle - halpa vippi myönnetään kaikille

Mun mielestäni on aivan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, että aijä meni ja törsäs meidän YHTEISET rahat ja siinä samassa meni luottotiedot myös multa. Nyt on sitten elämä pilalla. Noista sikamaisista paikoista kun saa lainaa sitten vaikka millä ehdoilla. "Vippi, jota ei tarvitse maksaa takaisin" -- paskapuhetta sanon mä. Multahan niitä nyt ulosotossa haetaan.

summa summarum. ÄLÄ IKINÄ JAA RAHOJAS MINKÄÄN ÄIJÄN KANSSA

Eli jos sinä olet epäonnistunut niin kaikki muutkin.... Luottotietojen menetys on aina oma vika. Myös puolison voi valita itse.

Mä olen jakanut kaiken mieheni kanssa jo kohta 30 vuoden ajan eikä kaduta yhtään. En silti suosittele sitä vaihtoehtoa kaikille.

 

[mmmm.....]

Mä en ymmärrä miksi naimisiin mennessä pitäisi muuttaa toimivia tapoja. Eli jos meillä oli erilliset tilit ennen, niin miksei sitten naimisiin menon jälkeenkin.... Kyllä puolisoilla saa mielestäni olla jotain omaakin.

 

[Helekkarin Heittomerkki]

Mä en ymmärrä miksi naimisiin mennessä pitäisi muuttaa toimivia tapoja. Eli jos meillä oli erilliset tilit ennen, niin miksei sitten naimisiin menon jälkeenkin.... Kyllä puolisoilla saa mielestäni olla jotain omaakin.

Monelle se yhteinen tili taitaa olla rakkauden ja sitoutumisen mittari.

 

["Take"]

Kaikki skulaa hyvin. Tosin meillä ei ole velkaa ja varallisuutta reilusti yli puolen miltsin, niin rahasta ei yleensä tule kinaa. Molemmat käyttävät mitä käyttävät, muttei tähän olla päästy tuhlaamalla. On pitänyt säästää, lyhentää lainoja, ostaa tarjouksesta ja tehdä onnistuneita metsätila-, osake- ja sijoitusasuntokauppoja.

 

[hallittu kaaos]

[QUOTE="vieras";27693138]No kun liitoista melkein puolet päätyy eroon niin on ihan vain helvetin järkevää huolehtia omista asioista niin, että pärjää siinäkin tapauksessa, että ero tulee vaikka sen ei ikinä uskoisikaan tulevan.[/QUOTE]

Sitä se teettää jos menee kevytkenkäisesti naimisiin. Itse en mennyt.

 

["etkä"]

Omasta tilanteesta sen verran, että molemmilla omat tilit, kummankin palkat menee omille tileille. Rahat ja omaisuus yhteiset - eroon ei varauduttu, se ei vain ole mikään vaihtoehto meille. Naimisissa, ei avioehtoa. Laskut maksetaan siltä tililtä, millä sattuu olemaan sillä hetkellä rahaa, kaupassa käydään kumpikin - menee se, kumpi ehtii. Omilta tileilta nostetaan rahaa vaatehankintoihin jne, ei kysellä toisiltamme lupaa ostaa kengät tai muuta vastaavaa - ei ole tapana tuhlailla rahaa turhuuksiin, joten ollaan ihan luottavaisia sen suhteen, että jos jompikumpi ostaa itselleen jotain, niin hän on todella sitä tarvinnut. Isompien hankintojen yhteydessä toki neuvotellaan erikseen, perhettä kun ollaan ja yhteistä taloutta ylläpidetään. Jos jomman kumman tililtä loppuu rahat - rahoja siirretään toisen tilille tai annetaan käteisenä, ettei kummankaan tarvitsisi kulkea tyhjin taskuin.[/QUOTE]


Juuri näin meilläkin!

 

["vieras"]

Minä en jaksaisi miettiä, että miten nuo laskut pitäisi jakaa, jos olisi erilliset tilit. Meillä on pienet tulot, niin on aikamoista sumplimista jo nyt. Paljon yksinkertaisempaa, kun kaikki perheen tulot (alle 3000 euroa kuussa) tulevat yhdelle tilille ja sieltä maksetaan kaikki. En jaksaisi miettiä semmoisia, että kun nyt maksan omasta palkastani nämä, niin mies saa sitten maksaa kahden viikon kuluttua omasta palkastaan nämä ja sitten annan sille vielä muutaman kympin, että maksetaan tämä puoliksi... Lisäksi, kun meillä ei pahemmin ole henk.koht menoja. Kumpikaan ei harrasta mitään kallista tai käy parturissa/kampaajalla/kosmetologilla. Kumpikaan ei tarvitse ns. omaa rahaa. Ehkä jos olisi isommat tulot, että ei niin tarvitsisi miettiä riittääkö rahat vai ei, niin voisi omat taloudet toimia.

 

[mmmm.....]

Monelle se yhteinen tili taitaa olla rakkauden ja sitoutumisen mittari.

Ahaa... No okei!
Mä en varmaankaan sitten ole kovinkaan sitoutunut mieheeni ja meidän perheeseen. Meillä ei ole edes yhteistä sukunimeä miehen kanssa.... Saati sitten yhteistä tiliä, josta sitten voitaisiin yhdessä tuhlata niitä meidän yhteisiä rahoja.... Voih!

 

["jokuvaan"]

Meillä ei ole yhteistä tiliä mutta molempien tilit on yhteisessä käytössä. Mä yleensä maksan laskut ja suunnittelen talouden ja käytän vapaasti miehen pankkitunnuksia. Säästöön pyritään laittaa yhtä paljon kun ei vielä olla naimisissa.

 

[Helekkarin Heittomerkki]

Ahaa... No okei!
Mä en varmaankaan sitten ole kovinkaan sitoutunut mieheeni ja meidän perheeseen. Meillä ei ole edes yhteistä sukunimeä miehen kanssa.... Saati sitten yhteistä tiliä, josta sitten voitaisiin yhdessä tuhlata niitä meidän yhteisiä rahoja.... Voih!

Ei meilläkään ole yhteistä tiliä, eikä katselu-tai käyttöoikeuksia toisen tiliin. Ja toisin kuin monet luulee, niin omien tilien käyttö ei vaadi mitään sumplimista, jakamista, ynnäämistä tai rahojen siirtelyä.

 

[outo ajatus]

Näin 80-luvulla syntyneenä nykyajan nuorena naisena olisi jotenkin vaikea kuvitella, että olisi vain yhteinen tili eikä omaa tiliä ollenkaan... Onhan meillä omat työtkin, ja omat menot, joihin tarvitaan sitä omaa rahaa. Ja minusta on reilua, että kumpikin saa käyttää sen välttämättömien menojen jälkeen käteen jäävän summan sitten haluamallaan tavalla.

Meillä on tietysti omat tilit molemmilla, mutta lisäksi yksi yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa ja josta maksetaan lainan lyhennykset jne.

 

["vieras"]

Meillä on yhteinen perhe, yhteinen koti, yhteinen talous ja sen myötä yhteiset rahatkin.

Meillä myöskin näin. Itse henk.koht olen sitä mieltä, että kun kerran ollaan naimisissa, kaikki on yhteistä ja piste. Talo on molempien nimissä jne. Että jos joku kysyy, mitä jos ero tulisi, niin sitten vaan kaikki puoliksi.

 

[reiluako]

Näin 80-luvulla syntyneenä nykyajan nuorena naisena olisi jotenkin vaikea kuvitella, että olisi vain yhteinen tili eikä omaa tiliä ollenkaan... Onhan meillä omat työtkin, ja omat menot, joihin tarvitaan sitä omaa rahaa. Ja minusta on reilua, että kumpikin saa käyttää sen välttämättömien menojen jälkeen käteen jäävän summan sitten haluamallaan tavalla.

Meillä on tietysti omat tilit molemmilla, mutta lisäksi yksi yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa ja josta maksetaan lainan lyhennykset jne.

Onpas ylimielistä tekstiä. Minun tapani = ainoa oikea = muut vanhanaikaisia.

Huhhuh. Oletko ihan sittenkään varma järjestelyistänne kun kovin tuntuu olevan selityksen ja muiden syyllistelyn alla.

 

[Jasma35]

mun palkka pieni , miehen melko hyvä joten näin parempi....Kaksi tiliä on mutta saadaan molemmat käyttää toistemme ja kyllä se yleensä minä olen joka teen rahasiirtoja itselleni kun pienempi palkkakin on. Minä olen meidän perheen rahan käyttäjä ja hoidan laskut ja ostokset ja saan ostaa mitä haluan. Onneksi mies ei valita kunhan olen onnellinen.

 

["vieras"]

Onneksi mies ei valita kunhan olen onnellinen.

Tuleeko tämä ymmärtää niin, että miehesi valittaisi, jos et olisi onnellinen?

 

[Phoebsi]

Onpas ylimielistä tekstiä. Minun tapani = ainoa oikea = muut vanhanaikaisia.

Huhhuh. Oletko ihan sittenkään varma järjestelyistänne kun kovin tuntuu olevan selityksen ja muiden syyllistelyn alla.

Ei tuossa tekstissä ollut mitään ylimielistä minusta. Tai sitten minunkin mielipiteeni on ylimielinen

 

[missä kohtaa]

Onpas ylimielistä tekstiä. Minun tapani = ainoa oikea = muut vanhanaikaisia.

Huhhuh. Oletko ihan sittenkään varma järjestelyistänne kun kovin tuntuu olevan selityksen ja muiden syyllistelyn alla.

Mä en kyllä löytäny tosta mitään ylimielistä.