Tämä on taas näitä öitä, joista minä en selviä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hulluksi tullut?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Luin vasta nyt uudestaan ton sun aloituksen ja tuli mieleen, että jos lapsella on jo ollut pidempään (yökyläilyn ajan?) tuota ripulia, niin itse uskoisin aika vakaasti, ettei tuohon mitään oksennustautia edes kuulu, ihan tavallinen ripuli vain :) Eikö yleensä oksennustautia seuraa ripuli, eikä toisinpäin?

Hyvä huomio! Ainakin täällä Pirkanmaalla olen kuullut että on ollut liikkeellä vatsatautia nimenomaan ripulina, EI oksenteluna.
 
Sen minä tiedän että apua mun olistähän haettava... vaikee vaan läjhtee enää soittelemaan minnekkään kun en oikein tiedä mihin soittas.. Tämä on niin tuppukylä että lääkäriin täällä ei pääse jos et oo sydäriä just saanu ja mielenterveysjuttuihin on kuukausien jonot jos et lähetteellä pääse..
Ja joku kun kysyi että tapahtuuko tätä usein: ei onneksi enää. Viime talvi oli ihan hirvee, tätä paniikkia toistui kerran viikossa, nykyään ehkä kerran kuussa... ja se että jos en selviä tästä yöstä, niin sitten en tiiä... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Luin vasta nyt uudestaan ton sun aloituksen ja tuli mieleen, että jos lapsella on jo ollut pidempään (yökyläilyn ajan?) tuota ripulia, niin itse uskoisin aika vakaasti, ettei tuohon mitään oksennustautia edes kuulu, ihan tavallinen ripuli vain :) Eikö yleensä oksennustautia seuraa ripuli, eikä toisinpäin?

Hyvä huomio! Ainakin täällä Pirkanmaalla olen kuullut että on ollut liikkeellä vatsatautia nimenomaan ripulina, EI oksenteluna.

Tätä minäkin toivon!!! Olen kerran elämässäni itse sairastanut mahataudin, se oli viime talvena, ja mulla oli sillon eka vuorokausi ripulia, sit oksensin ja sit jatkui taas ripuli... Oli kait Noroa kun niin rajuna oli meillä kaikilla. Tuleekohan meille se taas tänäkin talvena...?
 
Kyllä sä selviät tästä yöstä! Ajattele tuota mitä nimimerkki "mie" kirjoitti, tuskin on oksennustaudista kyse!

Olisko mahdollista mennä lääkäriin yksityiselle lähimpään kaupunkiin? En tiedä noista jutuista mutta eikös tähän ole jotain lääkettäkin tarjolla jota pitää tilanteen iskiessä ottaa? Ja mielenterveystoimistoon jonottaminen lyhenee kun otat huomenna sen askeleen että ilmoitat itsesi sinne jonoon.
 
Just oli muutes tänään radiossa että vatsatauteja on tänä vuonna paljon tavallista vähemmän liikkeellä, kiitos sikainfluenssapelon joka on saanut ihmiset kiinnittämään huomion käsihygieniaan eri tavalla kuin ennen. Eli tuon perusteella riski sairastua tänä talvena on pienempi kuin ennen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Just oli muutes tänään radiossa että vatsatauteja on tänä vuonna paljon tavallista vähemmän liikkeellä, kiitos sikainfluenssapelon joka on saanut ihmiset kiinnittämään huomion käsihygieniaan eri tavalla kuin ennen. Eli tuon perusteella riski sairastua tänä talvena on pienempi kuin ennen..

Tää on lohduttava tieto :)
 
Latenhuoneeseen suunnittelin patjan vieväni ja siellä torkkuvani.. lapsilla kun on tapana muuten yöllä hiipiä mun viereen nukkumaan ja se on nyt jotenkin aivan ylivoimaisen hirveä ajatus.. tuntuu aivan kauhealle sanoa omista lapsistaan näin ja tuntea näin voimakkaasti pelkoa omaa pientään kohtaan joka on aivan avuton ilman minua... Eihän se nyt lapsen syy ole kun se on kipeenä mutta en ole tänään voinut häntä edes kunnolla sylissä pitää.. Lapsesta varmaan tuntuu vielä hirveämmälle kun on joutunut ensin yökylään mummolla, sairastunu sielläja ikäväkin on ollut ja sitten äiti ei edes sylissä halua pitää, eikä hoivaamaan pysty....
Tämä on aivan hirveää! Oon varmaan kohta itkeny silmät päästäni ulos...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja adora:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Mä olen paniikissa jo kun flunssainen lapsi yskii yöllä. Olen varma, että se yskii oksua enteilevästi ja sitten valvon paniikissa..

Just näin ;) Meillä meinaan molemmat lapset kauheessa yskässä ja limat pyörii kurkussa öisin, yskivät ja kurlaavat. 2-vuotias nukkuu vieressä tästä syystä ja äiti valvoo taas jokaista käden liikettäkin :ashamed:

minä en taas voi edes lasta viereen ottaa, kun pelkään et se oksentaa mun sänkyyn.. Tiedän että kaikki voi pestä jne. Mutta kuka sen tekee, kuka pesee lapsen, kukan lohduttaa ja hoivaa kun äiti vaan itkee hysteerisä eikä voi liikkua

Mun on pakko pitää lapsi vieressä, koska ei pysty yskältään nukkumaan yksin :/

Toivottavasti teillä lapsella on tosiaan vain ripulia, niin kuin tuli jo esille että usein alkaa oksentamisella, jos on tullakseen. Sitten vasta ripuli.

Pamppelsonille, mulla tää yskä on kestänyt 4 viikkoa, lapsilla alkoi tällä viikolla, saa nähä kauan täällä valvoo äiti yskää kuunnellen.. Miestä ei vaivaa noitten yskiminen yhtään, nukkuu kuorsaten ja heräämättä *argh*
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Latenhuoneeseen suunnittelin patjan vieväni ja siellä torkkuvani.. lapsilla kun on tapana muuten yöllä hiipiä mun viereen nukkumaan ja se on nyt jotenkin aivan ylivoimaisen hirveä ajatus.. tuntuu aivan kauhealle sanoa omista lapsistaan näin ja tuntea näin voimakkaasti pelkoa omaa pientään kohtaan joka on aivan avuton ilman minua... Eihän se nyt lapsen syy ole kun se on kipeenä mutta en ole tänään voinut häntä edes kunnolla sylissä pitää.. Lapsesta varmaan tuntuu vielä hirveämmälle kun on joutunut ensin yökylään mummolla, sairastunu sielläja ikäväkin on ollut ja sitten äiti ei edes sylissä halua pitää, eikä hoivaamaan pysty....
Tämä on aivan hirveää! Oon varmaan kohta itkeny silmät päästäni ulos...

Halaisin jos voisin :( Niiiiiiin tuttuja ajatuksia. Sinuna koittaisin nyt mennä sinne lasten viereen, jos se unikin tulisi. Asian mietiskely täälläkin voi pahentaa oloa, vaikka toisaalta usein "puhuminen" auttaa. Ja huomenna puhelin käteen ja soita aika lääkärille. Sano, että kyseessä on kestämätön paniikkihäiriöepäily. Varmasti saat ajan.

Toivon sinulle ja lapsillesi oikein rauhallista yötä (halaus hymiö)

 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Latenhuoneeseen suunnittelin patjan vieväni ja siellä torkkuvani.. lapsilla kun on tapana muuten yöllä hiipiä mun viereen nukkumaan ja se on nyt jotenkin aivan ylivoimaisen hirveä ajatus.. tuntuu aivan kauhealle sanoa omista lapsistaan näin ja tuntea näin voimakkaasti pelkoa omaa pientään kohtaan joka on aivan avuton ilman minua... Eihän se nyt lapsen syy ole kun se on kipeenä mutta en ole tänään voinut häntä edes kunnolla sylissä pitää.. Lapsesta varmaan tuntuu vielä hirveämmälle kun on joutunut ensin yökylään mummolla, sairastunu sielläja ikäväkin on ollut ja sitten äiti ei edes sylissä halua pitää, eikä hoivaamaan pysty....
Tämä on aivan hirveää! Oon varmaan kohta itkeny silmät päästäni ulos...

Halaisin jos voisin :( Niiiiiiin tuttuja ajatuksia. Sinuna koittaisin nyt mennä sinne lasten viereen, jos se unikin tulisi. Asian mietiskely täälläkin voi pahentaa oloa, vaikka toisaalta usein "puhuminen" auttaa. Ja huomenna puhelin käteen ja soita aika lääkärille. Sano, että kyseessä on kestämätön paniikkihäiriöepäily. Varmasti saat ajan.

Toivon sinulle ja lapsillesi oikein rauhallista yötä (halaus hymiö)

Ei tonne tommonen silmänisku pitänyt tulla, höh.
 
Jos nyt valvot itkien niin oisko mahdollista että siinä lomassa kattaisit jo aamiaisastiat pöytään ja tekisit voileivät tai puuron jääkaappiin valmiiksi odottamaan? Jos yö menee kokonaan valvoessa niin helpottaa sun taakkaa aamulla kun ei tarvi silmät ristissä silloin näitä askarrella. Sitten aamupäiväksi lapset dvd:n ääreen ja itse lepäät sohvalla, ja lounaaksi tilaatte pitsaa tms. Ei ole haitallista jos valvot tämän yön enimmäkseen jos huomenna voitte ottaa rennosti. Tai niin rennosti kun nyt mahdollista on..

Eikö miehen ole mahdollista ottaa vapaata töistä?
 
Kiitos kaikelle teille! :)
Yleensä itken vaan yksin hiljaa... Nyt vaan oli pakko tehdä jotain kun muuten olisin kiipeilly seinille...
Teki niin pahaa kun 2v sanoi isälleen kun tämä teki lähtöä töihin että elä isi mee töihin, vaan hoida äitiä :( Ite pikkuinen yritti käydä pyyhkimässä kyyneliä pois mun poskilta ja halaili ja yritti suukotella, mutta minä vaan työnsin molemmat lapset poius,vaikka vain isompi on kipeenä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Jos nyt valvot itkien niin oisko mahdollista että siinä lomassa kattaisit jo aamiaisastiat pöytään ja tekisit voileivät tai puuron jääkaappiin valmiiksi odottamaan? Jos yö menee kokonaan valvoessa niin helpottaa sun taakkaa aamulla kun ei tarvi silmät ristissä silloin näitä askarrella. Sitten aamupäiväksi lapset dvd:n ääreen ja itse lepäät sohvalla, ja lounaaksi tilaatte pitsaa tms. Ei ole haitallista jos valvot tämän yön enimmäkseen jos huomenna voitte ottaa rennosti. Tai niin rennosti kun nyt mahdollista on..

Eikö miehen ole mahdollista ottaa vapaata töistä?

Ei mies saa kun palkatonta vapaata ja siihen meillä ei oo varaa..... :( Olen aina ollut sitä mieltä että raha ei oo tärkeetä, mutta jos meis on tän yön pois niin siinämenee kolmen päivän palkka ja miehen mielestä tää ei oo niin vakavaa että se kannattaisi menettää...
 
Mulla on ollut lapsesta asti samaa pelkoa, ja aina lasten alkaessa oksentaa oon ollut ihan hysteerinen. Kuitenkin pelko alkoi poistua, kun kuopusta odottaessa aloin muutenkin miettiä menneisyyttäni ja lapsuuden tapahtumia. Vaikeita asioita sieltä nousi, mutta väistyipähän oksennuspelko, ja bakteerikammo, jotka on olleet tosi kamalia. Nykyään jo osaan rentoutua ja oksentaa ja joskus muutenkin yökin muuten vaan, kun ne lapsuuden jutut nousee mieleen... Mutta nykyään en niele oksennusta vaan annan TUNTEIDEN tulla, tunteiden, jotka liittyy näihin pelkoihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Pystytkö menemään yöksi sinne lasten huoneeseen nukkumaan? Se ainakin itsellä helpottaa, kun on ihan lähellä ns. toimintavalmiudessa välittömästi.

Tätä moni on minullekin ehdottanut, mutta kun ei pysty olla lähellä. Ei pysty tekemään yhtään mitään jos lapsi oksentaakin. Minä ainakin itken hysteerisenä ja haluan pois. Mahdollisimman kauas pois ja mahdollisimman heti.
Ei kykenee koskemaan lapseen, ei kykenee sivoamaan sotkua, ei voi ojentaa ämpäriä.
Ei voi tehdä mitään muuta, kun keskittyä hengittämiseen ettei ala hyperventiloimaan. Itkusta ei tule loppua ja mitä lähempänä sairasta lasta sitä on, sitä varmemmin levittää paniikin myös häneen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja heei:
Mulla on ollut lapsesta asti samaa pelkoa, ja aina lasten alkaessa oksentaa oon ollut ihan hysteerinen. Kuitenkin pelko alkoi poistua, kun kuopusta odottaessa aloin muutenkin miettiä menneisyyttäni ja lapsuuden tapahtumia. Vaikeita asioita sieltä nousi, mutta väistyipähän oksennuspelko, ja bakteerikammo, jotka on olleet tosi kamalia. Nykyään jo osaan rentoutua ja oksentaa ja joskus muutenkin yökin muuten vaan, kun ne lapsuuden jutut nousee mieleen... Mutta nykyään en niele oksennusta vaan annan TUNTEIDEN tulla, tunteiden, jotka liittyy näihin pelkoihin.


Tai siis kun ne tunteet nousee, en niele tunteita, vaan yritän antaa niiden tulla esiin, ja usein silloin myös yököttää. Mutta en pelkää sitä enää.

Mieti mitä tunteita tähän pelkoon liittyy? Onko se kontrollin menettäminen, hylkäämisen pelkoa, mitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Pystytkö menemään yöksi sinne lasten huoneeseen nukkumaan? Se ainakin itsellä helpottaa, kun on ihan lähellä ns. toimintavalmiudessa välittömästi.

Tätä moni on minullekin ehdottanut, mutta kun ei pysty olla lähellä. Ei pysty tekemään yhtään mitään jos lapsi oksentaakin. Minä ainakin itken hysteerisenä ja haluan pois. Mahdollisimman kauas pois ja mahdollisimman heti.
Ei kykenee koskemaan lapseen, ei kykenee sivoamaan sotkua, ei voi ojentaa ämpäriä.
Ei voi tehdä mitään muuta, kun keskittyä hengittämiseen ettei ala hyperventiloimaan. Itkusta ei tule loppua ja mitä lähempänä sairasta lasta sitä on, sitä varmemmin levittää paniikin myös häneen.

Näinhän se menee, mutta nyt ei minull atida olla mahdollisuutta juosta pakoon vaikka haluaisinkin :( jos mies olisi kotona niin olisin lukittautunut omaan huoneeseen ja itkisin siellä laput korvillani etten kuulisi mitä täällä tapahtuu, mutta nyt olen yksin......
 
Hei!

Meillä on juuri ollut muutaman päivän kestävää ripulia -siis pelkkää ripulia! Kukaan ei ole valittanut pahaa oloa, vain vatsassa kiertänyt ja vessaan tullut kiire.

Mulla auttaa paniikinomaisiin tunnekuohuihin se, että muistan hengittää. Hyvää yötä ap, toivottavasti nukahdat pian ja nukut aamuun asti =) :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Pystytkö menemään yöksi sinne lasten huoneeseen nukkumaan? Se ainakin itsellä helpottaa, kun on ihan lähellä ns. toimintavalmiudessa välittömästi.

Tätä moni on minullekin ehdottanut, mutta kun ei pysty olla lähellä. Ei pysty tekemään yhtään mitään jos lapsi oksentaakin. Minä ainakin itken hysteerisenä ja haluan pois. Mahdollisimman kauas pois ja mahdollisimman heti.
Ei kykenee koskemaan lapseen, ei kykenee sivoamaan sotkua, ei voi ojentaa ämpäriä.
Ei voi tehdä mitään muuta, kun keskittyä hengittämiseen ettei ala hyperventiloimaan. Itkusta ei tule loppua ja mitä lähempänä sairasta lasta sitä on, sitä varmemmin levittää paniikin myös häneen.

Näinhän se menee, mutta nyt ei minull atida olla mahdollisuutta juosta pakoon vaikka haluaisinkin :( jos mies olisi kotona niin olisin lukittautunut omaan huoneeseen ja itkisin siellä laput korvillani etten kuulisi mitä täällä tapahtuu, mutta nyt olen yksin......

Meillä mies onn harvoin öitä poissa, mutta onnistuu aina olemaan juuri silloin kun lapset sairastuvat.
Sitä voisi kuvitella, että kun ei ole mahdollisuutta paeta tilannetta, sitä oppisi myös toimimaan.
Mutta en minä ainakaan ole oppinut :(

Mä toivotan sulle paljon tsemppiä ja jaksamista, ja toivon ennen kaikkea että teillä kukaan ei oksenna, ainakaan nyt tänä yönä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja heei:
Mulla on ollut lapsesta asti samaa pelkoa, ja aina lasten alkaessa oksentaa oon ollut ihan hysteerinen. Kuitenkin pelko alkoi poistua, kun kuopusta odottaessa aloin muutenkin miettiä menneisyyttäni ja lapsuuden tapahtumia. Vaikeita asioita sieltä nousi, mutta väistyipähän oksennuspelko, ja bakteerikammo, jotka on olleet tosi kamalia. Nykyään jo osaan rentoutua ja oksentaa ja joskus muutenkin yökin muuten vaan, kun ne lapsuuden jutut nousee mieleen... Mutta nykyään en niele oksennusta vaan annan TUNTEIDEN tulla, tunteiden, jotka liittyy näihin pelkoihin.

Tähän on kyllä pakko kommentoida.

Itse olen tällä samalla keinolla saanut tän oksennuskammon suht koht aisoihin. Lapsuudestani löysinkin sitten syyn, isäni joka juodessaan aina oksenti - joi harvoin mutta kun otti, otti kunnolla ja kuuntelin yön hiljaisina tunteina sitä oksentamista vessassa. Muistan myös tilanteita joissa oltiin perheiden kesken jotain juhlistamassa esim. uutta vuotta ja isäni oksenti yhden kaiteen yli.

Tärkeintä nyt kuitenkin että selviät tästä yöstä! Kun tästä selviät niin sitten haet apua :hug:
 
Pistä laps kylppäriin pyyhkeillä vuoratulla patjalla nukkumaan, niin on ainakin vähemmän siivottavaa jos oksentaa, näin meillä tehtiin kun olin pieni.

Tsemppiä, löytyisiköhän sulle jostain vertaistukipalstalta apua? Joissain on mahdollisuus saada netistä tukihenkilö, jolle voi puhua ja sitä kautta sitten yrittää saada apua. Esim. tukinet.
 
Iso kiitos kaikille teille! Olette saaneet minuun uskoa että ehkä vuorokausi vielä vaihtuu... :) Molemmat lapset nukkuuvat ja toivotaan että selvitään hengisä huomiseen.... toisaalta huomennakin tulee yö ja entä jos siitä ei selviäkkään, vaikka tästä yöstä selviäisinkin... ja mahatauteja kun on aina.
Tässä on yksi syy miksi en ehkä koskaan olisi edes saanut haluta lapsia kun en niitä pysty hoitamaankaan..
 
Niin ja oikeesti jos ja kun saan soitettua aamull ajohonkin niin mitäminä sanon? Tuntuu ihan hölmöltä sanoa että hei, tarviin apua! pelkään että lapseni oksentaa....
 

Uusimmat

Yhteistyössä